What do you think?
Rate this book
Valotusaika
Kyetäkseen antamaan itselleen anteeksi menneet virheensä alkaa rutiköyhä pikkurikollinen, Jamo, selvittää kadonneen nuoren naisen mysteeriä anastamallaan kameralla, jolla voi kuvata menneisyyttä. Jamon avuksi lykkäytyy lopulta puolikuuro työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ex-poliisi ja pehmoleluun asennettu tympääntynyt tekoäly, ja vastaukset, joita he yhdessä löytävät muuttavat heidän elämänsä lopullisesti.
Valotusaika on tekotavaltaan poikkeuksellinen: kokonaan näyttelijöin aidoissa lokaatioissa kuvatuilla ja sittemmin jälkikäsitellyillä valokuvilla toteutettu sarjakuva-albumi. Se on scifiä, dekkaria ja buddy cop -elokuvien elementtejä yhdistelevä seikkailu, joka puskee sarjakuvakerronnan rajoja!
Valotusaika on tekotavaltaan poikkeuksellinen: kokonaan näyttelijöin aidoissa lokaatioissa kuvatuilla ja sittemmin jälkikäsitellyillä valokuvilla toteutettu sarjakuva-albumi. Se on scifiä, dekkaria ja buddy cop -elokuvien elementtejä yhdistelevä seikkailu, joka puskee sarjakuvakerronnan rajoja!
224 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 35 reviews
June 19, 2019
Tätä scifi-sarjakuvaa oli minulle jo etukäteen kehuttu sellaisten ihmisten toimesta, joiden makuun luotan vakaasti, ja hemmettiläinen, olihan se kaikkien kehujen arvoinen. Tarina on samaan aikaan koskettava ja tragikoominen, veijarikertomus ja agenttijännäri. Kuvatekniikka toimii aivan vallattoman hyvin ja tavallaan maadoittaa korkeascifistisen tarinan. Ajan venkurointia ja puhuvia possuja sweet home Zaivaskailassa, kaikkea sitä. :D
June 11, 2019
Ihan älyttömän hyvä! Possu is best <3
December 28, 2019
3,5 ⭐
Aivan upealla tyylillä toteutettu sarjakuva. Tyyppi on ensin kuvannut sarjakuvan tapahtumia kameralla ja luonut sitten niistä kuvista sarjakuvan.
Aivan upealla tyylillä toteutettu sarjakuva. Tyyppi on ensin kuvannut sarjakuvan tapahtumia kameralla ja luonut sitten niistä kuvista sarjakuvan.
May 10, 2019
Tämän sarjakuva-albumin lähtökohdissa on monta riskiä, eli tämä voisi olla monella tavalla huono, mutta eipäs ollutkaan! Ensimmäinen puolisko oli mielestäni ihan viiden tähden tavaraa, mutta sitten minulla vähän innostus notkahti eikä noussut lopussakaan ihan huipputasolle. Silti, komea onnistuminen ja kestää ilman muuta vertailun kansainvälisesti.
Ensinnäkin: hyvää valokuviin pohjautuvaa pohjautuvaa sarjakuvaa en ollut vielä tähän mennessä lukenut. Tässä kuvankäsittely oli viety sen verran pitkälle, että lukiessa ei tuntunut siltä, että katselen valokuvia. Ei niinkään, että asia olisi unohtunut: kuvankäsittelyefekti oli sen verran voimakas, mutta se sopi tarinaan, jossa kameralla ja kuvaamisella on keskeinen rooli. Pelkästään tämä puoli albumia on loistokas onnistuminen.
Toiseksi: perusidea oli hyvä ja siitä saatiin monenlaista irti. Juoni vähän kompastelee loppupuolella ja jää ainakin minun makuuni vähän turhan hämäräksi (ehkä pitäisi vain lukea pari kertaa uudestaan?), mutta kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia tämä lukijassa herättää.
