Vaikeasti kategorisoitava. Piirroseläimet näyttävät hupsuilta, mutta verta lentää ja kaniinia kuolee. Tarinat ovat välillä vakavia ja välillä kevyempiVaikeasti kategorisoitava. Piirroseläimet näyttävät hupsuilta, mutta verta lentää ja kaniinia kuolee. Tarinat ovat välillä vakavia ja välillä kevyempiä. Kurosawan samurai-elokuvat ovat vahvasti läsnä. ...more
Yleisarvostelu: suunnilleen samanlainen kuin sarjan aiemmat osat. "Lapsuus Lähi-idässä" on muuttunut enemmän "teinivuoden Ranskassa ja miten Lähi-itä Yleisarvostelu: suunnilleen samanlainen kuin sarjan aiemmat osat. "Lapsuus Lähi-idässä" on muuttunut enemmän "teinivuoden Ranskassa ja miten Lähi-itä näkyy siellä ja vanhempien erokriisissä"....more
Tutkielma muutamasta erilaisesta ihmisestä jotka ovat sotkeutuneet vakoiluun ja radikaaliin politiikkaan 1900-luvun alun Britanniassa. JännityelementiTutkielma muutamasta erilaisesta ihmisestä jotka ovat sotkeutuneet vakoiluun ja radikaaliin politiikkaan 1900-luvun alun Britanniassa. Jännityelementit tekevät romssnist kelpo tarinan, mutta kuvattu asetelma ei ole yhtä älynystyröitä kutkuttava kuin Conradin merkittävämmät teokset, esimerkiksi Nostromo....more
Mitäköhän tästä sanoisi. Aihe on tärkeä, mutta esseet eivät mielestäni erikoisen hyviä, enkä lukenut kirjaa loppuun asti.
Ehkä vika on siinä, että iän Mitäköhän tästä sanoisi. Aihe on tärkeä, mutta esseet eivät mielestäni erikoisen hyviä, enkä lukenut kirjaa loppuun asti.
Ehkä vika on siinä, että iän myötä olen alkanut kyllästyä esseistiikkaan kirjallisuudenlajijna: esseessä, joka julkaistaan esseenä kovien kansien välissä, kirjailija yleensä kertoo juurta jaksain omasta kokemuksestaan ja maailmastaan, siitä mitä ajatteli ja mitä koki ja teki. Pelkästään se tuntuu hieman omituiselta lukea: yleensä ihminen kiinnostunut kertomaan itsestään (se on yleisinhimillistä), mutta koska kirjallisuus on yksisuuntaista viestintää, kirjailijan on hyvä välillä pyrkiä vakuuttamaan myös lukija siitä että kerrottava sisältö on lukemisen arvoista -- lukijalla kun on huonosti mahdollisuuksia vaikuttaa tekstiin sen jälkeen kuin se on kirjoitettu.
Vielä omituisemmaksi esseistiikka menee, kuten tämän kirjan tapauksessa, kun kirjailija yleistää omat kokemuksensa miehenä olemisesta koko miessukukuntaa koskeviksi, ja sitten tältä pohjalta päättelee itsevarmasti kaiken siitä, miten toiset miehet ajattelevat ja miksi. Luulen, että naisia kopeloivan miehen aivotoiminnan yksityiskohdista kannattaisi kysellä joko naisia kopeloivilta miehiltä tai sitten neurotieteilijöiltä: Brander ei ole kumpaakaan, hänelle riittää nähdä miehiä kadulla juomassa alkoholia tai baarissa sanomassa ikävästi, ja a'vot, hän tietää heidän psykologiansa ja elämänhistoriansa erityispiirteet. Tälle kirjalle on täysin vieras sellainen ajatus, ettei mikään ihmisen kulttuuri ole sellainen tasapaksu monoliitti, jota tarkastelemalla suurennuslasilla yhdestä nurkasta voi tehdä päätelmiä siitä minkä kokoinen ja muotoinen koko kokonaisuus kaikkialta on. Tässä tapauksessa miehistä tehtyjä havaintoja yleistetään yhteiskunnalliseksi julistukseksi toksista maskuliinisuutta vastaan.
