Kitados Geltakmenio planeta buvo žinoma visoje Galaktikoje. Ypač du jos gražiausi perlai - Bedugnės miestas, didžiausias planetos metropolis, ir Žėručio Juosta, daugiatūkstantinis orbitinių gyvenviečių spiečius. Tačiau nežinia kieno - gal ultrų, gal demaršistų, gal chimerų - užneštas Mišinio maras trilijonais nanotechnologinių virusų taip nusiaubė ir kompiuterines sistemas, ir žmonių smegenis, ir net pastatus bei kosmines stotis, jog dabar Bedugnė tapo pačiu klaikiausiu Galaktikos "nuodėmių miestu", o Žėručio Juosta tiesiog pavirto Rūdžių Juosta...
I'm Al, I used to be a space scientist, and now I'm a writer, although for a time the two careers ran in parallel. I started off publishing short stories in the British SF magazine Interzone in the early 90s, then eventually branched into novels. I write about a novel a year and try to write a few short stories as well. Some of my books and stories are set in a consistent future named after Revelation Space, the first novel, but I've done a lot of other things as well and I like to keep things fresh between books.
I was born in Wales, but raised in Cornwall, and then spent time in the north of England and Scotland. I moved to the Netherlands to continue my science career and stayed there for a very long time, before eventually returning to Wales.
In my spare time I am a very keen runner, and I also enjoying hill-walking, birdwatching, horse-riding, guitar and model-making. I also dabble with paints now and then. I met my wife in the Netherlands through a mutual interest in climbing and we married back in Wales. We live surrounded by hills, woods and wildlife, and not too much excitement.
Aluksi lainasin kirjailijan Timanttikoirat, Turkoosit päivät (koska siinä oli kiva kansi ja jännä nimi) mutta sitten selvisikin että se kuului kirjasarjaan joten palautin sen ja lainasin Ilmestysten avaruuden, sitten selvisi että on vielä Kuilukaupunki joka on osa 0.5 eli ennen Ilmestysten avaruutta joten lainasin sitten tämän. Ja nyt sitten kirja sanookin että se olisi toinen kirja (joka on Suomessa jaettu kahteen osaan) sarjassa mutta sen voi lukea itsenäisestikin. Huoh. Niin missä järjestyksessä näitä pitää lukea, Kuilukapunki vai Ilmestysten avaruus ekana? Luovutin ja aloin lukemaan tätä Kuilukaupungin ykkösosaa. Kirja osoittautui heti mielenkiintoiseksi mikä oli helpotus sillä minun on ollut vaikea aloittaa minkään sci-fi-kirjan lukeminen koska ne ovat yleensä niin tylsiä, sekavia tai liian teknisiä ilman mitään humaaniutta (löydänkö aina vain ne huonoimmat kirjat vai ovatko ne lähes aina sellaisia vai eikö sci-fi vain sovi minulle?). Tämä yhdistää kivasti kahta genreä, dekkaria (joista pidän) ja scifi-seikkailua, eikä tylsää pääse pahemmin tulemaan koska päähahmo on aikamoisen kärsimätön seikkailijaluonne ja kirjan maailma on erittäin rikas ja… sanotaanko kirjava. Oikeastaan kaikki on mahdollista. On kiva yrittää pohtia sitä maailman mytologiaa ja mysteeriä, joskin lopussa mentiin mielestäni hieman liian oudoksi, heheh. Saas nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu kun tässäkin tapahtui jo kaikenlaista.
Kuilukaupunki oli ihan jees scifi-kirja. Etenkin maailmanrakennus oli hoidettu todella hienosti, kaikki tuntui uskottavalta ja maailma oli todella vangitseva. Mutta tarina alkaa todella hitaasti ja vaatii aika paljon lukijaltaan kiinnostusta.
Tämä on neliosaisen sarjan toinen teos, ja vaikka takakannessa lukee, että tämän voi lukea myös itsenäisenä teoksena, täytyy minun olla toista mieltä. Minulla oli juuri sellainen olo, että jotakin on nyt jäänyt pahasti välistä, kun en ensimmäistä osaa ole saanut luettua. Lisäksi suomennoksessa on päätetty laittaa tämä kahteen osaan, ja se oli mielestäni todella kökkö ratkaisu. Kirja loppuu aivan seinään eikä tunnu kirjana oikein järkevältä kokonaisuudelta.
Minä nyt varmaan etenen niin, että luen vielä toisen osan tästä, ja sitten Ilmestysten avaruuden (koko sarjan eka osa).
Książka wyraźnie słabsza od "Przestrzeni objawienia". Zabrakło ciekawych bohaterów, główny bohater jest nijaki i właściwie nie potrafiłbym go skategoryzować innym słowem niż "odtwórczy" (albo jak ktoś woli takie słówko: generyczny). Zupełnie mnie nie obchodziły jego losy. Działania bohatera są często irracjonalne. Najlepszym elementem książki jest tzw. blurb. :)
O nieco slabsi, ale stale zaujimavy pribeh. Paci sa mi ako sa to vsetko prepleta a zamotava v jednom vesmire a ako sa v pohode dozvedame o niecom, co vlastne uz v prvych knihach bola minulost...