What do you think?
Rate this book
The Thousand Plan
History - World War 2
260 pages, Paperback
First published May 1, 1965
25 people want to read
About the author
Ralph Barker
52 books5 followersRalph Hammond Cecil Barker was a non-fiction author who wrote several books on the Royal Flying Corps (RFC) and Royal Air Force (RAF) operations in the First and Second World Wars, and about cricket.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
March 13, 2026
Jokunen aika sitten tuli tehtyä pieni retki Kölniin ja tavoilleni uskollisena nappasin matkalukemisekseni jotakin aihetta käsittelevää.
Ralph Barkerin "Tuhannen koneen hyökkäys: kertomus ensimmäisestä tuhannen koneen suorittamasta Kölnin pommituksesta" (Werner Söderström, 1966) on englantilaisen tietokirjailijan teos, joka ilmestyi alun perin 1960-luvun puolivälissä ja käännettiin melko tuoreeltaan suomeksi.
"Tuhannen koneen hyökkäys" kertoo toukokuussa 1942 suoritetusta suurimittaisesta operaatiosta, jonka tarkoituksena oli iskeä ennennäkemättömän suurella lentokonemäärällä Saksaan ja pyyhkäistä kokonainen suurkaupunki kartalta. Suunnitelman ajateltiin optimistisimmillaan nopeuttavan sodan päättymistä.
Englannin pommitusilmavoimien komentaja Arthur Harris kaavaili ensisijaiseksi kohteeksi Hampuria, mutta lopulta kohteeksi valikoitui tuomiokirkostaan tuttu Köln. Lentokoneita ja miehistöjä raavittiin kokoon muun muassa koulutuslaivueista, ja lopulta kasaan saatiin raavittua hieman yli tuhat pommikonetta.
Barker käsittelee teoksen alkuosassa lähinnä ylimmän johdon suorittamaa operaation valmistelua, jonka jälkeen siirrytään lentotukikohtiin ja lopulta koneisiin Saksan öiselle taivaalle. Englantilaisten pommikonemiehistöjen koettelemuksia ja joskus onnettomia kohtaloita - tappioprosentti oli neljän prosentin tietämissä - kuvataan sangen pätevästi. Tyyli on kauttaaltaan lähempänä kaunokirjallisuutta kuin kuivaa tutkimusta.
Saksalaiset kaupungit eivät sodan tuossa vaiheessa olleet kokeneet yhtä rajua pommitusta, mutta siviiliuhreista ja aineellisesta hävityksestä huolimatta Kölniä ei kuitenkaan saatu tuhottua. Elämä jatkui ja viimeistään puolessa vuodessa uudelleenrakentajat olivat saaneet osan vaurioituneista tehtaista takaisin toimintaan. Siviiliväestön moraali oli kuitenkin saanut kolauksen ja saksalaiset joutuivat myös kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota ja resursseja länsiliittoutuneitten ilmahyökkäysten torjuntaan.
Liittoutuneitten riveissä puolestaan todettiin, että pommitusvoimilla voidaan saada aikaiseksi tuloksia, mutta volyymin on oltava vieläkin kovempi. Se aiheuttikin monenlaisia murhenäytelmiä toisen maailmansodan viimeisinä vuosina, kun englantilaiset ja amerikkalaiset hyökkäsivät Dresdeniä ja muita kaupunkeja kohtaan.
Saksalaisten näkökulma jää teoksessa harmillisen vähäiseksi. Siviiliväestön kokemusta hirveyksistä on onneksi kirjoitettu sittemmin useita tutustumisen arvoisia teoksia, joista ainakin Sinclair McKayn erinomaista Dresden 1945 – Täystuho -teosta kelpaa suositella. Myös Jörg Friedrichin Suuri palo: Liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945 tai Max Hastingsin Bomber Command tarjoavat ajattelemisen aihetta.
Ralph Barkerin "Tuhannen koneen hyökkäys: kertomus ensimmäisestä tuhannen koneen suorittamasta Kölnin pommituksesta" (Werner Söderström, 1966) on englantilaisen tietokirjailijan teos, joka ilmestyi alun perin 1960-luvun puolivälissä ja käännettiin melko tuoreeltaan suomeksi.
"Tuhannen koneen hyökkäys" kertoo toukokuussa 1942 suoritetusta suurimittaisesta operaatiosta, jonka tarkoituksena oli iskeä ennennäkemättömän suurella lentokonemäärällä Saksaan ja pyyhkäistä kokonainen suurkaupunki kartalta. Suunnitelman ajateltiin optimistisimmillaan nopeuttavan sodan päättymistä.
Englannin pommitusilmavoimien komentaja Arthur Harris kaavaili ensisijaiseksi kohteeksi Hampuria, mutta lopulta kohteeksi valikoitui tuomiokirkostaan tuttu Köln. Lentokoneita ja miehistöjä raavittiin kokoon muun muassa koulutuslaivueista, ja lopulta kasaan saatiin raavittua hieman yli tuhat pommikonetta.
Barker käsittelee teoksen alkuosassa lähinnä ylimmän johdon suorittamaa operaation valmistelua, jonka jälkeen siirrytään lentotukikohtiin ja lopulta koneisiin Saksan öiselle taivaalle. Englantilaisten pommikonemiehistöjen koettelemuksia ja joskus onnettomia kohtaloita - tappioprosentti oli neljän prosentin tietämissä - kuvataan sangen pätevästi. Tyyli on kauttaaltaan lähempänä kaunokirjallisuutta kuin kuivaa tutkimusta.
Saksalaiset kaupungit eivät sodan tuossa vaiheessa olleet kokeneet yhtä rajua pommitusta, mutta siviiliuhreista ja aineellisesta hävityksestä huolimatta Kölniä ei kuitenkaan saatu tuhottua. Elämä jatkui ja viimeistään puolessa vuodessa uudelleenrakentajat olivat saaneet osan vaurioituneista tehtaista takaisin toimintaan. Siviiliväestön moraali oli kuitenkin saanut kolauksen ja saksalaiset joutuivat myös kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota ja resursseja länsiliittoutuneitten ilmahyökkäysten torjuntaan.
Liittoutuneitten riveissä puolestaan todettiin, että pommitusvoimilla voidaan saada aikaiseksi tuloksia, mutta volyymin on oltava vieläkin kovempi. Se aiheuttikin monenlaisia murhenäytelmiä toisen maailmansodan viimeisinä vuosina, kun englantilaiset ja amerikkalaiset hyökkäsivät Dresdeniä ja muita kaupunkeja kohtaan.
Saksalaisten näkökulma jää teoksessa harmillisen vähäiseksi. Siviiliväestön kokemusta hirveyksistä on onneksi kirjoitettu sittemmin useita tutustumisen arvoisia teoksia, joista ainakin Sinclair McKayn erinomaista Dresden 1945 – Täystuho -teosta kelpaa suositella. Myös Jörg Friedrichin Suuri palo: Liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945 tai Max Hastingsin Bomber Command tarjoavat ajattelemisen aihetta.
September 17, 2011
I read this while in High School and I loved it.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews