Lumissan paperinpurkutalkoot, osa II

[Lumissa]

Paperinpurkutalkoot jatkuvat myös vuonna 2018. Kuten edellisenä vuonnakin, tässä haasteessa luen vain paperisena omasta hyllystä löytyviä kirjoja. Loputtomat kirjapinot tulivat jo vähän matalammiksi, kun kaikki vanhempien luona säilytyksessä olleet kirjat olivat varastossa homehtuneet lukukelvottomiksi, mutta onneksi paikkasin nopeasti tilannetta kirjamessuilla ja Savukeitaan superalesta. Edellisen vuoden kesken jääneestä haasteestakin siirtyy pari kirjaa suoraan seuraavalle vuodelle.

1. Tarkkailla ja rangaista (424 sivua)
2. Hulluuden historia (456 sivua)
✔ 3. Itsenäisyyspäivä, eli, Lätinää ajasta, kun Virossa ei vielä tingattu rajasta (164 sivua)
✔ 4. Revolutionary Road (403 sivua)
✔ 5. Romeo ja Julia (182 sivua)
6. Jää (366 sivua)
✔ 7. Diary of a Short-Sighted Adolescent (176 sivua)
✔ 8. Moskova - Petuški (166 sivua)
✔ 9. Oraakkelin kirja (308 sivua)
✔ 10. Jos olisit tässä (450 sivua)
✔ 11. Viimeinen loma (288 sivua)
12. Päiväkirja I (432 sivua)

Luettuna 8 kirjaa, 2136/3815 sivua (20.10.2018)

Bonus:
✔ Kiista yhteismaista - Garrett Hardin ja selviytymisen politiikka (155 sivua)
✔ Lahjakas Anu Lovack (192 sivua)

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Otan osaa menetyksesi johdosta :( Toivottavasti joukossa ei ollut kaikkein rakkaimpia kirjoja!

[Peony]

Voi harmitus tuhoutuneiden kirjojen puolesta! Itselläni on käynyt parin tärkeän kirjan kanssa kauhea tuhokämmi. Toivottavasti tuhoutuneilla kirjoilla ei ollut isoa tunnearvoa.

Revolutionary road oli muuten TODELLA hyvä. Lempparikirjojani.

[Lumissa]

Valitettavasti tuhoutueiden kirjojen joukossa oli ihan rakkaimmat lapsuuden klassikot, muista kirjoista tärkeimpiä en onneksi varastoon vienytkään.

Revolutionary Roadia ajattelin Popsugar-haasteeseen kohtaan, jossa olen katsonut jo kirjasta tehdyn elokuvan. Odotukset ovat kieltämättä korkealla :)

[Peony]

Voi itku! :( Onneksi lapsuuden lukumuistot jäivät kuitenkin.

Revolutionary Roadin lukukokemus oli mun mielestä ihan erilainen kuin leffa. Siinä kirjassa on niin paljon enemmän sellaista keskustelua ja ajattelua, josta tulee vahvemmin esiin, miten voimakkaasti pariskunta haluaa nousta yhteiskunnan arvoasteikossa ja erottua 'taviksista'. Mäkin katsoin leffan ensin ja parin vuoden kuluttua luin kirjan. Leffan katsominen ei pilannut ollenkaan lukukokemusta. Pakko myöntää, että näin kaikki tapahtumat siinä leffassa esitetyssä ympäristössä ja lähiössä, mutta se ei haitannut.

