What do you think?
Rate this book
Petter Kummel #1
Marsipaanisotilas
"Tytöt." Pieni tauko. "Älkää nyt kiihtykö älkääkä pelästykö. Toivottavasti on kyseessä väärinkäsitys. Ei vielä heittäydytä toivottomiksi. Mutta on niin, että venäläiset ovat pommittaneet Helsinkiä. Me olemme niin lähellä rautatietä, että rehtori on päättänyt lopettaa opetuksen tältä päivältä." – Näin alkaa Ulla-Lena Lundbergin kauan odotettu, suuri romaani sodasta.
Sota tömähtää arjen keskelle, ja oppilaat ovat lähes helpottuneita, kun pääsevät irti koulusta. Mutta pian Kummelin opettajaperheelle koittavat vakavat ajat, sillä kaksi pojista, Göran ja Frej, joutuvat kutsuntoihin ja vanhin poika Peter saa kotirintamalla vastuullisia tehtäviä. Alkavat säännöstelyn, annostelun ja liikekannallepanon ajat. Perheen äiti Martha Kummel on vahva nainen, ja hänellä on harvinaislaatuinen kyky löytää arkihuolten takaa jokin korkeampi tarkoitusperä. Ja Charlotte-tytär on oikea silmänilo, joka saa sodan arjesta irti suunnattomasti romantiikkaa ja dramatiikkaa.
Ulla-Lena Lundberg, joka on syntynyt 1947, osaa sotahistoriansa. Asiantuntevasti hän kuvaa sitä elämää, jota eletään parakeissa ja rintamalla, mutta myös sitä, jota huolestuneet omaiset elävät kotona. Sota ei ole pelkästään verisiä iskuja ja dramaattisia käänteitä; se merkitsee vähintään yhtä paljon myös odotuksen pitkiä tunteja kasarmeilla ja kodeissa. Kirjeitä ja paketteja lähetellään puolin ja toisin, ja vähitellen alkaa tulla kaatuneita arkuissaan.
Se mikä tekee romaanista nautittavan ja suuren taideteoksen, on kerronnan ilo, joka säteilee joka sivulta. Ulla-Lena Lundberg avaa meille uusia näkökulmia sodan arkipäivään: huolimatta julmuudesta ja kärsimyksestä sota merkitsee Kummelin pojille vapautumista perheen tukahduttavasta syleilystä. He ovat ennen kaikkea nuoria, ja kirjasta säteilee paradoksaalinen hilpeys.
Marsipaanisotilas on ensimmäinen suuri romaani, joka kertoo suomenruotsalaisten osallistumisesta sotaan. Samalla kun se on väkevä kartoitus sodan ajasta se on myös inhimillisesti pätevä kuvaus, joka ei ole sidottu aikaan eikä tilaan. Ladattua eeppistä kerrontaa, jossa kertojan ääni kuuluu voimakkaana.
Kirja oli Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Valintalautakunnan perustelut olivat seuraavat:
"Runsaassa sotakirjatarjonnassamme Ulla-Lena Lundbergin teoksessa on muutama erityistä mielenkiintoa herättävä seikka. Naispuolinen kirjailija rakentaa laajan ja yksityiskohtaisen kuvauksen talvi- ja jatkosodan rintamaoloista. Lundberg luo myös suomenruotsalaisen kaunokirjallisen näkökulman sotiemme vaiheisiin. Poikkeuksellinen on myös se tapa, jolla kirjailija koko ajan rinnakkain tarkastelee sekä rintaman että kotirintaman tunnelmia. Näiden kahden miljöön sidokset konkretisoituvat romaanissa postipaketteina ja ruokalähetyksinä. Harvoinpa sotaurholle lähetetty hillopurkki saa näin moniselitteisen, symbolisen merkityksen. Lundbergin teksti on täynnä kielellistä ilottelua, mutta kerronnan jäljittelemätön sydämellisyys ei kuitenkaan hämärrä sodan omaa tragediaa."
Sota tömähtää arjen keskelle, ja oppilaat ovat lähes helpottuneita, kun pääsevät irti koulusta. Mutta pian Kummelin opettajaperheelle koittavat vakavat ajat, sillä kaksi pojista, Göran ja Frej, joutuvat kutsuntoihin ja vanhin poika Peter saa kotirintamalla vastuullisia tehtäviä. Alkavat säännöstelyn, annostelun ja liikekannallepanon ajat. Perheen äiti Martha Kummel on vahva nainen, ja hänellä on harvinaislaatuinen kyky löytää arkihuolten takaa jokin korkeampi tarkoitusperä. Ja Charlotte-tytär on oikea silmänilo, joka saa sodan arjesta irti suunnattomasti romantiikkaa ja dramatiikkaa.
