Tästä taitaa olla kaikkein vaikein kirjoittaa. Mutta yritetään...
En ole koskaan ennen lukenut novellikokelmaa. Toki olen lukenut novellin jos toisenkin koska lukiossa piti. En ole kuitenkaan koskaan niistä niin kauheasti perustanut. Onhan ne mukavia, lyhyitä ja nopeita lukea. Mutta monet ovat vain ärsyttäviä. Skiftesvikin kokoelmassa on molempia.
Välillä tuntuu siltä, että novelleilla on jokin yhteinen punainen lanka, mutta välillä taas tuntuu, että sitä ei ole. Alun ensimmäiset novellit pistävät miettimään sijoittuvatko kaikki tarinat sodan aikaiseen tai jälkeiseen aikaan. Moni sijoittuukin, mutta eivät kaikki. Joten tämä ei ole punainen lanka. Muutaman tarinan kun on lukenut alkaa pohtimaan onko punainen lanka onnettomat ihmiskohtalot, mutta en voi olla varma tästäkään. Joukossa on kuitenkin novelleja joiden tarkoitusta ei ymmärrä ollenkaan. Esimerkiksi Yö Helsingissä. Onhan se toki yö eräässä helsinkiläisessä hotellissa mutta eipä siinä kovin paljoa mitään tapahdu tai loppujen lopuksi kerrota muuta kuin, että hotelli on äänekäs ja vilkas myös yö aikana. Toisaalla taas esimerkiksi Näprääjässä ehditään kertoa melkein ummet ja lammet jonkin mopon näpräyksestä (onneksi siinä oli muutakin).
Kaikkien novellien otsikot sentään selventyivät novelleja lukiessa vaikka nimet saattoivatkin olla kovin omituisiakin (Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja eivät kerro nimenä yhtään mitään mutta selviävät itse novellissa).
Uskoisin kuitenkin kokoelman olleen tyyppillistä 80-lukua. Novellit tuntuivat liikkuvan niin sodan aikaisissa tapahtumissa kuin ehkä 80-luvullakin, monesta novellista en tosin ole varma millä aikakaudella niissä ollaan.
Itse kokoelma ei oikein herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Jotkin novellit olivat ihan kivoja ja jotkin eivät olleet ollenkaan kivoja. Helppolukuisia, vaikka kieli olikin monesti outoa ja vaikeasti seurattavaa. Pidän ehkä kuitenkin enemmän yhtenäisestä teoksesta vaikkakin tällaisia pieniä tarinoita onkin kiva lukea joskus silloin tällöin. Kirjoitanhan itsekin mielelläni pieniä tarinoita koska luovuutta ei riitä romaaniin asti.