[Lumissa]

3. Kaur Kender: Itsenäisyyspäivä

Tulipa avattua tämäkin haaste, kun vuodesta neljännes on jo takana. Päätin aloittaa kevyesti ja luin Kaur Kenderin lyhyen esikoisromaanin virolaisesta pikkurikollisesta 90-luvun alussa. Kirja oli perussettiä, ihan viihdyttävä ja nopealukuinen muttei järin sykähdyttävä kokemus. Omassa hyllyssähän tämä siis on odottanut vuoroaan noin 15 vuotta, olisi ehkä voinut jo aiemminkin tähän tarttua.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Minä luin tuon toissa vuonna maailmanympärimatkaani varten, enkä tykännyt ollenkaan. Parasta kirjassa oli sen lyhyys :D

[Lumissa]

Itse asiassa katselinkin sun arviota ennen kirjan aloittamista ja naureskelin itsekseni, että ainakin lähtökohdat pitäisi olla mallillaan, minullehan uppoaa hyvin pikkurikollisten kännihorinat :D Noh, ei se tosiaan ihan täysosuma sitten kuitenkaan ollut.

[Lumissa]

Kyllä se tämäkin haaste etenee!

7. Diary of a Short-Sighted Adolescent

Kävin keväällä Bukarestissa ja unohdinpa sitten jo menomatkalla Kindlen lentokoneeseen. Koska ilman lukemista reissusta ei selviä, niin kirjakaupasta koetin sitten löytää jotain mielenkiintoista ja yllättävää, joka liittyisi Romaniaan. Käteen sattui romanialaisen uskontotieteilijän nuoruusvuosien teos, jossa hän kertoo teini-ikäisen pojan elämästään ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Romaniassa.

Kirjassa oli yllättävän mielenkiintoinen moderni ote, muistutti hyvin paljon ihan nykyaikaisia nuortenkirjoja kaikkine teini-ikäisen pojan epävarmuuksineen, ajatuksineen ja edesottamuksineen. Älypuhelimen puute ja maksullisissa naisissa käynti erottivat ehkä eniten nykylukiolaisen elämästä. Ei nyt ehkä kirjallinen virstanpylväs, mutta hauska lukukokemus ja jokseenkin lohduttavaa on tietää, että päähenkilö (omaelämäkerrallisten ainesten ollessa vahvat) lopulta päätyi kaikkien tuskailujen jälkeen professoriksi Chicagon yliopistoon.

[Lumissa]

10. Jos olisit tässä

Sain Jojo Moyesin Jos olisit tässä lahjaksi keväällä, ja arvelin sen sopivan hyvin kesälukemiseksi. Lukaisin kirjan tässä lomareissulla, ja se tosiaan oli juuri sellaista kevyttä viihdettä, mitä festariviikonlopun jälkeen ihminen kaipaakin.

[Lumissa]

4. Revolutionary Road

Tämä oli hyvin kirjoitettu ja puhutteleva kirja. Keskinkertaisuudesta, keskiluokkaisuudesta ja aikuisuuteen liitetyistä velvollisuuksista irti pyristeleminen puhuttelee tänä päivänä ehkä jopa enemmän kuin 60-luvulla. Ajattomuuden lisäksi kirjassa oli kuitenkin harvinaisen kiehtovaa ajankuvaa siitä, millaista amerikkalaisen lähiökeskiluokan arkielämä oli 50-luvun puolivälissä.

Pienenä sivuhuomiona pitää kiittää kirjailijan oivallista valintaa siinä, että kirjan miespäähenkilön, Frankin, työuran taitekohdan motiivina on tietokoneiden tulo laajamittaisesti käyttöön. Jos kirja olisi kirjoitettu historialliseksi romaaniksi lähempänä nykypäivää, saattaisin jopa hymähtää hieman ivallisesti näin suorasukaisen osoittelevalle symboliikalle, mutta nyt ei voi kuin kiitellä tarinan sivujuonteen osuvaa yksityiskohtaa.