Ulla-Lena Lundberg, joka on syntynyt 1947, osaa sotahistoriansa. Asiantuntevasti hän kuvaa sitä elämää, jota eletään parakeissa ja rintamalla, mutta myös sitä, jota huolestuneet omaiset elävät kotona. Sota ei ole pelkästään verisiä iskuja ja dramaattisia käänteitä; se merkitsee vähintään yhtä paljon myös odotuksen pitkiä tunteja kasarmeilla ja kodeissa. Kirjeitä ja paketteja lähetellään puolin ja toisin, ja vähitellen alkaa tulla kaatuneita arkuissaan.
Se mikä tekee romaanista nautittavan ja suuren taideteoksen, on kerronnan ilo, joka säteilee joka sivulta. Ulla-Lena Lundberg avaa meille uusia näkökulmia sodan arkipäivään: huolimatta julmuudesta ja kärsimyksestä sota merkitsee Kummelin pojille vapautumista perheen tukahduttavasta syleilystä. He ovat ennen kaikkea nuoria, ja kirjasta säteilee paradoksaalinen hilpeys.
Marsipaanisotilas on ensimmäinen suuri romaani, joka kertoo suomenruotsalaisten osallistumisesta sotaan. Samalla kun se on väkevä kartoitus sodan ajasta se on myös inhimillisesti pätevä kuvaus, joka ei ole sidottu aikaan eikä tilaan. Ladattua eeppistä kerrontaa, jossa kertojan ääni kuuluu voimakkaana.
Kirja oli Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Valintalautakunnan perustelut olivat seuraavat:
"Runsaassa sotakirjatarjonnassamme Ulla-Lena Lundbergin teoksessa on muutama erityistä mielenkiintoa herättävä seikka. Naispuolinen kirjailija rakentaa laajan ja yksityiskohtaisen kuvauksen talvi- ja jatkosodan rintamaoloista. Lundberg luo myös suomenruotsalaisen kaunokirjallisen näkökulman sotiemme vaiheisiin. Poikkeuksellinen on myös se tapa, jolla kirjailija koko ajan rinnakkain tarkastelee sekä rintaman että kotirintaman tunnelmia. Näiden kahden miljöön sidokset konkretisoituvat romaanissa postipaketteina ja ruokalähetyksinä. Harvoinpa sotaurholle lähetetty hillopurkki saa näin moniselitteisen, symbolisen merkityksen. Lundbergin teksti on täynnä kielellistä ilottelua, mutta kerronnan jäljittelemätön sydämellisyys ei kuitenkaan hämärrä sodan omaa tragediaa."
495 pages, Hardcover
First published January 1, 2001
9 people are currently reading
293 people want to read
About the author
Ulla-Lena Lundberg
22 books52 followersUlla-Lena Lundberg on syntynyt Kökarissa ja asuu nykyisin Porvoossa. Jo 15-vuotiaana debytoinut Lundberg on julkaissut lähes kaksikymmentä kirjaa: runoja, raportteja, matkakertomuksia ja romaaneja. Hänet on palkittu moneen kertaan; hän on mm. saanut kahdesti valtion kirjallisuuspalkinnon, ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana ja Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja saanut Ruotsin Akatemian Finland-palkinnon, Gummeruksen Kaarlen palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin. Vuonna 1993 hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi sekä Åbo Akademin kunniatohtoriksi. Lundberg voitti vuoden 2012 Finlandia-palkinnon romaanillaan Jää.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 32 reviews
July 30, 2018
Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.
http://piippuhyllylla.blogspot.com/20...
http://piippuhyllylla.blogspot.com/20...
January 21, 2022
Lundbergin kirjoitustyyli on kyllä hyvin mielenkiintoinen! Hän kertoo tapahtumista ja hahmoista ulkopuolelta, jättää lukijan tarkkailijaksi, samaistumista ei juuri tapahdu... Mutta sitten kuitenkin havainnot ovat ällistyttävän tarkkoja ja pieniin asioihin pureudutaan taidolla. Välillä olin ihan mykistynyt siitä, miten hienosti Lundberg osasi jotain tekoa tai luonnetta ja sen syitä kuvata. Hahmot eivät saaneet mitenkään lempeää käsittelyä... Lundberg kuvaa heitä kritisoiden ja puutteet paljastaen.
