Suomalainen lukupiiri discussion
Helmet 2018
>
Tammikuun viikkokertaus, viikot 1-4
date
newest »


Toisena kirjana olen ajatellut aloittaa Täällä Pohjantähden alla, kunhan ensin kerään siihen rohkeutta. Sorruin nimittäin hankkimaan trilogian äänikirjoina Elisa Kirjan alesta, joten siitä tuli sellaiset kevyet 85 tuntia kuunneltavaa kävelylenkeille. Olisihan se minulla myös pokkarina, mutta aika pienellä fontilla ja toisaalta tarina on jo varsin tuttu, joten sen lukeminen ei ehkä enää niin houkuttele. Trilogia sopisi muutamiin kohtiin, katsotaan nyt. Muista lukupiirin kirjoista Rakastajan olen jo lukenut, harkitsen tuota Rajaniemen novellikokoelmaa.
Muutamia kirjoja on kesken edelliseltä vuodelta, yksi äänikirjakin kirjastosta, ja todennäköisesti tulen liittämään niitä tähänkin haasteeseen, kun ne kuitenkin merkkaantuvat luetuiksi tämän vuoden puolella. En pidä siitä, mutta minkäs teet. Kohtia niille en ole kuitenkaan merkinnyt. Lisäksi tekisi mieli aloittaa jokin viihdyttävä dekkari tms., mutta jos saisi ensin tuota kesken olevien listaa lyhyemmäksi.



Olen nyt lukemassa kahta kirjaa. Molemmat käsittelevät sattumalta Itä-Saksaa: siellä elämisestä kertoo Maxim Leon kirja Talviuni Berliinissä: itäsaksalaisen perheen tarina ja maasta pakenemisesta Greg Mitchellin teos The Tunnels: The Untold Story of the Escapes Under the Berlin Wall.
Leon muistelmateos on koukuttava ja luulen, että saan sen luettua aika pian. Sen sijaan Mitchellin teos on jotenkin hidaslukuinen. Aloin lukea sitä marraskuussa, saanen toivottavasti loppuun tällä viikolla... Venytän omia haastesääntöjäni ja sijoitan Mitchellin teoksen kohtaan kirjassa kuvataan elokuvaa, koska kaksi USA:sta käsin toimivaa uutistoimitusta yritti kuvata pakoja käsittelevää dokumenttielokuvaa.


Tuon Leon kirja tosiaan vaikutti mielenkiintoiselta, kerrohan sitten mitä olit mieltä!
Oma haasteeni lähti käyntiin helpommasta päästä ja kahdella kirjalla, jotka molemmat tuli valittua puhtaasti kirjastopinon tyhjentäminen mielessä.
Kotimaiseksi runoteokseksi valikoitui Timo K. Mukan Punaista, joka oli ehkä vähän liikaa kaikkea. Samat elementit, jotka toimivat mielestäni erinomaisesti romaaneissa, olivat runomuotoon tiivistettyinä jo liikaa elinvoimaa, elämää ja kuolemaa.
Mereen liittyväksi kohdaksi valitsin Ennen kuin mieheni katoaa, joka olisi kyllä sopinut moneen muuhunkin kohtaan. Ainakin kirjassa muutetaan, tapahtumat sijoittuvat kahteen maahan (ja kahteen ajankohtaankin). Surullisuus ja selviytymistarina ovat ehkä vähän subjektiivisia, mutta itse olisin kelpuuttanut niihinkin. Kirja lienee ongelmallinen tiukan minäkerrontanäkökulmansa vuoksi, päähenkilön (ja kirjailijan) entisen puolison ääni ja kokemus ei kyllä pääse tässä esille, mitä pidän itsekin huonona, mutta koska pidin niin paljon Kolumbus-allegoriasta, niin päädyin kuitenkin antamaan neljä tähteä.

