What do you think?
Rate this book
Vallankumouksen asennot, Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoitumisesta
”Todellinen tuleva elämämme ei vielä ole mahdollinen, vaan se rakennetaan tässä ja nyt, yhdessä ja nykyistä maailmaa vastaan suoritettavien kollektiivisten luomistekojen myötä.”
Taide ei ole koskaan puhtaasti esteettistä tai neutraalia, vaan myös aina poliittista. Taiteen poliittisuuden ei silti tarvitse tarkoittaa huolestumista, saarnaamista tai julistamista: taiteessa on kyse kokemuksen muotojen muuttamisesta. Kumouksellinen taide on pyrkimystä muuttaa aistikykyjämme.
Vallankumouksen asennot on Bertolt Brechtin ja Walter Benjaminin teoreettiselle ja taiteelliselle työlle rakentava tutkielma kokeellisten taiteellisten tekniikoiden ja kumouksellisen toiminnan välisistä suhteista. Millaista on vallankumouksellinen taide? Mitä estetiikan kumouksellistaminen voisi tänä päivänä tarkoittaa? Entä millaiset taiteelliset tekniikat voisivat auttaa meitä ottamaan asennon, josta käsin ikuisena myyty maailmanjärjestys alkaisi näyttäytyä muuttuvana ja muutettavissa olevana?
Taide ei ole koskaan puhtaasti esteettistä tai neutraalia, vaan myös aina poliittista. Taiteen poliittisuuden ei silti tarvitse tarkoittaa huolestumista, saarnaamista tai julistamista: taiteessa on kyse kokemuksen muotojen muuttamisesta. Kumouksellinen taide on pyrkimystä muuttaa aistikykyjämme.
Vallankumouksen asennot on Bertolt Brechtin ja Walter Benjaminin teoreettiselle ja taiteelliselle työlle rakentava tutkielma kokeellisten taiteellisten tekniikoiden ja kumouksellisen toiminnan välisistä suhteista. Millaista on vallankumouksellinen taide? Mitä estetiikan kumouksellistaminen voisi tänä päivänä tarkoittaa? Entä millaiset taiteelliset tekniikat voisivat auttaa meitä ottamaan asennon, josta käsin ikuisena myyty maailmanjärjestys alkaisi näyttäytyä muuttuvana ja muutettavissa olevana?
- GenresNonfiction
272 pages
Published January 1, 2021
8 people are currently reading
77 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
September 8, 2022
No olihan tämä kovaa kamaa. Viren yrittää kuvitella Brechtin ja Benjaminin (loppupuolella myös Burroughsin, ja Ackerin, ja Harawayn) käsittein ulospääsyä tilanteesta, jossa kapitalismi on kansoittanut paitsi työelämämme ja ruumiimme, myös mielemme.
Helppolukuiseksi tätä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan, vaan lukijan keskittymiskykyä testataan jatkuvasti. Ilmaisu on tiivistä ja tarkkaa, joitakin virkkeitä on selvästi hiottu pitkään: "Brecht pikemminkin vihjaa, että esittäessään toista ja esittäessään samalla omaa esittämistään esittäjä esittää, että kaikki esittämisemme, ja siten koko elämämme, on aina (vapaata) epäsuoraa esittämistä, jonkun toisen esityksiin, eleisiin tai lausumiin viittaamista ja niiden lainaamista."
Kirjan kolmannessa osiossa tuntuu välillä karkaavan punainen lanka, mutta ajattelun stimuloijana Vallankumouksen asennot toimii mainiosti. Suosittelen erityisesti sille, jonka mielestä on edelleen helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu.
Taide uusien elämän mahdollisuuksien kokeilemisena voi auttaa meitä vapautumaan ahdistavan sisäisyyden muodoista, jos ja vain jos se on tanssia, leikkiä, naurua, eli muutoksen hyväksymistä. Brecht vastustaa tiukasti ajatusta politiikasta sitoutumisena, vastuun tai taakan kantamisena. Oppiminen ja luokkatietoisuus ovat Brechtille jotain iloista ja kevyttä. s. 217
Sivuhuomiona, sattumalta luin samaan aikaan Mattilan ja Maunukselan näytelmäteoksenWoyzeck Game (2022), joka tuntui olevan juuri sellaista vallankumouksellista taidetta jota teoksessa hahmotellaan - siitäkin huolimatta, että osallistavaa teatteria teoksessa myös kritisoidaan. Suosittelen siis lämpimästi lukemaan myös sen!
Helppolukuiseksi tätä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan, vaan lukijan keskittymiskykyä testataan jatkuvasti. Ilmaisu on tiivistä ja tarkkaa, joitakin virkkeitä on selvästi hiottu pitkään: "Brecht pikemminkin vihjaa, että esittäessään toista ja esittäessään samalla omaa esittämistään esittäjä esittää, että kaikki esittämisemme, ja siten koko elämämme, on aina (vapaata) epäsuoraa esittämistä, jonkun toisen esityksiin, eleisiin tai lausumiin viittaamista ja niiden lainaamista."
Kirjan kolmannessa osiossa tuntuu välillä karkaavan punainen lanka, mutta ajattelun stimuloijana Vallankumouksen asennot toimii mainiosti. Suosittelen erityisesti sille, jonka mielestä on edelleen helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu.