Yates osaa kuvata arjen sosiaalisia rituaaleja herkullisen tarkasti. Niin toimistoelämän kuin lähiönaapurustonkin kuvaukset olivat helpottavia, pisteliään humoristisia kuvauksia muuten aika ahdistavan tarinan lomassa. Onneksi kaikista henkilöistä oli tehty kuitenkin siinä määrin epämiellyttäviä, että epäsuotuisaan suuntaan kääntyvät elämänkohtalot eivät aiheuttaneet ihan sietämätöntä ahdistusta. Näin kirjasta tehdyn elokuvan sen valmistumisen aikoihin (eli kymmenisen vuotta sitten) ja muistaakseni siinä oli huomattavasti vähemmän humoristisia elementtejä, tai sitten ne eivät vain nousseet minulle elokuvasta esiin.

Miellyin jo lukioiässä Rouva Bovaryyn, ja Revolutionary Road olisi mielenkiintoinen vertailukohta samankaltaisuudessaan ja erilaisuudessaan. Harmi, että Rouva Bovarya en kyllä myöskään toisaalta ole lukenut sitten lukioaikojen, ja muistikuvat linevät todellisuutta yksioikoisemmat. Parempi ehkä siis pidättäytyä sen pidemmälle menevistä analyyseista.

[Peony]

Mielenkiintoista olisi tosiaan verrata Bovarya tuohon. Ei tullut itselleni mieleen kun luin Revolutionary Roadia, vaikka olin ihan vuosi pari ennen sitä lukenut Bovaryn. Vai olikohan jopa saman vuoden aikana.

Sulla on jo hyvässä vauhdissa tämä haaste vaikka vähän myöhemmin aloitit. Mulla oli lähtölaukaus ja sen jälkeen on ollut hiljaista. :D

[Terhi, Apukäsi]

Tuo lähtölaukaus ja sen jälkeen hiljaista kuulostaa aivan minun paperinpurkutalkoilta.

[Lumissa]

Peony wrote: "Sulla on jo hyvässä vauhdissa tämä haaste vaikka vähän myöhemmin aloitit. Mulla oli lähtölaukaus ja sen jälkeen on ollut hiljaista. :D"

Se on se kesäloman ihme, saattaa vauhti täälläkin hiipua taas, kunhan töihinpaluu ensi viikolla koittaa :)

[Lumissa]

Vauhti tosiaan hiipui. Vajaa puolet kirjoista luettu ja vajaa kolmannes vuodesta jäljellä. Jokainen luettu kirja on silti askel eteenpäin. Polku kuitenkin pitenee nopeammin kuin sillä ehtii askeltaa. Sain luvan viedä isotädin jäämistöstä kaikki haluamani kirjat (tai siis ne, jotka eivät muille sukulaisille vielä olleet kelvanneet), ja sieltähän lähti vajaa parikymmentä yksilöä mukaan. Pääosin vähän kärsineitä 40- ja 50-luvun painoksia, jotka muuten olisivat päätyneet roskalavalle, pitihän ne pelastaa. Onneksi joukossa oli myös sellaisia, jotka olen jo lukenut mutta joita ei ollut omassa hyllyssä.

9. Oraakkelin kirja

Philip K. Dickin kirjan sain kuitenkin luettua. Oraakkelin kirjan muistan ostaneeni joskus lukioikäisenä nykyään jo edesmenneen Tiimarin poistokorista, eli ihan jokusen tovin tämäkin on omassa hyllyssä saanut lukemista odottaa. Alkuvuonna luettu Do Androids Dream of Electric Sheep? kuitenkin muistutti mieleen, että Dick on ihan hyvä kirjailija, eikä koko tuotanto ollut niin LSD-huuruista trippailua kuin jotenkin muistelin lukioaikojen lukukokemusten perusteella. Lisäksi kirjasta tehty TV-sarja alkoi kiinnostaa, ja alkuperäisteoshan piti kuitenkin saada alta pois ennen siihen perehtymistä.

Oraakkelin kirja oli kyllä hyvä. Vaihtoehtoinen todellisuus oli mielenkiintoinen, ja kuitenkin kirjassa oli muutakin sisältöä ja ajatusta kuin vain sen esittely ja kauhistelu. Rajankäynti todellisuuden ja kuvitelman välillä esiintyy sekä suhteessa maailmaan että ihmisten suhteessa toisiinsa.