Referoidut sukupuoliahdistelukokemukset ovat sinänsä kyllä kertomisen arvoisia -- lyhyesti sanottuna, 1960-luvulla Sodankylässä kopeloitiin koulussa tyttöjä ja 1980-luvulla uimahalleissa poikia, mitkä todella ovat hyvin inhottavia kokemuksia -- mutta luulen, että niiden jakaminen toimisi paremmin jos tyylilaji olisi esseen sijasta journalismi: 1990/2000-luvulla Rovaniemellä ja myöhemmin 2010-luvulla Helsingissä itse olen ilmeisesti elänyt verrattain huomattavan saatuin elää niin suojattua lapsuutta, joten kaikkea kuvattua on välillä hieman vaikea kokonaisuudessaan uskoa. Se, että häirintää ja vielä kauheampia asioita tapahtuu, on toki yleisellä tasolla uskottavaa, sillä sellaista tapahtuu, mutta kun yhden ihmisen elämänpiirissä tuntuu tapahtuvan huomattavan paljon asioita henkeäsalpaavalla tahdilla, journalistinen tai ehkä historiantutkimuksen metodologia olisi avuksi: mitä tapahtui, missä, ja kuka kertoi -- sellaiset yksityiskohdat vakuuttaisivat lukijaa paremmin siitä että hän elää aivan toisenlaisessa maailmassa kuin hänen omakohtainen kokemuksensa kertoo. Jotkut tapahtumakertomukset ovat Branderin omakohtaisia, jotkut Branderin ystävien ja sukulaisten, jotkut vaikuttavat huhupuheilta. Ennen kuin lukija ehtii toipua shokista Brander yleistää kuinka elämämme seksuaalisen väkivallan ja toksisen maskuliinisuuden ja naisvihan kulttuurissa. Vakavimmat esimerkit tosin tulevat tosin lehdistä Atlantin takaa Yhdysvalloista, ja välillä onkin lukijalle epäselvää mitkä kuvatuista asioista ovat tapahtuneet Turussa ja mitkä Ohiossa.
Hermojariipivin yleistävä kirjoitus on kuitenkin Branderin essee siitä, miksi miehet eivät lue kirjoja. Branderin kuvaama maailma ei ole ainoastaan vieras, vaan Ensiksi kirjailija siteeraa tilastoja suomalaisten poikien tippumisesta lukutaitotilastoissa vime vuosina esimerkkinä kuinka se on ongelma. Tämän jälkeen Brander toteaa että tilastot ovat väärässä, sillä hänen kokemuksensa mukaan 1980-luvun takatukkavuosina miesten lukeminen oli aivan yhtä vähäistä, joten kirjoja lukevia poikia ei koskaan ole ollutkaan. Brander ei uskaltanut pihalla kertoa toisille pojille lukevansa kirjoja, joten miehinen maskuliinisuus vihaa kirjoja.
Jos Goodreads-arvostelijalle sallitaan Branderin tyyliin oman kokemuksen pohjalta todistaminen: Itse en lapsena tuntenut aikuista miestä jonka asunnossa ei olisi ollut ainakin yhtä kirjahyllyä. Meillä niitä oli useita. Monet pojat tavallisessa peruskoulussani eivät lukeneet kirjoja mutta kaveripiirissäni luettiin kirjoja kohtalaisen yleisesti, eikä se ollut mitenkään häpeän aihe: kun luokkakavereita joskus kävi kotonani, asunnossamme olleet kirjahyllyt herättivät joskus ihmetystä muttei koskaan vittuilua. En ollut kovin suosittu ja minullakin oli usein ongelmia koulussa toisien poikien kanssa, mutta yleinen nörttiys ja kirjojen lukeminen oli positiivinen ja neutraali asia. Tunsin erään ala-asteella erään koviksen, joka harrasti stereotyyppisiä poikaharrastuksia, joista Brander ei pitäisi, kuten räkättirastaiden ampumista ilmakiväärillä mutta luki myös Korkeajännitystä ja Sven Hasselia. Yläasteella tiesin useita poikia jotka lukivat mangaa! Lukiossa kirjoja huvikseen lukevien poikien määrä oli vielä suurempi! Näin useaan otteeseen kirjastoissa ja Rovaniemen Suomalaisessa kirjakaupassa miehiä! Aikana, jolloin siellä oli enemmän kirjoja kuin karkkihyllyjä! Heitä varten oli kaupassa ja sanomalehtien mainoksissa olivat Ilkka Remes, Tom Clancy ja muut dekkarit ja sotahistoria! Kun kotiin tuli tietokone, luin internetfoorumeita, siellä oli miessukukunnan edustajia jotka lukivat ja keskustelivat kirjoista! Tällaista poikien ja miesten maailmaa Brander ei ole nähnyt, joten sitä ei Branderille ole olemassa. On vain toksista maskuliinisuutta, mikä tarkoittaa että vain Branderin kaltaiset poikkeusmiesyksilöt lukevat kirjoja mutta miehet (sanan yleisessä merkityksessä, joka ei kata poikkeusyksilöitä) halveksuvat lukemista. Se, että lukevien poikien ja miesten kulttuuri on ainakin joskus ollut olemassa, voidaan ohittaa, joten tilastolla jonka mukaan poikien lukuharrastus pienenee ei ole Branderille mitään merkitystä. Toksista maskuliinista on ollut aina, poikien lukemattomuus väitetysti johtuu siitä, pojat eivät ole koskaan lukeneet mitään, piste.
