What do you think?
Rate this book
Paasto
Romaani uskosta, rehellisyydestä ja rakkauden kaipuusta
Eräänä aamuna Matias tunnustaa vaimolleen, että hän on elänyt kymmenen vuotta valheessa. Tunnustus ravistelee hänen elämäänsä perustuksia myöten, ja Matias joutuu punnitsemaan, millaisia uhrauksia rehellisyys itseään kohtaan vaatii.
Marko Annalan toinen romaani kertoo uskonkriisinsä kanssa kamppailevasta miehestä, joka uskaltautuu viimeinkin kääntämään katseensa syvälle sisimpäänsä tietämättä kuinka se häntä muuttaisi.
Eräänä aamuna Matias tunnustaa vaimolleen, että hän on elänyt kymmenen vuotta valheessa. Tunnustus ravistelee hänen elämäänsä perustuksia myöten, ja Matias joutuu punnitsemaan, millaisia uhrauksia rehellisyys itseään kohtaan vaatii.
Marko Annalan toinen romaani kertoo uskonkriisinsä kanssa kamppailevasta miehestä, joka uskaltautuu viimeinkin kääntämään katseensa syvälle sisimpäänsä tietämättä kuinka se häntä muuttaisi.
284 pages, Paperback
First published September 24, 2018
2 people are currently reading
118 people want to read
About the author
Marko Annala
4 books22 followersMarko Annala (s. 1972) on metalliyhtye Mokoman keulakuvana tunnettu artisti ja kirjailija.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 40 reviews
June 6, 2019
Taas todella vetävä romaani Annalalta.
September 23, 2018
Ensin on sanottava, että fyysisenä esineenä tämä on ehkä vuoden kaunein kirja. Täydellisesti mietitty kokonaisuus (sisäkannen täysin oikeaa violetin sävyä myöten), upeat yksityiskohdat, kaunis kullan ja violetin yhdistelmä.
Hiukan mietitytti tarttua tähän kirjaan. Viime vuosina tuntuu tulleen uskontoa käsitteleviä kirjoja tukuittain ja vaikka kritiikistä tiettyjä instituutioita kohtaan pidänkin, aihe on ehkä vähän alkanut tökkiä. Joten hei, mies joka on menettänyt uskonsa kuulosti samalta kastilta enkä odottanut mitään kovin syvällistä. Enkä nyt varsinaisesti tiedä sainko mitään äärimmäisen syvällistä, mutta Annalan tapa käsitellä uskontoa ja uskoa olikin odottamaton, oikein hyvällä tavalla. Ei saarnaava, ei yltiöpäinen, ei äärikriittinen vaan hienovarainen, ymmärtävä, inhimillinen. Matiaksen kamppailu oman itsensä kanssa, oman rehellisyytensä kanssa jaksoi kantaa koko tarinan läpi. Matias luopui paljosta, mutta sai myös paljon ja eniten tarinasta ehkä huokuikin toiveikkuus. Olen hieman hämmentynyt siitä, kuinka paljon tästä kirjasta pidinkään. Oli myös nopea lukea, ja ainakin itse tykkään paljon Annalan tavasta kirjoittaa.
Hiukan mietitytti tarttua tähän kirjaan. Viime vuosina tuntuu tulleen uskontoa käsitteleviä kirjoja tukuittain ja vaikka kritiikistä tiettyjä instituutioita kohtaan pidänkin, aihe on ehkä vähän alkanut tökkiä. Joten hei, mies joka on menettänyt uskonsa kuulosti samalta kastilta enkä odottanut mitään kovin syvällistä. Enkä nyt varsinaisesti tiedä sainko mitään äärimmäisen syvällistä, mutta Annalan tapa käsitellä uskontoa ja uskoa olikin odottamaton, oikein hyvällä tavalla. Ei saarnaava, ei yltiöpäinen, ei äärikriittinen vaan hienovarainen, ymmärtävä, inhimillinen. Matiaksen kamppailu oman itsensä kanssa, oman rehellisyytensä kanssa jaksoi kantaa koko tarinan läpi. Matias luopui paljosta, mutta sai myös paljon ja eniten tarinasta ehkä huokuikin toiveikkuus. Olen hieman hämmentynyt siitä, kuinka paljon tästä kirjasta pidinkään. Oli myös nopea lukea, ja ainakin itse tykkään paljon Annalan tavasta kirjoittaa.
January 13, 2019
Oivallinen kertomus keski-iän kriisistä ja uskonkysymyksiin liittyvästä hakemisesta ja pohtimisesta, kun pitkään identiteettiä määrittänyt usko onkin kadonnut jonnekin. Kun oma työkin on luonteeltaan uskonnollinen, joutuu uskosta luopuva ihminen luopumaan kaikesta. Kestääkö edes parisuhde, jossa uskolla on ollut keskeinen osa?
Kauniisti kirjoitettu, sopivan tiivis, puitteiltaan mukavan tamperelainen.
Kauniisti kirjoitettu, sopivan tiivis, puitteiltaan mukavan tamperelainen.
September 28, 2018
Odotin Paastoa julkaisuilmoituksesta lähtien. Kirja lunasti pitkän odotuksen.
Teoksen tarina on suuri kertomus pienistä ihmisistä - sekä päinvastoin. Romaanin mittasuhteiden taju on viehättävä: pienet suomalaiskaupungit, maaseutu, sekä antikvariaatti kirkon, kirjaston ja taidemuseon välissä ovat turvallinen miljöö pohtia elämän suuria kysymyksiä. Luopuminen, suru, kaipaus, usko, toivo ja rakkaus rakentuvat vaivihkaa, yksittäisistä arjen palasista. Ajanjaksona ortodoksinen paasto antaa lisäväriä miljöölle ja puitteet rauhalliselle pohdiskelulle.