Vähän hitaasti tämä kyllä eteni, ensimmäisen puoliskon aikana oli vähän vaikea saada otetta kirjasta. Ensimmäisten kahden kolmanneksen lukemiseen menikin lähes kuukausi. Viimeinen kolmannes lähti nivomaan hajanaisia lankoja yhteen sellaisella vauhdilla, että viimeinen kolmannes menikin sitten yhdessä päivässä.

[Lumissa]

5. Romeo ja Julia

Puoliväli saavutettu kirjojen lukumäärässä!

Tämä on päässyt vahingossa hautautumaan hyllyyn todella pitkäksi aikaa. Pieni kirja on ollut ihan huomaamattomissa useita vuosia. Harmin paikka, sillä tämä oli ihan jännä pieni välipala.

Kirjan nimen ja alun perusteella arvelin, että tämä sopii hyvin The Hate U Given aloittamaan nuortenkirjajatkumoon, mutta kirja otti kyllä vähän toisenlaisen käänteen aika pian alun jälkeen. Tuli etäisesti mieleen elokuvamaailmasta He ovat paenneet, nuoret rakastavaiset päähenkilöinä ja absurdin väkivaltaiset käänteet.

[Lumissa]

11. Viimeinen loma

Sain Michael Zadoorianin Viimeisen loman synttärilahjaksi tänä vuonna, joten paineita oli saada se myös luetuksi. Helppolukuinen vaikkakin aiheeltaan jokseenkin raskas kirja meni aika nopsaan. En ole ihan varma, oliko tämä nyt oikeasti kahden vai kolmen tähden kirja, mutta vaivatonta ja monin paikoin mielenkiintoistakin luettavaa, joten kallistuin kolmen puolelle.

Kirjalliset ansiot eivät tässä ehkä niinkään loista (ja käännöksen ansioiden puutteesta en edes aloita), mutta haluan kuvitella, että tästä pääsee jyvälle yhdysvaltalaisen keskiluokan maailmankuvasta. Myös Route 66:n maisemat tulevat tutuiksi, mikä oli mukavaa. Kulttuurierot pääsivät välillä järkyttämään, esim. se kun vaikutti olevan ihan normaalia, että seniili kasikymppinen painattaa epäkuntoisella 70-luvun asuntoautolla moottoritiellä.

Helposti luettavat kirjat alkavat tästä haasteesta loppua, ja tietenkin oli hyvä ajatus jättää hankalimmat tapaukset loppuun. Erityisesti tuo jo viime vuodelta periytynyt tietokirjapuoli vähän jänskättää, että miten käy. Niitä ennen on vielä lukuvuorossa kaverilta lainassa oleva Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, joka edistyy melko maltillista tahtia, kun ei ole ihan kirjan alkuperäistä kohderyhmää ja joka toinen sana pitää käydä muistuttelemassa mieleen, että mikäs tähtitieteen/matematiikan termi tämä nyt olikaan. Jännittäviä aikoja siis edessä tämänkin haasteen tiimoilta loppuvuodelle!

[Lumissa]

8. Moskova - Petuški

Tämäkin "neuvostoajan underground-kirjallisuuden klassikko" on odottanut hyllyssä varmaan viitisentoista vuotta. Tässä tapauksessa saattoi olla ihan hyvä juttu, luulen etten olisi osannut ostoaikaan arvostaa tätä tyylilajia tai ylipäätää ymmärtänyt, mistä ihmeestä koko kirjassa oli kyse. En tiedä, osasinko arvostaa tai ymmärtää riittävästi nytkään. Mutta oli sentään parempi kuin Pussikaljaromaani!