Kuten sanottu, en lukenut kirjaa loppuun. En kokenut oppivani mitään uutta miehistä tai maskuliinisuudesta, ainoastaan Branderin omista ennakkoluuloista....more
Ei mitään suurta viisautta, mutta asiallisesti ja iskevästi kirjoitettuja ajankohtaiskolumneja, jotka tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusikkunan SuomEi mitään suurta viisautta, mutta asiallisesti ja iskevästi kirjoitettuja ajankohtaiskolumneja, jotka tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusikkunan Suomen politiikkaan vuosien 1989-1992 suuren murroskauden tapahtumien aikana (Neuvostoliiton romahdus, Baltian itsenäisyyspyrkimykset, lama, hävittäjähankinnat, EU joka tuolloin oli EY, siirtymä poispäin koivistolaisesta presidenttiydestä)....more
Kattavan oloinen elämänkerta Svinhufvudista, etenkin hänen poliittisista toimistaan. Teos on suorastaan enemmän kertomus Suomen poliittisen historian Kattavan oloinen elämänkerta Svinhufvudista, etenkin hänen poliittisista toimistaan. Teos on suorastaan enemmän kertomus Suomen poliittisen historian tapahtumista Svinhufvudin poliittisen aktiivisuuden vuosilta kuin erityisesti Svinhufvudin henkilökohtainen elämänkerta (esimerkiksi hänen perhe-elämäänsä ei juurikaan käsitellä). Erityinen vahvuus on Svinhufvudin poliittiseen elämään liittyvien tapahtumien kronologointi, ja monet lainaukset sekä hänen itsensä että monien muiden poliitikkojen puheista, muistelmista, ja muista vastaavista lähteistä. Kuvaus Svinhufvudista ja muista senaattoreista pakoilemassa 1918 punaisia Helsingissä käy suorastaan jännitysviihteestä!
Suurin heikkous on kuitenkin että Svinhufvudin poliittisen toiminnan takana oleva ideologia tai muut vaikuttimet jäävät oikeastaan kaikista lainauksista huolimatta avaamatta, kommentoimatta ja arvioimatta. Hän puhuu julkisissa puheissaan paljon laillisuudesta, mutta jo pelkästään selostettujen tapahtumien perusteella näyttäisi siltä että hänen tulkintansa siitä mitä lakeja ja milloin pitäisi noudattaa vaikuttavat tyystin opportunistisilta.
Toinen suuri heikkous on että Svinhufvudin tai ylipäätään laillisen hallituksen toimia ja päätöksiä liittyen vuoden 1918 sodan valkoiseen terroriin selostetaan hyvin lyhyesti. Tämä vaikuttaa hyvin omituiselta aihepiirin rajaukselta ottaen huomioon että joissain toisissa jaksoissa Svinhufvudia ympäröimää poliittista tilannetta ja siihen liittyvää päätöksentekoa avataan paljon enemmän.
