Isoisän pistooli – Tositarina häpeästä, rakkaudesta ja fiaskosta Suomen sisällissodassa

by Jakob Lind, Jaana Nikula (Translator)

Vetävä tositarina ruotsalaisesta vapaaehtoisesta Suomen sisällissodan pyörteissä

Mies löytää isoäitinsä jäämistöstä pistoolin, johon on kaiverrettu "1918". Pistooli on kuulunut isoisälle, mutta isoäiti on piilottanut sen muovipussissa kaappikelloon madeirapullon kanssa.

Mies ryhtyy tutkimaan isoisäänsä, jonka kohtalo oli suvussa ollut vaiettu salaisuus. Paljastuu asioita yksi kerrallaan. Isoisä on tehnyt hirvittävän virheen toisensa perään. Mitä mies on perinnyt isoisältään?

"Isoisän yllä leijui kuitenkin suuri epäonnistuminen. Hän oli keväällä 1918 lähtenyt Suomen sisällissotaan komentamaan ruotsalaisten prikaatia, mutta saanut tehtävästään potkut ja menettänyt myös rahansa, rakkautensa ja maineensa. Kirja käsittelee vuotta 1918 ja sen aiheuttamaa häpeää, ja hieman myös kunniantuntoa. Mitä Suomessa oikein tapahtui?"

Genres: Swedish Literature

429 pages, Hardcover

Published August 23, 2021

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Ruotsalaisen Jakob Lindin esikoisteos "Isoisän pistooli - tositarina häpeästä, rakkaudesta ja fiaskosta Suomen sisällissodassa" (Nemo, 2021) on tietokirjaa ja muistelmia yhdistelevä teos, jossa kirjailija ryhtyy isoisälleen kuuluneen antiikkiaseen myötä selvittämään lähes sadan vuoden takaista tapahtumasarjaa ja siihen liittyvää perhemysteeriä.

Millainen mies mahtoikaan olla Suomen sisällissodassa ruotsalaisen prikaatin nimellä tunnettua vapaaehtoisjoukkoa komentanut Hjalmar Frisell? Mitä keväällä 1918 oikein tapahtui? Entä kuka oli Astrid, josta kirjailijan suvussa ei oikein koskaan ole suostuttu puhumaan? Tekijä vierailee niin Tampereella kuin Pariisissa, tutkii arkistoja ja sukulaistensa kirjeenvaihtoa. Hiljalleen isoisän menneisyys alkaa paljastua - eikä se ole kovin mairitteleva.

Lopputulos on kohtalaisen kiinnostava ja valottaa ainakin minun näkökulmaani ruotsalaisten vapaaehtoisten toimintaa keväällä 1918. Aikamoista amatöörien sähellystä ja sitten toisaalta myös tavattoman julmaa touhua, mutta sitähän tuo sisällissota oli myös meikäläisten osalta. "Isoisän pistooli" tuo vähäsen mieleen Bea Uusman kirjan Naparetki - Minun rakkaustarinani, jonka Lind muuten mainitsee teoksensa jälkisanoissa.

Suomenkielinen käännös vaikuttaa vähän huolimattomalta. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden Sotavanhus-runosta on tullut Veteraani, Vehmaisia ei ole osattu taivuttaa oikein ja sotilasarvojen kanssa sekoillaan. Kenraali vai kersantti, sama kai tuo.

[Sonja Grönqvist · Rating 4 out of 5]

Olipas mielenkiintoinen näkemys Suomen sisällissotaan Ruotsista. Jakob Lind tutkii vuosikausia omituisen ja asiansa aina sotkevan vaarinsa menneisyyttä. Erityisen pahasti vaari törppöilee johtaessaan ruotsalaisia vapaaehtoisia Suomessa. Lind lukee valtavat määrät kirjeitä, päiväkirjoja, lehtijuttuja ja kirjoja ja sieltä nousee aikalaiskuvaus tapahtumista Suomessa. Ruotsalaisena Lind ei kovin paljon ole sodan tapahtumista kuullut, ja toisaalta me Suomessa olemme edelleen niin kiinni ideologiassa - että kaukaa näkee selvemmin.
Kirjaa verrattiin Alex Schulmanin teoksiin. Samaa on metodi, ja toki myös syväsukellus vaarin kummalliseen ajatusmaailmaan. Teemallisesti kyse on kuitenkin yksilöstä yhteiskunnallisten käänteiden keskiössä, ei perhesalaisuuksista.

[Johanna Ternström · Rating 2 out of 5]

Jag vill så otroligt gärna tycka om den här boken. Det är en otrolig historia och Jakob Lind har gjort ett helt enastående arbete i sin efterforskning om sin morfar. Som historisk beskrivning är den väldigt intressant men som skönlitterärt verk är den jobbig att läsa, har allt för många onödiga detaljer som inte driver historien framåt och hänger inte helt ihop formmässigt. Jag lärde mig en hel del och fick nya perspektiv men den var tidvis en tung och inte så väldigt givande läsning.

[Ann-Marie · Rating 4 out of 5]

Morfars pistol av Jakob Lind var verkligen så bra som utlovats. Jakob Lind skriver om sin morfar som var (misslyckad...) chef för Svenska Brigaden under finska inbördeskriget 1918. Den är spännande som en deckare eftersom man får följa författarens sökande efter information och pusselbitar. På köpet får man lära sig en hel del historia om både om Sverige och Finland men också om författarens familjs historia. Det gör att berättelsen om morfars pistol blir personlig och kommer nära. Jag slogs återigen av hur lite i alla fall jag lärde mig i skolan om finska inbördeskriget. Det är sorglig läsning eftersom det handlar om krig, ett inbördeskrig där grannar och vänner slogs mot varandra vilket gav djupa sår.