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Sä oot kyllä tsempannut tosi hyvin tämän haasteen kanssa. Mä oon jumittanut Kanteletarta kesästä asti ja useampi kirja on vielä lukematta, mutta kun kirjastopinokin on taas turhan korkea...

[Lumissa]

Se kirjastopino tässä kyllä kieltämättä häämöttää tuolla taustalla ikävästi puolen metrin korkuisena, mutta koetan pitää ainakin yhden oman hylly -haasteen teoksen kuitenkin luettavana koko ajan. Täytyy kyllä myöntää, että haasteen jumituttua jo heti alkumetreillä päätin sijoittaa lukumäärään sivumäärän ja laadun sijasta. Toisin sanoen helpommat pois alta, niin lista näyttää paremmalta, mutta kyllä vähän epäilen varjopuolena olevan, että hankalimmat jäävät tänäkin vuonna lukematta. Äh :(

Sinulla kyllä yltää bonushylly aika hyviin mittasuhteisiin, vaikka virallinen lista olisikin vähän heikommalla hapella :)

[Peony]

Näyttää tilanne erinomaiselta. Itse olen jo aikalailla luovuttanut tämän haasteen suhteen sillä tavalla, että en usko mitenkään lukevani kaikkia listalla olevia kirjoja. Ei tule onnistumaan. Saattaisi onnistua jos keskittyisin lukemaan pelkästään noita, mutta kun on niin paljon muita haastekirjoja, niin pakostakin jää joku haaste vähän taustalle ja se on sitten ollut tämä oma kirjahylly. Mutta yritän kuitenkin lukaista vielä mahdollisimman monta. Sulla kuitenkin bonus-kirjan kanssa luettu 9 omasta hyllystä! Sitä en toki tiedä onko Lumissan kirjojen hankinta-tahti kovempi vuodessa. :D Itse olen lukenut muutaman hassun kirja ja saanut hyllyyni varmaan kolminkertaisen määrän niitä lisää. Hehee..

[Lumissa]

Peony wrote: "Sitä en toki tiedä onko Lumissan kirjojen hankinta-tahti kovempi vuodessa. :D Itse olen lukenut muutaman hassun kirja ja saanut hyllyyni varmaan kolminkertaisen määrän niitä lisää. Hehee.. "

Sanotaanko, että kaikki on suhteellista. Olen kerryttänyt lukuvelkaa vuosien varrella niin paljon, että oma hylly -haastetta voi jatkaa vielä pitkään. Työpaikan kirjaston poistohylly ja isotädin jäämistön rääppiäiset toivat kyllä varmaan hyllymetrin verran lisää luettavaa kotikirjastoon, mutta muuten olen ollut aika maltillinen. Maltillisuus kyllä koskee vain paperikirjoja, Kindle on ollut minulla nyt vähän reilu kolme vuotta ja kirjoja sillä on lähemmäs 150, että se siitä kirjahankintojen supistamisesta :D

[Lumissa]

Eiköhän tämä haaste ole nyt tältä vuodelta taputeltu. Kaksi kolmannesta kirjoista sain luettua ja yhden kirjan sain loppuvuodesta aloitettua (Virginia Woolfin Päiväkirja I). Kaksi kirjaa haasteen ulkopuoleltakin tuli luettua, kun huomasin yllättäen niiden sopivan johonkin muuhun haasteeseen.

Olisi voinut mennä huonomminkin! Etenkin tietokirjojen osalta olisi kyllä voinut mennä myös paremmin. Siihen kyllä vaikutti myös se, että tietokirjallisuutta oli paineita lukea muuta kautta, sitä tuli kaverilta lainaksi tai työt "velvoittivat".

Jäljelle jääneet siirrän varmaan ensi vuoden haasteeseen, mutta koetan pitää etenkin alkuvuoden kunnianhimon tasoltaan aika maltillisena, ettei tule lukulukkoa, kun jumittaa johonkin onnettoman tylsään hyllyssä seisoneeseen tiiliskiveen.