What do you think?
Rate this book
Ultra Bra: Sokeana hetkenä
Pitkään toivottu kirja Ultra Brasta!
1990-luvulla sukupolvi-ilmiöksi nousseen ja rakastetuksi klassikoksi vakiintuneen Ultra Bran koko tarina. "Minä suojelen sinua kaikelta", "Tyttöjen välisestä ystävyydestä", "Sinä lähdit pois", "Hauki".
Ultra Bra : sokeana hetkenä kertoo Suomen epätodennäköisimmän musiikki-ilmiön tarinan ja näyttää kuinka Kallion ilmaisutaitolukion nokkelien oppilaiden puolivitsistä kasvoi yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja rakastetuimmista yhtyeistä. Kirjaan haastatellut Ultra Bran nykyiset ja entiset jäsenet valottavat yhtyeen taivalta muodostaen kokonaisvaltaisen ja rikkaan kuvan tämän huippulahjakkaiden nuorten aikuisten kollektiivin elämänkaaresta. Näin lukija pääsee keskelle Ultra Bran tarinaa tavalla, joka ei ole aiemmin ollut mahdollista. Mitä esimerkiksi luki papereissa, jotka Anni Sinnemäki jätti yllättäen Kerkko Koskisen pianon päälle?
Mervi Vuorela (s. 1984) on Helsingissä asuva freelance-toimittaja. Hänen ensimmäinen tietokirjansa, Ville Similän kanssa tehty Valtio vihaa sua - suomalainen punk ja hardcore 1985-2015, oli ehdolla Kanava-tietokirjapalkinnon saajaksi vuonna 2015. Ville Similä (s. 1977) on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, tietokirjailija ja basisti.
1990-luvulla sukupolvi-ilmiöksi nousseen ja rakastetuksi klassikoksi vakiintuneen Ultra Bran koko tarina. "Minä suojelen sinua kaikelta", "Tyttöjen välisestä ystävyydestä", "Sinä lähdit pois", "Hauki".
Ultra Bra : sokeana hetkenä kertoo Suomen epätodennäköisimmän musiikki-ilmiön tarinan ja näyttää kuinka Kallion ilmaisutaitolukion nokkelien oppilaiden puolivitsistä kasvoi yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja rakastetuimmista yhtyeistä. Kirjaan haastatellut Ultra Bran nykyiset ja entiset jäsenet valottavat yhtyeen taivalta muodostaen kokonaisvaltaisen ja rikkaan kuvan tämän huippulahjakkaiden nuorten aikuisten kollektiivin elämänkaaresta. Näin lukija pääsee keskelle Ultra Bran tarinaa tavalla, joka ei ole aiemmin ollut mahdollista. Mitä esimerkiksi luki papereissa, jotka Anni Sinnemäki jätti yllättäen Kerkko Koskisen pianon päälle?
Mervi Vuorela (s. 1984) on Helsingissä asuva freelance-toimittaja. Hänen ensimmäinen tietokirjansa, Ville Similän kanssa tehty Valtio vihaa sua - suomalainen punk ja hardcore 1985-2015, oli ehdolla Kanava-tietokirjapalkinnon saajaksi vuonna 2015. Ville Similä (s. 1977) on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, tietokirjailija ja basisti.
339 pages, Hardcover
First published August 1, 2018
15 people are currently reading
156 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 44 reviews
January 19, 2020
Ultra Bra -yhtyeen elämäkerta Sokeana hetkenä on ihan ehdotonta luettavaa kaikille yhtyeen faneille. Vuosituhannen vaihteen ikonisimman yhtyeen vaiheitten muistelemisen siivellä pääsee palaamaan omaan nuoruuteensa. Mukava aikamatka!
Aluksi järkälemäiseltä vaikuttava kirja paljastuu todella nopeaksi luettavaksi. Hetken kuluttua olen edelleen samaan mieltä kirjan fyysisistä ominaisuuksista. Harvinaisen ikävä pöydällä tai sylissä pidettävä opus. Onneksi teksti on tyyliltään journalistista ja sujuvaa ja kuvat kiinnostavia. Syntyy vaikutelma, kuin lukisi kerralla kaikki Ultra Brasta kirjoitetut lehtiartikkelit paksukantisesta kansiosta. Sisällön voi hotkia vauhdilla, jolloin kirjan fyysinen kömpelyys ei vaivaa kauan.