Olen vaikuttunut tästä tarkkanäköisyydestä ja henkilöiden kuvailusta, mutta pientä tiivistystä minun puolesta olisi voinut tehdä. Vaikka jatkosota olikin pitkä, ihan yhtä pitkästi siitä ei olisi ollut pakko kertoa.
Olen vaikuttunut tästä tarkkanäköisyydestä ja henkilöiden kuvailusta, mutta pientä tiivistystä minun puolesta olisi voinut tehdä. Vaikka jatkosota olikin pitkä, ihan yhtä pitkästi siitä ei olisi ollut pakko kertoa.
February 5, 2019
Oikein mainio sotakuvaus, hyvin kuvattu sotilaskoulutusta sodan aikana ja jatkosodan eri vaiheita etenemisvaiheesta asemasodan kautta lopputulokseen. Kotirintamakin huomioidaan. Kummelin veljekset tarjoavat mukavasti erilaisia näkökulmia sotaan.
Pidän edelleen Lundbergin tavasta kirjoittaa. Sävy on lämmin, tarkkasilmäinen, hauskakin.
Mutta se epilogi... Mikä harmi.
Pidän edelleen Lundbergin tavasta kirjoittaa. Sävy on lämmin, tarkkasilmäinen, hauskakin.
Mutta se epilogi... Mikä harmi.
December 30, 2019
Medryckande historia om familjen Kummels tre söner och deras öden under mellankrigstiden och 2:a världskriget. Lundbergs berättarglädje är stor och texten har ett skönt flyt. Min första bok av Lundberg, men definitivt inte den sista. Prisbelönta Is väntar i bokhyllan.
February 16, 2019
Hiukan harmittaa, että luin nämä kaksi kirjaa, Marsipaanisotilas ja Jää, väärässä järjestyksessä. Olisi ollut mukavampi lukea tämä kirja ilman, että tietää mitää tälle Kummelin suvulle tapahtuu myöhemmin. Toisaalta tällä lukemisjärjestyksellä huomasi, kuinka kirjailija on kehittänyt ja kehittynyt kielenkäyttämisessä, asioiden kuvaamisessa, tietyllä tavalla jopa tarinan eteenpäin viemisessä.
Erityisesti tässä kirjassa Marsipaanisotilas häiritsi yksikön kolmannen persoonan runsas käyttö asioista kerrottaessa. Tuli ja jäi lukijana ulkopuolinen, tarkkailijamainen olo. Ikään kuin tirkistelisi tämän suomenruotsalaisen suvun elämään ja ihmisten ajatuksiin: Peter, Frej, Gösse sitä ja tätä. Martha sitä ja tätä. Ja toisaalta, yhtäkkiä ollankin ko henkilön pään sisässä, hänen ajatuksissaan ja sitten taas ulkopuolisena tarkkailijana.
Tai sitten minua häiritsi se, että asioita kuvataan ensin Peter, sitten Freij ja lopulta Gössen näkökulmasta. Palataan välillä taas ajassa taaksepäin, kun ollankin Freijn nahkoissa, äsken päästiin ajallisesti pidemmälle olemassa Gössen saappaissa.
En tiedä, jokin kerronnan tavassa minua häiritsi. Siksi annoin vain kolme tähteä enkä neljää.
Erityisesti tässä kirjassa Marsipaanisotilas häiritsi yksikön kolmannen persoonan runsas käyttö asioista kerrottaessa. Tuli ja jäi lukijana ulkopuolinen, tarkkailijamainen olo. Ikään kuin tirkistelisi tämän suomenruotsalaisen suvun elämään ja ihmisten ajatuksiin: Peter, Frej, Gösse sitä ja tätä. Martha sitä ja tätä. Ja toisaalta, yhtäkkiä ollankin ko henkilön pään sisässä, hänen ajatuksissaan ja sitten taas ulkopuolisena tarkkailijana.
Tai sitten minua häiritsi se, että asioita kuvataan ensin Peter, sitten Freij ja lopulta Gössen näkökulmasta. Palataan välillä taas ajassa taaksepäin, kun ollankin Freijn nahkoissa, äsken päästiin ajallisesti pidemmälle olemassa Gössen saappaissa.
