Suomalainen lukupiiri discussion

Pitkän päivän ilta
This topic is about Pitkän päivän ilta
27 views
Kirjakeskustelut > Pitkän päivän ilta (spoilereita)

Comments Showing 1-9 of 9 (9 new)    post a comment »
dateDown arrow    newest »

message 1: by Tytti, The Head Honcho (new) - added it

Tytti | 2539 comments Keskusteluketju syyskuun 2018 lukupiirikirjalle, spoilerit sallittuja (todella isot voi laittaa tageihin).


Reija | 188 comments Kiva kun on tykännyt kirjailijalta yhdestä kirjasta hirveästi mutta kirjailija tykkää kokeilla kaikenlaisia genrejä ja sitten päättyy lukemaan vähän irvistellen niitä muita kirjoja. Toivoin tämän olevan Jeeves tai edes Carson mutta taitaa olla enemmänkin The Butlerin sivustakatsoja. Ehkä tässä on joku jännittävä juttu tulossa. Toisaalta olen lukemassa toistakin sotaan sijoittuvaa kirjaa joten tavallaan ihan kiinnostaviakin juttuja.


Reija | 188 comments Sen verran on tullut kriiseiltyä tässä viime aikoina että tuo takakannen kuvaus kertomus elämättä jääneestä elämästä särähtää korvaan vaikka kirja oli lopulta ihan ok. Miten niin elämätön, eikö tyyppi selvinnyt päivästä toiseen työssä josta tuntui pitävän. Kai sitä elämässä voi olla muitakin tavoitteita kuin perhe, yksi missattu nainen ei välttämättä ole maailmanloppu ja mikäli se viittaa työnantajaan, mitenpä kukaan tulevaisuutta ennustaa.

Ärsyttävintä on että tuo takakansi taisi saada alunperin innostumaan kirjasta ja nyt luettua, inhoamaan sitä. Ehkä tässä oli jotain samaa kuin Haudatussa jättiläisessä, joku tarina rivien välissä ois pitänyt innostaa. Tai sitten hovimestarin ihmissuhteet oli ihan liian pidättyväisiä jotta niistä jaksaisi välittää.

"Sillä mitä me voimme loppujen lopuksi saavuttaa sillä, että tuijotamme jatkuvasti taaksemme ja syytämme itseämme, jos elämä ei olekaan osoittautunut toiveidemme mukaiseksi?"

s.282


message 4: by Terhi, Apukäsi (new)

Terhi Naukkarinen  | 718 comments Minulla tämä ei ole mitenkään kovin aktiivisesti suunnitelmissa, vaan luen todennäköisesti jotain muuta Ishiguroa. Törmäsin kuitenkin tähän kirjaan lukiessani Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kirjassa sanotaan näin: "Kun myöhemmin luen Kazuo Ishiguron romaania Pitkän päivän ilta, saan mono no awaresta koko romaanin pituisen kokemuksen. Tarinan läpäisee ja sen yllä leijuu selittämätön melankolia, elämän kauneuden tuottama suru, loppumisen tunne, aavistus siitä, ettei jotain sittenkään saanut tarpeeksi." Te, jotka kirjan olette lukeneet, tunnistatteko tämän kuvauksen?


message 5: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 2 stars

Annamariah | 1764 comments Mä oon lukenut nyt about neljänneksen eikä kyllä vielä ainakaan innosta, vaikkei varsinaisesti tökikään. Muut kirjat vain innostavat enemmän, joten olen lukenut tätä lähinnä töissä ruokatauoilla.

Kirjahan sijoittuu melko myöhäiseen aikaan, 1950-luvulle, joka ei enää ollut hovimestareiden kultakautta. Päähenkilö on siis tietyllä tapaa elävä muinaisjäänne, joka ei ihan ole kotonaan muuttuvassa maailmassa. Lähtökohtaisesti jotenkin masentavaa, mutta toisaalta päähenkilö vaikuttaa sen verran rasittavalta tyypiltä, etten jaksa häntä hirveästi sääliäkään.


message 6: by Noora (last edited Oct 15, 2018 12:55AM) (new) - rated it 2 stars

Noora | 884 comments Sain kirjan lauantaina loppuun. Taas meni lyhyessä kirjassa yllättävän kauan lukea. Kirjan teksti oli oikein sujuvaa ja miellyttävää luettavaa. Samoin kirjassa osattiin kuvata äärimmäisen hyvin masentava päähenkilö eli hovimestari. Vaikka henkilökuvaus oli erinomainen oli se samalla luotaantyöntävää. En ihastunut päähahmoon ja hänen jaarittelut menneistä kulta-ajoista oli ajoittain varsin puuduttavaa. Varsinkin koska salakähmäinen politikointi ja hovimestarit ei kuulu mitenkään minun mielenkiintoni kohteisiin.