Journalistinen lähestymistapa eli selkeitten, vaihtuvien näkökulmien valitseminen ja yksityiskohtien osoitteleminen on eduksi tälle aiheelle. Tässä kirjassa pääosassa on luontevasti Kerkko Koskinen, mikä ilahduttaa minua hänen musiikkinsa suurena ihailijana. Myös Anni Sinnemäen rooli korostuu. Tämän työparin ja pariskunnan elämästä saadaan tietää yksityiskohtia, jotka ovat päätyneet osaksi Ultra Bran ja myöhemmin Koskisen muitten kokoonpanojen laulutekstejä. Kiinnostavien detaljien metsästämiseen on selvästi nähty vaivaa. Lukijalle kerrotaan täsmällisesti muun muassa, kuinka pitkään Sinnemäen kauppareissut kestivät (= mitä Koskinen ehti sillä välin säveltää) ja kuinka monta ääntä hän sai päästessään eduskuntaan.
Ultra Bran kokoisesta yhtyeestä voisi olla vaikea kirjoittaa tasapuolisesti niin, että kukin jäsen joutuisi vuorotellen samansuuruiseen valokeilaan. On selvää, että maestro Koskisen, "komppiryhmän" eli Antti Lehtisen, Joel Melasniemen ja Tommi Saarikiven sekä sanoittajien merkityksen korostuessa muut saavat niukemmin tilaa. Vähemmälle käsittelylle jäävät etenkin puhaltajat. Esimerkiksi Ilmari Pohjola, ainakin minua kiehtova henkilö ja muusikko, pelkistyy pasuunaa soittamassa käyneeksi poikaseksi ja Jan Pethmanin vakiohuonetoveriksi, joka masentuu kenenkään huomaamatta. Tämä on harmillista, sillä nimenomaan näistä julkisuudessa vähemmän tunnetuista jäsenistä olisi ollut kiinnostavaa kuulla lisää.
Haastateltujen puhetapa on tavoitettu loistavasti. Erityisesti huvittivat sitaatit Janne Saarikiven muisteloista. En lainkaan ihmettele, että monet toimittajat pitävät häntä mieluisana haastateltavana. Sen sijaan jotkut muut kirjassa ääneen pääsevistä henkilöistä eivät sitaattien perusteella vaikuta kovin kiinnostavilta. Huomasin välillä ihmetteleväni, kuinka vähän sanottavaa joillakin tuntuu olevan (tai millaisia asioita heidät on pantu sanomaan tässä kirjassa). Toisaalta tämä osaltaan selittänee Ultra Bran jäsenten roolien ja sananvallan epätasaista jakautumista niin yhtyeen sisällä kuin julkisuudessa. Yhtye on ilman muuta ollut Kerkko Koskisen luomus, jossa muut – niin vakiintunut kuin heidän asemansa onkin ollut – ovat apulaisina toteuttaneet maestron näkemystä.
Kirja vaikuttaa kirjoitetun nimenomaan UB-faneille. Lukijan on tiedettävä tai muistettava henkilöitten koko nimet ja soittajien instrumentit, koska muuten putoaa kärryiltä. Teksti sisältää myös paljon implikoituja viittauksia yhtyeen kappaleisiin. No, fanit eivät mitenkään voi olla huomaamatta näitä tarkoituksellisia sananvalintoja. Sen sijaan vähän turhan päälleliimatuilta tuntuivat lukujen otsikot, jotka olivat poimintoja tunnetuimpien kappaleitten sanoituksista tai nimistä. Olisiko teemat saanut välitettyä ihan ominkin sanoin?
Kaikesta kritiikistäni huolimatta pidin kirjasta todella paljon. Siinä on erittäin näppärästi kerrottu Ultra Bran tarina pitkittyneestä koululaisvitsistä yhden sukupolven kulttiyhtyeeksi. On aina jännittävää kuulla, miten itselle tärkeän yhtyeen mikäkin kappale on syntynyt. Ja nytpä selvisi sekin, mistä Kerkko Koskinen löysi soololevyilleen ja kollektiiviinsa Eeva Koivusalon, yhden Suomen kaikkien aikojen parhaista basisteista!
Aluksi järkälemäiseltä vaikuttava kirja paljastuu todella nopeaksi luettavaksi. Hetken kuluttua olen edelleen samaan mieltä kirjan fyysisistä ominaisuuksista. Harvinaisen ikävä pöydällä tai sylissä pidettävä opus. Onneksi teksti on tyyliltään journalistista ja sujuvaa ja kuvat kiinnostavia. Syntyy vaikutelma, kuin lukisi kerralla kaikki Ultra Brasta kirjoitetut lehtiartikkelit paksukantisesta kansiosta. Sisällön voi hotkia vauhdilla, jolloin kirjan fyysinen kömpelyys ei vaivaa kauan.