En tiedä, jokin kerronnan tavassa minua häiritsi. Siksi annoin vain kolme tähteä enkä neljää.
January 1, 2024
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1999: 124/124)
2001: 2/6
1984-2023: 126/268
4+/5. Tämä on eräänlainen esiosa Ulla-Lena Lundbergin myöhemmälle romaanille Is (Jää), joka voitti Finlandia-palkinnon ja jonka lukijat myös äänestivät 2023 – palkinnon täyttäessä 40 vuotta – suosikikseen kaikista Finlandia-voittajista. Marsipansoldaten kertoo koko Kummelin perheestä, mutta tässä teoksessa Isin päähenkilö Petter Kummel on pikemminkin sivuhahmo. Marsipansoldaten keskittyy enemmän Petterin kahteen nuorempaan rintamalla palvelevaan veljeen. Kerronta on sinänsä taidokasta, mutta ainakaan itselleni ei syntynyt mitään selvää tunnesidettä yhteenkään romaanin henkilöistä – joita ehkä on vain yksinkertaisesti muutama liikaa. Sodille tyypillistä lienee se, että kaikenlaisten – mahdollisesti sankarillistenkin – kuolemien lisäksi ihmisiä kuolee ihan vain vahingossa ja typerästi sähellettäessä. Mutta en tiedä, oliko välttämättä sittenkään hyvä idea tapattaa toinen kirjan päähenkilöistä itse leikkimällä aiheutettuun käsikraanatin räjähdykseen kaukana rintamalta. Ja ikään kuin alleviivaamaan edes vähääkään onnellisuuteen viittaavien lopetusten epäilyttävyyttä, Lundberg laittaa sitten vielä toisen päähenkilönsä päättämään kirjansa lopulla pitkään rakennetun suhteensa juuri ennen häitä koruttomasti tylyhköllä kirjeellä... (Ja niin, mielestäni juonipaljastuksista varoittelu on selvästi ärsyttävämpää kuin itse juonipaljastukset.) Marsipansoldaten toi Lundbergille kolmannen Finlandia-ehdokkuuden Sandin ja Leon jälkeen. Näistä selvästi paras on mielestäni kuitenkin Leo.
(1984-1999: 124/124)
2001: 2/6
1984-2023: 126/268
4+/5. Tämä on eräänlainen esiosa Ulla-Lena Lundbergin myöhemmälle romaanille Is (Jää), joka voitti Finlandia-palkinnon ja jonka lukijat myös äänestivät 2023 – palkinnon täyttäessä 40 vuotta – suosikikseen kaikista Finlandia-voittajista. Marsipansoldaten kertoo koko Kummelin perheestä, mutta tässä teoksessa Isin päähenkilö Petter Kummel on pikemminkin sivuhahmo. Marsipansoldaten keskittyy enemmän Petterin kahteen nuorempaan rintamalla palvelevaan veljeen. Kerronta on sinänsä taidokasta, mutta ainakaan itselleni ei syntynyt mitään selvää tunnesidettä yhteenkään romaanin henkilöistä – joita ehkä on vain yksinkertaisesti muutama liikaa. Sodille tyypillistä lienee se, että kaikenlaisten – mahdollisesti sankarillistenkin – kuolemien lisäksi ihmisiä kuolee ihan vain vahingossa ja typerästi sähellettäessä. Mutta en tiedä, oliko välttämättä sittenkään hyvä idea tapattaa toinen kirjan päähenkilöistä itse leikkimällä aiheutettuun käsikraanatin räjähdykseen kaukana rintamalta. Ja ikään kuin alleviivaamaan edes vähääkään onnellisuuteen viittaavien lopetusten epäilyttävyyttä, Lundberg laittaa sitten vielä toisen päähenkilönsä päättämään kirjansa lopulla pitkään rakennetun suhteensa juuri ennen häitä koruttomasti tylyhköllä kirjeellä... (Ja niin, mielestäni juonipaljastuksista varoittelu on selvästi ärsyttävämpää kuin itse juonipaljastukset.) Marsipansoldaten toi Lundbergille kolmannen Finlandia-ehdokkuuden Sandin ja Leon jälkeen. Näistä selvästi paras on mielestäni kuitenkin Leo.
