Naurava neitsyt

by Irja Rane

Kolme kiehtovaa tarinaa, kolme eurooppalaista kohtaloa, joita yhdistää Neitsyt Marian ihmeitä tekevä kuva.
Kertomukset muodostavat triptyykin, alttarimaisen kokonaisuuden, kolmiosaisen romaanin. Irja Rane asettuu taitavasti kunkin tarinan ympäristöön ja kirjoittaa kauttaaltaan erittäin kaunista, paikoin lumoavaa kieltä. Filosofinen pohdinta, uskon, tiedon ja etiikan ongelmat, patriarkaalisten ja feminiinisten arvojen törmäys ovat olennaisia, mutta tärkeimpiä ovat kuitenkin itse kertomukset, joiden voima, vimma ja ironia tempaisevat lukijan mukaansa sekä menneeseen että ajattomaan maailmaan.

Ensi osan kehyksenä on 1300-luvun Ranska. Kertoja, Lydia, puhuu tarinaansa kuulustelijoille. Tämä ”nahkurimestari Markin hyvämaineinen leski Lakson kaupungista” on syntipukiksi sopiva: viaton ja hyvä ihminen, itsenäinen ja älykäs nainen. Lydian kohtaloksi koituu Johannes, kuvantekijä, jolle Neitsyt Maria antaa tehtävän. Lydian ja Johanneksen kertomus valottaa paitsi yhteisön jyrkkää kaksinaismoraalia, myös oivasti sen ajan hengellistä tilaa, kirkon ylivalta. Lydian kieli on verevää ja vuolasta, nautittavaa luettavaa.

Toisen tarinan samalta ajalta kertoo sihteeri Bartolomeus, juonittelija ja anekauppias. Hän tilittää elämäänsä, tunnustaa ja paljastaa, miksi kerran Laksoon eksyttyään ei sieltä koskaan pois pääsyt. Vanhan kuolevan miehen ääni vuorottelee nuoremman miehen kyynisen, naisia ja elämää halveksivan kerronnan kanssa. Uskonkiihko, sota ja väkivalta kuuluvat Bartolomeuksen kronikkaan, mutta se syvenee vanhenemisen ja ihmisen kasvamisen traagiseksi tulkinnaksi.

Viimeinen tarina sijoittuu 1930-luvun Saksaan: Rehtori Klein kirjoittaa kirjeitä pojalleen. Elämän keskeneräisyys, yksinäisyys ja suru panevat sanoman polveilemaan, sillä pappismies joutuu kaihtelemaan sekä maailmaa että sisimpänsä totuuksia. Isän kirjeistä kasvaa kuva sotaan valmistautuvan yhteiskunnan jännitteistä, vihasta ja sen kasvusta pienessäkin yhteisössä. Ytimeksi jää kertomuksesta kuitenkin myönteisyys, elämänrakkaus ja vastuu, jota pelottavakaan tulevaisuus ei voi kumota.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary, Historical

406 pages, Hardcover

First published January 1, 1996

Reviews

[Hanna Morre · Rating 2 out of 5]