Annalan tapa kirjoittaa henkilöhahmoja on minulle mieluisa. Hän lähestyy päähenkilö Matiasta, sekä suurta osaa muusta hahmokaartista lähtökohtaisesti ajatuksesta käsin: miltä tuntuu olla hänen nahassaan? Paastossa tästä filosofisesta ja ruumiillisesta näkökulmasta hypätään myös toiseen, ulkonäön huomioivaan kerrontaan. Kirjailijan kuvailu onkin kehittynyt Annalan esikoiskirja Värityskirjasta. Ainoa miinus on erään henkilöhahmon juonikaaren päätös, joka töksähtää ikävästi.
Paastossa tunsin olevani kotonani. Suosittelisin tätä kenelle tahansa, joka kaipaa hetken hiljaisuutta tai sen rahdun uskoa johonkin hyvään.
Teoksen tarina on suuri kertomus pienistä ihmisistä - sekä päinvastoin. Romaanin mittasuhteiden taju on viehättävä: pienet suomalaiskaupungit, maaseutu, sekä antikvariaatti kirkon, kirjaston ja taidemuseon välissä ovat turvallinen miljöö pohtia elämän suuria kysymyksiä. Luopuminen, suru, kaipaus, usko, toivo ja rakkaus rakentuvat vaivihkaa, yksittäisistä arjen palasista. Ajanjaksona ortodoksinen paasto antaa lisäväriä miljöölle ja puitteet rauhalliselle pohdiskelulle.
Annalan tapa kirjoittaa henkilöhahmoja on minulle mieluisa. Hän lähestyy päähenkilö Matiasta, sekä suurta osaa muusta hahmokaartista lähtökohtaisesti ajatuksesta käsin: miltä tuntuu olla hänen nahassaan? Paastossa tästä filosofisesta ja ruumiillisesta näkökulmasta hypätään myös toiseen, ulkonäön huomioivaan kerrontaan. Kirjailijan kuvailu onkin kehittynyt Annalan esikoiskirja Värityskirjasta. Ainoa miinus on erään henkilöhahmon juonikaaren päätös, joka töksähtää ikävästi.
Paastossa tunsin olevani kotonani. Suosittelisin tätä kenelle tahansa, joka kaipaa hetken hiljaisuutta tai sen rahdun uskoa johonkin hyvään.
October 10, 2021
"Minun on ollut tapana tehdä ristinmerkki aina ennen kuin avaan oven. Olen unohdellut sen aika ajoin viime vuosina, mutta nyt jätän sen tarkoituksella tekemättä. Haluan kulkea ovesta kuin kuka tahansa, kantamatta mitään mukanani."
Marko Annala onnistuu säilyttämään fiktiivisessä Paasto-tarinassa yhtä henkilökohtaisen otteen kuin omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan. Se on paljon se.
Paasto kertoo Matiaksesta, uskonsa menettäneestä ortodoksista. Miten kertoa se uskovaiselle vaimolle, joka on lähdössä Afrikkaan useammaksi kuukaudeksi opettamaan lapsia? Miten paljastaa se seurakunnan päälle, Isä Hermanille? Ainoa läheinen sukulainen eli mummokin on sairaallassa jo lähdössä viimeiselle matkalla. Samaan aikaan Matiaksen elämään ilmestyy hauras, kaunis ja kovin mystinen nuori nainen.
Kirja kuvaa luopumisen tuskaa, uuteen astumista, luottamusta ja rakkauden kantavaa voimaa. Se kertoo myös kivusta ja kuinka sen kanssa elää. Niin fyysisestä kuin henkisestäkin.
Annalan näennäisen kevyt tyyli tuntuu uskomattoman henkilökohtaiselta. Hänellä täytyy olla itsellään ortodoksiset juuret, samoin selkäkipuja, niin käsinkosketeltavasti hän näitä kuvaa. Muutamassa kohden tosin tuntui, että Matiaksen ratkaisut olivat käsittämättömiä. Esimerkiksi heittäytyminen antikvariaattimaailmaan tapahtui melko yllättäen. Olisin kaivannut siihen hieman enemmän pohjustamista. Itse ratkaisuhan sopii täydellisesti Matiaksen hahmoon, mutta silti se lukiessa tuntui liian suurelta hyppäykseltä päähenkilölle. Toisaalta Annalan vahvuus on osittain juuri siinä, ettei hän kerro heti liikaa. Minä-muotoinen kertojaääni sopii tähän hyvin. Näin lukija pääsee tutustumaan Matiakseen pikkuhiljaa sivujen edetessä.
Marko Annala onnistuu säilyttämään fiktiivisessä Paasto-tarinassa yhtä henkilökohtaisen otteen kuin omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan. Se on paljon se.
Paasto kertoo Matiaksesta, uskonsa menettäneestä ortodoksista. Miten kertoa se uskovaiselle vaimolle, joka on lähdössä Afrikkaan useammaksi kuukaudeksi opettamaan lapsia? Miten paljastaa se seurakunnan päälle, Isä Hermanille? Ainoa läheinen sukulainen eli mummokin on sairaallassa jo lähdössä viimeiselle matkalla. Samaan aikaan Matiaksen elämään ilmestyy hauras, kaunis ja kovin mystinen nuori nainen.
Kirja kuvaa luopumisen tuskaa, uuteen astumista, luottamusta ja rakkauden kantavaa voimaa. Se kertoo myös kivusta ja kuinka sen kanssa elää. Niin fyysisestä kuin henkisestäkin.
Annalan näennäisen kevyt tyyli tuntuu uskomattoman henkilökohtaiselta. Hänellä täytyy olla itsellään ortodoksiset juuret, samoin selkäkipuja, niin käsinkosketeltavasti hän näitä kuvaa. Muutamassa kohden tosin tuntui, että Matiaksen ratkaisut olivat käsittämättömiä. Esimerkiksi heittäytyminen antikvariaattimaailmaan tapahtui melko yllättäen. Olisin kaivannut siihen hieman enemmän pohjustamista. Itse ratkaisuhan sopii täydellisesti Matiaksen hahmoon, mutta silti se lukiessa tuntui liian suurelta hyppäykseltä päähenkilölle. Toisaalta Annalan vahvuus on osittain juuri siinä, ettei hän kerro heti liikaa. Minä-muotoinen kertojaääni sopii tähän hyvin. Näin lukija pääsee tutustumaan Matiakseen pikkuhiljaa sivujen edetessä.
