Suomalainen lukupiiri discussion

Juha
This topic is about Juha
17 views
Kirjakeskustelut > Juha (koko kirja)

Comments Showing 1-10 of 10 (10 new)    post a comment »
dateDown arrow    newest »

message 1: by Tytti, The Head Honcho (new) - added it

Tytti | 2539 comments Täällä voitte puhua koko kirjasta ja verrata elokuviinkin.


message 2: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 3 stars

Annamariah | 1745 comments Juha osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin olin etukäteen odottanut. Olin aiemmin lukenut Aholta vain Papin tyttären, joka ei tehnyt vaikutusta ainakaan silloin kymmenen vuotta sitten, kun luin sen osana lukion äidinkielen kotimaisten klassikoiden projektia.

Olenko muuten lukupiirin ainoa henkilö, joka tunnustaa lukevansa vauva.fi-foorumin aihe vapaa -palstaa? Minua alkoi Juhaa lukiessa naurattaa, sillä Shemeikka on klassinen esimerkki "jännämiehestä", jollaisista av-palstalla usein puhutaan...


message 3: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 3 stars

Annamariah | 1745 comments Tulkaa nyt joku muukin keskustelemaan, etten itsekseni täällä hölise...

Lainasin kirjastosta Kaurismäen filmatisoinnin vuodelta 1999, jossa on tehty melko mielenkiintoisia ratkaisuja. Ensinnäkin elokuva on mustavalkoinen mykkäfilmi väliteksteineen päivineen. Siitä huolimatta kyseessä on modernisoitu versio, jossa Shemeikka tapaa Juhan ja Marjan, kun hänen hieno autonsa leviää tien varteen. Myöhemmin Shemeikka viettelee Marjan mukaansa Helsinkiin, jossa mies pyörittää bordellia.

Eniten minua elokuvassa ärsytti se, miten kirjan alkuasetelma oli muutettu liki tunnistamattomaksi. Elokuvan alussa Juha ja Marja elävät rakkaudentäyteistä idylliä maatilallaan, kirjassa Marja on jo valmiiksi tyytymätön elämäänsä. Kirjassa vanhan Juhan nuori vaimo lähtee komean Shemeikan matkaan, joka on nuori ja vetreä Marjan ontuvan aviomiehen rinnalla. Elokuvassa Marjaa esittävä Kati Outinen oli kuvausten aikaan 38-vuotias, eli vain viisi vuotta nuorempi kuin Juhaa esittävä Sakari Kuosmanen. Shemeikan roolissa esiintyvä André Wilms sen sijaan on yhdeksän vuotta Kuosmasta vanhempi!

Loppukohtauksessa taas ei ole mitään järkeä tai realistisuuden häivääkään. En ole varma, oliko leffan tarkoitus olla komedia, sillä sellaiseksi se ei ole riittävän hauska, mutta draamaksikaan se ei taivu, koska se ei ole millään muotoa uskottava.


Tuatara | 216 comments Sain tämän juuri luetuksi, ja lukihan tuon varsin mielellään. Nopeasti meni ja tökkimättä.

En ole erityisen suuri kolmiodraamojen fani ja Marjan hahmo nyppikin minua koko kirjan ajan. Harvinaisen ärsyttävä letukka. Toisaalta jos hahmot aina olisivat täysin loogisia ja kilttejä ja tyytyväisiä, niin tuloksena voisi olla hyvin tylsää kirjallisuutta.

Pidin tässä eniten tuosta viehättävän vanhanaikaisesta kielestä ja siitä, miten maisemista tuli vanhat mökkirannat mieleen. Juoni ei niinkään ollut minun juttuni, lopusta tosin irtosi synkän tyytyväinen naurahdus, että arvasihan tämän. Varsin tehokkaaseen kohtaan oli osattu kirja lopettaa ilman mitään ikuisuuksiin venyviä loppujäähdyttelyjä.

Shemeikka merkityksineen oli kyllä tuttu vaikken vauva-palstaa luekaan, mutten ollut ennen törmännyt että mistä ilmaus olisi peräisin. Tulipas sivistyttyä.

Voisihan tästä varmaan jonkin elokuvasovituksenkin katsoa, muttei ainakaan tuota Annamariahin katsomaa, kuulostaa uskomattomalta. :D Joitakin teoksia ei tiettyjen ohjausten jälkeen enää edes tunnista samoiksi.


Noora | 873 comments Sain kirjan luettua eilen loppuun. Minun kirja versiossani oli alkukirjoitus ja lopussa arviointeja ja välissä sitten se itse kirja. Muiden kirjoittamat kirja-arviot ja kommentit olivat varsin puuduttavia ja venyttivät kirjan lukemista. Nekin mun piti toki lukea, koska en ole päässyt tavasta lukea kirja alusta loppuun. Tosin ne alkutekstit olisi pitänyt oikeasti jättää lukematta, koska meinasi koko kirja jäädä sen vuoksi lukematta, minusta siinä paljastettiin kirjan sisällöstä ihan liikaa.

