Iida Mäkinen's Reviews > Teurastamo 5

Teurastamo 5 by Kurt Vonnegut
Rate this book
Clear rating

by
6220493
's review
Mar 09, 2012

really liked it
Recommended for: everyone
Read from March 09 to 10, 2012

Teurastamo 5 on kirja, jota on hyvin vaikea lokeroida mihinkään kastiin. Se leijailee niin monessa eri paikassa ja ajassa, että ehkä scifi voisi olla osuvin määritelmä? Tosin, ei sillä muuta väliä, ainoastaan viestiä lukijalleen millainen tyylilaji on kyseessä.
Itse innostuin Vonnegutista tämän kirjan ansiosta todella, minulla on Kalansilmä jo odottamassa lukemista. Mutta palataan Teurastamoon.
Ajatus on melko yksinkertainen, vaikkakaan kirja ei.

Kirjailija kuvailee teoksessa Dresdenin pommitusta 1945, tapahtumia, jotka sitä edelsivät ja sitä millaista katoa se aiheutti kymmenille ihmisille. Kirjailija itse on joutunut tämän tuhoisan pommi-iskun todistajaksi. Hän makaa sairaalavuoteellaan ja hänen tyttärensä käy tapaamassa häntä, hän on kuin olisi tässä maailmassa, mutta todellisuudessa hän liikkuu mielensä sisällä. Hän palaa noihin tapahtumiin, muistelee ystäviään, jotka hänen kanssaan sodassa olivat, muistelee naissuhteitaan tai käy Tranlfamadoressa, planeetalla, jossa on ulkopuolista elämää, ja jonne hän menee ikäänkuin "kokeeksi" näille tämän planeetan asukkaille. Kirjan kuvailu on päähenkilölle tärkeää, hän painottaa sen olevan sodanvastainen kirja, sillä

"Te olitte pelkkiä lapsia sodassa- sellaisia kuin nuo tuolla yläkerrassa!" Nyökkäsin, että tämä oli totta. Me tosiaan olimme olleet tyhmiä ja kokemattomia sodassa, lapsuutemme lopulla.
"Mutta et sinä siitä kyllä sillä tavallakaan aio kirjoitta." Tämä ei ollut kysymys, Se oli syytös. "En, en tiedä," minä sanoin.
"Mutta minä tiedän," hän sanoi, "Sinä uskottelet että te olitte miehiä ettekä lapsia, ja elokuvassa sinua näyttelee Frank Sinatra ja John Wayne tai joku muu noista komeista, sotaintoisista, saastaisista, vanhoista miehistä. Ja sota näyttää olevan niin suurenmoist, joten me saamme niitä paljon lisää. Ja niissä sotivat lapse, sellaiset kuin nuo tuolla yläkerrassa."
Ja niin minä ymmärsin. Sota häntä niin vihastutti. Hän ei halunnut omien lapsiensa eikä kenenkään muunkaan lapsen kuolevan sodassa.--- "Tiedätkös mitä?", minä sanoin,"annan sille nimeksi Lasten ristiretki."
Sen jälkeen hän oli minun ystäväni. (s.21)



Kirja täytyy lukea itse, jotta ymmärtää tämän monisävyisen teoksen, sitä on hyvin vaikea alkaa juurta jalkain selittämään, koska on hyvin puuduttavaa, jopa vaikeaa, alkaa erittelemään sitä, juuri sen takia, että Kurt Vonnegut on sisällyttänyt yhteen romaaniinsa niin paljon. Sotaa hän ei ihannoi, ei hän sitä kaipaa, se on vain hänessä, jokin jonka hän on joutunut kokemaan. Enemmän hän tuntea vetoa tuohon omituiseen planeettaan, Transfaldamoreen, jossa tunnutaan tiedettävän enemmän koko elinkaaresta kuin ihmiskunta koskaan- harmi vain, että toiset ihmiset eivät ole tätä ymmärtäneet, eivätkä usko hänen selityksiään. Syy miksi hän on sairaalassa, on juuri se, että hän on loukannut itsensä pahoin taistelussa, ja tämä on vaikuttanut hänen aivoihinsa. Mutta siinä on Teurastamo %:n perusrunko.

Teurastamo 5 muistuttaa kaikesta siitä pahasta, joita nykyään iltapäivälehdet ovat pulloillaan. Kuinka se vaikuttaa sekä yksilö- että yhteisötasolla.

Hieno kirja.
flag

Sign into Goodreads to see if any of your friends have read Teurastamo 5.
Sign In »

No comments have been added yet.