Tampereella Hervannan lähiössä asuva Tiitu Takalo (s. 1976) on yksi ikäpolvensa taitavimmista ja persoonallisimmista sarjakuvantekijöistä.
Uusi albumi sisältää toistakymmentä novellimittaista sarjaa, joiden aiheet Tiitu on löytänyt omasta elämästään ja lähiympäristöstään. Kuvaamataidosta yhdeksän kertoo isästä, jolle mikään ei riitä. Suomen suurin lähiö paljastaa, kuinka ennakkoluuloisesti Pispalan hipit suhtautuvat Hervantaan. Ei tarvitse sietää pistää rähinäksi tasa-arvon puolesta. Nimitarinassa päähenkilö kieltäytyy jäämästä ja lähtee etsimään kauneutta Pyhäjärven jäältä.
Taas hieno sarjakuva Takalolta! Fanitan kyllä hänen tyyliään tosi paljon! Tässä keskipisteenä jää, tai jää luokseni jää :) Jää on hyvä sana ja hyvä olotila, sekä olomuoto. Kaunista jälkeä.
En keksi tästä oikeastaan mitään valitettavaa, joten siksi tämä saa täydet 5 tähteä. Kivoja ja mielenkiintoisia lyhyitä sarjakuvia, jotka kaikessa lyhyydessään kuitenkin puhuttelivat ja herättivät ajatuksia. Piirrostyyli oli kaunista ja taidokasta. Oi että, ihanaa, kun Suomestakin löytyy tällaisia lahjakkaita taiteilijoita, tykkäsin kovasti! Aion ehdottomasti lukea Takalolta jotain muutakin ja luultavasti pian.
Tunnelmapalasia, fiiliksestä ja miljööstä toiseen. Toiset olivat onnistuneempia kuin toiset, mutta tykkään Takalon tyylistä aivan kaikissa. Parhaita tarinoita olivat Suomen suurin lähiö, Kuvaamataidosta yhdeksän, Jää, Ei tarvitse sietää, Tietokilpailu Jäämerellä, Tositarkoituksella, Tarranauha ja Prinsessa.
Todella kaunis pieni novellikokoelma. Jos pitää Takalon muista teoksista, pitää varmasti tästäkin. Tarinoiden laatu on hyvää ja tasaista, mutta osa vaatisi vahvempaa samaistumista, että ne tuntuisivat "omilta". Muutama tuntuu tässä vaiheessa jo hieman vanhentuneilta.
Tässä kokoelmassa oli pari samaistuttavaa ja kivaa tarinaa, mutta monet muut olivat jotenkin kehnosti vanhentuneita ja ehkä vähän liian arkisia ollakseen merkityksellisen tai kiinnostavan tuntuisia.