Kolmanneksi: spefiä oli silti minun makuuni aika sopiva määrä ja se oli sopivasti sotkettuna reaalimaailmaan eikä sitä hierottu lukijan naamaan. Pidin tekoäly-possuhahmosta, nimenomaan siitä että sitä ei lähdetty liikaa selittelemään. Muuten se tekoälyjuonikuvio jäi kyllä vähän irralliseksi.
Jyväskyläläisten sarjakuvavaikuttajien cameoroolit olivat hauska yksityiskohta. Ja jotain irtopisteitä tulee tietenkin hyvin tunnistamistani tapahtumapaikoista.
Ensinnäkin: hyvää valokuviin pohjautuvaa pohjautuvaa sarjakuvaa en ollut vielä tähän mennessä lukenut. Tässä kuvankäsittely oli viety sen verran pitkälle, että lukiessa ei tuntunut siltä, että katselen valokuvia. Ei niinkään, että asia olisi unohtunut: kuvankäsittelyefekti oli sen verran voimakas, mutta se sopi tarinaan, jossa kameralla ja kuvaamisella on keskeinen rooli. Pelkästään tämä puoli albumia on loistokas onnistuminen.
Toiseksi: perusidea oli hyvä ja siitä saatiin monenlaista irti. Juoni vähän kompastelee loppupuolella ja jää ainakin minun makuuni vähän turhan hämäräksi (ehkä pitäisi vain lukea pari kertaa uudestaan?), mutta kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia tämä lukijassa herättää.
Kolmanneksi: spefiä oli silti minun makuuni aika sopiva määrä ja se oli sopivasti sotkettuna reaalimaailmaan eikä sitä hierottu lukijan naamaan. Pidin tekoäly-possuhahmosta, nimenomaan siitä että sitä ei lähdetty liikaa selittelemään. Muuten se tekoälyjuonikuvio jäi kyllä vähän irralliseksi.
Jyväskyläläisten sarjakuvavaikuttajien cameoroolit olivat hauska yksityiskohta. Ja jotain irtopisteitä tulee tietenkin hyvin tunnistamistani tapahtumapaikoista.
April 10, 2019
Pidin kirjan scifi-ideasta hurjasti! Hyvin elokuvallinen fiilis tässä, mikä sopii tarinaan kuin kuittailu Possun lapulle (ne ymmärtää, jotka on lukeneet).
March 14, 2020
Wau! Todella hieno, vaikuttava ja myös yllättävä! En halua spoilata, suosittelen tutustumaan.
April 12, 2019
Hmm, aika jännä. Tarina oli mielenkiintoinen, tykkäsin scifijutuista ja rikospuolikin oli ihan pätevästi punottu. Päähenkilöstä en oikein osaa sanoa loppujen lopuksi mitään, aivan vähällä että tätä sympatiseeraisi, mutta liukuu kuitenkin meh-osastolle. Osmo ja Possu terävämpiä hahmoina, vaikka eivät ehkä oikeastaan kovin kivoja nämäkään, mutta tuovat varsinkin dialogiin särmää.
Muokatut valokuvat on hienosti kasattu sarjakuvakerronnan muottiin ja antavat teokselle erottuvan ilmeen. Jotenkin kuitenkin tummat harmaat ja jotkut tekstuurit tekevät lukemisesta raskasta.
Muokatut valokuvat on hienosti kasattu sarjakuvakerronnan muottiin ja antavat teokselle erottuvan ilmeen. Jotenkin kuitenkin tummat harmaat ja jotkut tekstuurit tekevät lukemisesta raskasta.
August 17, 2020
No jopas! Minusta tuli tän sarjiksen pehmopossun fani... 😄 Viihdyttävä sarjakuva, jossa mm. selvitetään mysteereitä, leikitellään tekoälyllä ja kurkistetaan menneisyyteen. Kuvitus on toteutettu tekijän itsensä ottamilla valokuvilla, siistiä!