Journalistinen lähestymistapa eli selkeitten, vaihtuvien näkökulmien valitseminen ja yksityiskohtien osoitteleminen on eduksi tälle aiheelle. Tässä kirjassa pääosassa on luontevasti Kerkko Koskinen, mikä ilahduttaa minua hänen musiikkinsa suurena ihailijana. Myös Anni Sinnemäen rooli korostuu. Tämän työparin ja pariskunnan elämästä saadaan tietää yksityiskohtia, jotka ovat päätyneet osaksi Ultra Bran ja myöhemmin Koskisen muitten kokoonpanojen laulutekstejä. Kiinnostavien detaljien metsästämiseen on selvästi nähty vaivaa. Lukijalle kerrotaan täsmällisesti muun muassa, kuinka pitkään Sinnemäen kauppareissut kestivät (= mitä Koskinen ehti sillä välin säveltää) ja kuinka monta ääntä hän sai päästessään eduskuntaan.
Ultra Bran kokoisesta yhtyeestä voisi olla vaikea kirjoittaa tasapuolisesti niin, että kukin jäsen joutuisi vuorotellen samansuuruiseen valokeilaan. On selvää, että maestro Koskisen, "komppiryhmän" eli Antti Lehtisen, Joel Melasniemen ja Tommi Saarikiven sekä sanoittajien merkityksen korostuessa muut saavat niukemmin tilaa. Vähemmälle käsittelylle jäävät etenkin puhaltajat. Esimerkiksi Ilmari Pohjola, ainakin minua kiehtova henkilö ja muusikko, pelkistyy pasuunaa soittamassa käyneeksi poikaseksi ja Jan Pethmanin vakiohuonetoveriksi, joka masentuu kenenkään huomaamatta. Tämä on harmillista, sillä nimenomaan näistä julkisuudessa vähemmän tunnetuista jäsenistä olisi ollut kiinnostavaa kuulla lisää.
Haastateltujen puhetapa on tavoitettu loistavasti. Erityisesti huvittivat sitaatit Janne Saarikiven muisteloista. En lainkaan ihmettele, että monet toimittajat pitävät häntä mieluisana haastateltavana. Sen sijaan jotkut muut kirjassa ääneen pääsevistä henkilöistä eivät sitaattien perusteella vaikuta kovin kiinnostavilta. Huomasin välillä ihmetteleväni, kuinka vähän sanottavaa joillakin tuntuu olevan (tai millaisia asioita heidät on pantu sanomaan tässä kirjassa). Toisaalta tämä osaltaan selittänee Ultra Bran jäsenten roolien ja sananvallan epätasaista jakautumista niin yhtyeen sisällä kuin julkisuudessa. Yhtye on ilman muuta ollut Kerkko Koskisen luomus, jossa muut – niin vakiintunut kuin heidän asemansa onkin ollut – ovat apulaisina toteuttaneet maestron näkemystä.
Kirja vaikuttaa kirjoitetun nimenomaan UB-faneille. Lukijan on tiedettävä tai muistettava henkilöitten koko nimet ja soittajien instrumentit, koska muuten putoaa kärryiltä. Teksti sisältää myös paljon implikoituja viittauksia yhtyeen kappaleisiin. No, fanit eivät mitenkään voi olla huomaamatta näitä tarkoituksellisia sananvalintoja. Sen sijaan vähän turhan päälleliimatuilta tuntuivat lukujen otsikot, jotka olivat poimintoja tunnetuimpien kappaleitten sanoituksista tai nimistä. Olisiko teemat saanut välitettyä ihan ominkin sanoin?
Kaikesta kritiikistäni huolimatta pidin kirjasta todella paljon. Siinä on erittäin näppärästi kerrottu Ultra Bran tarina pitkittyneestä koululaisvitsistä yhden sukupolven kulttiyhtyeeksi. On aina jännittävää kuulla, miten itselle tärkeän yhtyeen mikäkin kappale on syntynyt. Ja nytpä selvisi sekin, mistä Kerkko Koskinen löysi soololevyilleen ja kollektiiviinsa Eeva Koivusalon, yhden Suomen kaikkien aikojen parhaista basisteista!
September 5, 2018
Loistava bändikirja! Täysin en edes hahmota, miten toimittajat Similä ja Vuorela ovat voineet saada jättimäisestä orkesterista näin kauniisti soljuvan ja tasapuolisesti yksilöille ääntä antavan kokonaisuuden. Ihan huikea homma, Tieto-Finlandia-ehdokasmatskua olisi tämä. Toimii myös ajankuvateoksena niille, jotka eivät välitä Ultra Brasta. Toimii myös taiteen tekemisen sekä taidejohtamisen yhdenlaisena kuvauksena.
Teoksena tinkimätön, hieno.
Teoksena tinkimätön, hieno.
