Tuntuu, että olen lukenut useammankin elämänkerran, jossa vanhemmat herrasmiehet (toimittajat) kertaavat läpi 90-luvun ja 2000-luvun alun historian käänteitä ja mukanaoloaan niissä sillä välin, kun vaimot odottelivat kotona. Ja onhan se toki mielenkiintoista, koska heidän kokemanaan asiat ovat näyttäytyneet toisilta kuin miten ne nykyisellään on historiankirjoituksessa projisoitu, oli sitten kyse Jugoslavian hajoamissodista, Fukushiman ydinvoimalasta, Banda Acehista tai Donbassin miehityksestä. Yksityiskohtia ja tarinoita riittää (ehkä myös hieman värikynää 😉).