Mika Auramo's Reviews > 12 elämänohjetta: Käsikirja kaaosta vastaan

12 elämänohjetta by Jordan B. Peterson
Rate this book
Clear rating

by
3048483
's review

did not like it
bookshelves: 2010-luku, elämänhallinta, psykologia, tietokirjallisuus

Jordan B. Petersonin myyntimenestys 12 Elämänohjetta – Käsikirja kaaosta vastaan oli kyllä karseaa luettavaa. En kuulunut ollenkaan tämän kanadalaispsykologin, tubettajan ja myytteihin erikoistuneen proffan kohderyhmään. Lukijaa pannaan halvalla ja aliarvioidaan pahemman kerran, ellei sitten ole kirjallisesti sivistymätön kommarikauhuinen kristitty arvokonservatiivi amerikaano.

Luonteeltaan teos on samantyyppinen kuin muutkin tämmöiset (kristillishenkiset) itsetuntemusoppaat, ja tässä lähdetään usein liikkeelle tekijän omasta elämästä, ja niiden anekdoottien varaan rakennetaan jos jonkinmoista keittiöpsykologisia tulkintoja ja usein pelkkää arvailua. Huumeiden vaaroista varoitetaan monen monta kertaa, ja eräänkin vanhan tuttavan Chrisin (nimi muutettu totta kai) arvuutellaan päätyneen itsemurhaan, kun kerran teininä tekijä oli nähnyt marisätkän roikkuvan suupielessä.

Kohti parempaa elämänlaatua pyrkimyksissä lukijaa avitetaan ihan irrallisilla sitaateilla Raamatusta, joita sitten tulkitaan kyseisiin lukuihin sopivasti. Tehdäänpä vielä eroa sen Vanhan testamentin ja uudemmankin Jumalan eroista.

Oikeastaan eniten lukiessa kyrsi noitten kirjallisuusviittauksien tunkeminen oman argumentoinnin tueksi, ja aika usein saa sellaisen kuvan, ettei edes ole luettu niitä Dostojevskin teoksia, joihin sitten viittaillaan. Ne oli poimittu kuin Wikipediasta tai joistain artikkeleista. Kärpästen herrakin kaivetaan esiin, kun on lastenkasvatusohjeiden vuoro. On siinä Skinnerkin löydetty naftaliinista, kun ”välttämättömiä” kersojen kuritusohjeita tyrkytetään. Omat asiat on myös mahdollista panna reilaan, kun napataan Tolstoin myöhäistuotannosta sopivia katkelmia ja niitä selitellään. Samaan syssyyn saadaan avuksi Solženitzyn, Kristus, Aatami ja Eeva ja hebrealaiskirjeetkin Raamatusta.

Oikeastaan nuo kahdeksas ja yhdeksäs luku olivat kiinnostavimmat, kun kyseessä olivat totuudellisuus ja tietämättömyys. Freud ja Jung ovat tulleet aiemmin jo kirjaa lukiessa tutuiksi, ja nyt onkin Adlerin vuoro, ja päästään ”elämänvalheisiin”. Kaikenlainen ideologinen päteminen, politiikka ja vallanhimo perustuvat Petersonin mukaan nimenomaan elämänvalheisiin. Ne ovat siis niitä, jotka ovat ristiriidassa sen suhteen, mitä kirjoittaja tässä yrittää opettaa. Ne muuthan pyrkivät manipuloimaan ihmisen käsitystä todellisuudesta ajattelun ja tekemisen keinoin. Ja jos sitä omaa ajattelua ei ole, Petersonin mukaan ihmisellä ei ole edes minuutta, ja siten emme pysty järkevästi simuloimaan mielessämme maailmaa ja meitä ympäröivää todellisuutta ja siinä tarvittavia toimintatapoja. Näitä hirviöideologioita ovat ”tietysti” sosialismi ja varsinkin kommunismi, ja kerrataan Stalinin aikaisia vankileirejä, punaisia Khmerejä ja ympätään vielä Jacques Derridakin näihin postfreudilaisiin kommareihin.

Puhu täsmällisesti. Näin kuuluu kymmenes ohje. Seuraukset ovat karmeat parisuhteessa, jos näin ei käykään. Psykologi opastaa, ettemme pysty näkemään toista ihmistä kunnolla, edes sielua, saati pienen pieniä soluelementtejä ihmisruumiissa. Ihminenhän on perin vajanainen eikä pysty aistimaan kuin vain kapean osan todellisuudesta ja universumista. Puoliso pettää, ja New Yorkin kaksoistornit romahtavat taas kerran. Ennen oli siis paremmin, kun miehet olivat miehiä, ja naiset käyttivät hameita. Avioerot pomppasivat, kun kodin perinteinen työnjako romutettiin, eli sitä antifeminististä hapatusta on tässäkin luvussa enemmän kuin tarpeeksi.

Loppua kohden teksti menee yhä höperömmäksi, kun tamponin historiakin saadaan yhdistettyä kommunismiin. Friedrich Nietzsche ylennetään syvyyspsykologiksi, ja Ruotsikin kelpaa esimerkiksi liiallisen tasa-arvon ”hirveistä” vaaroista.

Viimeisessä luvussa ylistetään lemmikeitä, ja varsinkin koiria, kun ne ovat niin uskollisia ja rakastavia omistajaansa kohtaan. Kissat ovatkin sitten toista maata. Kun elämä on otettu haltuun, ja kirjan ohjeita noudatettu ihan niin kuin raamatullisesti, onkin aika siirtyä lähestyvään kuolemaan: lohtua tarjoillaan Matteuksen evankeliumin sanoin.

Miltonin Lucifer (Kadotettu paratiisi) oli Petersonille järjen henki ja enkeleistä ihmeellisin.
1 like · flag

Sign into Goodreads to see if any of your friends have read 12 elämänohjetta.
Sign In »

Reading Progress

October 19, 2019 – Started Reading
October 19, 2019 – Shelved
October 23, 2019 –
page 0
0.0%
October 23, 2019 – Shelved as: 2010-luku
October 23, 2019 – Shelved as: elämänhallinta
October 23, 2019 – Shelved as: psykologia
October 23, 2019 – Shelved as: tietokirjallisuus
October 23, 2019 – Finished Reading

No comments have been added yet.