September 26, 2018
Tämä kirja vastaa hyvin moniin kysymyksiin, joita Ultra Brasta on haluttu tietää, kuten miten tuollainen bändi on muodostunut, miten UB:n sanoitukset, sävellykset ja sovitukset ovat muodostuneet, millaista bänditoiminnan pyörittäminen tuolla porukalla on ollut jne. Vaikka olen (ainakin omasta mielestäni) tiennyt Ultra Brasta jo aiemminkin aika paljon, niin tämän myötä sain silti paljon uutta tietoa siitä ja toisaalta tämän lukemisen ansiosta joitain UB:n kappaleita kuunnellessa olen saattanut bongata niistä joitain asioita, joihin en ole kiinnittänyt aiemmin huomiota riippumatta siitä miten paljon olen kuunnellut niitä aiemmin. Kirjassa tuodaan UB:a esiin hyvin monipuolisesta näkökulmasta, mikä on ehdottomasti plussaa. Käytännössä jokainen bändissä tai sen taustalla vaikuttanut henkilö pääsee kirjassa ääneen ja tuomaan siten oman näkökulmansa asioista esiin. Ehkä olisin kaivannut kirjan loppuun luetteloa Ultra Bran diskografiasta ja pienenä miinuksena jokunen poliittisen vasemmiston järjestöhistoriaan liittyvä virhe, mutta nämä ovat erinomaisen kokonaisuuden rinnalla niin pieniä nyansseja, etteivät ne heikennä kokonaisarvosanaa.
July 9, 2019
Ultra Bra oli aikoinaan minulle niin tärkeä bändi, että hirvitti tarttua tähän kirjaan. Kuuntelin ja ihailin UB:ta maanisesti koko teini-ikäni. Bändin laulut ja sen ympärillä hohkanut kulttuuri edustivat lupauksia siitä, miten hienoa elämä sitten on, kun olen taidelukiossa tai aikuisena luovimassa boheemeissa baareissa ja ihmissuhteissa. Kannet avattuani en pystynyt lopettamaan tämän lukemista oikein hetkeksikään. Kirja meni kovasti tunteisiin, samalla tavalla kuin bändin musiikin kuunteleminen vuosien jälkeen. Muistin kaikki ne teiniangstit ja -haaveet (ja myös sen, miten elämä ei mennytkään taidelukiossa tai parikymppisenä yhtä loistokkaasti kuin näillä lapsuuden sankareilla), kuulin päässäni kaikki laulut, ahmin 1990-luvun Helsingin kuvausta ja nautin joka hetkestä. Kannatti lukea.
January 30, 2019
Jokin taika tässä oli - äkkiseltään ei tule mieltään toista kirjaa, joka olisi vienyt minut näin vahvasti aikamatkalle. Nousukausi, City-lehti, Jyrki ja ylimieliset taidekoululaiset sytyttelivät niin monia varhaisteini-iän muistoja, että hetkittäin tuntui kun olisi lukenut jonkun oman tuttunsa elämäkertaa.
Kirja kattaa sopivassa suhteessa kappaleiden syntyhistoriaa, sisäisiä riitoja, kiertuesekoiluja ja muuta ajankuva, ja pysyy vielä kaiken huipuksi kompaktissa mitassa. Kirjan luki helposti muutamassa iltapäivässä, mihin auttoi myös kirjailijakaksikon sujuva lause. Ehdottomasti suomalaisten bändikirjojen parhaimmistoa
Kirja kattaa sopivassa suhteessa kappaleiden syntyhistoriaa, sisäisiä riitoja, kiertuesekoiluja ja muuta ajankuva, ja pysyy vielä kaiken huipuksi kompaktissa mitassa. Kirjan luki helposti muutamassa iltapäivässä, mihin auttoi myös kirjailijakaksikon sujuva lause. Ehdottomasti suomalaisten bändikirjojen parhaimmistoa
October 8, 2024
27.12.2019
Pidin tästä todella paljon! Paljon ihania kuvia, hauskoja sattumuksia ja tietysti uskomaton menestystarina. Eniten naurattaa se, että Emma-palkinnon Ultra Bralta veivät Smurffit. Tekee mieli ostaa keltainen sadetakki.
7.10.2024
Enpä olisi viimeksi tätä lukiessani uskonut, että vielä joskus tulisi mahdollisuus nähdä Ultra Bra Olympiastadionilla!!
Jostain kohtaa kirjaa nappasin ylös luonnehdinnan
"umpiporvarillinen bändi, joka nousi kuuluisuuteen vasemmistolaisuuden kautta", tuntui osuvalta kiteytykseltä.
Pidin tästä todella paljon! Paljon ihania kuvia, hauskoja sattumuksia ja tietysti uskomaton menestystarina. Eniten naurattaa se, että Emma-palkinnon Ultra Bralta veivät Smurffit. Tekee mieli ostaa keltainen sadetakki.
