Suomalainen lukupiiri discussion

24 views
Helmet-lukuhaaste 2016 > 3. Kirjassa rakastutaan

Comments Showing 1-13 of 13 (13 new)    post a comment »
dateDown arrow    newest »

message 1: by Tytti, The Head Honcho (last edited Mar 10, 2016 08:44AM) (new)

Tytti | 2539 comments Tämä lienee myös helpoimpia kohtia täyttää, vai kuinka? Mutta millaisista "romansseista" yleensä pidätte vai vältättekö niitä mieluummin?


message 2: by Tytti, The Head Honcho (last edited Mar 10, 2016 09:01AM) (new)

Tytti | 2539 comments Itse luin vanhan rakkausromaanin vuodelta 1911 Silkkiäispuun alla, jonka kirjoittaja oli ilmeisesti aikansa bestseller-kirjailija. Oikeastaan valitsin kirjan sen takia, että löysin sen kirjaston vaihtokärrystä ja huomasin suomenkielisen painoksen painetun tasan 100 vuotta sitten eli 1916 Porvoossa, joten oli jotenkin jännää lukea niinkin vanhaa kirjaa. Kansikin on kaunis.
Silkkiäispuun alla by Florence L. Barclay

Yleensä en lue rakkausromaaneja tai chick-littejä, sillä pidän niitä vähän tylsinä ja ennalta-arvattavina. Joskus tosin haluaisin lukea jotain sellaista, mutta en tosiaan halua sen olevan pääjuoni ja päähahmojen pitäisi olla itsenäisiä ja epätäydellisiä. En myöskään halua olla varma onnellisesta lopusta. Olen monta kertaa sanonut, että Tuulen viemää pilasi minut 12-vuotiaana. Siinä nimittäin oli rakkaustarina, jollaisia haluaisin lukea enemmänkin. Sopivasti kielletty rakkaus tai muuten uskottavat esteet kiinnostavat enemmän kuin nykyajan "ongelmat", joten joutunen ehkä pysyttelemään noissa vanhoissa klassikoissa.


message 3: by Noora (new)

Noora | 873 comments Olen samaa mieltä, että tämä haaste on myös yksi helpoimmista täytettävistä. Valitsin tähän Vapautettu rakastaja.

Minä taas luen mielelläni rakkaustarinoita ja vielä sellaisia jotka päättyvät onnellisesti ja usein jopa melko ennalta-arvattavasti. En toki aina tykkää onnellisista lopuista, koska no se jännitys uupuisi kirjasta. Usein toivon että rakkausromaanissa on muutakin kiumuroita kuin vain se suhteen vatvominen.

Olen kovasti tykästynyt näihin J.R. Wardin paranormaaleihin rakkaustarinoihin. Tykkään sekä Mustan tikarin veljeskunta että langenneet enkelit sarjasta, koska niissä on menoa ja meininkiä, joka ei voi olla todellista. Äärimmäisen hyvä keino paeta nykymaailman ongelmia, koska kirjassa olevat jutut eivät ole totta.

Toisaalta taas rakastin esimerkiksi Bronten: kotiopettajatteren romaania, joka on klassikko ja niin erilainen kuin nykyajan rakkaustarinat ja jos nyt en ihan väärin muista niin Kotiopettajaressa ei ollut kovinkaan onnellinen loppu. Pitäisi lukea tuokin uudestaan kun olen lukenut sen viimeksi 15-vuotta sitten. Olisikaan se edelleen yhtä upea lukukokemus?


message 4: by Tytti, The Head Honcho (last edited Mar 13, 2016 02:03PM) (new)

Tytti | 2539 comments Kotiopettajattaressa (view spoiler) loppu. Ensi kuun haasteen aiheena on muuten mm. Charlotte Brontën 200-vuotisjuhlapäivä.


message 5: by Noora (last edited Mar 13, 2016 02:05PM) (new)

Noora | 873 comments Tytti wrote: "Kotiopettajattaressa [spoilers removed] Ensi kuun haasteen aiheena on muuten mm. Charlotte Brontën 200-vuotisjuhlapäivä."

Huomasin ja saatan Kotiopettajatterin siihen jopa ottaakin. Katsotaan mihin päädyn ja ehdinkö osallistua.:)


message 6: by ♡Susanna (new)

♡Susanna | 70 comments Luen hyvin vähän rakkausromaaneja tai chick-littiä, joten minulle tämä kohta ei ole ihan helppo täyttää. Huomattavasti enemmän luen sellaista missä joku kuolee, ja mukana on jopa non-fictionia. Tosin rakastutaanhan monissa jännäreissäkin, mutta katsoisin, ettei ainakaan pelkkä muutamalla rivillä käsitelty ihastus riitä. Muuten voisin todeta Tyttiä mukaillen, etten halua rakkaustarinan olevan kirjan pääjuoni, ja olen muutenkin aika allerginen imelyydelle.