December 28, 2018
Syvällinen ja sympaattinen. Vaikka kirja kertoo uskon menettämisestä, ote kirkkoon ja kristinuskoon on miellyttävän lämmin. Hyvin punnittua pohdintaa, jota luin mielelläni, vaikka alkuun epäilinkin sitä.
Erityinen hatunnosto sopivasta pituudesta. Miellyttävä lukea kirjaa, jonka kirjoittaja on ymmärtänyt, kuinka pitkään kertomukseen tarinasta on.
Pitääpä lukea myös Värityskirja.
Erityinen hatunnosto sopivasta pituudesta. Miellyttävä lukea kirjaa, jonka kirjoittaja on ymmärtänyt, kuinka pitkään kertomukseen tarinasta on.
Pitääpä lukea myös Värityskirja.
September 26, 2018
Luin aiemmin tänä vuonna Värityskirjan, Annalan esikoisen, ja vaikutuin. Nyt oli vuorossa Paasto, ja vaikutuin taas.
Päähenkilö Matias tuskailee romuna olevan selän ja uskonkriisin kanssa. Mitä tehdä, kun uskonto on ollut olennainen osa niin parisuhdetta kuin työtä mutta on jo pitkään tuntunut pakkopullalta? Mikä olisi oikea suunta loppuelämälle? Kirjassa eletään paaston aikaa ja ortodoksisuus on vahvasti läsnä, mutta 285 sivuun mahtuu paljon myös muita isoja ja vähän pienempiäkin teemoja. Tähän romaaniin kannattaa ehdottomasti tarttua, vaikka uskonto aiheena ei niin vetäisikään puoleensa.
"Vaan mikä minä olen päättämään, että Neonilla olisi onneton Kosman kanssa. Ehkä hänelle riittää, että Kosma on kristitty kuten hänkin. Ehkä heidän jeesusliimansa on pitävämpää kuin minun ja Marikan. Minä olen ollut vasta kaksi viikkoa ilman Marikaa ja kasannut sinä aikana jo vuoren korkuisen kasan salaisuuksia, joista en ehkä koskaan kykene kertomaan hänelle."
Annalan tavassa kirjoittaa on jotakin, mistä tykkään kovasti. Teksti soljuu sujuvasti eteenpäin ja on helppolukuista. Täytyy myös mainita, että kirjan kansi on erityisen hieno!
Paasto saakoon neljä ja puoli tähteä. Pitkään harkitsin täyttä viittä, mutta vähän täytyy jättää pelivaraa, jos kolmas romaani (tuleehan sellainen, tuleehan?) sattuu olemaan vielä tätäkin parempi. :) We want more, we want more!
Päähenkilö Matias tuskailee romuna olevan selän ja uskonkriisin kanssa. Mitä tehdä, kun uskonto on ollut olennainen osa niin parisuhdetta kuin työtä mutta on jo pitkään tuntunut pakkopullalta? Mikä olisi oikea suunta loppuelämälle? Kirjassa eletään paaston aikaa ja ortodoksisuus on vahvasti läsnä, mutta 285 sivuun mahtuu paljon myös muita isoja ja vähän pienempiäkin teemoja. Tähän romaaniin kannattaa ehdottomasti tarttua, vaikka uskonto aiheena ei niin vetäisikään puoleensa.
"Vaan mikä minä olen päättämään, että Neonilla olisi onneton Kosman kanssa. Ehkä hänelle riittää, että Kosma on kristitty kuten hänkin. Ehkä heidän jeesusliimansa on pitävämpää kuin minun ja Marikan. Minä olen ollut vasta kaksi viikkoa ilman Marikaa ja kasannut sinä aikana jo vuoren korkuisen kasan salaisuuksia, joista en ehkä koskaan kykene kertomaan hänelle."
Annalan tavassa kirjoittaa on jotakin, mistä tykkään kovasti. Teksti soljuu sujuvasti eteenpäin ja on helppolukuista. Täytyy myös mainita, että kirjan kansi on erityisen hieno!
Paasto saakoon neljä ja puoli tähteä. Pitkään harkitsin täyttä viittä, mutta vähän täytyy jättää pelivaraa, jos kolmas romaani (tuleehan sellainen, tuleehan?) sattuu olemaan vielä tätäkin parempi. :) We want more, we want more!
February 20, 2019
Pidin Annalan edellisestäkin kirjasta, mutta tämä meni suoraa ihon alle ja riipaisi sydämestä. Kirja kertoo erään miehen uskonkriisistä ja se on kerrottu herkästi ja kauniisti, mutta myös realistisesti.
Vaikuttava kirja!
Vaikuttava kirja!
April 17, 2025
Huh, tässä oli tosi paljon sellaisia ihon alle meneviä hetkiä ja oivalluksia, vaikka oli tavallaan tosi yksinkertainen pinnalta. Syvän filosofinen ja hengellinen ja samaan aikaan inhimillinen ja lämmin. Tykkäsin tosi paljon!
September 27, 2018
Olipas tämä pysäyttävä ja hieno kirja. Vau. Lisää tästä aiheesta kiitos.
June 26, 2019
Olin Paastosta oikeastaan kiinnostunut lähinnä upean kannen ja Marko Annalan takia, mutta kirja onnistui kyllä yllättämään iloisesti. Genre sekä päähenkilön ikä ja maailmankatsomus olivat hyvin kaukana omistani, mutta jotenkin onnistuin samaistumaan päähenkilön ajatusmaailmaan ja jäämään siihen täysin koukkuun. Luin tämän kirjan käytännössä kertaistumalta, ja jäin vielä useaksi päiväksi pohtimaan kirjan teemoja. Täytynee hankkia Värityskirjakin jostain käsiini.