Ja sitten aloitin tänään Pohjantähden! Kuunteleminen vaikuttaa minusta varsin hyvältä valinnalta lukemisen asemesta, mutta katsotaan, miten myöhemmin toimii. Sen voisi melkein laittaa kohtaan, jossa kirjaan tarttuminen pelottaa, sillä onhan tuollaisen trilogian aloittaminen vähän pelottavaa, kun en ole tottunut sarjoja lukemaan, ja Pohjantähtihän on oikeastaan ihan yksi kirja kolmessa osassa.
Aloitin myös viime viikolla Tuurin Tammikuu 18, varmaan aika itsestäänselvästä syystä, olin sen jo varannutkin niin, että saan sen nyt. Olin myös venkslaillut uuden leluni (e-lukulaitteen) kanssa niin, ettei toinen kirja avautunutkaan, joten piti aloittaa uusi. Se toinen on Lee Childin Vihollinen, jota en nyt saa linkattua, koska GR:ssä kukaan ei tee betatestausta, eikä eri painoksia voi näköjään selata, koska selauskohta peittyy...


Aloitin myös sen genrehaasteen Näkymättömät planeetat ja tää menee lukuhaasteessa ehdottomasti kohtaan mukavuusalueen ulkopuolella. Kaksi lukua takana ja liian monta edessä :D
Kirjastosta varasin hetken mielijohteesta Vihan ja inhon internet sarjakuvateoksen, jonka en tiennyt olevan sarjakuva :D Tosi mielenkiintoinen teos naiskohdistuvasta vihapuheesta, rasismista yms. Menee kohtaan sarjakuvaromaani, vaikka vähän hataralla on se, että pitääkö romaanin olla oikeasti romaani, koska tää on tietokirja, jossa on ihmisten haastatteluita ja tilastotietoa... Tässä pääsen ihan pian loppuun.
Kesken on myös Minä, Simon, Homo Sapiens, jonka lukemisessa vielä menee jonkin aikaa. En ole vielä päättänyt mihin kohtaan laitan tämän. Ehkä siihen julkaistu useassa formaatissa.

Talviuni Berliinissä: itäsaksalaisen perheen tarina on mielestäni monitasoinen ja kiinnostava. Maxim Leo kertoo hyvin avoimen oloisesti oman perheensä ja sukunsa vaiheista ja niistä ristiriidoista, joita elämä Itä-Saksassa sisälsi. Oli virallinen totuus ja sitten myös jotain ihan muuta, perheen sisällä monenlaisia motivaatioita ja taustoja jne. Yksi perheen jäsenistä, uskollinen puolueen soturi, päätyi aivan toisenlaiseen ratkaisuun kuin hänen nuoruutensa vaiheista olisi voinut päätellä.
Olen nyt lukenut viisi kirjaa haastetta varten: em. Talviuni Berliinissä (kohta 35, entisen itäblokin maa), The Tunnels: The Untold Story of the Escapes Under the Berlin Wall (kohta 18, kirja kertoo elokuvan tekemisestä), Rakastaja (kohta 1, kirjassa muutetaan), Aapine (kohta 2, kotimainen runokirja) ja Vieraskentillä (kohta 44, kirja liittyy johonkin peliin - tässä jääkiekko).

Minäkin sain peräti yhden kirjan luettua! Sivujakin oli siinä melkein sata, eli mainittu Herra Ibrahim ja sen siis laitan sen aakkosjärjestyskohtaan, ihan mukava pienoisromaani. Popsugarissa laitan sen varmaan kuolemaa tai surua käsitteleväksi, kyllä ne jotenkin tulivat esille ja olivat taustalla. (Heh, kuulostaa ristiriitaiselta.)
Aloitin myös toisen alle satasivuisen kirjan, Juho, 18, joka on kirjaston lukupiirin kirjavalinta tälle kuukaudelle. Yritän kerrankin sekä lukea kirjan että ilmaantua paikalle, kun syksyllä huomasin tuollaisenkin kokoontuvan. Kertoo 18-vuotiaasta nuoresta miehestä sisällissodasta, kirjailijan isästä. Laitan sen ehkä selviytymistarinaksi, muuta sopivaa en oikein löydä. Sijoittuuhan se tosin maailmansodankin aikaan ja lieneekö surullinenkin.