Itse kirja oli helppolukuinen ja kirjassa asiat etenivät mukavan nopeasti. Kirjan teksti oli yllättätykseni mukavaa ja sanat olivat varsin rikkaita ja monipuolisia. Tekstistä ei minusta juurikaan huomannut, että kirja olisi kirjoitettu yli 100-vuotta sitten. Toki jotain vanhahkoja sanoja oli siellä täällä, mutta ne olivat vain plussaa. Kirjan kuvailut maaseudun töistä taas antoivat sen kuvan selkeästi että kirjan kirjoittamisesta on kauan.

Välillä kirjaa lukiessa, tuli mieleen, että kirjan nimi olisi voinut ihan yhtä hyvin olla Marja, koska hänen mietintöjään kirjassa oli varmasti melkein saman verran kuin Juhankin. Toisaalta Juhan hahmo tuntui paljon mukavammalta kuin Marjan ja siksikin sopi ehkä paremmin päähenkilöksi. Juha oli se joka koki kovimman kolauksen.

Eniten minua, ehkä häiritsi asetelma siitä, että Juha oli ollut Marjalle ensin isän korvike kun oli ottanut Marjan orpona taloonsa ja sen jälkeen aviomies. Jotenkin minun ajatuksissa se on varsin etovaa, ei ihme ettei seksielämää Juhalla ja Marjalla ollut ja lapsia ei kuulunut. Ikäerolla ja Juhan rumuudellakin Marjan silmissä toki oli varmasti tekijänsä, mutta isän muuttuminen aviomieheksi ei varmastikaan ole pieni tekijä tämän pariskunnan ongelmissa.

Koska itse kaipaan melkein aina onnellista loppua, oli minulle kirjan loppu hieman harmillinen. Toisaalta ei kirjaa olisi voinut lopettaa siten, että Juha ja Marja sekä olisivat eläneen onnellisena valheista huolimatta. Marjan kiinnijäänti valehtelusta oli mielestäni ihan oikein. En vain olisi halunnut, että Juha tekee tuon ratkaisun. Silti loppu oli jotenkin hienosti kuvattu.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja se oli hyvä välipala haastavien kirjojen väliin. Tämä oli ensimmäinen Aholta lukema teos, eikä varmaankaan jää viimeiseksi.

Itse olen hieman huono katsomaan elokuvia, joten minulta saattaa jäädä tästä kirjasta tehdyt elokuvat katsomatta. Ainakaan Annamariahin kuvailut eivät innosta tarttumaan Kaurismäen elokuvaan. Vai olisiko sekin itsensä sivistämistä, että yrittäisin elokuvan katsoa:).


Tuatara | 216 comments Nuo joissakin kirjoissa joissakin painoksissa olevat alkuhölinät ja kaikki turha oheissilsa on niitä asioita, jotka säännöllisesti saavat minut repimään pelihousuni ihan totaalisesti, varsinkin jos niissä vielä onnistutaan spoilaamaan kirja. En itsekään osaa olla lukematta niitä vaikka nyppisi niin maan &/#&(¤@ paljon, eivät varmaan niin paljon ärsyttäisikään, jos pystyisin vain ignooraamaan ne. Ehkä ne jotakuta kiinnostavat, kun niitä kerran kirjojen yhteyteen dumpataan, mutta itse kyllä haluan lukea vain sen varsinaisen tarinan ja muodostaa siitä oman mielipiteeni ilman mitään tulkitse varmasti oikein -alkusanoja.

Juhasta luin Gutenbergin sähkökirjan, jossa ei ollut muita lisukkeita kuin lisenssi lopussa. Riitti oikein mainiosti.

Juhan ja Marjan suhteen asetelma oli kyllä aika äklö, kun sitä käy kunnolla ajattelemaan. En lukiessani siihen hirveästi kiinnittänyt huomiota, kun tuntui siltä että menneisyydessä tuollaisia järjestelyjä on varmaan tehty enemmän. Mutta psykologisesti se on varmasti ollut suhteelle vaikea lähtökohta vaikka olisikin ollut hyväksyttävää aikoinaan.