September 5, 2019
Sarjakuvallisia teoksia tulee luettua todella vähän, joten tähän tarttuminen oli kyllä silkka sattuma, mutta niin onnekas sellainen! Tyylillisesti stensiloidut valokuvat tekivät koko teoksesta hyvin omaleimaisen näköinen ja kuvakulmiin ja sommitteluun oli selkeästi käytetty paljon vaivaa. Elämänsä kuopassa rämpivä Jamo ja tämän sympaattisen vittumainen tekoälykaveri Possu sekä tarinan myötä mukaan lyöttäytyvät puolikuuro ex-poliisi Osmo muodostivat hurmaavan sankarikolmikon ja sanailun myötä tuli purskahdettua nauramaan useammankin kerran.
Huikea tyyli, kiinnostava ja omalaatuinen tarina ja muikeat sankarit herättivät kiinnostuksen tutustua laajemminkin suomalaiseen nykysarjakuvaan. Puhumattakaan kiinnostuksesta siihen millaisen tuotoksen Heikkinen seuraavaksi julkaisee... Aivan huippu kokonaisuus!
Huikea tyyli, kiinnostava ja omalaatuinen tarina ja muikeat sankarit herättivät kiinnostuksen tutustua laajemminkin suomalaiseen nykysarjakuvaan. Puhumattakaan kiinnostuksesta siihen millaisen tuotoksen Heikkinen seuraavaksi julkaisee... Aivan huippu kokonaisuus!
March 10, 2019
Upea, tiivisti otteessaan pitävä sarjakuvaromaani. Juoni on vahva, yllätyksiä täynnä ja kantaa koko ajan kokonaisuutta vahvasti eteenpäin. Jyväskylässä asuneelle kuvien pohjana olevat Jyväskylän maisemat ja taustat luovat oman mehukkaan lisäulottuvuutensa lukukokemukseen. Suositan erittäin lämpimästi. Harvoin suomalaisesta kynästä syntyy näin laadukasta ja holistisesti koossa pysyvää pakettia.
December 10, 2019
Jooh tota. #mindblown?
Pirun viihdyttävä, ALL THE FEELS ja samanaikaisesti helppo ja päätäsärkevän hankala seurattava. Hetken filosofisen vakava, seuraavaksi umpityhmä. Taide hajottaa ja kokoaa sarjakuvan Jyväskylää, yllättää ja heittää sarjakuvakonventioilla häränpyllyä.
Fiilis: oli pakko lukea kertaistumalta ja nyt naurattaa ja on puulla päähän lyöty olo. Jos Heikkinen ei tällä voita Sarjakuva-Finlandiaa, niin jo on ihme.
P.S. Siis tää tekoälykäsitys.
Pirun viihdyttävä, ALL THE FEELS ja samanaikaisesti helppo ja päätäsärkevän hankala seurattava. Hetken filosofisen vakava, seuraavaksi umpityhmä. Taide hajottaa ja kokoaa sarjakuvan Jyväskylää, yllättää ja heittää sarjakuvakonventioilla häränpyllyä.
Fiilis: oli pakko lukea kertaistumalta ja nyt naurattaa ja on puulla päähän lyöty olo. Jos Heikkinen ei tällä voita Sarjakuva-Finlandiaa, niin jo on ihme.
P.S. Siis tää tekoälykäsitys.
October 2, 2019
Valotusaika on hienosti toteutettu ja eheä tarina, joka tempaisee heti mukaansa. En ollut malttaa laskea kirjaa käsistä vaan ahmimisen puolelle meni. Ideat olivat toimivia ja hahmot mielenkiintoisia (vaikka eivät välttämättä miellyttäviä). Pidän todella paljon piirrostyylistä ja toivon kovasti samanlaista matskua lisää.
May 2, 2019
Valokuvista muokattu tyyli sopi tähän erinomaisesti. Ihan kaikkia juonenkäänteitä en tajunnut, mutta tykkäsin kyllä kovasti. Pidempi arvio ilmestyy tulevassa Sarjainfossa.
