Sukellus suomalaisen rikollisuuden kovaan ytimeen.
Kahden tutkivan journalistin kirja moottoripyöräjengiläisten ja vanhan alamaailman yhteenotosta ja konfliktin jälkeisestä yhteiselosta. Suomen alamaailma mullistui 1990-luvulla, kun Helvetin enkelit ja Bandidos saapuivat maahan. Jengit tappelivat ensin keskenään, ja Sörkan vankilassa bandiitit ottivat yhteen myös vanhan rikolliskaartin kanssa. Vuonna 1997 Bandidos solmi rauhan Enkelien ja perinteisten rikollispomojen kanssa. Aiemmin vanha kaarti halveksui jengiläisten liivejä, mutta pian sovun jälkeen osa heistä verhoutui itsekin nahkaliiveihin.
Eräs uusista jengiläisistä oli Keijo Vilhunen, yksi United Brotherhood -jengin pomoista. Vilhunen tuomittiin Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion kanssa törkeistä huumerikoksista vuonna 2016. Laajaan haastatteluaineistoon perustuva Kultainen vasikka kertoo myös, millaista on olla jengiläisen puoliso, kuinka jengiläisten rasvabuutsit vaihtuivat merkkilenkkareihin – ja miten järjestäytynyttä rikollisuus Suomessa ylipäätään on.
Rikostoimittajat Mikko Gustafsson ja Janne Huuskonen kertovat kirjassaan suuret tarinat, jotka eivät taipuneet uutisjutun formaattiin. Gustafssonilta on ilmestynyt aikaisemmin yhdessä Jantso Jokelinin kanssa kirjoitettu tietokirja Kebutabu. Huuskonen kuului työryhmään, joka sai 2018 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon Vuoden juttu -sarjassa.
Kirja aiheesta, josta suomalaista tietokirjallisuutta ei hyllymetreittäin ole eli järjestäynyt rikollisuus. Ajoittain mielenkiintoista luettavaa, mutta turhan usein pyöritään samoissa nimissä ja samoilla kulmilla. Kirjan rakenne on jotenkin hajanainen.
Huomattavasti paremmin ja asiantuntevammin kirjoitettu kuin viime vuosina suositut rikollisten elämänkerrat (esim "Vilhunen"). Lähteitä ja haastatteluja on käytetty runsaasti ja monipuolisesti ja lopussa on lähdeluettelo. Parantamisen varaakin olisi ollut: aiheesta olisi voinut kirjoittaa vielä pidemmin ja huolellisemmin. Nyt jäi pieni viihteellusyyden maku. Rikollisten lisäksi olisi voinut haastatella enemmän syyttäjiä, poliiseja, lakimiehiä ja oikeustieteilijöitä. Samoin oikeustieteellisiä lähteitä olisi voinut käyttää laajemmin. Muutamat nimet oli turhaan salattu/ muutettu, vaikka kyseisillä tekijöillä tuomioita vakavista rikoksista.
Noniin, jatkoin tän aiheen parissa nyt sitten, kun sain isänpäivälahjaksi tämän.
Kiinnostava tämä kyllä oli. Kirja kertoo käytännössä sen, miten niin sanottuja järjestäytyneitä rikollisryhmiä Suomeen on tullut. Huomattava tietysti on, että useat kirjassa mainitut toimijat on rikollisryhmiä vain tiettyjen tahojen mielestä.
Kirjan tyyli oli välillä jotenkin ylimielininen, mutta loppuviimein tässä kuitenkin oli paljon mielenkiintoista tietoa eri ryhmittymien muodostumisesta ja historiasta. Oikein tyytyväinen olen lukukokemukseen.
Kirja oli pettymys, koska sen tarinat ovat jo olleet useampaan kertaan mediassa ja harvat uudet tiedot on jo referoitu alan lehdissä. Nimettömät alamaailman haastattelut eivät kertoneet paljon mitään ja samoja asioita toisteltiin useammassa kohdassa, syynä taitaa olla useampi kirjoittaja. Sellaiselle joka ei rikollisuutisia seuraam kirja on varmaan mielenkiintoinen. Hämmästyttävintä oli lopun lähdeluettelo, joka antaa kirjasta tutkimuksen kuvan, mitä se ei ole. Pisteet 5/10.
Ihan kiinnostava, mutta hieman sekava ja poukkoileva tietokirja suomalaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta. Teos ei ehkä tarjoa juuri mitään uutta niille, jotka seuraavat aktiivisesti suomalaista rikosasioiden uutisointia.
Mielenkiintoinen, tosin lukijaltaan paljon ennakkotietoja vaativa kirja. Uskomattomia tarinoita, joiden uskottavuuden dekkareissa kyseenalaistaisin täysin. Silti ne ovat ihan totta. Aiheestaan huolimatta (tai juuri siksi) kiehtovaa luettavaa.
Ihan okei kirja, paikoittain hieman pitkästyttävä - suosittelen äänikirjaa niin lukukokemus sujuu kivuttomammin. Kirjoittajat keskittyvät liikaa Aarnion tapaukseen sekä Helsinkiin, olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa oppia, miten järjestäytynyt rikollisuus toimii urbaanin keskuksen ulkopuolella.