Suomalainen lukupiiri discussion
This topic is about
Rakastaja
Kirjakeskustelut
>
Rakastaja (spoilereita)
date
newest »
newest »
message 1:
by
Tytti, The Head Honcho
(new)
-
rated it 4 stars
Jan 01, 2018 07:59AM
Tässä ketjussa voitte keskustella Rakastajasta ja mahdollisesti verrata sitä niin siitä tehtyyn elokuvaan kuin myös eräänlaiseksi vastineeksi elokuvalle kirjoitettuun kirjan toisintoon Pohjoiskiinalainen rakastaja. Varokaa kuitenkin leffan ja toisen kirjan suhteen mahdollisia spoilereita ja laittakaa ne tageihin.
reply
|
flag
*
Rakastaja on luettu. Annoin kolme tähteä, olisin halunnut antaa 2,5. Toisaalta tykkäsinkin kirjasta, mutta toisaalta minulla oli jostain syystä suuria vaikeuksia keskittyä tekstin sujuvaan lukemiseen. En tiedä mistä se johtui. Aikaeron ja matkustamisen aiheuttamasta väsymyksestä? Luin kirjan matkalla Vietnamiin ja täällä Phu Quocissa luin kirjan loppuun. Valitettavasti en päässyt kirjassa Vietnamin maisemiin. En sitten tiedä johtuuko se siitä, että olen täällä jo. Aloitin muuten lukemaan Vihreän lohikäärmeen kylää myös, joka oli yksi vaihtoehdoista tammikuun haasteeseen. Vaikuttaa hyvältä.
Muistaakseni kieli oli minustakin aika "mutkikasta", ei mitenkään kovin nopeasti luettavaa, eikä kappaleiden puuttuminen sitä tainnut auttaa. Minusta se kuitenkin kertoi varsin mielenkiintoisesti ei-niin-toimivasta perheestä, joten se vaikeampi kieli jotenkin sopi siihen.
Minäkin annoin 3. Minusta kieli itsessään oli hyvin suoraviivaista, paljon päälauseita, sekä lyhyitä välähdyksiä jotka piirsivät hyvin kohtauksia. Kaunista. Alussa olin todella innostunut tyylistä. Mutta noiden välähdysten keskinäinen epäsuhta haittasi minua sivu sivulta enemmän - ei ajallinen järjestys (tai sen puute), vaan esimerkiksi se, että missä kohtaa se pikkuveli lopulta kuoli ja miten kertoja sai sen viestin, kun siitä tuntui olevan monta versiota? Jotkut kohdat olivat hyvin kirkkaita, ja toiset niin sumuisia ja epätarkkoja, että kokonaisuus oli jotenkin hätiköidyn oloinen. Kertauksena välähdys "hattu, huulipuna, kengät" toi ihanaa valoa, johon oli hyvä seisahtua yhä uudelleen.Tuntui, että tämä on kerrontaa, jossa muovataan muistoa, sorvataan sitä koko ajan kauniimmaksi ja merkityksellisemmäksi osaksi muutoin ankeaa historiaa. Se oli kiehtovaa jollain tapaa... mutta valitettavasti perehdyin kirjailijan taustaan sen verran, että loppuvaikutelmaksi jäi että se oli alkoholisoituneen naisen tarvetta työstää ehkä-ei-niin-kaunista muistoa siedettävämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi.
Etenkin loppu oli mielestäni epäaito ja jalustalle nostattava, ja lukitsi tarinan kliseiseksi.
Minä en edes muista enää loppua, mutta tuo epäluotettavan kertojan tapainen kertomistapa kuulostaa tutulta. Minulle jäi ehkä vahvimpana mieleen se, että tyttö, joka ei ollut saanut paljoa rakkautta kotoaan, haki sitä sitten muualta, mutta mikä ei sitten sekään ollut kovin terve suhde. Että vaikka nimi ja kuvailu viittaisi rakkaustarinaan, niin minulle se tosiaan oli kuvaus perheestä ja huonosta vanhemmuudesta ja sen vaikutuksista nuoreen tyttöön ja ehkä hänen loppuelämäänsä.
