Oman katon alle

Iijoki #19

by Kalle Päätalo

Tämän romaanin alussa Kalle Päätalo saattaa kunniakkaasti loppuun ensimmäisen työmaansa rakennusmestarina. Tulevaisuus näyttää turvatulta jopa yli ihmisen ajallisen kaaren, sillä rakennuspaikkakunnan erikoislaatuinen jättiläisseppä pestaa Kalleen varmalla puheella Harmagedonin taitelun jälkeiseen uudelleen rakennustyöhön. Vain hyvästelyreissulta palaaminen ryöstäytyy visun miehen hallinnasta. Sattuma puuttuu peliin ja aiheuttaa vakavan riidan aviopuolisoiden välille.

Suomalainen asevelihenki kantaa kaunista hedelmää. Kallen paras armeija- ja sotakaveri Ilmari Vuovila muuttaa vaimonsa kanssa Kuusisen yläkertaan ja pääsee hänen ensimmäiselle Tampereen työmaalleen opettelemaan kirvesmiehen ammattia kokeneen Janne Mäkitörmän parina. Iltaisin ja sunnuntaisin tämä erottamaton kolmikko rakentaa taloa Kallen rintamamiestontille.

Uusbetonin tehdasrakennuksen korotustyömaalla tavataan joukko värikkäistä tyyppejä, joista lukijalle ehkä suurimman huvin tuottaa työn teettäjä: sujuvapuheinen ja alati varkaita pelkäävä insinööri Sileharju. Kallen kaksi tärkeätä työmaata etenevät rinnan. Epäinhimillinen ponnistelu alkaa kantaa veroaan. Oman talon kanssa tulee myös harmeja – hieman samaan tapaan kuin isä-Herkolle tuli aikoinaan Kallioniemen ”paikkaansa hakevan” uunin kanssa.

Oman katon alle on havainnollista ja elämyksellistä kerrontaa, joka ikääntyneissä lukijoissaan herättää kipeitä ja rakkaita muistoja suuren ponnistuksen ajalta – nuoremmissa kauhunsekaista kunnioitusta isiensä ja äitiensä intohimoa, itsekieltäymystä ja venymiskykyä kohtaan.

699 pages, Hardcover

First published January 1, 1989

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[Vesa]

Kallen aika Tampereella on tulossa toistaiseksi päätökseen, kun seuraavassa osassa palataan joksikin aikaa takaisin Taivalkoskelle.

Oman katon alle oli etukäteen ehkä pelottavin sarjan osa, koska sen oli sanottu kertovan hyvin yksityiskohtaisesti talon rakentamisesta. Ja kyllähän tässä rakennettiin. Palkkatöiden ohella Kalle rakensi illat ja sunnuntait omakotitaloa Kirvestielle. On myönnettävä, että monet rakentamiseen liittyvät vaiheet ja termit olivat itselle vieraita, mutta se ei lukemista haitannut. Joitakin käsitteitä ja vaiheita selvittelin omaksi mielenkiinnokseni lukemisen ohella.

Oman talon nostattaminen oli Kallelle raskasta puuhaa. Tuntui että tulee pelkkiä vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Toistaiseksi tuskaisinta luettavaa ovat olleet sotavuosien haavoittumiseen liittyvät luvut, mutta tämän kirjan kuvaukset psyykkisesti rasittavasta urakasta pääsevät kyllä lähelle. Kallen hyväuskoisuus ja kiltteys pääsi välillä ärsyttämään, kun esimerkiksi sokkelin rappausta tekemään palkattu alkoholisoitunut vetonimies nostaa ylimääräistä palkkaa ennakkoon ja tekee lisäksi luokatonta työtä.

Seuraavassa osassa palataan vaihteeksi Iijoen maisemiin. Tämä sotien jälkeinen jakso Tampereella tuntui kestäneen yllättävä kauan. Näitä osia tosin tulikin luettua pidemmän ajan sisällä.