August 22, 2020
En pitänyt kun oli liian uskonnollinen minulle. Toki ihan oma vika kun kuitenkin luin takakansitekstin, miksi luen näitä uskonnollisia vaikken niistä kovinkaan pidä. Tietysti kaikki uskonnolliset kirjat eivät ole huonoja ja liian saarnaavia mutta jotkut ovat. Ei tässä tietysti saarnausta ole mutta liika on silti liikaa. Varsinkin alussa meinasin lopettaa kirjan kesken kun oli liikaa. Kaksi tähteä kun jätti uskontoasiat pois. Ilman uskontohöpinöitä olisi ollut paljon parempi, ihan tavallisena tarinana. Pohdinnat ois voinu tehdä ilman uskontoakin. Värityskirjan lukeneena tulee tunne että kirjoittaja on aivan eri, niin erilainen ja eritasoinen tämä oli. Tämä oli suurimmalta osin vain todella ärsyttävä.
February 6, 2021
Olen kuunnellut jokusen Marko Annalan haastattelun ja lukenut muistaakseni pari Paasto-teosta käsittelevän artikkelinkin. Tuntui lupaavalta lähtökohdalta, että ortodoksiksi itse tunnustautuva Annala käsittelee uskon sammumista. Eipä aihepiiristä ole suomeksi juuri kirjoitettu. Odotin siis paljon, sain onton. Ei se, että henkilö luopuu uskosta, tee asiasta vielä teoksen teemaa. Jos tekisi, kirjan teemaksi voisi nostaa myös vaikkapa autolla ajamisen. Sitäkin tapahtuu.
Ongelman ydin on, että mitään otetta läpikäydyn, uskon sammumiseen johtaneen uskonkriisin ytimestä ei lukijana tahdo saada - ja se nyt kuitenkin olisi tässä kirkkaasti eniten kiinnostellut. Lähinnä ollaan huolissaan siitä, miten muuta dramaattisen paljastukseen reagoivat. Eipä reaktioitakaan erityisen kiinnostavasti kuvata. Bonuksena mukana myös väsähtänyt kuvio, jossa keski-ikäinen mies mietiskelee aikasta paljon haurasta nuorta naista. Hän on kovin ihana, mutta kovin sairas. Isoäitikin hiipuu pois, mikä muistuttaa sopivasti menneisyyden traagisista tapahtumista. Ilmeisesti siinä kaiken keskellä sitten ymmärretään jotakin elämästä ja rakkaudesta, ja aivan pianhan on pyhimyssarjan vaimokin kehitysyhteistyömatkoiltaan takaisin Suomessa. Pusut palaavat tekstiviesteihin, koska suurin niistä on kuitenkin rakkaus.
Vähempikin olisi todella riittänyt, ja paljon syvempi ollut eduksi. Mietin edelleen hölmistyneenä, että mitähän nyt sitten olisi pitänyt miettiä. Aineksia ajatuksiin tuli tosi vähän ja kielellistä kiinnostavuutta en löytänyt senkään vertaa. Suomen Viikkolehti mainittu, siitä yksi tähti.
Tämäkin meni audiona. Eipä haitannut menoa tai jättänyt oloa, että tekstimuotoisesta versiosta olisin saanut yhtään enempää tai vähempää irti.
Ongelman ydin on, että mitään otetta läpikäydyn, uskon sammumiseen johtaneen uskonkriisin ytimestä ei lukijana tahdo saada - ja se nyt kuitenkin olisi tässä kirkkaasti eniten kiinnostellut. Lähinnä ollaan huolissaan siitä, miten muuta dramaattisen paljastukseen reagoivat. Eipä reaktioitakaan erityisen kiinnostavasti kuvata. Bonuksena mukana myös väsähtänyt kuvio, jossa keski-ikäinen mies mietiskelee aikasta paljon haurasta nuorta naista. Hän on kovin ihana, mutta kovin sairas. Isoäitikin hiipuu pois, mikä muistuttaa sopivasti menneisyyden traagisista tapahtumista. Ilmeisesti siinä kaiken keskellä sitten ymmärretään jotakin elämästä ja rakkaudesta, ja aivan pianhan on pyhimyssarjan vaimokin kehitysyhteistyömatkoiltaan takaisin Suomessa. Pusut palaavat tekstiviesteihin, koska suurin niistä on kuitenkin rakkaus.
Vähempikin olisi todella riittänyt, ja paljon syvempi ollut eduksi. Mietin edelleen hölmistyneenä, että mitähän nyt sitten olisi pitänyt miettiä. Aineksia ajatuksiin tuli tosi vähän ja kielellistä kiinnostavuutta en löytänyt senkään vertaa. Suomen Viikkolehti mainittu, siitä yksi tähti.
Tämäkin meni audiona. Eipä haitannut menoa tai jättänyt oloa, että tekstimuotoisesta versiosta olisin saanut yhtään enempää tai vähempää irti.
December 29, 2019
En ole varma mitä odotin Paastolta, mutta se ei lunastanut ollenkaan odotuksiani — ja hyvä niin!
Kuvittelin ehkä tämän (upean kauniin, ainakin kovakantisena) kirjan olevan kyyninen ja uskontoon negatiivisesti suhtautuva kirja, jota olisi hieman epämiellyttävä lukea. Vaan mitäpä vielä: uskoa käsitellään kauniisti, ja vaikka en ortodoksi olekaan nautin suuresti myös siitä miten luvut on jaettu eri paaston päivien mukaan. Paasto käsittelee keski-iän kriisiä ja sitä, mihin kaikkeen uskosta luopuminen voikaan vaikuttaa hellällä ja varmalla otteella. Tampere tapahtumien pääpaikkana oli mukava bonus kaltaiselleni hämäläiselle.