7.10.2024
Enpä olisi viimeksi tätä lukiessani uskonut, että vielä joskus tulisi mahdollisuus nähdä Ultra Bra Olympiastadionilla!!
Jostain kohtaa kirjaa nappasin ylös luonnehdinnan
"umpiporvarillinen bändi, joka nousi kuuluisuuteen vasemmistolaisuuden kautta", tuntui osuvalta kiteytykseltä.
February 21, 2019
Ihmeellistä, että tämä kirja on päässyt tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, koska kirjana se ei ole kovin ihmeellinen, vaikka kertookin ihmeellisestä Ultra Brasta. Mutta jos on tykännyt Ultra Brasta, kyllä se kannattaa lukea ihan vaan siksi, että se tuo mieleen merkityksiä, joita UB:n lauluilla ja jäsenillä on ollut omassa elämässä.
July 22, 2025
Tosi keveä ja mukaansatempaava, spontaanisti lähdin lukemaan tätä ja se imaisikin nopeasti mukaansa. Pidän itseäni jonkinlaisena Ultra Bra -myöhäisherännäisenä, kun en innostunut niistä (kallion)lukioikäisenä kuten olisi varmaan käynyt kuulunut asiaan. Tosi mielenkiintoista kun kirjan tekoaikaan bändin jäsenet ovat olleet nelikymppisiä, ja siten sisältö on retrospektiivistä parikymppisyyden tarkastelua. Hauskaa myös huomata, että en ehkä ollutkaan itse niin ulapalla bändin yksityiskohdista kuin kuvittelin, vaan kokonaisuus oli aika valtava ja osa jäsenistäkin hukkui massaan. Kuten Tommi Saarikivi sen muotoili: 12-päinen hirviö.
Jotain outoa jo mainittujen asioiden toistoa oli, ja prologin comeback-keikan hekumointi tuntui näin jälleen uuden comeback-keikan kynnyksellä lähinnä koomiselta, mutta tää oli kyllä nautinnollista luettavaa!
Jotain outoa jo mainittujen asioiden toistoa oli, ja prologin comeback-keikan hekumointi tuntui näin jälleen uuden comeback-keikan kynnyksellä lähinnä koomiselta, mutta tää oli kyllä nautinnollista luettavaa!
January 22, 2020
Ollakseen suht iso ja painava kirja, tämä oli yllättävän ahmittava: luin sen muutamassa päivässä. Tykkäsin todella paljon siitä, että kaikkia bändin jäseniä ja useita muitakin heihin liittyviä ihmisiä oli haastateltu. Kuvat olivat myös tosi kivoja. UB oli outo ja kummallinen bändi, mutta kaikessa överiydessään loistava.
(Totesin kyllä lukiessani myös sen, että olen onnekas kun en ole joutunut tekemään töitä Kerkko Koskisen kanssa...)
(Totesin kyllä lukiessani myös sen, että olen onnekas kun en ole joutunut tekemään töitä Kerkko Koskisen kanssa...)
September 9, 2018
Kirja yllätti olemalla oletuksia parempi. Kirja oli kasattu onnistuneella tavalla ja sain tietää paljon uutta yhtyeestä. Pidin siitä, että pieniäkin yksityiskohtia kerrottiin.
Olisi ollut mahtavaa, että äänikirjassa olisi välissä ollut kappaleet musiikin kanssa. Olisi sopinut, kun käsitellyt biisit alkoivat joka tapauksessa soida päässä.
Olisi ollut mahtavaa, että äänikirjassa olisi välissä ollut kappaleet musiikin kanssa. Olisi sopinut, kun käsitellyt biisit alkoivat joka tapauksessa soida päässä.
May 10, 2019
Sukupolvikokemus. Maailman kuva. Vai tarina aikaansa suuremmasta bändistä, joka eli vaivaiset kuusi vuotta ja jonka musiikki elää. Kun lainasin Sokeana Hetkenä kirjastosta en edes ajatellut lukea sitä, mutta ekat sivut osoitti toisin. Ajallinen yhteys omaan elämään, tutut ja puolitutut, päässä soivat biisit. Tämä kirja oli mukava lukea.
Mutta mihin jäi Arto Talme kirjan sivuilta?
Mutta mihin jäi Arto Talme kirjan sivuilta?
February 18, 2020
Todella hieno syväluotaus suomen mahtipontisimman bändin uraan. Viimeinen tähti jäi saavuttamatta, koska lopussa kirjassa laitetaan turhan nopea vaihe päälle ja Kalifornia ja Vesireittejä -albumit kahlataan läpi turhan ripeästi. Niille ei suoda samanlaista valokeilaa kuin bändin kahdelle ensimmäiselle albumille.
