Kymmenen käskyä uudelle vuosituhannelle! Feministin käsikirja on räväkkä, tuore ja hauska opas naisten ja miesten maailmaan. Huhta ja Meriläinen vastaavat usein esitettyihin kysymyksiin, esittelevät feministisiä esikuvia ja käytännön feministisiä harjoituksia sekä pohtivat erilaisia feminismejä. Lukija voi myös testata, minkälainen feministi hän on.
Feministin kymmenen käskyä tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden löytää itselle sopivan ja mieluisan feminismin. Lisäksi kirjasta löytyy kättä pidempää tosielämän tasa-arvo-ongelmiin. Jos kalapuikkoviiksimies ei tiedä, miten feministiltä saa, tarjolla on muun muassa feministinen flirttikurssi. Feministin sanakirja auttaa ymmärtämään, mistä naistutkijat oikein horisevat ja kannattaako ketään haukkua pissikseksi.
Huhdan ja Meriläisen feminismi on vapauttavaa, iloista ja hauskaa, ja se kaunistaa. Naiset myös muistuttavat, että feministi voi olla yhtä hyvin nainen kuin mies, kunhan vain kannattaa tasa-arvoa. Yksi feministin käskyistä onkin: vapaudu!
Kirjan kuvittaja on feministinen sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo.
Alle puolivuotiaista kirjoitettua (Nyt-liitteen uutinen lasten neuvolakorteista 4/2005)
Tytöistä ”Ihana ja valloittava pikkuneiti” ”Suloinen, hymyilevä tyttö” ”Hurmaava nappisilmä” ”Aurinkoinen” ”Kaunis ja hyvin kasvanut lapsi” ”Viehättävä”
Pojista ”Vauhdikas pikkumies” ”Iloinen ja ponteva poika” ”Jäntevä ja puuhakas” ”Tomera” ”Hienosti kasvanut jäpäkkä poika” ”Johtaja-ainesta”
Miksi rintaliivejä pitää polttaa? Tämä on legenda. Kukaan feministi ei polttanutkaan rintaliivejä. Mutta olisi voinut polttaa. 1960-luvulla naisten vapautusliikkeen aktivistit osoittivat mieltään Miss Amerikka –kisoja vastaan sekä ulkoisen kauneuden korostamista naisen arvon tärkeimpänä mittarina.
Aika ei ole ollut tämän teoksen ystävä, näkemykset ovat jo vanhentuneet, ja kielenkäyttö ei ole kovin feminististä. Mm. transsukupuolisten yhteydessä käytetään vanhentuneita sanoja, kirjasta löytyy auki kirjoitettu n-sana jne. Lisäksi kirja tuntuu iskevän feministejä muotteihin (osittain toki vitsinä), ja on hieman ”valkoista” feminismiä.
Kymmenen vuotta sitten teos on varmaan ollut hyvä lähtökohta etenkin nuorelle feministille, mutta en suosittelisi nyt vastaavaan käyttöön.
Ihan hauska teos, välillä ihan jopa nauratti, mutta itseäni vaivaa ehkä eniten tämä nykyaikanakin kaiken lokerointi. Ensin feministi ja sitten sen alla vielä alijaostot. Mutta tästä syystä teos onkin otettava huumorilla, muuten ei osu saati uppoa.
Aika ympäripyöreyksiä, enemmän tietoa kuin mielipiteitä. Olisi uponnut varmaan 18-vuotiaaseen muttei enää näin neljännesvuosisadalla ottanut ja iskenyt.