Tunsin aiemmin Annalan vain musiikin kautta, mutta pidän kovasti hänen tavastaan kirjoittaa proosaa, joten taitaa olla aika etsiä myös hänen esikoisteoksensa käsiini.
Kuvittelin ehkä tämän (upean kauniin, ainakin kovakantisena) kirjan olevan kyyninen ja uskontoon negatiivisesti suhtautuva kirja, jota olisi hieman epämiellyttävä lukea. Vaan mitäpä vielä: uskoa käsitellään kauniisti, ja vaikka en ortodoksi olekaan nautin suuresti myös siitä miten luvut on jaettu eri paaston päivien mukaan. Paasto käsittelee keski-iän kriisiä ja sitä, mihin kaikkeen uskosta luopuminen voikaan vaikuttaa hellällä ja varmalla otteella. Tampere tapahtumien pääpaikkana oli mukava bonus kaltaiselleni hämäläiselle.
Tunsin aiemmin Annalan vain musiikin kautta, mutta pidän kovasti hänen tavastaan kirjoittaa proosaa, joten taitaa olla aika etsiä myös hänen esikoisteoksensa käsiini.
February 2, 2019
Kirja oli kaunis sisältä ja ulkoa. Annalan teksti on soljuvaa ja henkilöhahmot kiinnostavia. Juoni on selkeä ja etenee sopivalla tahdilla. Paitsi erään hahmon kohdalla se ikään kuin pysähtyy seinään, joten siitä vähän miinusta. Kyseessä kuitenkin kiinnostava hahmo, jonka tarinaa olisi halunnut lukea enemmänkin. Mutta pääasiassa Matiaksen tarinahan tämä oli. Tässä olisi ainesta jatkokertomuksiinkin, aina eri henkilöiden näkökulmasta kerrottuna. Mutta hyvä näinkin!
Antaisin 4,5 tähteä, pyöristyy nyt täyteen viiteen.
Antaisin 4,5 tähteä, pyöristyy nyt täyteen viiteen.
April 28, 2021
Kiinnostavan juonen ympärille muovattu, kaikille sopiva tarina Jumalasta luopuvasta ja itseään etsivästä miehestä. Teemasta huolimatta kevyttä ja nopeaa luettavaa. Kieleltä ja kerronnalta olisikin odottanut enemmän; tämä jäi aavistuksen haaleaksi. Olisi kaivannut myös toisen kerran oikolukemisen.
January 14, 2019
3.5 stars
June 22, 2019
Hyvin kirjoitettu teos, jonka aihe ei tuntunut ylikuluneelta.
December 6, 2023
Annalan teksti on leikkivää ja rikasta mistä pidän ihan helkkaristi. Tunteikas ja elävä lukukokemus.
May 14, 2019
Odotin syvällistä sukellusta uskonkriisiin, mutta toteutus jäi tylsäksi ja laimeaksi. Lisäksi naishahmoilta olisin toivonut syvyyttä, nyt heillä tuntui olevan lähinnä välineellinen arvo.
October 7, 2018
Ensimmäinen Marko Annalan romaani, jonka olen lukenut. Paasto oli erittäin positiivinen yllätys. Olen kyllä aikaisemminkin tykännyt Annalan laulunsanoituksista, mutta en lainkaan tajunnut, että hän osaa myös kirjoittaa – ja hyvin.
Juoni kertoo ortodoksisesta kirkkotekstiilien tutkijasta nimeltä Matias, joka on menettänyt tai menettämässä uskonsa. Tapahtumat sijoittuvat suuren paaston ajalle vuonna 2018 Tampereelle ja Kuopioon. Päähenkilön vaimo – myös ortodoksi – lähtee kehitysyhteistyöprojektiin Etiopiaan, ja mies jää yksin Suomeen useammaksi viikoksi painimaan kriisinsä kanssa. Kirjan luvut on jaettu suuren paaston välietappien mukaan.
Haastatteluissa Annala on selittänyt mm. kirjan kertovan "Jumalan hukkaamisesta" ja "siitä, miten tapahtuu, jos on laittanut kaikki munat samaan koriin". Pakostakin tulee mieleen, että tällaisten kommenttien tavoitteena on edes jonkinlaisen hevi-uskottavuuden säilyttäminen. Paasto nimittäin on suorastaan hävyttömän hengellinen kirja.
Tarina alkaa kertomalla Matiaksen vapaakirkkolaisesta mummosta, jonka muistivihkoissa on raamatunkohtia ja mummon ajatuksia niistä. Useat Paaston luvuista alkavat sitaateilla raamatusta, kirkkoisiltä, erämaakilvoittelijoilta, luostarikilvoittelijoilta ja piispoilta. Ne osoittavat, että Annala on erittäin perehtynyt ortodoksiseen uskoon ja teologiaan. Tämä toki ei ole uusi asia, samoja aiheita on käsittely myös Mokoman sanoituksissa. Helposti mieleen hiipii ajatus, että Paasto on Annalan "muistivihko", jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan lukemistaan hengellisistä kirjallisuudesta – Kirkon Traditiosta – kaunokirjallisessa muodossa.
Ortodoksipiireissä Paasto on aikaansaanut positiivista pöhinää. Vaikka kirjassa ainakin pintapuolisesti kerrotaan uskosta luopumuksesta, tarinan voi tulkita kummin päin haluaa. Juoni tuo mieleen Nick Caven sanoituksen: "Well, most of all nothing much ever really happens and God rides high up in the ordinary sky until we find ourselves at out most distracted and the miracle that was promised creeps quietly by."
Sitaatit Kirkon Traditiosta eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia vaan tarkasti harkittuja ja useimmiten syvään uppoavia. Marko Annalan uralla Paasto osuu lähemmäksi suoranaista sananjulistusta kuin mikään muu, mitä hän on laulanut tai kirjoittanut aikaisemmin. Lähimpinä vertailukohtina mieleen tulevat Tito Collianderin Kristityn tie tai anonyymi venäläinen Vaeltajan kertomukset.