Itse sain haasteen etenemään tällä viikolla peräti yhdellä kirjalla. Jari Tervon parin vuoden takainen myyntimenestys Matriarkka tuli luettua vähän jälkijunassa, mutta kannatti kuitenkin. Luin kirjan jälkeen muutamia siitä aikanaan kirjoitettuja arvioita ja olin oikeastaan yllättynyt, kuinka ristiriitaisia ne olivat. Itse siis pidin kirjasta. Olen kyllä lukenut vain kaksi kirjaa Tervolta aiemmin, ja niiden perusteella tämä oli positiivinen yllätys.
Matriarkka meni nyt alustavasti kohtaan 14 (kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan). Kirja olisi sopinut kyllä hyvin myös kohtaan 1 (kirjassa muutetaan), mutta jätin siihen nyt alustavasti tilaa Duras'n Rakastajalle, joka on kesken ja jonka aika moni muu on näyttänyt sijoittavan tähän.
Keskeneräisistä löytyy aika monta haasteeseen sopivaa teosta, toivottavasti ensi viikolla on jo vähän enemmän raportoitavaakin.

Kesken tällä hetkellä ovat painettuna kirjana Rakastaja, e-kirjana Silmukka, oman kirjahyllyn runokirjana Rakkauden kolme kehää ; Alaston, äänikirjana Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ja pitemmän aikavälin tiiliskivenä Ulysses. Saa nähdä mitä saan tämän viikon aikana luettua loppuun.

Helmet-haasteeseen näistä on sijoittunut neljä. Popsugarin ja Helmetin täytän kokonaan eri kirjoilla, Seinäjoen ja Porin lukuhaasteisiin taas käytän muissakin haasteissa listattuja kirjoja. Tietenkin jos kirjoja kertyy samaan tahtiin kuin viime vuonna, saatan myöhemmin vielä vekslata noita kirjoja niin, että yksi kirja on mahdollisuuksien mukaan vain yhdessä haasteessa.
Kohtaan 11 (kirjassa käy hyvin) sijoitin Mary Baloghin historiallisen rakkausromaanin Someone to Hold. Kohtaan 25 (novellikokoelma) meni genrehaasteen yhteinen scifi-kirja eli Hannu Rajaniemen Näkymättömät planeetat. Kohtaan 32 (kirjassa käydään koulua tai opiskellaan) laitoin Karen M. McManusin nuortenromaanin One of Us Is Lying (jossa itse opiskelusta puhutaan kyllä äärimmäisen vähän, vaikka koulu onkin tärkeä tapahtumapaikka). Sitten luin vielä kohtaan 41 (valitse kirja sattumanvaraisesti) Maurice Sendakin kuvakirjan Where the Wild Things Are, jonka löysin Goodreadsin "random book" -toiminnolla.

Noilla Helmet2018 on edennyt jo kuuden kirjan verran. Nyt vaan pitää ottaa lukuvuoroon joitakin hiukkasen tuhdimpia opuksia, ettei ihan mene naurettavaksi tammikuun saldo. Mulla on edelleen lainassa yksi lastenkirja (Maukka ja Väykkä) ja parista sarjakuvakirjasta varaus kirjastossa vetämässä. :D Tää vuoden vaihde on mulle vähän perinteisesti ollut semmosta sarjisten aikaa, kun on tullut katsottua mistä sarjiksista ihmiset on viime vuonna tykänneet ja sitten tulee noita varailtua itselle kirjastosta. Noita en tosin Helmet-haasteeseen lisää (en sarjiksia, enkä pieniä lastenkirjoja), muuten tulisi haaste täyteen vähän liian helposti ja nopeasti. Poikkeuksena toki tuo kohta. jossa piti olla sarjis.