Minä lukaisin tämän tässä iltapäivällä ja oli mielestäni nopealukuinen mutta ei oikein omaan makuun. Annoin 2 tähteä. En pitänyt pomppivasta tyylistä, sen sijaan ympäristön kuvaus oli mielestäni kirjan parasta antia.
Luin kirjan parissa päivässä. Ihan ok teos, jolle annoin kolme tähteä. Duras'n teksti oli ajoittain kaunista ja teksti maalailevaa, mutta toisinaan perheen sisäisten tapahtumien kuvaus niin vastenmielistä että teki mieli hypätä yli joistakin kohdista. Minullekin syntyi vaikutelma siitä, että muistoja yritettiin muokata jälkikäteen kauniimmiksi.
Ihan sattumalta osui kirjastossa käsiini Margaret Duras'n Kirjoitan, hänen "kaunokirjallinen testamenttinsa". Hyvin nopealukuinen (alle 100 sivua), ihan mielenkiintoinen. Tämä alleviivasi käsitystäni siitä, että hän ei käytä kirjoittamista muisteluun tai uuden luomiseen, vaan johonkin siltä väliltä - muistikuvien uudelleenkäsittelyyn, jopa pakonomaiseen sellaiseen. Hänen ilmaisunsa kiehtoo minua, mutta samalla siinä on jotain sellaista varoittavaa katkeruutta mikä ei saa myötäelämään.
Kolme tähteä laitoin myös arvosteluuni. Tarinan sisältö oli mielenkiintoinen. Mua aina kiinnostaa tuollaiset perheen sisäisen dynamiikan ja psykologian kuvaukset ja miten ne suhteet heijastuu ihmisen käytökseen ja teini-iässä etsimiseen jne. Kuitenkin teksti tuntui vähän nopsaan isoissa tunteissa kyhätyltä..hieman hiomattomalta esitykseltä, jossa on paljon toistoa ja kertojakin on välillä minä, välillä kerrotaan "pienestä tytöstä". Toi näkökulman vaihtelu ei ehkä ollut mikään munaus toisaalta...sillä siinä jotenkin paljastui kirjoittajan mielen syöveritkin - ne kohdat missä hän halusi katsoa itseään etäältä ja kertoa ikään kuin ulkopuolisena itsestään. Tuo Tiian kirjoittama kuvaus Duras'n kirjoittamisesta tuntuu kyllä juuri sopivalta. Hieman järjestäytymätöntä luovaa muistikuvien käsittelyä. Tosi mielenkiintoinen luettava oli..kun tiesi taustalla olevan todellinen pohja. Toisaalta tarinasta olisi saanut hiotummankin tasapainoisen, "tyylikkäämmän"(?) tarinan, mutta toisaalta oli mielenkiintoista lukea myös teksti jota ei oltu hirveästi hiottu.
Todellakin juuri tuo tyylikkäämpi tuli itsellekin mieleen tai sellaista ehkä odotin. Odotin myös lautta-kohtaukselta enemmän, kun se oli kuvattuna kirjan kuvaukseen mutta se oli kyllä erittäin lyhyt ja ei yhtään niin "latautunut" kun olin ajatellut.
Joo minäkin ajattelin, että siinä ois ollut enemmän ladattuna merkityksiä tai taustaa tms.. Nyt se oli sellainen tilannekuva hetkestä. Aika paljon tekstissä oli semmosta, että ainakin tästä lukijasta tuntui, että kirjoittaja on kertomaisillaan jotakin, mutta ei sitten kertonutkaan ihan. Semmosia "vilautteluja", että tähän saattoi liittyä jotain enemmän tai sitten ei. Ehkä Duras ei ole erityisemmin ajatellut lukijaa kirjoittaessaan tekstiä vaan on itsekseen pyöritellyt muistoja ja merkityksiä..ja joitakin niistä ei halua sittenkään syvemmin käydä läpi.