Harmi, että vuoden kristillinen kirja 2018 -finalistit on jo valittu, eikä Paasto ole niiden joukossa. Kilpailun voittaa epäilemättä jokin huonompi kirja. Toisaalta voi olla, ettei Annala olisi kyseistä palkintoa muutenkaan halunnut.
Juoni kertoo ortodoksisesta kirkkotekstiilien tutkijasta nimeltä Matias, joka on menettänyt tai menettämässä uskonsa. Tapahtumat sijoittuvat suuren paaston ajalle vuonna 2018 Tampereelle ja Kuopioon. Päähenkilön vaimo – myös ortodoksi – lähtee kehitysyhteistyöprojektiin Etiopiaan, ja mies jää yksin Suomeen useammaksi viikoksi painimaan kriisinsä kanssa. Kirjan luvut on jaettu suuren paaston välietappien mukaan.
Haastatteluissa Annala on selittänyt mm. kirjan kertovan "Jumalan hukkaamisesta" ja "siitä, miten tapahtuu, jos on laittanut kaikki munat samaan koriin". Pakostakin tulee mieleen, että tällaisten kommenttien tavoitteena on edes jonkinlaisen hevi-uskottavuuden säilyttäminen. Paasto nimittäin on suorastaan hävyttömän hengellinen kirja.
Tarina alkaa kertomalla Matiaksen vapaakirkkolaisesta mummosta, jonka muistivihkoissa on raamatunkohtia ja mummon ajatuksia niistä. Useat Paaston luvuista alkavat sitaateilla raamatusta, kirkkoisiltä, erämaakilvoittelijoilta, luostarikilvoittelijoilta ja piispoilta. Ne osoittavat, että Annala on erittäin perehtynyt ortodoksiseen uskoon ja teologiaan. Tämä toki ei ole uusi asia, samoja aiheita on käsittely myös Mokoman sanoituksissa. Helposti mieleen hiipii ajatus, että Paasto on Annalan "muistivihko", jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan lukemistaan hengellisistä kirjallisuudesta – Kirkon Traditiosta – kaunokirjallisessa muodossa.
Ortodoksipiireissä Paasto on aikaansaanut positiivista pöhinää. Vaikka kirjassa ainakin pintapuolisesti kerrotaan uskosta luopumuksesta, tarinan voi tulkita kummin päin haluaa. Juoni tuo mieleen Nick Caven sanoituksen: "Well, most of all nothing much ever really happens and God rides high up in the ordinary sky until we find ourselves at out most distracted and the miracle that was promised creeps quietly by."
Sitaatit Kirkon Traditiosta eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia vaan tarkasti harkittuja ja useimmiten syvään uppoavia. Marko Annalan uralla Paasto osuu lähemmäksi suoranaista sananjulistusta kuin mikään muu, mitä hän on laulanut tai kirjoittanut aikaisemmin. Lähimpinä vertailukohtina mieleen tulevat Tito Collianderin Kristityn tie tai anonyymi venäläinen Vaeltajan kertomukset.
Harmi, että vuoden kristillinen kirja 2018 -finalistit on jo valittu, eikä Paasto ole niiden joukossa. Kilpailun voittaa epäilemättä jokin huonompi kirja. Toisaalta voi olla, ettei Annala olisi kyseistä palkintoa muutenkaan halunnut.
April 18, 2024
Minulla kesti rikollisen kauan päästä Marko Annalan kirjallisen tuotannon pariin, vaikka tavallaanHAN olen siitä nauttinut jo Moksun sanoitusmuodossa reilun 15 vuoden ajan. Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen lukemani Annala-romaani.
En oikein tiedä mitä odotin, mutta odotukseni joka tapauksessa ylitettiin. Vaikka Paasto ei ole (eikä tunnu) paatuneen, pitkän kirjailijanuran tehneen kirjailijan romaani, siinä on paljon erittäin toimivia aineksia. Se ei piilottele teemojaan, mutta ne eivät silti tunnu liian päälleliimatuilta. Päinvastoin, romaanin tyyli on rakennettu viehättävän vanhahtavaksi ja juhlalliseksi. Mieleen tulee kevytversio venäläisestä klassikosta, johtuen ehkä ortodoksisuuden mukanaan tuomasta juhlallisesta vakavuudesta, joka sopii romaanin tyyliin ja teemoihin.
Paasto kertoo (ortodoksisen kristin)uskonsa menettävästä Matiaksesta, joka rehellisyydessään yrittää tulla sinuiksi sen kanssa, että hänen avioliittonsa ja työnsä on rakennettu osin uskon varaan. Matkalle mahtuu enkeleitä ja ilmestyksiä, itsensä löytämistä ja luopumista. Kaiken lisäksi koko uskonkriisi on asetettu ortodoksien paaston ajan kehykseen, joka tuntui aluksi ehkä hieman suunnitelma.excelissä tehdyltä ratkaisulta, mutta joka teemoitti lopulta kirjan tarinaa hienosti.
Anglosaksisen kirjallisuuden ystävänä kaipasin tähän romaaniin hieman sitä – joskus kuivakkaakin – huumoria, millä yhdysvaltalaiset ja brittiläiset kirjailijat isoja teemojaan käsittelevät. Tai toisaalta ehkä Annalan kirjoittamisessa huumoria pitäisi hakea nimenomaan sieltä kuivakkuudesta, Matiaksen jähmeästä kömpelyydestä elämisensä kanssa.
Oli miten oli, Annalan Paasto on romaani, joka koskettaa ja herättää ajatuksia. Se on jo aika paljon, mistä syystä tätä on helppo suositella muillekin.