Curtis Sittenfeldin Unielmieni mies -kirjaan silti jotenkin tykästyin vajaat 10 vuotta sitten, mutta hänen aiemmasta kirjastaan taas en juuri pitänyt. Humisevan harjun luin ensimmäistä kertaa näköjään viisi vuotta sitten (vaikka olisin voinut vannoa, ettei siitä ole kuin pari vuotta!) enkä tykännyt yhtään. Kotiopettajattaren olen lukenut joskus reilut 25 v. sitten, enkä muista inhonneeni sitä, mutta ei ollut myöskään unohtumaton elämys. Sitä voisin katsoa joskus uudestaan, mutta aikaisintaan loppuvuonna. Tuulen viemää taas on jotenkin päätynyt niiden kirjojen listalle, joita en halua ikinä edes yrittää, enkä ole nähnyt leffastakaan edes vilausta.


message 7: by Tytti, The Head Honcho (last edited Mar 18, 2016 02:30PM) (new)

Tytti | 2539 comments Tuulen viemää ei kyllä voi oikein pitää rakkausromaanina, vaikka sitä sellaiseksi usein sanotaankin. Leffassa siihen keskitytään ehkä enemmän, koska johonkin pitää. Esimerkiksi keskivaiheilla (view spoiler). Mielestäni se on enemmänkin sotakirja, ja ehkä se, että se on häviäjän näkökulmasta kirjoitettu, tekee siitä vielä mielenkiintoisemman. Ja minusta sen vahvuus on henkilöhahmoissa, "sankarit" ovat huomattavasti mielenkiintoisempia, jos he eivät ole täydellisiä, eikä sellaisia täysin pahojakaan hahmoja oikein ollut, no ehkä paria sivuhahmoa lukuunottamatta. Ja naisissa varsinkin on erilaisia tyyppejä, ja älykkäin kaikista on musta Mammy. Tässä on esimerkiksi mustan amerikkalaisen miehen arvio kirjasta ja hän suosittelee sitä https://www.goodreads.com/review/show...


message 8: by ♡Susanna (new)

♡Susanna | 70 comments Selvä, Tytti - pistän korvan taakse, mutten vielä lupaa mitään. :)


message 9: by Tytti, The Head Honcho (new)

Tytti | 2539 comments Päädyin sitten katsomaan Youtube-videoita leffasta, vaikka opin sen ulkoa jo 12-vuotiaana. Minusta ehkä parhaiten Scarlettin luonnetta edustaa tämä lainaus:
(view spoiler)


Se on aika kova lupaus (view spoiler) 19-vuotiaalta. Ja vaikka hän on itsekäs kuin mikä (view spoiler).


message 10: by Desertorum (last edited Mar 18, 2016 10:15PM) (new)

Desertorum | 1121 comments Tämä on genre mistä kyllä tykkään laajalla skaalalla; Tuulen viemää luin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja tykkäsin tosi paljon. Lisäksi pidän Jane Austenista, Humisevasta harjusta, Kotiopettajattaresta, aika monista noista vampyyri-paranormaalijutuista. Ainoastaan sellainen harlekiinimainen juttu ei uppoa.

Mietin voisiko tähän käydä esim. Okalinnut? Luin sen pari vuotta sitten ja pidin kovasti. Se on ehkä vähän Tuulen viemää tyylisesti sukukronikka jossa rakkaus on isossa osassa mutta ei kuitenkaan pääosassa varsinaisesti. Suosittelen, ihana kirja mutta ei siis millään muotoa lälly tai imelä. Raakaa menoa Australian takamailla ;)

Minähän täältä vaan heittelen, ja osallistun keskusteluun vaikken haasteeseen ainakaan vielä osallistu. Pitää saada ensin noi 4 muuta haastetta alta pois ja katsoa jääkö loppu vuodelle vielä aikaa uudelle haasteelle. Mutta ehkä ensi vuonna!


message 11: by Desertorum (new)

Desertorum | 1121 comments Noh, tuossa yllä nähtävästi jo julistin etten osallistu tähän haasteeseen ja nyt voin sitten pyörtää päätökseni.

Tähän kohtaan käytin Agatha Christien salanimellä (Mary Westmacott) kirjoittaman kirjan; Giant's Bread (Kaksi rakkautta). Aika erilaista Christietä oli tämä. Ihan viihdyttävä kylläkin.


message 12: by Terhi, Apukäsi (new)

Terhi Naukkarinen  | 681 comments Liitän tähän välipalana lukemani kirjan Sydämenlyönneissä ikuisuus. Kirja oli ihan mukava, mutta jokin siinä tökki. Tarina oli makuuni vähän turhan siirappinen ja jotenkin epärealistinen. Ajatus kirjassa oli hyvä, mutta pidin enemmän vähän samantyylisestä viime vuonna lukemastani Lohikäärmeen värit.


message 13: by Scarlett (new)


back to top