Mieli keinussa: tarinoita masennuksesta ja maniasta

by Leena Vähäkylä (Editor)

Ensimmäinen suomeksi julkaistu teos, jossa maanis-depressiivisyydestä kärsivät kertovat sairaudestaan, sen vaikutuksista, hoidosta ja omasta selviytymisestään.
Ihmisen mieli on mysteeri, jota on vaikea ymmärtää. Mielialan vaihtelut hämmentävät ja saavat ihmisen joskus toimimaan itsellekin arvaamattomasti. Suomessa jopa kolme prosenttia väestöstä eli 150 000 henkilöä kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, maanis-depressiivisyydestä.

Leena Vähäkylä on haastatellut kirjaansa varten ihmisiä, joiden mieliala vaihtelee masennuksesta maanisuuteen. Sairastunut saattaa masennuskausinaan olla jopa itsemurhavaarassa, kun taas manian aikana mieliala voi nousta pilviin.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on erityisesti lahjakkaiden ja taiteellisten ihmisten taakka. Kertomukset koskettavat ja auttavat ymmärtämään maanis-depressiivisyyttä sekä hyväksymään sen sairaudeksi sairauksien joukossa.

Leena Vähäkylä on helsinkiläinen tiedottaja ja Mielenterveysyhdistys Helmin aktiivinen jäsen.

Genres: Nonfiction, Psychology, Finnish Literature

192 pages, Hardcover

First published January 1, 2004

Reviews

[Harmáa Hyypiø · Rating 4 out of 5]

Oikein hyvä ja mielenkiintoinen kattaus eri ihmisten tarinoita ääripäästä toiseen heittelehtivien mielialojen vuoristoradassa. Tykkäsin siitä, ettei tämä ollut vain yhden kirjoittajan subjektiivinen teoretisointi, vaan aiheesta saadaan laajempi näkökulma, kun mukana eri ihmisten kokemuksia. Mielestäni kirja oli hyvin koostettu ja oikein mukaansatempaavaa luettavaa siitäkin huolimatta, että aihe on aika rankka. Kyllä tästä jotakin informaatiota jäi käteen myös omien olotilojen selvittelyä varten.

[Tui · Rating 2 out of 5]

Olisin toivonut, että tarinat olisi olleet ehkä vähän paremmin editoituja, nyt osa oli vähän tönkköjä ja kankeita luettavia. Mutta hyvä kirja tärkeästä asiasta silti.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

"Tykkäsin Lapinlahdesta hirveästi. Olin siellä aivan toivoton tapaus. En pystynyt vaihtamaan vaatteita, en halunnut käydä suihkussa, en halunnut puhua kenenkään kanssa enkä tehdä mitään. Se oli hirveätä." s. 96

"Monta kertaa oli tosi vaikeata lähteä töihin. Muistan kuinka masentuneena en millään olisi jaksanut, laitoin aamupalaa, menin sohvalle, laitoin yhden vaatteen päälle, menin taas sohvalle pitkälleni. Meikkasin joka päivä niin kauan kun olin töissä. Oli tuskien taival tehdä tuo kaikki. Mutta kun pääsin auton rattiin ja lähdin töihin, olin ihan ok. Tein kuin robotti päivän töitä ja olin ystävällinen asiakkaille. Minusta tuntui, ettei kukaan huomannut olotilaani. Kun pääsin kotiin, lysähdin sohvalle enkä jaksanut itään muuta." s. 98