En oikein tiedä mitä odotin, mutta odotukseni joka tapauksessa ylitettiin. Vaikka Paasto ei ole (eikä tunnu) paatuneen, pitkän kirjailijanuran tehneen kirjailijan romaani, siinä on paljon erittäin toimivia aineksia. Se ei piilottele teemojaan, mutta ne eivät silti tunnu liian päälleliimatuilta. Päinvastoin, romaanin tyyli on rakennettu viehättävän vanhahtavaksi ja juhlalliseksi. Mieleen tulee kevytversio venäläisestä klassikosta, johtuen ehkä ortodoksisuuden mukanaan tuomasta juhlallisesta vakavuudesta, joka sopii romaanin tyyliin ja teemoihin.
Paasto kertoo (ortodoksisen kristin)uskonsa menettävästä Matiaksesta, joka rehellisyydessään yrittää tulla sinuiksi sen kanssa, että hänen avioliittonsa ja työnsä on rakennettu osin uskon varaan. Matkalle mahtuu enkeleitä ja ilmestyksiä, itsensä löytämistä ja luopumista. Kaiken lisäksi koko uskonkriisi on asetettu ortodoksien paaston ajan kehykseen, joka tuntui aluksi ehkä hieman suunnitelma.excelissä tehdyltä ratkaisulta, mutta joka teemoitti lopulta kirjan tarinaa hienosti.
Anglosaksisen kirjallisuuden ystävänä kaipasin tähän romaaniin hieman sitä – joskus kuivakkaakin – huumoria, millä yhdysvaltalaiset ja brittiläiset kirjailijat isoja teemojaan käsittelevät. Tai toisaalta ehkä Annalan kirjoittamisessa huumoria pitäisi hakea nimenomaan sieltä kuivakkuudesta, Matiaksen jähmeästä kömpelyydestä elämisensä kanssa.
Oli miten oli, Annalan Paasto on romaani, joka koskettaa ja herättää ajatuksia. Se on jo aika paljon, mistä syystä tätä on helppo suositella muillekin.
January 3, 2019
En ollut tiennyt Annalan urasta kirjailijana, sillä olen ollut jo yli vuosikymmenen tilanteessa, jossa minä ja yhtyeensä Mokoman musiikki emme enää kohtaa. Paaston näin ensimmäistä kertaa postilaatikosta löytämäni joululahjakatalogin sivuilla. Kiinnostuin luettuani kuvauksen.
En voi sanoa samaistuvani kirjan uskonkriisissä kamppailevaan päähenkilöön, mutta hänestä lukeminen oli hyvä kokemus. Annala on ehdottomasti niitä parempia sanoittajia jo muutenkin tekstipainotteisen suomalaisen metallimusiikin saralla, joten on helppo nähdä mistä kirjan kauniinraskas kerronta tulee.
Paasto on raskaasta aiheestaan ja osin hyvin raskaista henkilöistään huolimatta hyvän mielen kirja, jonka uskonnollisia sävyjä vierastavat vain kaikkein itsekeskeisimmät ateistit. Kirjan miinukset liittyvät sukupuolten kuvaukseen. Elämme aikaa, jossa olemme tietoisia näiden teemojen toistuvuudesta ja asenteista niiden takana.
3.5/5
En voi sanoa samaistuvani kirjan uskonkriisissä kamppailevaan päähenkilöön, mutta hänestä lukeminen oli hyvä kokemus. Annala on ehdottomasti niitä parempia sanoittajia jo muutenkin tekstipainotteisen suomalaisen metallimusiikin saralla, joten on helppo nähdä mistä kirjan kauniinraskas kerronta tulee.
Paasto on raskaasta aiheestaan ja osin hyvin raskaista henkilöistään huolimatta hyvän mielen kirja, jonka uskonnollisia sävyjä vierastavat vain kaikkein itsekeskeisimmät ateistit. Kirjan miinukset liittyvät sukupuolten kuvaukseen. Elämme aikaa, jossa olemme tietoisia näiden teemojen toistuvuudesta ja asenteista niiden takana.
3.5/5
October 9, 2018
Markon esikoiskirja Värityskirja oli kaikkia hurjia tapahtumia kertoessaan hauska. Vaikka välillä ahdisti tapahtumat, Markon tyyli kertoa niistä sai mielen iloiseksi. Pidin siitä kirjasta paljon. Olin siksi hyvin innoissani ja odotin Paastoa kovasti. Nyt kun sain kirjan päätökseen, olen hieman pettynyt. Odotin nasevaa sanailua, sain sen sijaan täydelliseen kieliopilliseen asuun kirjoitettua, täysin jokaista nyanssia myöten pureksittua tavaraa. Yhtään yllättävää käännettä ei sattunut, kaikki meni juuri niin kuin pitikin.
Oliko tarkoitus tehdä huumorikirja? Ei varmaankaan, koska aihepiiri on mikä on. Oliko tarkoitus tehdä dramaattinen kirja? Ilmeisesti, mutta draama jäi piippuun. Aihepiirin takia myös kirjan kevytlukuisuus ei ollut oikein hyvä asia. Lukeminen sujui likimain ahmimalla, olihan kirja taitettu väljäksi.
Markon Facebook-päivitykset ja Värityskirja ovat olleet aina särmikkäitä, tästä kirjasta puuttuu särmä aivan tyystin. Ja se harmittaa, koska olen aina tykännyt kaikesta (okei, en niistä kahdesta ekasta levystä), mitä Marko on julkaissut.
Oliko tarkoitus tehdä huumorikirja? Ei varmaankaan, koska aihepiiri on mikä on. Oliko tarkoitus tehdä dramaattinen kirja? Ilmeisesti, mutta draama jäi piippuun. Aihepiirin takia myös kirjan kevytlukuisuus ei ollut oikein hyvä asia. Lukeminen sujui likimain ahmimalla, olihan kirja taitettu väljäksi.
Markon Facebook-päivitykset ja Värityskirja ovat olleet aina särmikkäitä, tästä kirjasta puuttuu särmä aivan tyystin. Ja se harmittaa, koska olen aina tykännyt kaikesta (okei, en niistä kahdesta ekasta levystä), mitä Marko on julkaissut.