MIelenkiintoisin ja ehkä yllättävin vahvuus toisaalta on yllättävän tarkat kuvaukset sosialistien vallankumouksellisen siiven toimista ennen vuoden 1918 sodan todellista alkamista, erityisesti marraskuussa 1917. Häikiö esittää uskottavasti lähdemateriaalia tulkinnalleen, että sisällissotaan ei yksinkertaisesti ajauduttu vahvan järjestysvallan puutteessa, vaan sekä myöhemmät punaiset että valkoiset odottivat ja varustautuivat sotaan ja olivat aktiivisia toimijoita sen aloittamisessa....more
Tieteisfiktion näkökulmasta historiallisesti hyvin mielenkiintoinen näytelmä (mielenkiinnosta neljä tähteä), joka itsessään on samaan aikaan välillä fTieteisfiktion näkökulmasta historiallisesti hyvin mielenkiintoinen näytelmä (mielenkiinnosta neljä tähteä), joka itsessään on samaan aikaan välillä filosofinen ja välillä hyvin hupsu. (Persoonina protagonistit ovat niin paperinohuita ettei sille voi oikein kuin nauraa, mutta komedia lienee tahatonta. Robotti-käsitteen esittely ja käsittely toisaalta on taas paikoin yllättävän syvällinen ja jännittävä.)...more
Puisevaa ja jaarittelevaan tyyliin kirjoitettua rytmiä häiritsee Arendtin ajoittain ylitsevuotava hehkutus, mutta muuten sinänsä pätevä elämänkerta. KPuisevaa ja jaarittelevaan tyyliin kirjoitettua rytmiä häiritsee Arendtin ajoittain ylitsevuotava hehkutus, mutta muuten sinänsä pätevä elämänkerta. Kaipaisi kuitenkin kovasti kustannustoimittajaa ja keskittymistä fanituksen sijaan tiivistämistä asian ytimeen....more
Uusio-Corto Maltese-tuotannosta tämä kytkeytyy ehkä toistaiseksi eniten Prattin tarinajatkumoon (Suolaisen meren balladi), on nimittäin kiinteä esiosaUusio-Corto Maltese-tuotannosta tämä kytkeytyy ehkä toistaiseksi eniten Prattin tarinajatkumoon (Suolaisen meren balladi), on nimittäin kiinteä esiosa. Tähänastisista uusiotuotannoista pidin tästä eniten, mutta se toisaalta saattaa johtua siitä että Suolaisen meren balladi on suosikkejani. Tarowean nivoutuu siihen kiinteästi ja varsin sulavasti, mutta sitten toisaalta tekee sitten hankalaksi arvioida kuinka pajon pidän Taroweanissa sen omista ansioista vai ratsastaako se liikaakin Pratt-nostalgialla.
Hyvä, muttei välttämätön luettava. Suhtaudun edelleen toivekkain mielin parivaljakon Canales - Pellejero jatko-osaprojektiin. Paremmin toimii kuin Asterix....more
Hienosti kuvitettu ja tunnelmallinen sarjakuvaromaani elämästä, perheestä, Portugalista ja Ranskasta.
Suurin heikkous teokselle on että vaikka sen lukeHienosti kuvitettu ja tunnelmallinen sarjakuvaromaani elämästä, perheestä, Portugalista ja Ranskasta.
Suurin heikkous teokselle on että vaikka sen lukee ja kuvitusta katselee mielellään, ja siinä on paljon miellyttävän sujuvasti kerrottuja lämpimiä muistoja ja episodeja, ei tämä sarjakuvateos mainitun yleisen mukavan lämpimän miellyttävyyden lisäksi ikävä kyllä varsinaisesti mitään uutta kerro ajelehtivan taitelijapersoonan kirjoitusblokista ja muista ongelmista jotka johtuvat, niin, minun tulkintani mukaan johtuvat ajelehtimisesta sikäli kuin ne edes ovat ongelmia.
Pedrosa on kirjoittanut paljon vaikuttavimpia teoksia....more
Hämmentävä mutta jännittävä ja koukuttava tulkinta Gilgamesh-myytistä. Kuningas Gilgamesh on kuningas, tyranni, seksihurjastelija, seikkailija, myyttiHämmentävä mutta jännittävä ja koukuttava tulkinta Gilgamesh-myytistä. Kuningas Gilgamesh on kuningas, tyranni, seksihurjastelija, seikkailija, myytti. Tapahtuma-aika on muinainen, kerrontatapa sekä moderni että kuitenkin myös myyttinen....more
Kelvollinen mutta myös paikoin pinnallinen taskukokoinen yleisesitys Suomen historiasta. Toisaalta ainakin paikoin puutteet pistävät pahoin silmään.
EsKelvollinen mutta myös paikoin pinnallinen taskukokoinen yleisesitys Suomen historiasta. Toisaalta ainakin paikoin puutteet pistävät pahoin silmään.