November 27, 2019
Voi kuinka paljon pidinkään tästä! Niin hauska ja mielenkiintoinen toteutustapa. Päällimmäisenä mieleen jäivät possu ja puhuvat kuulakärkikynät. Suosittelen!
December 1, 2019
Possu on paras.
September 9, 2019
Pari kertaa putosin kärryiltä / jouduin palaamaan taaksepäin, mutta kaiken kaikkiaan nautin hirmuisesti villeistä juonenkäänteistä, monitasoisuudesta, koskettavuudesta, huumorista, kaikesta. Suosikkihahmoni on ehdottomasti tekoäly-pehmolelupossu, jonka suusta tulee (paperilapuille tulostettuna) ihan mahtavaa sanailua.
May 12, 2019
4,5. Huima sarjis! Valokuvien pohjalta piirretty scifi-tarina on villi yritys, joka onnistuu hienosti. Ehkä pientä sekavuutta loppupuolella, mutta kokonaisuutena hurjan hieno! Teoksessa liikutaan minulle tutuissa maisemissa, mistä se saa lisäpisteitä. (Ja Possusta.)
September 1, 2021
Varovainen 4 tähtee. Tykkäsin alusta ja halusin uppoutua maailmaan, mutta sitten loppuhuipennusten puolella putosin kelkasta ja hahmotuskyvyn rajat tuli vastaan. Saattoi tietty olla myös nukahtamislääkkeillä vaikutusta taiteen ja tarinan tulkintaan liittyen (ja aiheuttaa myös haasteita tän asian kirjoittamiselle)
PÄIVITYS: luin puolet kirjasta uudestaan ja loksahti palasia paikalleen! jäi sillein sopivan mysteeriseksi
PÄIVITYS: luin puolet kirjasta uudestaan ja loksahti palasia paikalleen! jäi sillein sopivan mysteeriseksi
May 11, 2019
Valokuvista muokattu piirrosjälki ei ensi vilkaisulla innostanut, minkä takia albumi jäi pitkäksi aikaa yöpöydälle pyörimään. Tarinaa toteutustapa palveli kuitenkin erinomaisesti ja nokkela scifi noir tempaisi tehokkaasti mukaansa.
July 22, 2019
Todella upea sarjakuva! Pidin piirrostyylissä erityisesti noista kollaasimaisista aukeamista. Tarinassa oli hyvin arkisia, tunnistettavia juttuja yhdistettynä scifijännäriin. Myös huumori osui ja uppos.Toivottavasti Heikkiseltä tulee vielä jotakin lisää!
September 22, 2019
Voi jummi! Olipa hieno lukukokemus.
December 1, 2019
Täydellisyyttä hipova sarjakuvaromaani, jonka jäljiltä päätä särkee ja olo on tyhjä.
August 23, 2020
Erikoinen juoni ja todella mielenkiintoinen kuvitus. Eräänlainen teatterin ja sarjakuvan risteytys, mikä tällaista pitkän linjan teatterilaista kiehtoo kovasti.
December 21, 2021
4,5
Tosi mielenkiintoinen sarjakuva ja upeasti toteutettu valokuvatekniikalla. Pidin kovasti dystopisesta tekoälyteemasta ja päähenkilö-Jamon ja ex-poliisin erikoisesta kumppanuudesta. Ajatus menneisyyttä näyttävästä kamerasta on kiehtova. Jamon Possu-tekoäly on sarkastisuudessaan mainio.
Tosi mielenkiintoinen sarjakuva ja upeasti toteutettu valokuvatekniikalla. Pidin kovasti dystopisesta tekoälyteemasta ja päähenkilö-Jamon ja ex-poliisin erikoisesta kumppanuudesta. Ajatus menneisyyttä näyttävästä kamerasta on kiehtova. Jamon Possu-tekoäly on sarkastisuudessaan mainio.