November 11, 2018
Todella hyvin kirjoitettu tietokirja hienosta yhtyeestä. Oli kuin todella pitkä lehtijuttu, mielenkiinto pysyi kuitenkin koko ajan yllä. Ehkä olisin kaivannut enemmän tietoa siitä, mitä yhtyeen jäsenille nyt kuuluu. Mutta vahva suositus, jos Ultra Bran musiikki on lähellä sydäntä!
September 27, 2018
Ihana nostalgiamatka omiin lukioaikoihin. Samalla hyvin kirjoitettu, aikajana pysyy kasassa ja kaikki bändin jäsenet pääsevät ääneen. Tasapainoinen ja aidonoloinen.
November 19, 2020
Mainio ja koukuttava kuvaus mielenkiintoisen bändin taipaleesta.
August 24, 2025
Erinomainen teos! Parhaita elämänkertoja mitä olen lukenut! Todella sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen. Kaikkia bändin jäseniä ja siihen vaikuttaneita on haastateltu ja bändin elämänkaari on eheä eikä jätä kysymyksiä.
Ainoa mitä tähän olisi voinut lisätä alkuun on sivu jossa olisi kaikkien kuvat ja nimet, jotta pysyy paremmin kärryillä.
Ainoa mitä tähän olisi voinut lisätä alkuun on sivu jossa olisi kaikkien kuvat ja nimet, jotta pysyy paremmin kärryillä.
January 12, 2025
Kivaa kontekstia Ultra Bran biiseihin ja niiden nousuun!
September 23, 2025
”Bändin elämäkerta.”
Kirjassa taustoitettiin pitkälti sitä, mistä Ultra Bran biisien sanoitukset kumpuavat ja miten bändin toiminta kehittyi 1990-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2001.
Kerronnassa on mukana paljon suoria lainauksia bändin jäseniltä. Lisäksi kirjassa oli mukavan paljon kuvia. Pidin siitä, että kirjassa tuotiin esille kaikkien bändin jäsenten ja taustalla olleiden henkilöiden tarinoita ja näkökulmia bändin toiminnasta tasapuolisesti – toki painottaen ”taiteellisen johtajan” Kerkko Koskisen näkökulmia.
Kirja vastasi moneen kysymykseen, joita Ultra Bran fanina olen pohtinut.
Kirjassa taustoitettiin pitkälti sitä, mistä Ultra Bran biisien sanoitukset kumpuavat ja miten bändin toiminta kehittyi 1990-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2001.
Kerronnassa on mukana paljon suoria lainauksia bändin jäseniltä. Lisäksi kirjassa oli mukavan paljon kuvia. Pidin siitä, että kirjassa tuotiin esille kaikkien bändin jäsenten ja taustalla olleiden henkilöiden tarinoita ja näkökulmia bändin toiminnasta tasapuolisesti – toki painottaen ”taiteellisen johtajan” Kerkko Koskisen näkökulmia.
Kirja vastasi moneen kysymykseen, joita Ultra Bran fanina olen pohtinut.
August 13, 2025
Mun piti lukea tämä jo sen ilmestyttyä seitsemän vuotta sitten, mutta en vain ehtinyt. Nyt tämä siivitti tulevan Olympiastadionin keikan fiilistelyä.
UB on ollut lempibändini aina. Tämä kirja oli antoisa, hauska ja koskettavakin lukukokemus. Paljon jo tiesin, mutta silti opin uutta.
Rakenne teoksessa on hieman sirpaleinen ja toisteinen, mutta näin massiivisen ja kaaottisenkin orkesterin kuvaamisessa se kuitenkin onnistuu erinomaisesti.
Ihania kuvia ja nostalgiahermoon purevia muistoja. Iski myös kipeästi siihen osaan musta, joka tuskailee tässä 24/7 media- ja äänivyöryn maailmassa. Onneksi UB tuli juuri silloin ysärillä eikä yhtään myöhemmin. Täydellinen momentum.
UB on ollut lempibändini aina. Tämä kirja oli antoisa, hauska ja koskettavakin lukukokemus. Paljon jo tiesin, mutta silti opin uutta.
Rakenne teoksessa on hieman sirpaleinen ja toisteinen, mutta näin massiivisen ja kaaottisenkin orkesterin kuvaamisessa se kuitenkin onnistuu erinomaisesti.
Ihania kuvia ja nostalgiahermoon purevia muistoja. Iski myös kipeästi siihen osaan musta, joka tuskailee tässä 24/7 media- ja äänivyöryn maailmassa. Onneksi UB tuli juuri silloin ysärillä eikä yhtään myöhemmin. Täydellinen momentum.
May 17, 2020
Nappasin tämän kirjan vähän vahingossa Oodin hyllystä ennen kirjastojen koronakaranteenin alkamista. Olin miettinyt jo aiemmin, että minulle voisi tehdä hyvää lukea enemmän tämäntyylisiä kirjoja.