Esimerkiksi: Venäjän-Japanin sota ohitettaan olankohautuksella siirtymällä suoraan poliittisiin seurauksiin Suomessa ja Venäjällä. Vuoden 1918 sisällissodan alku kuvaillaan suorastaan niin pikaisesti että valtalakiin liittyvät erimi.elisyydet porvareiden ja SDP:n välillä jäävät tämän teoksen lukijalle mysteereiksi. Samoin varsinainen sota ikään kuin alkaa lähes tyhjästä nostamalla lyhty Helsingin työväentalon torniin, vaikka muu tutkimus on osoittanut että sotimiseksi luokiteltavaa aseellista kahakointia oli Karjalassa ollut jo aiemmin tammikuussa. Käytännössä myös ohitetaan radikalisoitumisen alku jo 1917 suurlakon aikana.
Vielä hämmentävämmäksi politiikan historia muuttuu sodanjälkeisten vuosien kuvauksessa. Kekkosen ulkopoliittiset voitot mahdollisti "luja sisäpolitiikka", jolla tiivistetään otteet opposition lyömiseksi Moskovan suopealla yhteistyöllä (Honka-liiton poistaminen pelistä noottikriisin avulla mainitaan toki), mutta kriittinen arvio on vähän minimalistinen ja tulee kuitatuksi valinnaksi "realismin ja vilpin" välillä. Vielä huvittavammaksi menee, kun myöhemmin teollisuuden ja politiikan kotiryssä-ilmiötä kutsutaan Neuvostoliiton diplomaattikunnan "epäviralliseksi mutta toimivaksi" verkostoksi joka helpotti Suomen ja Neuvostoliiton "päättäjien yhteydenpitoa". Viereisessä virkkeessä mainitaan 'huhut "suomettumisesta"', jossa sana "suomettuminen" ansaitsee epäilevät hipsut ympärilleen ihan kuin "huhu" ei olisi vakavasti otettava. Ristiriita särkee päätä!
Toisin sanoen, historiateoksena kaikista heikoimmillaan teos mitä lähempänä ollaan nykyhetkeä. Vielä skeptisemmäksi lukija muuttuu mitä enemmän kirjoittaja intoutuu maalailemaan kuvia tulevaisuudesta. Vai mitä pitäisi sanoa, jos historian professori vakavasti esittää että maan suomenkielisyys on vakava ongelma koska se "haittaa maahanmuuttoa" mutta suomenkielisyyden luoma ongelma on pieni koska kuitenkin "parin vuosikymmenen kuluttua [englantia] käytettäneen ... yleiskielenä". Vaikuttaa siltä että professorin ego ei kestä jos Suomen historia ei päätykään suunnilleen siihen mihin hän päätti lopettaa kirjan....more
Mielenkiintoisia artikkeleita mm. Topeliuksesta, Rytistä, sotakorvauspäätösten pienestä roolista vuoden 1944 tunnemaisemassa ja suomenruotsalaisen ajaMielenkiintoisia artikkeleita mm. Topeliuksesta, Rytistä, sotakorvauspäätösten pienestä roolista vuoden 1944 tunnemaisemassa ja suomenruotsalaisen ajatusmaailman historiasta.
Yksi asia tosin pistää silmään: muutamassa artikkelissa Meinander huolellisesti analysoi miten ympäröivän maailman kulttuuri ja poliittiset realiteetit ovat luoneet tarpeita tietynlaisille kansallisille historiantulkinnoilla ja siten vaikuttaneet tai ainakin värittäneet historioitsijoiden esittämiä näkemyksiä (jolloin objektiivisuudesta on etäännytty), mutta toisaalla paikoin (joskus samoissa artikkeleissa!) suorastaan tendenssinomaisesti julistetaan kansallisvaltion kuolemaa ja siihen sopivaa liturgista arvohymistelyä objektiivisena totuutena ilman mitään viitettä itsereflektiosta että samankaltainen prosessi saattaisi vaikuttaa kirjoittajan itsensä näkemyksiin....more
Sekalainen kokoelma jossa mm. top-10/top-20/ym-listoja niin elokuvista ja ohjaajista eri vuosikymmeniltä, listoja elokuvista erilaisten teemojen mukaaSekalainen kokoelma jossa mm. top-10/top-20/ym-listoja niin elokuvista ja ohjaajista eri vuosikymmeniltä, listoja elokuvista erilaisten teemojen mukaan, sekä lainauksia ja anekdootteja ja muuta vastaavaa sälää.