Tässä melkein alkaa tehdä mieli lukea se toinen kirja, mutta en ehkä halua palata samaa tunnelmaan kuitenkaan, en niin pitänyt siitä. Jotenkin minäkin muistelen, että Duras jätti paljon lukijan omalle vastuulle, eikä varmaan ollut myöskään täysin luotettava kertoja.
Oho, ehkä ihan hyvä etten vilkaissut kirjakeskustelua ennen lukemista. Itse siis pidin tästä kovin, oikea pieni helmi oli tämä kirja. En ole aiemmin lukenut Duras'lta mitään, mutta olen nähnyt todella hienon hänen teksteihinsä pohjautuvan teatterisovituksen Ranskan vastarintaliikkeestä toisen maailmansodan aikaan.Erityismaininta kirjalle tosiaan hienoista luonto- ja muista paikalliskuvauksista. Siellä olemisen tuntu oli vahva. Pidin kirjoitustyylistä ja siitä, miten näkökulman vaihtelulla saatiin tuotua ulottuvuuksia tarinaan. Minua ei haitannut, että tarina oli epäyhtenäinen ja varjopaikkoja jättävä ja kertoja epäluotettava, päin vastoin, se toi tarinaan mielenkiintoisia psykologisia ulottuvuuksia.
Pidin siitä, miten kertoja koetti ottaa haltuunsa ja tehdä tiliä lapsuuden ja nuoruuden määrittävien kokemusten suhteen kertomalla tarinaa välillä etäännyttäen ja välillä koettaen muuten erilaisia lähestymistapoja. Minusta ei ehkä ole relevanttia tässä, että kirja olisi alkoholisoituneen naisen tarvetta työstää kipeää menneisyyttä, en ainakaan oikein voi laskea sitä kirjalle viaksi. Muistojen rakentaminen omaan elämäntarinaan sopivaksi on kiehtovaa ja aika peri-inhimillistä, ja tässä sitä rakentamista ja uudelleenrakentamista kuvattiin minusta hyvin.
En tiedä, olisiko tämä kirja ollut minusta yhtä hyvä yhtään pidempänä, mutta tällaisena se oli kompakti ja hallittu kokonaisuus, jossa oli sopivasti merkityksiä pureskeltavaksi.
Ei ollut minun kirjani, kaksi tähteä. En tykkää noin pomppivasta tyylistä. Menee kauhean sekavaksi, kun välillä siirrytään ihan varoittamatta muihin aikoihin, paikkoihin ja henkilöihin ja lukijan pitää hyvin pienistä vinkeistä päätellä, mitä missä milloin. Erillisistä kohtauksista ei myöskään muodostu mitään kovin eheää kokonaisuutta.Ymmärrän kyllä, että tarkoitus oli varmaan väillä etäännyttää, mutta tykkään silti johdonmukaisuudesta. En siis pitänyt siitä, miten kertoja puhuu itsestään välillä ensimmäisessä ja välillä kolmannessa persoonassa.
Sitten vielä yksi juttu, mikä minua ärsytti todella paljon. En tiedä, onko vika alkutekstissä vai käännöksessä, mutta päähenkilö puhuu paljon pikkuveljestään, mutta toisaalta hän mainitsee olevansa perheen kuopus, minkä lisäksi sivulla 112 sanotaan ihan suoraan, että kyseinen "pikku"veli oli häntä kaksi vuotta vanhempi, eli todellisuudessa kai nuorempi kahdesta isoveljestä.
Tällaisessa vahvasti omaelämäkerrallisessa romaanissa minua häiritsee se, kun alan automaattisesti miettiä, kuinka suuri osa kerrotusta on totta ja kuinka suuri osa keksittyä.
