Maailma tarvitsee ujoja ja introverttejä! Psykologian uranuurtajan kirja kaikille ujoille ja introverteille sekä heidän vanhemmilleen, puolisoilleen, ystävilleen ja työtovereilleen.
Pitääkö ujosteleva lapsi työntää muiden joukkoon? (Ei.) Pitääkö hiljaa viihtyvä kumppani pakottaa puhumaan tunteistaan? (Ei.) Onko itsekseen uurastava työtoveri aloitekyvytön? (Ei.) Onko ujoudesta tai introverttiydestä etua? (Kyllä.) Nykyään suositaan sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta eikä ymmärretä, että ujoja ja introverttejä tarvitaan pyörittämään talouden ja kulttuurin rattaita. Pää kolmantena jalkana vouhottamisen sijasta on empaattisten ujojen tavoin tärkeää pysähtyä kuuntelemaan toisen tuntemuksia tai usein tarkkojen introverttien lailla ajatella ennen tekemistä. Nyt on korkea aika pysähtyä katsomaan elämää ujon tai introvertin silmin ja ymmärtää, että ujous ei ole poikkeavuus eikä introversio vamma. Hiljaisissa on voimaa. Temperamenttitutkimuksen edelläkävijä Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu ujouteen ja introversioon ja auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja muita.
Tiivistä ja tärkeää luettavaa oikeastaan kaikille. Jos olet introvertti, nyökyttelet niskasi hajalle kun olet samaa mieltä Keltikangas-Järvisen kanssa. Ekstrovertit ja ei-ujot taas saavat tärkeän oppitunnin siitä, millaisena maailma toisenlaisille ihmisille näyttäytyy. Sisältää teoriaa, mutta myös paljon todella käytännöllistä tietoa.
Erityisesti nautin, kun Keltikangas-Järvinen tyrmää rekrytointimenetelmiä:
"Viime aikoina yleistynyt rekrytointimenettely, jossa hakija esittelee itsensä lyhyellä videolla, on rekrytoinnin kannalta todella harhaanjohtava. Se ei mittaa mitään muuta kuin hakijan temperamenttia ja siitäkin hyvin pientä palasta. Sillä ei ole mitään ennustearvoa hakijan työssä suoriutumiselle – tai on silloin, jos haetaan työntekijää esittelemään vakuuttavasti jotain tuotetta viiden minuutin videolla, mutta ei millekään muulle työssä suoriutumiselle."
Kirja tyrmää arkipäivän vähättelevät näkemykset introverttiudesta ja ujoudesta yksi kerrallaan viimeisimpiin tutkimuksiin vedoten. Erityisesti havahdutti, että yleensä ekstrovertti rekrytoi 80%:sti ekstrovertin kaltaisensa, mikä edelleen lisää ekstroverttien määrää työpaikoilla - vaikkei tosiaankaan kannattaisi, jos haluaa yrityksen menestyvän pidemmän päälle. Introvertit yhdistykää, yksin, kotonanne!
Päällimmäinen fiilis, joka tämän kirjan lukemisesta jäi, on positiivinen ja ennen kaikkea rohkaiseva. Miksen ole törmännyt tällaiseen kirjaan aiemmin? Kirjan sisältö on ensiarvoisen tärkeää luettavaa jokaiselle kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiselle eikä varmaankaan tee pahaa väläyttää sitä myös esimiesten ja työtovereiden suuntaan. Varsinkin omaa tulevaisuutta ajatellen kirjassa on paljon teemoja, joiden tuntemisen koen tärkeäksi.
Tutkimustulosten esittely puolestaan on osuvaa, vaikka teksti toistaakin välillä itseään. Tieteellisiin teksteihin tottuneena jäin kuitenkin kaipaamaan tarkempia lähdeviitteitä mainittuihin tutkimuksiin. Edes kirjan lopussa ei lähteitä mainita. Olisi ollut mielenkiintoista lukea niistä enemmänkin.