March 7, 2021
Förstod mig inte på den här boken. Den är skriven i glättig stil, vilket rimmar illa med dess allvarliga tema. Handlingen å ena sidan stressas fram så att man som läsare har svårt att hänga med, men å andra sidan är den till stora delar olidligt tråkig fram till sidan 300 då det äntligen börjar hända saker.
June 29, 2024
Elävästi kerrottua sota-ajan perhesaagaa. Alunperin piti lukea Jää, mutta sitten sain selville, että sille on edeltäjäkin. Tämähän on paksu kirja, mutta kerronta on sujuvaa ja tempaa nopeasti mukanaan. Seuraavaksi sitten se Jää.
January 17, 2026
Ihan ok romaani, mutta ei millään yllä neljään tähteen. Ehkä realistisempi olisi 3,4 tähteä. Yhden päähahmon kuoleminen puolessa välissä vaikutti yllättävän paljon lukuintoon. Myös loppu vähän lässähti. Eka puolikas kirjasta on neljän tähden arvoinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 22, 2018
Koukutti, vaikka on aikamoinen tiiliskivi. Aika erilainen sotakuvaus kuin vÄinö Linnalla ja silti niissä on paljon samaa. Suomenruotsalainen näkökulma on aina kiinnostava.
January 30, 2019
Finlandia ehdokas 2001
Voi Jösse ❤️
Voi Jösse ❤️
November 21, 2022
Hieno kuvaus ruotsinsuomalaisen perheen sotavuosista. Henkilöt varsin uskottavia ja rakastettavia. Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu.
December 13, 2022
Ulla-Lena Lundberg on kerrassaan suosikkikirjailijani. Tarkkanäköistä ja mukaansatempaavaa. Onneksi on vielä lukematta joitakin hänen kirjojaan!
December 3, 2024
frej on nii real tbh tekisin varmaa samalailla
October 7, 2025
todella erilainen kirjoitustyyli, tykkäsin
May 7, 2015
Luin Marsipaanisotilaan ja Jään väärässä järjestyksessä, mutta se ei haitannut. Kummelin perheen vanhin poika Petter esiintyy Marsipaanisotilaassa vähänlaisesti, ja muut Kummelit vain käväisevät Jään sivuilla. Ehkä siksi olin ehtinyt unohtaa, mitä kullekin perheenjäsenelle täsmälleen ottaen tapahtui sotavuosina. Hyvä niin, sotaromaanissa jatkuvaa jännitystä pitää yllä mahdollisuus, että hetkenä minä hyvänsä saattaa tapahtua jotain kamalaa - tai olla tapahtumatta.
Tykkään erittäin paljon Ulla-Lena Lundbergin tavasta katsella maailmaa. Tapahtumat voivat olla synkkiä ja ihmiset tavallisen vajavaisia, mutta kaikesta löytyy jotain koomista tai vähintään hymyilyttävää ja pahintakin tolvanaa kuvataan lämmöllä. Sotavuodet kuluvat nuorella upseerilla herkkupaketteja kerjätessä ja sitten antaumuksella mussuttaessa. Kotiin jäänyt pikkulotta tekee ilmahälytyksiä erityisen kirkkaista iltatähdistä ja flirttailee kanttiinissa minkä kerkeää. Älyttömästi ruokaa ja kohtalaisesti romantiikkaa. Draamaa tämä silti kuitenkin on eikä kevyttä komediaa. Välillä surraan, pelätään ja ollaan ahdistuneita ihan riittävässä määrin.
Kirjallinen ilmaisu ei ole yhtä virheetöntä kuin Jäässä. Kappale lähtee usein liikkeelle epälauseilla, joista puuttuvat normaalit lauseenjäsenet. Se ei tunnu minusta luontevalta, kun muu kirja on kuitenkin perinteistä kerrontaa. Yhdessä luvussa tapahtumista kerrotaan eri tyyliin kuin muutoin: "tätähän me tapahtumia sivusta seuraavat emme vielä tiedä", mikä vähän särähtää. Ensimmäisillä sivuilla käytävissä keskusteluissa on paljon huutomerkkejä kuten Jäässäkin kyllä oli, mutta siitä se sitten tasaantuu. Vielä huomauttaisin prologissa kymmeniä kertoja toistuvasta natisee-sanasta. Koulutalo natisee ja sitten natisee ihan kaikki muukin. Ehkä natinan tilalla oli ruotsiksi jokin monikäyttöisempi sana, mutta suomeksi ihmiset eiv��t luontevasti natise turhautuneisuudesta, natise vaivautuneina tai ajattele niin että natisee.