Emmin kuitenkin pitkään ennen kuin aloin lukea Ultra Bran tarinasta. Kirja oli niin hitsin painava, että sen lukeminen tuntui vähän raskaalta iltaisin sängyssä. Kun sitten kuitenkin pääsin alkuun, tempauduin jo ensimmäisellä lukukerralla mukaan yli 70 sivun ajaksi.
Muistan ostaneeni Vesireittejä-albumin yläasteella tamperelaisesta Makedonia-divarista (en ole varma, muistanko divarin nimen oikein). Olin aloittanut seitsemännellä luokalla musiikkiluokan ja uudet kaverini fiilistelivät Ultra Brata. Toki olin aiemmin jo kuullut Sinä lähdit pois -hitin ja varmasti myös muita kappaleita, mutta oma kosketukseni bändiin oli melko olematon. Muistan kuunnelleeni Vesireittejä monesti, mutta se ei muotoutunut mitenkään erityisen tärkeäksi levyksi kuuntelukerroista huolimatta. Pidin sitä enemmänkin osana suomalaisen popmusiikin yleissivistystä, jota minulla ei ennen yläasteelle tuloa ollut juurikaan kertynyt.
Ultra Bra jäi yläasteelle: en ole juurikaan kuunnellut bändiä sen koommin. Kun UB teki comeback-keikkansa, vähän hävetti, kun en ollut yhtään innoissani enkä mennyt keikoille. Toisin oli monen muun kaverin keikalla: tuntui, että some suorastaan kiehui.
Koska minulle ei ollut ehtinyt muodostua mitään kovinkaan henkilökohtaista suhdetta Ultra Brahan, olin vähän ihmeissäni, kun päädyin valitsemaan tämän kirjan lainattavaksi. Tärkein syy valintaan oli kuitenkin se, että koen musiikkiin liittyvän kulttuurisen pääomani melko ohueksi. Heh. Siksi ajattelin, että voisi olla sekä hyödyllistä että kiinnostavaa lukea Ultra Bran vaiheista. Olin onneksi oikeassa.
Kirja oli mielestäni melko ansiokas: se raportoi avartavasti yhtyeen kaikkia vaiheita alusta loppuun saakka. Koin siinä olleen kuitenkin joitakin heikkouksia. Ensinnäkin kirjan rakenne oli melko raskas (enkä tarkoita tässä nyt pelkästään fyysistä painoa, heh). Se mielestäni vaati lukijalta joitakin ennakkotietoja, joita ainakaan minulla ei ehkä ollut tarpeeksi, vaikka toki jotakin jo aiemmin tiesin. Toki jokainen Ultra Bran vaiheeseen vaikuttanut henkilö esiteltiin, mutta koska henkilöitä oli runsaasti, nimet ja vaiheet menivät iloisesti sekaisin. Olisinkin ehkä kaivannut jonkinlaisia selkeitä lukuja tai muita rakenteeseen liittyviä tyylivalintoja, jotka olisivat helpottaneet valtavaan joukkoon tutustumista. Tai sitten lukijan olisi pitänyt olla enemmän hereillä. :D
Minulle merkittävin anti ei kuitenkaan ollut, yllättävää kyllä, Ultra Bra -tietouden lisääntyminen vaan eräänlainen vertaistuki. Kirjasta oli luettavissa sekä suoraan että rivien välistä tietynlaista nuoruuden kipuilua ja kokeilua. Pidin myös siitä, että kirja oli ainakin minun näkökulmastani uskottava, rehellinen. Se ei kuvannut Ultra Bran matkaa selkeänä ja suoralinjaisena menestystarinana vaan kertoi avoimesti ongelmista ja riidoista.
Raskassoutuisuudesta huolimatta tämä kirja on mielenkiintoinen ja erinomainen kuvaus Ultra Brasta. Jos bändin historia kiinnostaa edes hiukan, suosittelen tarttumaan tähän teokseen! Minusta erityisen mielenkiintoista oli tutustua esimerkiksi Anni Sinnemäkeen, Terhi Kokkoseen ja muihin edelleenkin jollain tapaa julkisuudessa oleviin henkilöihin ja heidän taustaansa tämän kirjan avulla.
Emmin kuitenkin pitkään ennen kuin aloin lukea Ultra Bran tarinasta. Kirja oli niin hitsin painava, että sen lukeminen tuntui vähän raskaalta iltaisin sängyssä. Kun sitten kuitenkin pääsin alkuun, tempauduin jo ensimmäisellä lukukerralla mukaan yli 70 sivun ajaksi.