March 4, 2019
Pääosin koukuttaja juoni, mutta joissain kohtaa oli vaikea ymmärtää mitä tapahtui.
August 5, 2019
Toteutus, idea, Possu. Nautin.
May 23, 2020
Vaikka Valotusajassa käytetty tekniikka ei ole ennennäkemätön, sen käyttö ja yhdistäminen sarjakuvan perinteisen kerronnan ja tekniikan menetelmiin asettaa sen massasta edukseen erottuvaksi teokseksi. Tarina on teemoiltaan vahva, huolellisesti laadittu ja kasassa pysyvä, ja dialogi onnistui parhaimmillaan niin naurattamaan kuin liikuttamaankin. Sujuvan puhekielisen dialogin kirjoittaminen ei ole yksinkertaista, mutta Heikkinen taitaa sen täysin pistein. Low-key sci-fi, jossa arkiset asiat, kuten pehmolelut ja täytekynät, personoitiin, myös toi tarinan tieteisfiktiomaailmalle uniikin ilmeen.
Sen verran risuja kuitenkin on annettava, että tarinan loppuhuipennus oli, suoraan sanoen, todella hämmentävää luettavaa. Voi olla, että tekijä on juuri pyrkinyt luomaan loppukohtauksen psykedeelisen, mielennyrjäyttävän vaikutuksen, mutta nyt siinä on onnistuttu vähän kerronnan sujuvuuden ja ymmärrettävyyden kustannuksella. Lukija ei missään vaiheessa putoa kokonaan kärryiltä, mutta silti jää sellainen ”mitä nyt, olenko tyhmä kun en tajua nyt-” olo.
Tästä huolimatta kyseessä on tutustumisen arvoinen rohkea ja kokeilunhaluinen teos, jossa sarjakuvan, valokuvan ja elokuvan narratiivinen potentiaali kudotaan yhteen.
Sen verran risuja kuitenkin on annettava, että tarinan loppuhuipennus oli, suoraan sanoen, todella hämmentävää luettavaa. Voi olla, että tekijä on juuri pyrkinyt luomaan loppukohtauksen psykedeelisen, mielennyrjäyttävän vaikutuksen, mutta nyt siinä on onnistuttu vähän kerronnan sujuvuuden ja ymmärrettävyyden kustannuksella. Lukija ei missään vaiheessa putoa kokonaan kärryiltä, mutta silti jää sellainen ”mitä nyt, olenko tyhmä kun en tajua nyt-” olo.
Tästä huolimatta kyseessä on tutustumisen arvoinen rohkea ja kokeilunhaluinen teos, jossa sarjakuvan, valokuvan ja elokuvan narratiivinen potentiaali kudotaan yhteen.
September 9, 2022
Luin valotusajan aikanaan tuoreeltaan, ja myöhemmin arvostelinkin sen Kosmoskynään (https://www.kosmoskyna.net/kritiikit/...), mutta käytän Goodreadsia niin vaihtelevasti, että näemmä oma arvio on jäänyt tänne laittamatta. Kaikki älykäs on sanottu em. arvostelussa; yhteenvetona todettakoon, että voi kunpa tällaista sarjakuvaa saisi Suomessa lisää. Ja Possu. <3
Olennaisimpia virallisesta kritiikistä:
"Entäpä sitten tarina? Vaikka Valotusaikaa on rummutettu mm. scifitrillerinä, yllättävää kyllä parhaimmillaan Heikkinen on Jamon surun ja solmuun menneiden ihmissuhteiden kuvaajana. [--] Myös pienet oivallukset mm. AI:en roolista lähitulevaisuuden arjessa ovat onnistuneita. Hahmokaartistakin erityismaininnan ansaitsee sympaattisuudellaan juuri Possu, jonka suhde Jamoon tuo teokseen huumoria mutta myös lämpöä.