Viimeisin romaani on ilmeisesti paras ja hiotuin, mutta jos Marsipaanisotilasta edeltävät kirjat ovat suunnilleen ne ovat samaa tasoa kuin tämä, niin ihan mielelläni nekin lukisin.
Tykkään erittäin paljon Ulla-Lena Lundbergin tavasta katsella maailmaa. Tapahtumat voivat olla synkkiä ja ihmiset tavallisen vajavaisia, mutta kaikesta löytyy jotain koomista tai vähintään hymyilyttävää ja pahintakin tolvanaa kuvataan lämmöllä. Sotavuodet kuluvat nuorella upseerilla herkkupaketteja kerjätessä ja sitten antaumuksella mussuttaessa. Kotiin jäänyt pikkulotta tekee ilmahälytyksiä erityisen kirkkaista iltatähdistä ja flirttailee kanttiinissa minkä kerkeää. Älyttömästi ruokaa ja kohtalaisesti romantiikkaa. Draamaa tämä silti kuitenkin on eikä kevyttä komediaa. Välillä surraan, pelätään ja ollaan ahdistuneita ihan riittävässä määrin.
Kirjallinen ilmaisu ei ole yhtä virheetöntä kuin Jäässä. Kappale lähtee usein liikkeelle epälauseilla, joista puuttuvat normaalit lauseenjäsenet. Se ei tunnu minusta luontevalta, kun muu kirja on kuitenkin perinteistä kerrontaa. Yhdessä luvussa tapahtumista kerrotaan eri tyyliin kuin muutoin: "tätähän me tapahtumia sivusta seuraavat emme vielä tiedä", mikä vähän särähtää. Ensimmäisillä sivuilla käytävissä keskusteluissa on paljon huutomerkkejä kuten Jäässäkin kyllä oli, mutta siitä se sitten tasaantuu. Vielä huomauttaisin prologissa kymmeniä kertoja toistuvasta natisee-sanasta. Koulutalo natisee ja sitten natisee ihan kaikki muukin. Ehkä natinan tilalla oli ruotsiksi jokin monikäyttöisempi sana, mutta suomeksi ihmiset eiv��t luontevasti natise turhautuneisuudesta, natise vaivautuneina tai ajattele niin että natisee.
Viimeisin romaani on ilmeisesti paras ja hiotuin, mutta jos Marsipaanisotilasta edeltävät kirjat ovat suunnilleen ne ovat samaa tasoa kuin tämä, niin ihan mielelläni nekin lukisin.
May 9, 2021
Ihana! Mahtava! Kuin uusi Tuntematon sotilas: samaan aikaan letkeä ja vakava kuvaus Suomen sodista ja miehistä, joista tuli sotilaita. Tässä tosin oli mukana myös kotirintama, ja keskushenkilöinä säilyivät koko kirjan ajan samat suomenruotsalaisperheen jäsenet. Kuvaus keskittyi sodan ensimmäisiin vuosiin, eikä tunnelma siksi käy yhtä musertavaksi todellisen tappioputken alkaessa. Ne ajat kuitataan kirjassa melko nopeasti.
Ulla-Lenan tyyli oli ihana! Hän kuvasi Kummel-perheen niin eläväksi ja sympaattiseksi, että tarinaan tarttui mukaan ensi sivuilta. Rintama-elämän kuvauksessa hän keskittyi enemmän yhteisiin huvituksiin ja rauhaa henkiviin metsiin ja vesistöihin, kuin aseiden paukkeeseen ja lenteleviin raajoihin. Ihan teki mieli muuttaa itsekin keskelle korpea, kaivaa sinne kotoisa bunkkeri ja lähteä pakkaseen hiihtämään. Onneksi Finlandia-voittaja Jää jatkaa perheen tarinaa, joten pääsen vielä toisen kirjan verran uppoutumaan tähän mahtavuuteen.
Kun toinenkin suomalainen naiskirjailijasuosikkini on Johanna Holmström, täytyy ehkä sanoa, että kiinnostavinta ja vetävintä suomalaista kirjallisuutta kirjoitetaan tällä hetkellä ruotsiksi. Näin on.
