16-vuotias nyrkkeilijätyttö kuvittelee olevansa kypsä ja kokenut, mutta eipä hän osaa aavistaa millaiseen soppaan joutuu, kun tutustuu salilla Alexandraan. Mitä tapahtuu, kun tyttöjen ystävyys syvenee ja he kohtaavat lopulta toisensa köysineliössä? Kehä liikkuu ystävyyden, rakkauden ja väkivallan rajamailla. “Tiitu Takalo on lahjakas piirtäjä, jolla elävä sekä kaunis viiva. Kehä on graafisesti huolella työstetty albumi, jota on ilo lukea”, kirjoitti Heikki Jokinen Hesarissa. FINLANDIA-EHDOKAS 2008!
Kaunis, koskettava sarjakuvakertomus 16-vuotiaasta tytöstä, Juliasta, jonka ystävyys nyrkkeilytreenikaveriin, Alexandraan, syvenee rakkaudeksi. Tilannetta mutkistavat ihmisten epäasiallinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen sekä se, että päähenkilö seurustelee. Lopulta tarina ratkeaa kuitenkin onnellisesti. Albumissa sivutaan myös muita puhuttavia teemoja, kuten seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, erityisesti nuorten maailmassa.
Tykkään vain niin kovasti Takalon tyylistä, sekä kuvitusten että inhimillisten tarinoiden puolesta! Saisipa tällaisia lukea lisää. (Jos Takalon kaltaisia sarjakuvantekijöitä tulee mieleen, saa vinkata! )
Tämä sarjakuva sopisi erityisesti myös nuorille lukijoille ja tarjoaa varmasti samaistumispintaa.
Tiitu Takalon "Kehä" on kertomus kahdesta 16-vuotiaasta teinitytöstä, Juliasta ja Alexandrasta. He tutustuvat toisiinsa nyrkkeilyharrastuksen myötä ja ystävystyvät - mutta mitä sitten tapahtuu kun molemmat huomaavat tavallisen kiintymyksen syvenevän romanttiseksi rakkaudeksi saakka?
Suhteeseen ryhtyminen ei ole helppoa, etenkin ympäröivä yhteisö osaa suhtautua homoseksuaalisuuteen kovin rakentavasti. Kaiken lisäksi Julia seurustelee jo entuudestaan, mikä saa tyttöjen välit kiristymään. Sarjakuva huipentuukin kohtaukseen kehässä, jossa molemmat päähenkilöt tuijottavat toisiaan kohotettujen nyrkkeilyhanskojen takaa.
Takalo kuvaa "Kehässä" ajatuksia ja ristiriitaisia tuntemuksia herättävää kahden tytön suhdetta kauniisti ja realistisesti. Sarjakuva ottaa myös kantaa seksuaalisuuteen ja väkivaltaan, jotka molemmat tuntuvat nousevan esille entistä voimakkaammin niin mediassa kuin viihteessäkin, eivätkä siten oikein voi olla vaikuttamatta meidän kaikkien elämään.
Olen lukenut Tiitu Takalon sarjakuvia aiemminkin ja mikään niistä ei ole ollut huono. Ei tämäkään ollut, mutta en oikein pitänyt siitä, miten kaikki sarjakuvan miehet oli kuvattu idiooteiksi ja heterosuhteessa pettäminen naisen kanssa vaikutti olevan ihan ok. Julia oli yhä poikaystävänsä kanssa, vaikka sääti samaan aikaan Alexin kanssa. En arvosta tällaista, eikä se ehkä ole oikea tapa käsitellä esimerkiksi feminismiä. Toki tiettyyn pisteeseen asti voin ymmärtää sen, miksi monissa nykyajan sarjakuvissa halutaan kuvata feminismiä ja tasa-arvoa jopa liioitellunkin kärjistetysti. Takaloa pidetään ilmeisesti erityisesti naiseuden ja tyttöyden sekä aktivismi-elämäntapojen kuvaajana, joten sinänsä tällainen näkökulma hänen teoksissaan on ihan odotettavissa.
Nyrkkeily oli mielenkiintoinen ja kivä lisä sarjakuvaan, enpä olekaan tainnut aiemmin lukea yhtään kirjaa tähän aihealueeseen liittyen. Pidän tällaisista yksityiskohdista lukiessani ja haluaisin itsekin joskus kokeilla nyrkkeilyä.
Piirrostyyli oli Takalolle tavanomaista ja pidin kyllä sarjakuvan kuvituksesta. Kaiken kaikkiaan lyhyt ja ytimekäs sarjakuva nyrkkeilemisestä, teini-iästä ja oman (seksuaali)identiteetin löytymisestä.
Sympaattinen ja koskettava kuvaus nyrkkeilevästä Juliasta, joka ihastuu kaveriinsa Alexandraan. Ympäristön homofobisuus on kaikin tavoin kahlitsevaa, mutta tarina onnistuu kasvamaan ihanan matkan jo muutamassa kymmenessä sivussa.
Tarinassa oli paljon potentiaalia, mutta se oli liian lyhyt ja jäi etäiseksi. Sekä juonta että hahmoja olisi voinut vähän lihottaa, nyt teos loppui juuri kun siihen alkoi päästä mukaan.
"Miten voi olla pahempi rakastella jonkun kanssa kuin hakata joku?"
Hyvä sarjis, kuvastaa 2000-luvun alun ilmapiiriä, mikä toivottavasti on jo muuttunut hieman vähemmän homofobiseksi. Olisin kaivannut lisääkin tarinaa ja taustaa tapahtumille. Asiat tuntuivat vain tapahtuvan ilman sisäistä monologia, mutta ehkä 16-vuotiaiden mielenmaisema ei ole aina kovin syvällinen. Joka tapauksessa hyvä lukukokemus.
Pidin tästä kirjasta, oli vain liian lyhyt! Mielelläni olisin lukenut enemmänkin Juliasta. Kirja kertoo kauniisti tyttöjen suhteesta ja herättelee lukijaa pohtimaan niin naisten nautintoa, seksuaalisuutta kuin väkivaltaakin: ”Miten voi olla pahempi rakastella jonkun kanssa kuin hakata joku?”
Hieno hieno sarjakuva tytöstä joka harrastaa nyrkkeilyä ja päätyykin tykkäämään toisesta tytöstä, kauniisti kuvitettu ja hyvä tarina, ehdottomasti voisi suositella teineille lukuvinkiksi!
Olin minä tämän varmasti joskus aikaisemminkin lukenut, mutta sujuvasti meni uudestaan. Hyvä nuoruus-ihmissuhde-tarina, ei täysin kliseetön mutta tuore kumminkin.
Mielenkiintoinen kuvaus ystävyydestä, teini-iästä ja seksuaalisuudesta. Väkivallan ongelmaa olisi voinut laajentaakin, mutta tuollaisenaankin toimi hyvin. Takalo on hyvin kiinnostava uusi tuttavuus!