"Kerronnallisesti ilahduttavimpia ovat nokkelat näkökulmaratkaisut. Yksi luvuista on historiallinen dokumentti Jamon seikkailuista, toinen on kerrottu Possun näkökulmasta, ja ylipäätään kerranta on mietittyä. Myös aikatasojen välillä liikutaan kameran välillä onnistuneesti. Jännite, joka syntyy siitä, että Jamo näkee menneen muttei voi sille enää mitään, on riipaisevan tehokas."
Olennaisimpia virallisesta kritiikistä:
"Entäpä sitten tarina? Vaikka Valotusaikaa on rummutettu mm. scifitrillerinä, yllättävää kyllä parhaimmillaan Heikkinen on Jamon surun ja solmuun menneiden ihmissuhteiden kuvaajana. [--] Myös pienet oivallukset mm. AI:en roolista lähitulevaisuuden arjessa ovat onnistuneita. Hahmokaartistakin erityismaininnan ansaitsee sympaattisuudellaan juuri Possu, jonka suhde Jamoon tuo teokseen huumoria mutta myös lämpöä.
"Kerronnallisesti ilahduttavimpia ovat nokkelat näkökulmaratkaisut. Yksi luvuista on historiallinen dokumentti Jamon seikkailuista, toinen on kerrottu Possun näkökulmasta, ja ylipäätään kerranta on mietittyä. Myös aikatasojen välillä liikutaan kameran välillä onnistuneesti. Jännite, joka syntyy siitä, että Jamo näkee menneen muttei voi sille enää mitään, on riipaisevan tehokas."
December 28, 2020
Upea teos!
Pidän aikamatkustelusta teemana missä tahansa muodossa ja tässä sitä olikin käsitelty monella eri tavalla. Päähenkilöt ovat kirjassa melko samankaltaisia, mutta se sopii myös hyvin kirjan tyyliin: hahmojen ei ole tarkoituskaan olla hahmoja, vaan ihmisiä. Possu toimii hyvin maskottina ja täydentää hahmokaarttia.
Pidin siitä, miten tarina aukesi pikkuhiljaa ja kaikkien roolit eivät olleet aluksi selkeitä. Myös teknologian kehittyminen oli tärkeä ja mielenkiintoinen osa tässä.
Olin aluksi epäileväinen piirrostyylin suhteen, mutta tämä toimikin tavattoman hyvin. Monesti valokuvaamalla ei saada sarjakuviin oikeaa tunnelmaa, mutta tässä monet kohtaukset olivat riipaisen surullisia.
Jos lähtisin johonkin toiseen teokseen vertaamaan, niin lähimmäksi osuisi Tenet. Valotusaika pitää kuitenkin tarinan ja juonenkääneet paljon paremmin koossa.
Pidän aikamatkustelusta teemana missä tahansa muodossa ja tässä sitä olikin käsitelty monella eri tavalla. Päähenkilöt ovat kirjassa melko samankaltaisia, mutta se sopii myös hyvin kirjan tyyliin: hahmojen ei ole tarkoituskaan olla hahmoja, vaan ihmisiä. Possu toimii hyvin maskottina ja täydentää hahmokaarttia.
Pidin siitä, miten tarina aukesi pikkuhiljaa ja kaikkien roolit eivät olleet aluksi selkeitä. Myös teknologian kehittyminen oli tärkeä ja mielenkiintoinen osa tässä.
Olin aluksi epäileväinen piirrostyylin suhteen, mutta tämä toimikin tavattoman hyvin. Monesti valokuvaamalla ei saada sarjakuviin oikeaa tunnelmaa, mutta tässä monet kohtaukset olivat riipaisen surullisia.
Jos lähtisin johonkin toiseen teokseen vertaamaan, niin lähimmäksi osuisi Tenet. Valotusaika pitää kuitenkin tarinan ja juonenkääneet paljon paremmin koossa.
Displaying 1 - 30 of 35 reviews