Kirja on jäsennelty hyvin ja lyhyet kappaleet tekevät lukemisesta joutuisaa, vaikka kirjaa olisi toki voinut lyhentää entisestään. Joskus kirjoittaja selittää saman käsitteen useampaan kertaan parin sivun aikana, mikä ehkä olisi voitu ottaa huomioon oikolukuvaiheessa. Myös jotkin lauseet toistavat itseään (esim. ”melutaso, jonka ekstrovertit hyvin kestivät, oli introverteille liikaa; ekstroverteille sopiva taso oli introverteille jo liikaa”). ✧
❝ Sen sijaan, että [ujo ihminen] kertoisi oikeat tunteensa, hän esittää kyynisen toteamuksen tai sarkastisen huomautuksen, jonka jälkeen kenellekään ei tule mieleen, että kyseessä onkin oikeasti ujon ihmisen lämmin emotionaalinen tunnustus. ❞
❝ Mahdoton sanoa, kumman peittäminen on vaikeampaa, ujouden vai ekstroversion, mutta kumpaankin ihminen kykenee, kun ympäröivä kulttuuri sitä odottaa. ❞
❝ Työtä ei tehdä persoonallisuudella vaan osaamisella, ammattitaidolla, koulutuksella ja kognitiivisilla kyvyillä. ❞
❝ Ujous ja introversio ovat olemassa siksi, että niitä tarvitaan. Ne eivät ole elämän rikkaus vaan välttämättömyys. ❞
Kiinnostava teos ujoudesta ja introverttiudesta ja niiden vaikutuksista ihmiseen ja elämään. Suurin osa kirjasta käsitteli ujoutta ja vasta loppupäässä päästiin introvertteihin (n. 5h vs 2,5h äänikirjassa), mutta kyllä intro- ja ekstroverttejä silti ehdittiin käsittelemään varsin perusteellisesti.
Laajasti mainittiin myös monia psykologian persoonallisuustestejä ja teorioita, jotka olivat toki kiinnostavia mutta harhauttivat kaltaiseni maallikon aika tehokkaasti itse aiheesta.
Olipa hyvä kirja. Tuntui niin moni asia todella tutulta. Päällimmäisenä nousivat esille se, että usein työpaikkahaastatteluissa haastattelijana on ekstrovertti, joka sitten hakee omankaltaista työntekijää. Introvertit hakevat lepotilassa mielellään hiljaisuutta ja vetäytymistä, kun ekstrovertti kaipaa ympärilleen ärsykkeitä. Ryhmätyötilanteissa ekstrovertit vievät tilan, kun introvertti miettii omaa sanomisiaan tarkkaan ja pitkään. Introverttinä videohaastattelut eivät ole sopivia, koska niissä huomioidaan helposti pirteyttä ja eläväisyyttä.
Todella, todella hyvä luettava, aivan tälläiselle vain psykologian perusoppimäärän käynelle lukijalle. Tarjosi sitä mitä kannessa lupasi, ja olipa joukossa konkreettisia neuvojakin.
Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit selittää yleistajuisesti ja uusimpaan tutkimukseen nojaten ujouden ja introversion käsitteitä. Löysin itseni monesta kirjan kuvauksesta. Oli myös kiinnostavaa tietää, että introversio ja ekstroversio ovat saman jatkumon eri päät, eivät siis kaksi toisistaan erillään olevaa vastakohtaista käsitettä.
Keltikangas-Järvinen arvostelee varsin paljon ekstroversion korostamista työelämässä. Ei ole näyttöä, että introversiolla tai ekstroversiolla oli tekemistä työssä suoriutumisen kanssa. Kummankin äärimuoto pikemmin heikentänee työsuoriutumista. Keltikangas-Järvisen mukaan työpaikassa pärjäämiseen vaikuttavat enemmän koulutus, osaaminen, kokemus ja ahkeruus.