Aloitin haasteen kahdella kirjalla. Kohtaan 28 (sanat aakkosissa) sijoitin Elmer Diktoniuksen kirjan Janne Kuutio – puupiirros sanoin. Se olisi käynyt pienellä luovuudella myös kohtiin 17. (kirjassa käsitellään yhteiskunnallista epäkohtaa), 23. (kirjassa on mukana meri) ja 24. (surullinen kirja). Ja tietysti epämukavuusalue ja ehkä myös oikein venyttämällä yksivärinen kansi.
Toinen kirja on Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä. Tämän sijoittamisen kanssa minulla oli vaikeuksia, mutta toistaiseksi se on kohdassa 32. Kirjassa opiskellaan tai käydään koulua. Ehkä sen voisi sijoittaa luovasti myös kohtaan 33. Selviytymistarina. Vinkkejä siitä, mihin muualle tämän kirjan voisi laittaa, otetaan vastaan, koska voi olla, että saan tuon opiskelukohdan täytettyä jollain toisellakin kirjalla.

Rakastaja (Duras) - kirjassa muutetaan, Linnunsitoja (Waris) - aloittaa sarjan, Pikku Prinsessa (Burnett) - kirjassa käy hyvin, My Brother's Husband (Tagame) - sarjakuvaromaani, Näkymättömät planeetat (Rajamäki) - novellikokoelma ja Kauheat lapset (Nupponen) - kirjassa on lemmikkieläin.
Tuosta Linnunsitojasta ei ole olemassa kuin tuo yksi kirja sarjassa, mutta sille ilmestyy syksyllä toinen osa, joten kelpuutin sen tuohon. Tuohon kohtaan toki saatan vielä sijoittaa jonkun muun. Ehkä kahta kirjaa ei voi vielä oikein kutsua sarjaksi.





Kolmen kirjan verran ollaan saatu valmista.
Rakastaja lisäsin samaan kohtaan mihin moni muukin kirjan lukenut eli kirjassa muutetaan (1). Tämä saattaa toki muuttua, koska kirja olisi minusta sopinut myös kohtiin 14 ja 46. Sekä ehkä hieman löyhästi koulunkäynti kohtaan (32). Kirja kuitenkin sopi yllättävän harvaan kohtaan näin ensimmäiseksi haastekirjaksi luettuani.
Toinen kirja Vihreän lohikäärmeen kylä sijoittuu myös Vietnamiin ja sen lisäksi tapahtuu Amerikassa. Sen vuoksi lisäsin sen kohtaan 14. Kirja sijoittuu kahteen tai useampaan maahan. Toki saattaa olla, että tämänkin kirjan sijoituspaikka vielä vaihtuu, koska tämä olisi sopinut useampaankin kohtaan 24. surullinen kirja. Kirjassa esiintyy myös lohikäärme, tässä vinkki niille, jotka eivät halua lukea fantasiakirjaa ja lohikäärme kohta tuntuu hankalalta.:) Nimestä löytyy myös adjektiivi (42.) Kirja soveltuu jos ei ole kovin tiukka niin 23 ja 40 kohdat.
Kolmantena kirjana, joka myöskin kertoo Vietnamista luin Lohikäärme kotioloissaan - Vietnamin arjen monet muodot. Kirjassa käsitellään Vietnamin naisten ja köyhien asioita ja epäkohtia löytyy runsaasti, joten sijoitin sen kohtaan 17. Todennäköisesti tämä kirja pysyy paikallaan, vaikka se olisikin sopinut kohtiin 4 ja kohdat 19, 24 ja 29 olisin saattanut pitkin hampain hyväksyä, jos ei muuta sijoituspaikkaa olisi löytynyt.
Olen aloittanut ja noin 100 sivua on vielä kesken Rikos ja rangaistus kirjaa. Sen sijoituspaikka on vielä avoinna. Toivottavasti saan sen pian loppuun, on sen verran hidastanut lukutahtia tuo kirja.

Sain luettua mennellä viikolla loppuun Rakastajan, joka tosiaan sijoittui suunnitelmien mukaan kohtaan 1 (kirjassa muutetaan). Toinen luettu oli 1800-luvun Oulusta kertova sarjakuvaromaani Kyllä eikä ei, jolla täytin sitten vähän itsestäänselvästi sarjakuvaromaanin paikan. Molemma mainitut olivat mielestäni tosi hyviä, joten lukuviikko oli selävästi voiton puolella.