Olisin myös kaivannut kappalejakoa lyhyemmäksi, koska kirja nyt vain alkoi joka kerta väsyttää kun aloin lukemaan. Saattoi toki myös johtua minun muutenkin väsyneestä olotilasta. Jos kappaleet olisivat olleet lyhyempiä, olisi sinnillä tullut luettua aina edes seuraavaan kappalejakoon asti. Nyt ei jaksanut.

Annoin aluksi kolme tähteä, koska kirjassa itsessään ei ollut mielestäni mitään muuta vikaa kuin, että se ei ollut minun kirjani. Laskin tähdet kuitenkin kahteen, koska en minä nyt oikeasti pitänyt lukemastani vaan se oli ok tasoa.


message 7: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 2 stars

Annamariah | 1764 comments Mulla oli hyvin samanlaiset aatokset ihan kappaleiden pituutta myöten :D

Ishiguro kirjoittaa hyvin, mutta päähenkilö on todella ikävä ihminen ja usein suorastaan pitkästyttävä kertoja, joka palaa heti puhumaan yksityiskohtaisesti jostain tylsästä hopeain kiillottamisesta tms. jos on välillä ollut harhautumaisillaan mielenkiintoisempiin aiheisiin.

Kaikille muille kuin huumorintajuttomalle ja huonosti muita ihmisiä ymmärtävälle hovimestarille oli varmaan alusta asti selvää, että (view spoiler)

Kirjailijan lahjoilla kykenisi varmasti parempaankin, sillä pidin hänen tyylistään, mutta tylsä tarina ja päähenkilö laskivat tähdet kahteen.


message 8: by Lumissa (last edited Apr 03, 2019 11:37AM) (new) - rated it 4 stars

Lumissa | 818 comments Viides uudelleenlainaus ja uhkaava eräpäivä toden sanovat. Sain siis luettua tämän ihan viime metreillä ennen kuin on pakko palauttaa kirjastoon (tai noh, eräpäivä taisi olla jo tänään).

Kaunista ja jouhevaa kerrontaa ja kiehtova asetelma, haikea ja kirjan läpäisevä elämän ohimenevyyden tunnelma oli todella viehättävä. Tunnelmassa oli tosiaan paljon samaa kuin Haudatatussa jättiläisessä, toisaalta unohtamisen, muistamisen ja anteeksiannon teemoissakin oli paljon samaa. Ero kyllä oli selvä siinä mielessä, että Haudatun jättiläisen päähenkilöillä oli syytäkin unohtaa, kun taas Pitkän päivän illan hovimestari Stevens oli omienkin sanojensa mukaan mies, joka ei voinut sanoa tehneensä itse edes omia virheitään. Vaikka yksityiselämässäänhän Stevens toki ehti tehdä runsaastikin virheeksi hyvinkin laskettavia asioita, joita ei nyt itse ehkä tullut niin huomanneeksi.

Taustalla kulkeva tarina englantilaisen yläluokan flirttailusta natsien kanssa 30-luvulla oli minusta varsin mielenkiintoinen. Miten sattuikin, että Stevensin oman elämän käänteet tuntuivat aina osuvan yksiin isännän suurten iltamien kanssa? Tosin Stevens paljastuu aika pian vähintään jossain määrin epäluotettavaksi kertojaksi, vaikka ihmismuisti nyt on taipuvainen luonnostaankin epäluotettavuuteen, liekö tuo nyt sitten niin erityisesti Stevensin vika.

Kaikessa jäyhyydessään ja epäluontevuudessaankin Stevens on kuitenkin sydäntäsärkevän samastuttava päähenkilö ja monesti tuli kiemurreltua sohvalla häpeästä miesparan puolesta tämän edesottamusten ja valintojen edessä.


message 9: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 2 stars

Annamariah | 1764 comments Netflixissähän olisi tästä tehty elokuva katsottavissa. Toisaalta kiinnostaisi (Anthony Hopkins on hyvä näyttelijä), toisaalta tarina ei tosiaan innostanut niin paljoa, että olisin heti halunnut nähdä saman elokuvana. Sikäli leffa voisi olla mielenkiintoinen, että siinä kerronta ei voine kulkea ihan yhtä tylsiä latuja kuin kirjassa, jossa on jaaritteleva minäkertoja.


back to top