March 16, 2023
Kirjan pääteema, uskonto, on todella kaukana tyypillisistä mielenkiinnonkohteistani, mutta koska Annalan musiikki on tullut vuosien varrella erittäin tutuksi ja tärkeäksi, kiinnosti tietää kuinka hänen tekstinsä toimii itselleni kirjan muodossa.
Ja kyllähän se toimi, jopa yllättävänkin hyvin. Teksti oli todella helposti lähestyttävää, vaikka seassa olikin paljon uskollisia mietelauseita ja jopa rukouksia, ja juoni aidon tuntuista aivan kuin Matias olisi oikea henkilö oikeine ongelmineen eikä vain jokin kuvitteellinen hahmo. Tessan osuus kirjassa tuntui kuitenkin epäuskottavalta ja ajoittain jopa jotenkin vaivaannuttavalta, ja sen vuoksi arvosteluni jää perushyvään kolmeen tähteen. Matiaksen ja hänen mummonsa välisestä vuorovaikutuksesta ja juonikuvioista pidin eniten. Sieltä löytyi itselleni ne koskettavimmat ja samaistuttavimmat teemat.
PS. Kirjan kansi on livenä yksi kauneimmista kansista, joita olen koskaan nähnyt!
Ja kyllähän se toimi, jopa yllättävänkin hyvin. Teksti oli todella helposti lähestyttävää, vaikka seassa olikin paljon uskollisia mietelauseita ja jopa rukouksia, ja juoni aidon tuntuista aivan kuin Matias olisi oikea henkilö oikeine ongelmineen eikä vain jokin kuvitteellinen hahmo. Tessan osuus kirjassa tuntui kuitenkin epäuskottavalta ja ajoittain jopa jotenkin vaivaannuttavalta, ja sen vuoksi arvosteluni jää perushyvään kolmeen tähteen. Matiaksen ja hänen mummonsa välisestä vuorovaikutuksesta ja juonikuvioista pidin eniten. Sieltä löytyi itselleni ne koskettavimmat ja samaistuttavimmat teemat.
PS. Kirjan kansi on livenä yksi kauneimmista kansista, joita olen koskaan nähnyt!
March 10, 2025
Olen lukenut tämän ensimmäisen kerran aikanaan, kun tämä julkaistiin (eli rapiat seitsemän vuotta sitten). Silloin en ehkä aivan päässyt kirjan maailmaan ja kertojan näkemyksiin ja ajatuksiin käsiksi, vaikka kirja noin muutoin oli sujuvasti kirjoitettu ja mukavan napakka. Tuolloin olisin antanut kirjalle kolme tähteä.
Nyt luin kirjan uudelleen: sen tarina sekä teemat puhuttelivat aivan eri tavalla. Aivan mahdottoman syviin pohdintoihin kirja ei edelleenkään päädy, vaan eipä sen toisaalta tarvitsekaan. Sivuhahmojen kautta kirjan päähenkilö pääsee pohtimaan itseään niin, että lukijanakin pääsin pohtimaan omia ajatuksiani sopivissa määrin.
Nyt luin kirjan uudelleen: sen tarina sekä teemat puhuttelivat aivan eri tavalla. Aivan mahdottoman syviin pohdintoihin kirja ei edelleenkään päädy, vaan eipä sen toisaalta tarvitsekaan. Sivuhahmojen kautta kirjan päähenkilö pääsee pohtimaan itseään niin, että lukijanakin pääsin pohtimaan omia ajatuksiani sopivissa määrin.
May 3, 2019
Paikoin tosi hyvä, pohdiskeleva ja jopa yllättävä. Paikoin hieman raskastempoinen. Jos en olisi aiemmin lukenut Annalan Värityskirjaa, tuskin olisin päätynyt lukemaan (kuuntelemaan) tätä. Onneksi näin, koska pidin kokonaisuudesta. Samaan aikaan kuvaus maailman ja elon kauneudesta ja karuudesta, syvällistä pohdintaa Matiaksen äänellä ajattelumme monimutkaisuudesta sekä rehellisyydestä itseämme ja muita kohtaan. Uskon, et toimi ehdottomasti itselleni paremmin äänikirjana kuin mitä ois ollut luettuna.
January 21, 2019
Värityskirjan jälkeen ensimmäisen romaanin aihe on selvä, enkä tiedä, olisinko pitänyt tästä niin paljon, jos en olisi lukenut Värityskirjaa aiemmin. Surullinen, koskettava, mutta kuitenkin piti lukijan käsivarrenmitan päässä. Kirjan painoasu on harva ja tyhjiä sivuja on paljon, mikä jätti toivomaan, että kirja olisi ollut pitempi. Ehjä tai ainakin hallittu loppu olisi luultavasti saanut minulta puuttuvan viidennen tähden, sillä epilogi on liian yksioikoinen päätös muuten tiiviille tarinalle.
February 5, 2019
Viehättävä teos uskon kyseenalaistamisesta. Päähenkilö on elävä ja uskottava, juuri sellainen mies, joiden toimintaa ei voi käsittää. Kirjassa siis jokin itselle vieras saa äänen, mikä sai ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Siinä suhteessa tämä oli siis laatukirjallisuutta. Tarina rakentui mielenkiintoisella tavalla. Jonkinlainen äijäromaani tämä oli: aikuisen miehen kasvuprosessia kuvaava, kenties. Itselleni matka vieraalle maalle.
September 20, 2018
Isoja teemoja uskon menettämisestä ja ylipäätään tarkoituksesta elämässä. Ei menny kuitenkaan niin tunteisiin mitä ehkä odotin, hyvä niin. Tästä jäi lähinnä harras ja toiveikas olo, aika paljolti sama mitä Värityskirjasta. Tykkään edelleen Annalan tyylistä kirjoittaa. Helppo ja nopea kirja lukea.
Displaying 1 - 30 of 40 reviews