Puut kantavat valoa : runot 1947-1986 ja suomennoksia

by Kirsi Kunnas

Kokoelmat: Villiomenapuu, Uivat saaret, Tuuli nousee, Vaeltanut, Kuun kuva meissä, Kaunis hallayö, Valoa kaikki kätketty.

- Sisältää myös ruotsin-, englannin-, viron-, ja espanjankielisten tekstien suomennoksia

Genres: Poetry, Finnish Literature

518 pages, Hardcover

First published January 1, 1999

About the author

Kirsi Marjatta Kunnas (born 14 December 1924 in Helsinki) is a Finnish poet, children's literature author and translator into Finnish. Her extensive oeuvre consists of poems, fairy tale books, drama, translations (e.g. Lewis Carroll, Federico García Lorca) and non-fiction. Her books have been translated into Swedish, English, German, French, Hungarian, Estonian and Polish. She has received several prizes and awards in Finland for her life's work.

Reviews

[Mima]

Täytyy myöntää että en ole aiemmin tutustunut Kirsi Kunnaksen tuotantoon lastenrunokokoelmia lukuunottamatta. Hänen äskettäinen siirtyminen tuonilmaisiin sai minut tarttumaan tähän kokoelmateokseen. Kirjassa on Kunnaksen koko (aikuisrunouden) tuotanto vuosilta 1947-1986 ja se on julkaistu kirjailijan 75-vuotis syntymäpäivän kunniaksi .
Pidin kovasti hänen luontoaiheisista runoista mutta vuoden 1953 runot olivat liian uskonnollisia omaan makuuni.
Kirjan lopussa on vielä näytteitä hänen suomentamista runoista sekä hyvin analyyttiset jälkisanat lausuu Leena Kirstinä.

[Milja]

Kauniita / mielenkiintoisia runoja:

Koivu irroitti keltaiset viime lehtensä
tuulen vietäväksi.
Minä seison hulmuvin hiuksin
kultasateessa.

Et ole yksin nyt, kun ihmisten talot ovat kaukana,
et ole yksin, kun sinut ympäröi aaltojen iltainen kauneus,
ja elämä kuin auringon välke meren kuohussa syttyy ja sammuu,
kun vesien läike sinut uneen keinuttaa.

Nukkukaa talot hengittäen maan avaruutta
niin että jokainen, yksin,
lähellä toistaan,
on tähtiä täynnä.

Annetaan rakkauden uivan pohjalaatan
kellua
kompassiruusun uida
unien maljassa

Olemmeko vastauksia toinen toisissamme
niin kuin puu itseään kerraten on
vastaus itselleen
oksien kuurosokeassa hapuilussa
kuulla valon
syvät äärettömän syvät kielet
ja soida niissä
korkean vastasoinnun voimana
niin hitaana äänenä
että se on väri
niin että
vihreä minussa on sinussa kevät
ja keltainen sinussa minun syksyni
ja talven enteenä meissä
valon poissaolo

Entä jos suljen portin
ja luon tien umpeen
jos villitsen puutarhan kätköpaikaksi

[Anneli Renfors]

Pidän Kirsi Kunnaksesta enemmän lastenlorujen kirjoittajana kuin "aikuisten runoilijana".

"JOKAINEN ASKEL JO EILISEN KULKEMA

Jokainen askel jo eilisen kulkema,
niin lyhyt polun päästä päähän
on tämä onnen mahdollisuus,
murtuma
myyttisiin huomispäiviin
jo kuin silmän suljema.

Niin vähän aikaa hyvästijätöille."

[Outi Moilala]

Erinomainen runokokoelma! Tulee olo, että myös suomen kielellä kaikki on kirjoitettu viimeistään tässä kokoelmassa. Eikä lopu ihan heti, kun sivuja on paljon, mutta säästelen sitä silti.

[Liina ☆]

tavallaan tosi hyvä, mutta lopulta vaan ihan muutamia runoja, joista oikeesti tykkäsin. kirsi kunnaksen tyyli kirjottaa on kuitenkin tosi kaunis mun mielestä.