Hauska elokuvaharrastajille sopiva kirja selailtavaksi kun on tylsää eikä jaksa keskittyä mihinkään. Voi hankkia inspiraatiota mitä seuraavaksi katsoo, tai testata elokuvatietämystään ja mieltymystensä vastaavutta eri aikaukausien kriitikkojen mielipiteiden kanssa. Ei kuitenkaan sen enempää toisaalta kannata odottaa....more
Hieno historiallinen sarjakuvana toteutettu (sota)elämänkerta Mannerheimin toimista Mantsuriassa Venäjän-Japanin sodassa, jossa on kuitenkin puutteensHieno historiallinen sarjakuvana toteutettu (sota)elämänkerta Mannerheimin toimista Mantsuriassa Venäjän-Japanin sodassa, jossa on kuitenkin puutteensa.
Sodan luonne (ja ammattisotilaan joka haluaa edetä urallaan asenne siihen) kuvastuu teoksesta hyvin: paljon odottamista ja toiminnan odotusta joka ei juuri koskaan realisoidu, paitsi sitten kun se realisoituu kaikki kaoottista. Fiktiotuotoksissa ihmiset eivät sairastu satunnaisesti ilman draamallista funktiota.
Puutteet: karttoja, runsasta henkilökastia esitteliviä henkilögallerioita ja historiallista kontekstiakin on kiitettävässä määrin, mutta silti monilta kriittisiltä osilta niitä toivoisi hieman enemmän.
Suurin vaikeus on siinä, että missään ei varsinaisesti kerrota mitkä jaksot perustuvat mihinkin lähteisiin, mitä osia on hieman dramatisoitu, ja mikä on sarjakuvantekijän interpolaatiota. Puhtaaksi fiktioksi tätä on vaikea luokitella, mutta elämänkerrallisena historiateoksena hyvin puutteellinen....more
Hyödyllinen kokoelma suomennettuja esseitä. Kantin, Goethen ja Schillerin vahva läsnäolo on yllätys mutta varmaan perusteltu, mutta olen hieman toiselHyödyllinen kokoelma suomennettuja esseitä. Kantin, Goethen ja Schillerin vahva läsnäolo on yllätys mutta varmaan perusteltu, mutta olen hieman toisella tavalla yllättynyt että mukana on runsaasti neverhöd-Gramscia, mutta klassisista valistusajan ranskalaisista ajattelijoista ainoastaan huonoin eli Rousseau (yhdellä tekstillä) ja skottilaisista ainoastaan (toki ansioitunut) Hume.
Huomionarvoisinta on että ainoa viittaus Amerikan mantereeseen sisällyksessä tai edes johdannossa on lyhyt viittaus Samuel Johnsonin ensyklopediassaan antamaan kirjallisuuden määritelmään. Tämä on varsin suuri saavutus ottaen huomioon että Yhdysvallat oli ensimmäinen länsimaisen valistuksen periaattein perustettu valtio.
Luin tämän vuonna 2020 uudestaan. Edellisestä lukemisesta oli varsin pitkä aika, luultavasti yli viisi vuotta -- en muista tarkalleen.
Olenkohan tullutLuin tämän vuonna 2020 uudestaan. Edellisestä lukemisesta oli varsin pitkä aika, luultavasti yli viisi vuotta -- en muista tarkalleen.
Olenkohan tullut vanhaksi (viisaaksi? tosikoksi? tylsistynyt? lukenut vitsit liian hyvin läpi?), mutta aikoinaan pidin kirjasta hyvin paljon ja muistan nauraneeni katketakseni. Tällä kertaa edelleen hymyilin silloin tällöin, mutta rehellisesti arvioiden pudotin tähtiarviota alas viidestä, pienen harkinnan jälkeen neljään. Olisi voinut pudota kolmeenkin.