Olisiko ranskankielessä tapana viitata "pikkuveljenä" siihen kahdesta veljeksestä nuorempaan, vaikka olivatkin päähenkilön isoveljiä molemmat?Mäkään en oikein tykännyt näkökulman pyörähtelystä..välillä oli "minä" ja välillä "pieni tyttö". Ajassa hypättiin ihan arvaamatta ja sahattiin tosiaan ees taas ihan vauhdissa. Joskus kirjoittaja oli juuri kertomaisillaan jotain, minkä halusi kuulla ja älytä kokonaisuutena loppuun, niin taas siirryttiin eri tilanteeseen ja puheenaiheeseen.
Tuolla jossain toisessa ketjussa kirjoitinkin jo, että jotenkin maistuu tässä kirjassa se, että Duras tosiaan on pitänyt kirjoittamista omien muistojensa "luovana käsittelynä" ja pyörittelynä. Hän ei kirjoittaessaan ole varmaan juuri miettinyt lukijaa. Lukijaystävällinen tarina ei ollut ollenkaan. Hiukan järjestelmällisemmin rakennettuna ja hiomalla tekstiä lukijaystävälliseksi tästä olisi saanut semmosen tyylikkäämmän esityksen. Sisältö sinänsä olisi ollut mielenkiintoinen..tosin olisi ehkä vaatinut kirjoittajalta myös suurempaa avautumista ..tai luovuutta keksiä hiukan koherentimpia polkuja asioihin. Nyt jäi henkilöiden motivaatiot hiukan hämäriksi..ja tuntui, että myös oleellisia pieniä ja isompia tapahtumia/kohtauksia tarinasta uupui.
Minä annoin tälle kirjalle kuitenkin kolme tähteä..ne tulivat puhtaasti mielenkiintoisesta aiheesta ja kuviosta..joka toki jäi vähän ohueksi, mutta tämän pienen kirjan verran nautin tästä tekstistä. Pidempänä kirjana (jos kuvioita ei olisi yhtään enempää avattu) olisi ehtinyt turhautua sahaamiseen ja siihen, että vähän melkein kerrotaan jotain, mutta ei sitten kuitenkaan.
Ai niin, vielä yksi häiritsevä yksityiskohta (kertoo ehkä jotain lukukokemuksestani, että takerruin näin paljon pikkuseikkoihin): "Indokiinan yhdistivät Ranskaan valtion höyrylaivayhtiön komeat alukset, valtamerireittien muskettisoturit Porthos, D'Artagnan ja Aramis."Jos niitä laivoja oli vain kolme, mikseivät ne ole samannimisiä kuin alkuperäiset kolme muskettisoturia eli Athos, Porthos ja Aramis? Miksi ryhmän vanhin Athos on korvattu nuorella D'Artagnanilla? Onko tämä ikärasismia?
Piti sitten vähän googlata, ja löysin lainauksen alkutekstistä: "C'était les beaux paquebots des Messageries Maritimes, les mousquetaires de la ligne, le Porthos, le D'Artagnan, l'Aramis, qui reliaient l'Indochine à la France."
Pienellä vaivalla löysin listan Messageries Maritimesin aluksista, ja kyllä sieltä Athoskin olisi löytynyt, jopa kaksin kappalein, kun saksalaiset upottivat alkuperäisen laivan ensimmäisessä maailmansodassa. En sitten tiedä, kulkiko se jotain eri reittejä vai miksei Duras maininnut sitä muiden muskettisoturien yhteydessä.
Mietin tuota ihan samaa, Muskettisoturi-fani kun olen! Mutta en vaivautunut kaivamaan asiaa mutta hyvä kun joku sen teki :D
No kiva etten ole ainoa, joka takertuu yksityiskohtiin :D
Suomalainen lukupiiri
Books mentioned in this topic
Kirjoitan (other topics)Pohjoiskiinalainen rakastaja (other topics)