Melkoinen pettymys :(

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Finlandia palkinnon voittaja vuodelta 1996. Kolme novellia, jotka liittyvät toisiinsa erittäin väljästi. Ensimmäinen on nahkojen parkitsijan lesken, Lydian, puolustuskirje, jossa hän kertoo itselleen tapahtuneista asioista. Tulvan aikana hän oli löytänyt puolikuolleen, sokeutuneen miehen, jonka hoivasi kuntoon. Mies sai näkönsä takaisin ”ihmeenä” ja tästä kiitoksena alkoi maalata neitsyt Marian kuvaa nahkalle. Samaan aikaan kaupungissa oli ilmeisesti uskonpuhdistukseen liittyviä levottomuuksia. Lydia itse ei oikein tiedä mistä on syytettynä ja mistä häntä kuulustellaan, ja tämä jää lukijallekin epäselväksi ennen Lydian ilmeistä vesikauhukuolemaa.
Toisena osana on päiväkirja, jonka ylemmyydentietoinen ja pääosin ihmisiä inhoava virkamies on kirjoittanut osapuilleen samoihin aikoihin, joista ensimmäisen osan tapahtumat kertovat ja tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman ajan tapahtumiin. Madonnan maalaus vilahtaa tässäkin kertomuksessa.
Kolmas osa tapahtuukin sitten paljon myöhemmin ja eri alueella. Se koostuu kirjeistä, joita opettaja ja entinen pappi kirjoittaa pojalleen Pohjois-Saksasta ilmeisesti 30-luvun lopusta. (ihan selväksi ajankohta ei mielestäni tullut, vaihtoehtona on Itä-Saksan puoli pian sodan jälkeen). Sotilaiden ja totalitarismin tuntu on joka tapauksessa vahvasti mukana, ja jälleen madonnan kuvan juonessa vilahtaa.
Kielellisesti kirja oli kaikissa osissaan hieno, se mikä hiukan kiusasi oli jonkinlainen kielellinen liiallinen samankaltaisuus osien välillä – kyseessä kumminkin olivat koulutukseltaan hyvin erilaiset ja satojen vuosien ajallisella erolla eläneet ihmiset. Madonnamaalauksen osuus jäi myös paljon vähäisemmäksi kuin etukäteen ajattelin, kaikki maalausta koskevat maininnat kirjassa mahtuisivat varmasi parille sivulle eikä tekisi edes tiukkaa – jotenkin kirjaa aloittaessa ja takakannen esittelyn jälkeen ajattelin, että madonnankuva olisi jopa jonkinlainen selkeämmin tarinoita yhdistävä vaikutus - nyt se oli hiukan keinotekoinen ja jopa turha ainakin kahdessa jälkimmäisessä, lyhyemmässä kertomuksessa, tarinoiden juonen kannalta madonnalla ei niissä ollut merkitystä. Kokonaisuutena kirja kyllä vähintään puolivälin tasolle Finlandia-palkinnon voittajien joukossa asettuu, eli ei ollenkaan huono.

[Markus Pietilä · Rating 5 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1995: 100/100)
1996: 6/6
(1997: 5/6)
1984-2023: 111/268

5-/5. No, nyt oli kova! Tämä romaani ei varmaankaan ole ihan kaikille – ei ainakaan kärsimättömille ja niille, joiden mielestä koko ajan täytyisi olla kauheasti tapahtumassa jotakin. Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joissa jokaisessa on oma kertojahahmonsa. Pitkään saattaa näyttää siltä, etteivät kertomukset liity mitenkään toisiinsa, mutta lukija tietysti osaa odottaa sitä, että ne nivoutuvat lopulta jotenkin yhteen. Kieli on kauttaaltaan hienoa ja rikasta. Tämä on tähän mennessä vasta toinen teos, josta olen yhtä mieltä siitä, että se kiistatta ansaitsi Finlandia-palkintonsa (ensimmäinen oli Markku Envallin Samurai nukkuu vuodelta 1989). Sääli Päivi Alasalmen Vainolalle – joka mielestäni on myös yksi kaikkien parhaista Finlandia-ehdokkaista –, että se sattui olemaan ehdolla juuri tänä samana vuonna kuin nähdäkseni vielä vähän parempi Naurava neitsyt.

5- Irja Rane: Naurava neitsyt 1996V
5- Päivi Alasalmi: Vainola 1996
4+ Antero Viinikainen: Aleksis Kivi ja Serbian prinsessa 1996
4- Heimo Susi: Virkamatka 1996
4- Pirjo Hassinen: Voimanaiset 1996
3,5 Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa 1996

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Irja Ranen triptyykkiromaani Naurava neitsyt sai Finlandia-palkinnon vuonna 1996. Hauskasta nimestä huolimatta, kirjan kolme tarinaa ovat hyvin vakavia ja synkähköjä. Ensimmäinen tarina, Naurava neitsyt, kuvasi 1300-luvun Ranskassa elänyttä nahkurimestarin leskeä, Lydiaa, joka oli vangittu, ja jota kuulusteltiin päivästä päivään.