Lisäksi tuli luettua vain yksi sarjis, jota en tietenkään tähän haasteeseen ymppää. Jonkin verran etenin muissa keskeneräisissä kirjoissani. Mäkin olen vajonnut aivan kauheaan sekakäyttöspiraaliin! Mulla on kuusi kirjaa kesken! Parista on vain vähän luettavaa jäljellä, mutta kun alkaa muut kirjat painaa päälle (haluan olla edes suht messissä Täällä Pohjantähden alla lukupiirissä) niin tulee aloiteltua uusia vaikka vanhatkin on kesken. Kerttu Vuolabin kirjan (Valon airut) olin jo yhtäkkiä unohtanut - se pitäisi lukasta loppuun ja John Greenin Kilpikonnan kuorella on puolessa välissä, mutta kun kirja ei ole missään vaiheessa kiinnostanut, niin sitä ei tule preferoitua ja saatettua loppuun. Ajattelin vaan lukea edes yhden John Greenin elämässäni loppuun..kun hän kuitenkin on monen nuoren aikuisen mielestä niin upea kirjailija. Mä en vain meinaa syttyä hepun tekstille.

Minä jälleen testaan kirjailijoita leffojen kautta. Olen muistaakseni yrittänyt katsoa sitä Tähtiin kirjoitettua virhettä, mutta ei ehkä ole tarkoitus, että alkaa odottaa päähenkilöiden kuolemista, koska he ovat vain niin ärsyttäviä... Muissakin Greenin kirjoissa vähän epäilen olevan samaa, joten olen suosiolla jättänyt ne huomiotta.
Omalla kohdalla sain luettua loppuun jo mainitsemani Juhon, joka oli ihan ok "monologiromaani" 18-vuotiaasta miehestä sisällissodassa. Ei hän hirveästi sotaan osallistunut, mutta joutuipahan kuitenkin muiden joukossa vankileirille, mutta selviytyi sieltäkin. Vähän kyllä ihmetytti se asenne, sillä ei hänellä ei oikein ollut mitään syytä edes liittyä punakaartiin, mutta kuulemma ei voinut olla liittymättäkään.
Minullakin on kesken useampikin kirja, monet jo viime vuodelta, mutta yritän saada tällä viikolla loppuun Vihollisen, sillä e-kirja on jo varattu. E-kirjana sivuja on 398, mutta kovakantisena 525, joten aika monta sivua on vielä jäljellä. Tällä hetkellä olen vielä kirja per viikko tahdissa, mutta saa nähdä, miten pitkään sitä kestää.

John Greenistä.. Jossain youtube-videossa joku tyyppi sanoi, että häntä hiukan rassaa semmonen, että kirjakaupoissa vois ihan rehdisti olla kokonainen hyllykkö kirjoille, jonka nimi on "syöpälapset", että on olemassa kirjoittajia, jotka kirjoittaa hyvin kevyttä kirjallisuutta, mutta "tärkeällä ja vakavalla aiheella" ja jotka tuntuvat ratsastavan syöpälasten tunnearvolla ja lypsää näin dollarit kotiin. Tässä yhteydessä mainittiin John Green. Ja täytyy sanoa, että olin vähän samaa mieltä..vaikkakin on hyvä, että raskaita topiikkeja käsitellään kirjoissa, niin aiheet tuntuvat tulevan muotivirtauksina jolloin lauma kirjoittajia haluaa olla mukana hakkaamassa samaa piñataa. Toisaalla taas kehuttiin nimenomaan tätä Kilpikonnan kuorella-kirjaa, koska kirjassa kerrotaan OCD-tytöstä ja John Greenillä on itsellä kuulemma OCD niin, että hän osaisi sen kuvailla totuudenmukaisesti. Ja siksi kuulemma tämä on hänen paras kirjansa tähän saakka ja parhaiten kirjoitettu. Sen vuoksi päätin lukea tämän. Mutta ei vaan oikein siltikään nyt meinaa Greenin koukku tarttua meikäläiseen. Ehkä kirjan toinen puolisko on reilusti parempi.