Ulla-Lenan tyyli oli ihana! Hän kuvasi Kummel-perheen niin eläväksi ja sympaattiseksi, että tarinaan tarttui mukaan ensi sivuilta. Rintama-elämän kuvauksessa hän keskittyi enemmän yhteisiin huvituksiin ja rauhaa henkiviin metsiin ja vesistöihin, kuin aseiden paukkeeseen ja lenteleviin raajoihin. Ihan teki mieli muuttaa itsekin keskelle korpea, kaivaa sinne kotoisa bunkkeri ja lähteä pakkaseen hiihtämään. Onneksi Finlandia-voittaja Jää jatkaa perheen tarinaa, joten pääsen vielä toisen kirjan verran uppoutumaan tähän mahtavuuteen.
Kun toinenkin suomalainen naiskirjailijasuosikkini on Johanna Holmström, täytyy ehkä sanoa, että kiinnostavinta ja vetävintä suomalaista kirjallisuutta kirjoitetaan tällä hetkellä ruotsiksi. Näin on.
February 4, 2015
Oh hoh, rintamakuvaukset olivat lähellä uuvuttaa minut, mutta loppuun päästyäni olin tyytyväinen, että olin lukenut Lundbergin romaanin. Se kertoo uusmaalaisesta Kummelin perheestä ja kahdesta pojasta, jotka päätyvät tahoilleen Karjalan kannakselle taistelemaan Venäjää vastaan. Lundbergin kertoo rakastavasti lurjuksistakin, siitä pidän, ja luo kokonaisen maailman, josta aina hieman yllätykseksenikin kirjan lopussa luovun. Finlandia-voittaja Jää vetää romaaneista toki pitemmän korren.
July 13, 2014
Jään jälkeen odotin nautinnollista lukuelämystä, mutta vähän petyin. Yllättäen tarina joko junnasi paikallaan tai kierteli ja kaarteli asian ympäriltä. Ehkäpä mielenkiinnon lopahtamiseen vaikutti mielestäni epäsympaattiset henkilöhahmot. Tarina ei siis oikein temmannut mukaansa. Luin sinnikkäästi loppuun - eikä kirjaa huonoksikaan voi sanoa - mutta keskinkertaiseksi jäi minun arviossani.
June 26, 2013
Hulvatonta tarinaa Kummelin poikien aikuistumisesta. Ei mikään sotakirja, vaikka joskus sellaisenakin tarjottu. Ei kuitenkaan yltänyt Jään tasolle. Tarina pitkittyy ja alkaa toistaa itseään. Uusia näkökulmia historiaan, mutta ennen kaikkea ihmisten keskinäisiä suhteita ja kehitystä.
November 24, 2013
Som finlandssvensk blev jag mycket berörd av boken, kände mej hemma bland miljön och karaktärerna. Tragiska saker som verkligen rörde mej fanns med, speciellt krigs skildringarna berörde extra mycket. Läsvärd bok
July 4, 2014
Mielenkiintoinen, vähän erilainen perspektiivi sotaan erilaisten yksilöiden kautta. Rauha saattoi tuntua sotilaista pahemmalta kuin sota.
Read
May 30, 2014Ihana kirja. Ihana lukukokemus. Taattua viihtymystä.
July 13, 2014
Tykkäsin, mutta ei temmannut lähellekään samalla intensiteetillä mukaansa kuin Jää.
July 26, 2014
Hyvä mutta paikoin melko pitkäpiimäinen. Luettuani ensin Jään odotin hieman dramaattisempaa otetta.
June 30, 2015
Edeltää Finlandiavoittajakirjaa "Jää". Kummelin perheen tarina Suonen sodissa. Erikoinen huumori kiinnosti.
November 1, 2015
Pidin Jäästä paljon, joten tartuin tähänkin innokkaasti. Osoittautui lieväksi pettymykseksi: jotenkin ei onnistunut tempaamaan mukaansa yhtä hyvin kuin seuraajansa. Perushyvä toki.
April 24, 2016
Tunne ilmeisesti asustaa ennemmin kynässä kuin sydämessä, sillä se vuotaa esiin hänen kirjoittaessaan.
s. 457
s. 457
November 9, 2016
Jokainen sivu yhtä täydellinen luettava. Kiireetöntä, aivan kuin olisi itse paikalla. Pidin todella paljon!
Displaying 1 - 30 of 32 reviews