Kirjan toinen osa, Sihteeri Bartolomeuksen kertomus, kertoi siitä, miten samoihin aikoihin 1300-luvulla Lakson kaupunkiin saapui kyseinen Bartolomeus, juonittelija, vakooja ja anekauppias. Hän jäi asumaan Laksoon kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tekstissä vuorotteli sekä nuoremman että vanhemman miehen ääni.

Kolmas osa oli nimeltään Rehtori Kleinin kertomus. Rehtori Klein asui Saksassa ja kirjoitti 1930-luvulla kirjeitä pojalleen Berliiniin. Kirjeistä nousi esille Saksan varustautuminen ennen toista maailmansotaa.

[Katja Vartiainen · Rating 4 out of 5]

Kirjan ensimmäinen osa oli rasittava lukea. Aivoni olivat kiemuralla oudosta kielestä. Onkin jännä että kirjailija keksi suomeksi kielen joka leikkii keskiaikaista ranskaa. Hieno suoritus sinänsä, väsyneenä kamppailin. Kamppailin myös koska tiesihän sitä mihin tämä päätyy. Kävi sääliksi naista ja samalla vitutti, että on niin uskovainen kuin tämä kristillisyys ei ole kuin pistämässä hurskasta naista roviolle. Taistele! Toinen osa, oli se pilallle hemmoteltu ja siitä tietämätön aikansa mies, joka täydensi kertomusta. Kolmas osui sydämeen. Jotenkin eletään valitettavasti tavallaan samanlaisia aikoja. Pohjois-Saksan usvainen rannikkoalue sopi vanhan miehen sielunkuvaan ja omaan.

[Juha K · Rating 2 out of 5]

Yllätyin, kun tällainen suhteellisen lyhyt, suomalainen, palkittu romaani meinasi osoittautua kompastuskiveksi. En saanut ensimmäisestä tarinasta minkäänlaista otetta, lukeminen oli todella hidasta ja vastenmielistä. Keinotekoinen vanha kieli oli häiritsevää. Kaksi muuta tarinaa olivat vähän helpompia, mutta eivät pääse omalla listallani kovinkaan korkealle nekään. Lukemistani Finlandia-voittajista tämä EI nouse suosikikseni.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Upeaa, rikasta kieltä!

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Naurava neitsyt oli hämmentävä lukukokemus, joten tähditys on nyt vain suuntaa-antava. Kirjan luettuani en nimittäin ole aivan varma, ymmärsinkö sitä. Kieli oli kyllä kaunista ja ihan jo sen vuoksi kirja oli lukemisen arvoinen. Tapahtumat puolestaan jäivät etäisiksi ja epäselviksi, en ole aivan varma mitä tapahtui ja missä ajassa. Joka tapauksessa kieleltään rikas ja kaunis teos tämä.

[Kimmo Kuopanportti · Rating 5 out of 5]

Ajan piti hieman kulua, että pystyin kirjoittamaan jotakin tästä kirjasta. Heti lukemisen jälkeen kaikki tuntui niin itsestäänselvältä: hyvä on hyvä, paha on paha - mitä siitä sen enempää tai edes tämän vertaa? Nyt minusta tuntuu, että kirja sanoi, että ihmisessä on jokin perustavanlaatuinen paha aina läsnä, mutta myös hyvä - ja se hyvä on niin kaunis, että se lopulta voittaa pahan.

[Mona Kokkonen · Rating 4 out of 5]

Finlandia winner 1996.

I'm on a project to read every Finlandia winner book. A few ones missing!