Kirja on toki edelleen nokkela ja humanistinen, mutta vitsien räjäyttävä voima näyttää ainakaan minun tapauksessani kestävän aikaa huonommin kuin olisin arvannut....more
Hienoimpia ja älykkäimpiä koskaan lukemeniani romaaneja. Yhdessä romaanissa Tolstoi käsittelee 19. vuosisadan loppupuolen Venäjän sosiaalista, poliittHienoimpia ja älykkäimpiä koskaan lukemeniani romaaneja. Yhdessä romaanissa Tolstoi käsittelee 19. vuosisadan loppupuolen Venäjän sosiaalista, poliittista mutta myös inhimillistä rakkauselämää tavalla joka on sekä historiallisesti erittäin kiinnostavaa ajankuvaa mutta myös ajatonta käsitellessään ihmiselämän vaikeutta. Vaikka luin kirjan vuonna 2020 yhteiskunnassa joka on hyvin erilainen kuin Tolstoin Venäjän aatelin maailma, ihmisen psykologia ei ole muuttunut.
Romaanissa arvostan sen kunnianhimoista otetta yhdistää ihmiskuvaus käsitellä aikansa (maa-)taloutta, teknologista muutosta ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan ja sen ihmisiin tavalla joka osoittaa kirjailijan todella perehtyneen käsittelemiinsä asioihin ja tuntevansa tarvetta sanoa niistä jotain merkityksellistä. Valitettavasti se on radikaali saavutus myös nykyaikana: moni minun elinaikanani kirjoitettu romaani ei tavoita tätä, sillä tänään harva kirjailija perehtyy taloudelliseen elämään joko käytännön kokemuksen tai tieteellisen tutkimuksen kautta läheskään yhtä kattavasti. Usein tuntuu että aikamme kirjailijat kertovat lähinnä sellaisista ihmisistä joiden elämästä kirjailijat kertovat.
On oikeastaan hieman noloa (joko itseni tai nykykirjallisuuden kannalta) että Tolstoi onnistuu hahmoillaan puhuttelemaan syvemmin ja kertomaan ihmisestä minulle enemmän kuin kirjailijat, jotka elävät samana aikana ja samassa länsimaisessa yhteiskunnassa kuin minä....more
Perinteisesti ja kiltisti kerrottuja satuja ja tarinoita, joissa usein on myös perinteinen ja kiltti opetus. Muutaman lukeminen on viehättävää, mutta Perinteisesti ja kiltisti kerrottuja satuja ja tarinoita, joissa usein on myös perinteinen ja kiltti opetus. Muutaman lukeminen on viehättävää, mutta kokonaisen paksun kokoelman lukuyritys valitettavasti meni yliannostuksen puolelle....more
Ihan miellyttävää ja paikoin aforistista tunnelmakuvausta, mutta kaipaisi kyllä oikean juonen tai ainakin edes jotain oikeaa sanottavaa (siinäkin auttIhan miellyttävää ja paikoin aforistista tunnelmakuvausta, mutta kaipaisi kyllä oikean juonen tai ainakin edes jotain oikeaa sanottavaa (siinäkin auttaisi juoni). Nykyisellään tätä on vaikea kutsua kovinkaan hyväksi romaanitaiteen edustajaksi. Jäi kiinnostuksenpuutteessa kesken....more
Päällisin puolin hyödyllinen, tosin nyt jo ehkä hieman ikääntynyt kirja ihmiselle joka harkitsee matematiikan tai matemaattisten alojen korkeakouluopiPäällisin puolin hyödyllinen, tosin nyt jo ehkä hieman ikääntynyt kirja ihmiselle joka harkitsee matematiikan tai matemaattisten alojen korkeakouluopintojen aloittamista, miksei myös henkilöille jotka ovat muuten alasta kiinnostuneita.
Sitten näin vuorostaan lähes 30-vuotiaana useita vuosia sitten yliopistosta matemaatikon paperit kirjoittaneena ihmisenä totean myös että yli-isällinen, selittävä kirjoitustyyli kuitenkin kävi hieman rasittavaksi ja pitkästyttäväksi. Tunnustan etten lukenut teosta kokonaan.
Pari varoituksen sanaa: monet neuvoista, etenkin uraa ja opiskelujen yksityiskohtia koskevat lienevät paremmin sopivia brittiläiseen yliopistoympäristöön. Ja kuten sanottu, vaikka tämä vuonna 2006 kirjoitettu kirja on paikoin edelleen ajankohtainen (tai ajaton) käsitellessään matematiikkaa yleisesti, digitalisaation ja erityisesti tilastollisten ja koneoppimismenetelmien laaja kehitys ja edistys viimeisten 15 vuoden aikana antaisi aihetta pieniin päivityksiin ajankohtaisia sovellutuksia koskevien kohtien osalta....more
Loading...