Taide uusien elämän mahdollisuuksien kokeilemisena voi auttaa meitä vapautumaan ahdistavan sisäisyyden muodoista, jos ja vain jos se on tanssia, leikkiä, naurua, eli muutoksen hyväksymistä. Brecht vastustaa tiukasti ajatusta politiikasta sitoutumisena, vastuun tai taakan kantamisena. Oppiminen ja luokkatietoisuus ovat Brechtille jotain iloista ja kevyttä. s. 217
Sivuhuomiona, sattumalta luin samaan aikaan Mattilan ja Maunukselan näytelmäteoksenWoyzeck Game (2022), joka tuntui olevan juuri sellaista vallankumouksellista taidetta jota teoksessa hahmotellaan - siitäkin huolimatta, että osallistavaa teatteria teoksessa myös kritisoidaan. Suosittelen siis lämpimästi lukemaan myös sen!
June 27, 2024
Tää oli aika rough lukukokemus. Välillä turhauduinkin siihen miten miun kaaliaivot ei ymmärrä kaikkee ja miks asioita ei oo selitetty yksinkertasemmin. Toisaalta se on varmaan koko kirja juju. Jäi tästä kuoitenekin paljon hyviä juttuja mieleen. Esim. lausahdus luomisen merkityksestä tässä ja tänään: "Yhteiskunnassa, joka tuhoaa kaikki luomisen ja kokeilemisen mahdollisuudet, ainoaa mahdollista kokeellisuutta on yhteiskunnan tuhoaminen." Eikun vaan tuumasta toimeen...
October 17, 2022
ja niin edelleen
July 14, 2025
Teatterista ja vallankumouksesta.
Tässäpä vasta erinomaisen hyvä kirja! Viren avaa Vallankumouksen asentojen sivuilla selkeästi Bertold Brechtin ajatuksia teatterista ja yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu ajoittaisia pistoja Walter Benjaminin ajatuksiin, mutta pääpaino on Brechtissä ja tämän järisyttävässä vaikutuksessa teatterille taiteenmuotona.
Erityisen kiinnostavaa kirjassa on vieraantumisen käsittely - se miten tarvitsemme tiettyä etäisyyttä niin taiteessa kuin elämässä, jotta pääsemme irti kapitalismin mentaalisista lonkeroista ja porvallisista pyrkimyksistä aitoon itsekehitykseen. En ole itse varsinaisesti mikään teatteri-ihminen, mutta Virenin esittelyssä Brechtin metodit, gestiikat, V-efektit ja syyt siihen miksi teatterissa pitäisi saada tupakoida, tuntuvat relevanteilta ajattelulle yleisimmin.
Näin ensimmäisellä lukukerralla vieraantuminen nousi tosiaan itselleni keskeisimmäksi - erityisesti loppupuolella esitetyt Benjaminin ajatukset siitä miten esiinnymme jatkuvasti epäsuorasti lainaten kaikilta muilta, ja miten tämän myöntäminen on hyvä asia porvarillisen singulaarisen olemisen murtamiseksi, vaativat rauhallista kelailua. Ehkä seuraavilla lukukerroilla sitä tarttuu enemmän vaikkapa ruumiillisuuteen tai taiteen kulttiluonteen ja toivon kritiikkiin, joista kirja tarjoilee myös maistuvia filosofiapaloja.
Toisin sanoen, tai siis niin, luen tämän varmasti joskus toistekin.
Tässäpä vasta erinomaisen hyvä kirja! Viren avaa Vallankumouksen asentojen sivuilla selkeästi Bertold Brechtin ajatuksia teatterista ja yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu ajoittaisia pistoja Walter Benjaminin ajatuksiin, mutta pääpaino on Brechtissä ja tämän järisyttävässä vaikutuksessa teatterille taiteenmuotona.
Erityisen kiinnostavaa kirjassa on vieraantumisen käsittely - se miten tarvitsemme tiettyä etäisyyttä niin taiteessa kuin elämässä, jotta pääsemme irti kapitalismin mentaalisista lonkeroista ja porvallisista pyrkimyksistä aitoon itsekehitykseen. En ole itse varsinaisesti mikään teatteri-ihminen, mutta Virenin esittelyssä Brechtin metodit, gestiikat, V-efektit ja syyt siihen miksi teatterissa pitäisi saada tupakoida, tuntuvat relevanteilta ajattelulle yleisimmin.
Näin ensimmäisellä lukukerralla vieraantuminen nousi tosiaan itselleni keskeisimmäksi - erityisesti loppupuolella esitetyt Benjaminin ajatukset siitä miten esiinnymme jatkuvasti epäsuorasti lainaten kaikilta muilta, ja miten tämän myöntäminen on hyvä asia porvarillisen singulaarisen olemisen murtamiseksi, vaativat rauhallista kelailua. Ehkä seuraavilla lukukerroilla sitä tarttuu enemmän vaikkapa ruumiillisuuteen tai taiteen kulttiluonteen ja toivon kritiikkiin, joista kirja tarjoilee myös maistuvia filosofiapaloja.
Toisin sanoen, tai siis niin, luen tämän varmasti joskus toistekin.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews