21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

[Tytti, The Head Honcho]

-

[Tytti, The Head Honcho]

Mitä kirjoja on tullut luetuksi oman mukavuusalueen ulkopuolelta?

Itse ajattelin taas kontata aidan yli ja tunkea tähän Soitannollinen ilta Viipurissa 1918 -näytelmän, sillä olen sitä lukiessa huomannut, että en oikein pidä näytelmän lukemisesta kirjana. Se ei myöskään oikein muuhunkaan enää sovi, tosin tietenkin se liittyy myös ensimmäisen maailmansodan aikaan. Näytelmähän kertoo säveltäjä Toivo Kuulan ampumisesta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä, vähän myös Toivon ja Alma-vaimon suhteesta. Surmatyöstä ja Kuulan kuolemastahan tuli nyt toukokuussa 100 vuotta.

[Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä]

Tän voi tosiaan ajatella joko aiheen tai kerrontatyylin kautta. Mä inhoan erityisesti tajunnanvirtaa, eli joku sellainen kirja voisi sopia. Tai sitten vaikka Fifty Shades of Grey tms.

Tämän vuoden puolella luetuista kirjoista tähän olisi voinut sopia Miriam Toewsin All My Puny Sorrows (dialogia ei ole lainkaan eroteltu välimerkein, minkä lisäksi kirjasta puuttuu kunnollinen juonikaari) tai Walt Whitmanin Leaves of Grass (riimitöntä ja minulle turhan korkealentoista runoutta, jossa on välimerkit ihan miten sattuu).

Nyt kun tulin ajatelleeksi, voisin itse asiassa sijoittaa Whitmanin runokokoelman tähän, sillä sen tilalle Seinäjoen lukuhaasteeseen löytyy kyllä helposti toinen kirja. Olen tässä viimeisen vuoden aikana alkanut varovaisesti lukea vähän runouttakin, mutta en nauti kuin selvästi mitallisesta ja riimitetystä runoudesta, joka sopii laulettavaksikin, ja Whitman on sellaisesta hyvin kaukana.

[Maarit]

Omat mukavuusalueeni ovat hyvin venyviä ja paukkuvia, joten tämä kohta on siinä mielessä minulle hieman vaikea. Kauhukirjallisuus voisi mennä tähän, samoin kuin kirjat, joissa on zombeja, mutta niitä en suostu kyllä lukemaankaan, niin sekin meni siinä.

Kysymykseen voisi myös tulla jokin sellainen kirja, jota olen joskus koittanut lukea, mutta jättänyt sitten kesken. Esim. ikisuosikki-inhokkini Ray Bradburyn Fahrenheit 451, jonka olen aloittanut neljä kertaa ja aina jättänyt kesken ennen puoltaväliä.

Toinen tuollainen "keskeneräinen" voisi olla Haruki Murakamin 1Q84, josta sain joskus luettua sen ensimmäisen kirjan/osan loppuun, mutta toisen osan kohdalla kirja jäi sitten määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Luin tuota tosin englanniksi ja mietin, menisiköhän se paremmin perille suomeksi luettuna, varsinkin kun kirja on tuskastuttavan pitkä (n. +-1000 sivua painoksesta riippuen). Jos saisin itseäni niskasta kiinni ja tämän luettua, niin voisin sen sijoittaa tähän kohtaan. Fahrenheit 451 ja minä kun vihataan toisiamme sen verran paljon, etten viidettä kertaa viitsisi enää yrittää lukea sitä :D

[Peony]

Mulle tämmösiä ovat romanttiset kirjat. Aina olleet. Joskin juuri tänä keväänä Annan suosituksesta luin yhden lyhykäisen tarinan, josta varmistuin, että hei..näähän voi olla ihan hyviäkin! :D Mutta koska en genrestä osaa haarukoida niitä hyviä, niin 99% mahikset on koko siitä valtavasta romantiikkamerestä valita sellainen, josta en tykkää ja jonka lukeminen ei kiinnosta yhtään. Tykkään romantiikasta muissa kirjoissa..ihan viihteellisissäkin, mutta yleensä noissa sitten keskitytään muuhunkin kuin siihen rakkaussuhteeseen.

Juuri katsoin yhden booktube videon, jolla yksi tubettaja sanoi, että hänelle yksi tällainen asia, jota vierastaa on hevoset. Ja todellakin, jos kirja on kirjoitettu modernina aikana ja siinä keskitytään hieman liikaa tallielämään niin ei kiinnosta meikäläistä. Muuten konit toki on oikein herttaisia..kunhan mun ei tarvitse lukea jokaista kavion putsausta ja kylkien harjausta ja riimujen pesua ja... Muita "tunnistesanoja" jotka kuvauksesta luettuani saa mun sormet irti kirjasta varmasti ovat: zombie, vampyyri, ihmissusi. Hyvin todennäköisesti "siirtyy myöhempään" myös kirjat joissa sanotaan olevan "maagista realismia". Noista toki voi olla mestariteoksia olemassa (muitakin kuin klassikot tyyliä Dracula, Frankenstein), mutta kyllä siitä kirjasta pitää olla aika pitkään puhuttu hyvää ja sellaisten ihmisten suusta/näppikseltä, joiden oletan arvostavan hiukan samoja asioita kirjoissa kuin itse arvostan.

[Peony]

Yksi sellainen 'genre' josta ei kiinnostaisi yhtään lukea kirjaa on modernit viihdetarinat kaupunkisinkusta tms. Sellaiset, joissa juodaan lattea ja shoppaillaan ..käydään töissä jossakin muotilehden toimituksessa tai vastaavassa. En ole lukenut mitään tommosia, mutta takakannen kuvaukset on jo semmosia, että sieltä ei löydy mitään itseäni kiinnostavaa. Mulle pitäisi melkein maksaa jotain tuntipalkkaa niin lukisin semmosen. :D

Urbaanista fantasiastakaan en oikein saa kiinni.

[Tuatara]

Minulle epämukavuusalueesta tuli ensimmäisenä mieleen poliitikkojen elämäkerrat ja vastaava kama, joka ei vain jaksa kiinnostaa sitten yhtään. Myös uskonnollinen kirjallisuus tipahtaisi ehdottomasti tämän settiin.

Ja kun tuli täällä luettua Elmo, tuli todettua että urheilukirjallisuuskaan ei kuulu mukavuusalueelleni. Pistinpä sen siis tähän.