Helmet-haaste mulla on edennyt kahdella kirjalla sitten viime päivityksen (nyt olen siis lukenut 6/50): Marguerite Durasin Rakastaja meni kohtaan 46 (kirjan nimessä on vain yksi sana) ja kohtaan 8 (balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja) meni Latvian kansalliseepos Karhunkaataja: Latvian kansallissankari.

Tämä kiteyttää tunteeni aiheesta. "Lapset ja natsit" voisi myös olla hyvä uusi kirjakaupan osasto, siinäkin tuntuu olevan sellainen aika ehtymätön runsaudensarvi. Osaston nimeä pitää ehkä vähän vielä kehitellä... Mutta ainakin päällimmäiseksi tyrkylle Kirjavaras ja Kaikki se valo jota emme näe.

Ajattelin ihan samaa. Ainakin John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa ja Poika vuoren huipulla kuuluvat samalle hyllylle.

Rikos ja rangaistus olisi sopinut moneen muuhunkin kohtaan haasteessa. Kirjassa luetaan ääneen raamattua, joten 16 kohta olisi tullut täytettyä. Kirjassa muutetaan (1), päähenkilön äiti ja sisko muuttavat Pietariin. Kirjan kannessa on hevonen kärryineen, joka olisi ainakin minulle kevannut kulkuneuvoksi (38.). Kirja kertoo entisestä itäblogin maasta (35.), jos hyväksyy siihen Venäläisen kirjan ja sen, että kirja ei sijoitu tuohon ajankohtaan.

Stephen Fryn omaelämäkerran Fryn aikakirjat: muistelma laitoin kohtaan 20. Taiteilijaelämäkerta. Tämä olisi sopinut myös kohtiin 1, 22, 26, 32 ja 34 sekä löyhästi myös kohtaan 18, kirja kertoo elokuvan tekemisestä, kun ohimennen mainittiin parinkin elokuvan luomisprosessista, vaikka enemmän puhuttiin kyllä televisiosta ja muusta. Taiteilijaelämäkertaan tämä kuitenkin menee, koska en usko että tähän kohtaan on tunkua ruuhkaksi asti.
Verrosen Luotettava ohikulkijan sijoitin kohtaan 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi. Mieheni nimellä ei juuri kirjailijoita löydy, niin käytin omaa nimeäni. Tämän lisäksi kirja sopisi kohtiin 25 ja 42 sekä löyhästi kohtaan 33. Selviytymistarina, koska useimmissa novelleissa sekä kehys"tarinassa" voisi sellaisia olla. Lisäksi kohta 17. yhteiskunnallinen epäkohta voisi olla erittäin löyhästi mahdollinen kehys"tarinan" vankilateeman takia.
Viimeisenä sitten Alan Bradleyn Kuolleet linnut eivät laula, Flavia de Luce -sarjan kuudes osa. Olen vähän jäljessä tämän sarjan kanssa, mutta ajattelin nyt lukea nämä kaksi puuttuvaa osaa alta ennen kahdeksannen osan ilmestymistä. Sijoitin tämän kohtaan 47. Muita mahdollisia kohtia olisivat olleet 26, 40 (lemmikkikana), 42 ja 48. Lisäksi tulkinnanvaraisesti myös kohdat 19. vanhemmuus, 24. surullinen kirja (riippuu lukijasta, itse olisin voinut laittaa kirjan myös tähän), ja 33. selviytymistarina (taas oman tulkinnan mukaan, ehkä muun kirjan puutteessa voisin laittaa tämän kirjan myös tähän kohtaan). Luen näitä Flavia-kirjoja luultavasti lisää tälle vuodelle, joten täytän näillä parikin kohtaa lisää sitten.