Minulle tämä oli toinen Ahon kirja, olen lukenut myös Rautatien josta ehkä tykkäsin hiukan enemmän ja joka oli hauskempi. Voisin lukea lisääkin, pidän tästä kielestä.


message 7: by Tytti, The Head Honcho (new) - added it

Tytti | 2539 comments Minä taas jotenkin tykkään niistä (ilmeisesti viittaat noihin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran painosten sisältämiin esseisiin ja aikalaisarvosteluihin). Se vähän kuin kuuluu heidän alaansa ja on tietenkin myös historiaa siinä samalla. Ehkä myös oletuksena on, että tarina on jossain määrin tuttu. Mutta kannattaa sitten yrittää etsiä jonkun toisen kustantamia kirjoja, noissa SKS:n kirjoissa niitä on varmaan kaikissa.

Itse en ole opiskellut kirjallisuutta, joten minusta ne ovat varsin mielenkiintoisia, koska kertovat millaiseen maailmaan kirja ilmestyi ja mitä aikalaiset siitä miettivät. Voihan olla, että he kiinnittivät aivan eri asioihin huomiota kuin me, tai sitten että maailma ei oikeastaan ole yhtään muuttunut, samat asiat askarruttavat ihmisiä nykyäänkin.


message 8: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new) - rated it 3 stars

Annamariah | 1745 comments Minä tykkään siitä, että klassikoiden yhteydessä on tuollaisia esi/jälkipuheita, sillä niissä on usein mielenkiintoista tietoa kirjan taustoista yms. Eihän niitä ole mikään pakko lukea, jos ei kiinnosta (vaikka pakko tunnustaa, että Tuataran tavoin minullakin on joku ocd-tyyppinen pakko lukea kirjat kannesta kanteen). Spoilerivaroitukset olisivat kyllä paikallaan. Ainakin englanninkielisissä Wordsworth Classics -sarjan kirjoissa esipuheessa varoitetaan aina aluksi, että mikäli et ole lukenut kirjaa aiemmin etkä halua kuulla yksityiskohtia juonesta, lue esipuhe vasta lopuksi. Tykkään myös kyseisen kirjasarjan loppuviitteistä - pienet numerot tekstin seassa eivät juurikaan häiritse lukemista, mutta viitteiden lisätiedot auttavat usein ymmärtämään epäselviä kohtia.

Juhaan palatakseni: en oikeastaan pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöistä, vaikka itse kirjasta kokonaisuutena tykkäsinkin. Juhaa kävi kyllä sääliksi, mutta hän on jotenkin tosi nysvä eikä missään vaiheessa tilanteen tasalla. Hän on kyllä osannut "kasvattaa" itselleen vaimon, muttei kykene mitenkään luomaan todellista keskusteluyhteyttä tai kumppanuutta Marjan kanssa, vaan antaa tämän oikutella kaikessa rauhassa. Marja onkin ihan keskenkasvuinen nuori nainen, joka on tyytymätön ja kiukuttelee, muttei itsekään ole ihan varma, mitä oikeasti haluaa. Shemeikan mystinen vetovoima tuntui minusta hieman uskomattomalta, koska koko tyyppi vaikuttaa todella vastenmieliseltä. Shemeikan talon entisistä kesätytöistä koostuvaa naiskaarti on vielä käsittämättömämpi - sillä porukalla ei ole näemmä minkäänlaista itsekunnioitusta, vaan Shemeikkaa palvotaan puolijumalana vaikka uusia tyttöjä lappaa tupaan koko ajan.


Tuatara | 216 comments Minulla on tyhmä olo, etten ole oikeasti lukenut kirjaa, ellen ole lukenut kaikkea mitä siellä kansien välissä on. Plus järjestelmällisyyspakkomielle. Tämä varmaan selittää inhoni kirjoihin tungettuja ekstroja kohtaan. Ehkä ihan kivoja niille, jotka voivat valita lukevatko ne vaiko eivät. Parasta mihin itse kykenen on se, että yritän harppoa ne läpi nopeasti, mutta se on joka tapauksessa pakko tehdä.

Inhosin myös Shemeikkaa suuresti enkä missään kohtaa onnistunut tajuamaan, mitä vetoavaa mokomassa tyypissä voisi olla. Hänen taloonsa päästyä homma alkoi muistuttaa jotakin uskomatonta farssia, kun niitä palvovia tyttöjä löytyi joka sormelle ja varpaalle, en voinut välttyä huvittumasta kun tuntui niin absurdilta. Tavallaan se kevensi lukukokemusta ihan kivasti, mutta lieneekö sen ollut tarkoitus olla hauskaa.


Noora | 873 comments Jotenkin helpottavaa, että muillakin on tuo järjestelmällisyyspakkomielle noissa kirjojen lukemisessa järjestyksessä.:D.

Shemeikka ei saanut minultakaan mitään sympatiapisteitä, edes siinä vaiheessa kun Juha hakkasi miestä. Varsin ällöttävä mies.


back to top