Men berättelsen är inte sorglig i den meningen att den är tung att läsa. Tvärtom är den faktiskt ibland väldigt underhållande. Inte minst i beskrivningen av de fascinerande och bitvis excentriska människor Jakob Lind skriver om. Den får full pott!

[Tuija · Rating 5 out of 5]

Tarina imi mukaansa. Isoisän pistooli ja isoisän tarina. Lind on ruotsalaisena ulkopuolinen kirjoittaessaan isoisästä. Valtava määrä kirjeitä, arkistomateriaalia, tapaamisia ja vierailuja siellä, missä isä liikkui.

Isoisän tarina on kertomus ajautumisesta ja halusta elää säädyn mukaista elämää. Epäonnesta, idealismista, halusta, rakkaudesta, häpeästä ja yksinäisyydestä. Asiat voi myös muuttua.

Kirja vei mukanaan ja en malttanut laskea kädestä. Hyvin rakennettu kokonaisuus.

Ps. Käännöksessä parannettavaa.

[Eeva Oksanen · Rating 3 out of 5]

Sinänsä kiinnostava, hauska ja absurdi tarina ruotsalaisen kirjailijan isoisästä vapaaehtoisena Suomen sisällissodassa. Jostain syystä en oikein päässyt mukaan tunnetasolla tarinaan, voi olla, että en ollut ihan kirjan kohderyhmää, sillä sodassa ja taisteluissa kiinnostavat enemmän ihmisten kohtalot ja tunteet kuin tarkat armeijan ja taisteluiden kuvaukset, vaikka kirjassa oli paljon muutakin, kirjailijan selvitystyötä. Silti tämä oli viihdyttävä ja kiinnostava näkökulma uskomattoman lusmuilevasta miehestä, joka keskittyi sodan keskellä omaan egoonsa, ulkonäköönsä ja naisiin.

[Aino Jääskeläinen · Rating 3 out of 5]

“Kaikilla meillä on luurankoja kaapissa ja yritämme olla siirtämättä niitä eteenpäin lapsillemme. Ensimmäinen sukupolvi koettaa unohtaa, toinen valitsee, ottaako vanhempiin etäisyyttä vai puolustaako heitä. Minä olen kolmatta sukupolvea. Sanotaan, että se kantaa menneisyyttä mielessään ymmärtämättä sitä, mutta elää kuitenkin esivanhempien odotusten mukaan, ja siksi kolmas sukupolvi tahtoo tietää ja ottaa selville”

[Hanna Ramberg · Rating 2 out of 5]

Mer 1,75⭐️ på grund av att det dröjde till halva boken innan den blev intressant och jag genuint ville läsa mer. Meeen jag har lärt mig mycket (efter andra halvan) om mitt fina Finland jag inte visste innan. Men som många andra skrivit är det mycket i boken som känns lite overkill info, eller så är det bara jag som inte förstod eller inte var mogen för dess tunga, specifika och granskande information. Men jag är glad att jag läste den!

[Urban Lindh · Rating 2 out of 5]

Intressant men lite långrandigt

[Jaana Angeria · Rating 2 out of 5]

+ erikoinen mies ja erikoinen elämä → itse tarina kiinnostava
+ uudesta vinkkelistä tietoa Suomen sisällissodasta (ruotsalaiset vapaaehtoiset, melkoista sähläystä ja jopa markkinointia)
+ karu muistutus siitä, kuinka raa'asti Suomessa on sata vuotta sitten tapettu toisia suomalaisia



- minun makuuni liikaa sotimista ja pikku tarinoita kirjan lukuisista sivuhenkilöistä
- hyvin paljon nimiä, jotka eivät kerro ainakaan minulle mitään eivätkä liity olennaisesti itse tarinaan
- asiatoistoa
- kirjoittajan omat muistelut keskeyttävät kerronnan ja hämmentävät (sinänsä kiinnostavia asioita, mutta eivät nivoudu mitenkään)
- Schulmanin "Polta nämä kirjeet" ja Uusman "Naparetki - Minun rakkaustarinani" olleet olleet innoittajina, ja näiden vaikutus näkyy liiankin suoraan → Ei omaa vahvaa tarinointitapaa. Niinpä en pystynyt eläytymään vaan olin koko ajan vain ulkopuolinen tarkkailija.

Muuta:
* Onko oikeasti niin, että Mannerheim pakotti Lönnrotin kokoamaan Kalevalan?
* Ericsson väärensi rahoja ja jäi kiinni. Poliisi vei kouluun ja Ericsson keksi puhelimen.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Väldigt fascinerande story, men tyvärr så blev jag inte fascinerad av själva berättandet. Det skulle med enkla medel ha kunnat bli en riktig bladvändare, men jag fastnade aldrig. Kanske var det de oviktiga detaljerna från nutiden (vad som åts, hur servitören såg ut när författaren tväffar en nyckelperson) som tappade fokus eller den myriad av personer som vävdes in i berättelsen så att morfadern blev osidosatt. Läsvärd men lite för seg.