Minun piti lukea tänään loppuun Tammikuu 18, mutta onnistuin touhuamaan ihan kaikkea muuta kuin lukemista. Olen nimittäin ymmärtänyt, että se loppuisi "tänään", eli sisällissodan syttymiseen. Toivottavasti näen joskus kirjan tapahtumiin liittyvän dokumentinkin. Kirjassa mainitaan myös Jussi Ketola, joka on Tuurin kolmen muun kirjan päähenkilö. Ilmeisesti hän on ollut todellinen henkilö (ja Tuurinkin sukulainen). Ikitien katsottuani olin nimittäin vähän epäileväinen, että voiko kaikki se tapahtua yhdelle ihmiselle.

Hiekka kohtaan 46, yksi sana otsikossa. Tykkäsin menevästä dystopiakuvauksesta kovasti, mutten oikein keksinyt sille mitään muutakaan paikkaa.
Paikkaa ja mieltä osui kohtaan 19. käsittelee vanhemmuutta. Kyseessä oli oikeastaan ironinen erokuvaus, joka ei kauheasti napannut, mutta meni äänikirjana kuitenkin suht kivuttomasti. Se voisi osua myös esim. kohtaan 1. kirjassa muutetaan. Ehkä myös 17. eli käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa.
Olemisen sietämätön keveys päätyi pitkän ja tuskaisan väsytystaistelun jälkeen kohtaan 14. eli sijoittuu kahteen tai useampaan maahan. Tämäkin voisi olla vaikka kohdassa 17.

Kuukauden lukupiirikirja eli Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla 1 meni kohtaan 43 (suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle).
Kohtaan 45 (palkittu tietokirja) meni Bea Uusman hyytävä Naparetki: Minun rakkaustarinani.
Jatkoin myös viime vuonna varovasti aloittamaani runouden lukemista, ja kohtaan 23 (kirjassa on mukana meri) sijoitin Samuel Taylor Coleridgen kokoelma The Rime of the Ancient Mariner and Other Poems. Kokoelman nimiruno oli minulle alun perin tuttu Carl Barksin Aku Ankka -tarinasta Kaikkien aikojen merimatka. Samasta kokoelmasta löytyvää Kubla Khan -runoa taas on siteerattu Don Rosan ankkaseikkailussa Takaisin Xanaduun. Vieläkö joku väittää, ettei sarjakuvien lukeminen ole sivistävää? :D


Täällä sama! En tiedä, kuinka pitkään enää kehtaa uhota, että kyllä ensi viikolla alkaa valmista tulla, kun on niin monta kirjaa hyvällä mallilla. Olen jotenkin vielä jämähtänyt tilaan, jossa keskittymiskykyä ei tunnu olevan nimeksikään eikä mikään kuudesta keskeneräisestä kirjasta oikein kiinnosta riittävästi, mutta uuttakaan ei enää kehtaisi aloittaa, kun niin monta entistä on kesken.
Lopputulemana kuitenkin siis yksi loppuun saatettu kirja edellisellä viikolla. Mika Waltarin nuoruudentuskailua täynnä oleva Yksinäisen miehen juna oli ihan kiva lukukokemus, jossa matkustettiin Istanbuliin ja takaisin 20-luvun lopulla. Osin oli ihan kuin olisi nurinkurinmaailmasta lukenut, kun hämmästeltiin, miten Turkki selviää nopeasta maallistumisestaan ja Berliinikin on hipsterimekan sijaan junttiuden ja jämähtyneisyyden tyyssija. Kun itse on käynyt kirjan kaupungit läpi nyt lähes sata vuotta myöhemmin, niin paljon on toisaalta muuttunut ja toisaalta ei juuri mikään. Kirjan tärkein ominaisuus kuitenkin tässä yhteydessä on, että sen kannessa on kulkuneuvo, vanha juna.
Nämä viikkokertaukset taisivat olla ihan suosittuja, joten jatkakaamme samaan malliin. Käytännössähän haasteessa pitäisi edetä kirja per viikko tahdissa, niin siitä siis nimi.
Näissä ketjuissa voitte vaikkapa viikottain kertoa, miten haaste on edennyt, mitä olette lukenut ja lukemassa ja mitä aiotte seuraavaksi lukea.