Muistan ostaneeni Vesireittejä-albumin yläasteella tamperelaisesta Makedonia-divarista (en ole varma, muistanko divarin nimen oikein). Olin aloittanut seitsemännellä luokalla musiikkiluokan ja uudet kaverini fiilistelivät Ultra Brata. Toki olin aiemmin jo kuullut Sinä lähdit pois -hitin ja varmasti myös muita kappaleita, mutta oma kosketukseni bändiin oli melko olematon. Muistan kuunnelleeni Vesireittejä monesti, mutta se ei muotoutunut mitenkään erityisen tärkeäksi levyksi kuuntelukerroista huolimatta. Pidin sitä enemmänkin osana suomalaisen popmusiikin yleissivistystä, jota minulla ei ennen yläasteelle tuloa ollut juurikaan kertynyt.
Ultra Bra jäi yläasteelle: en ole juurikaan kuunnellut bändiä sen koommin. Kun UB teki comeback-keikkansa, vähän hävetti, kun en ollut yhtään innoissani enkä mennyt keikoille. Toisin oli monen muun kaverin keikalla: tuntui, että some suorastaan kiehui.
Koska minulle ei ollut ehtinyt muodostua mitään kovinkaan henkilökohtaista suhdetta Ultra Brahan, olin vähän ihmeissäni, kun päädyin valitsemaan tämän kirjan lainattavaksi. Tärkein syy valintaan oli kuitenkin se, että koen musiikkiin liittyvän kulttuurisen pääomani melko ohueksi. Heh. Siksi ajattelin, että voisi olla sekä hyödyllistä että kiinnostavaa lukea Ultra Bran vaiheista. Olin onneksi oikeassa.
Kirja oli mielestäni melko ansiokas: se raportoi avartavasti yhtyeen kaikkia vaiheita alusta loppuun saakka. Koin siinä olleen kuitenkin joitakin heikkouksia. Ensinnäkin kirjan rakenne oli melko raskas (enkä tarkoita tässä nyt pelkästään fyysistä painoa, heh). Se mielestäni vaati lukijalta joitakin ennakkotietoja, joita ainakaan minulla ei ehkä ollut tarpeeksi, vaikka toki jotakin jo aiemmin tiesin. Toki jokainen Ultra Bran vaiheeseen vaikuttanut henkilö esiteltiin, mutta koska henkilöitä oli runsaasti, nimet ja vaiheet menivät iloisesti sekaisin. Olisinkin ehkä kaivannut jonkinlaisia selkeitä lukuja tai muita rakenteeseen liittyviä tyylivalintoja, jotka olisivat helpottaneet valtavaan joukkoon tutustumista. Tai sitten lukijan olisi pitänyt olla enemmän hereillä. :D
Minulle merkittävin anti ei kuitenkaan ollut, yllättävää kyllä, Ultra Bra -tietouden lisääntyminen vaan eräänlainen vertaistuki. Kirjasta oli luettavissa sekä suoraan että rivien välistä tietynlaista nuoruuden kipuilua ja kokeilua. Pidin myös siitä, että kirja oli ainakin minun näkökulmastani uskottava, rehellinen. Se ei kuvannut Ultra Bran matkaa selkeänä ja suoralinjaisena menestystarinana vaan kertoi avoimesti ongelmista ja riidoista.
Raskassoutuisuudesta huolimatta tämä kirja on mielenkiintoinen ja erinomainen kuvaus Ultra Brasta. Jos bändin historia kiinnostaa edes hiukan, suosittelen tarttumaan tähän teokseen! Minusta erityisen mielenkiintoista oli tutustua esimerkiksi Anni Sinnemäkeen, Terhi Kokkoseen ja muihin edelleenkin jollain tapaa julkisuudessa oleviin henkilöihin ja heidän taustaansa tämän kirjan avulla.
July 24, 2025
Kiinnostavaa historiaa, anekdootteja ja tarinoita ihanien lyriikoiden takana ❤️
April 25, 2020
Similä & Vuorela -kaksikko on kirjoittanut mainion historiikin muutama vuosi sitten uudelleen aktivoituneesta Ultra Brasta.
Kaiken piti alun pitäen olla vain taidelukiolaisten harmiton pastissi ja kumarrus Agit Propin perinteelle. Mutta niinhän siinä kävi, että tie veikin pajon pidemälle. Vuosituhannen vaihteessa Ultra Bra oli yksi Suomen suosituimpia yhtyeitä. Bändi lopetti toimintansa neljän albumin jälkeen vuonna 2001.
Sokeana hetkenä kertoo tarinan kronologisesti painopisteen ollessa oikeutetusti Ultra Bran säveltäjässä, Kerkko Koskisessa. Yhtyeessä operoi kolmetoista muusikkoa, jotka toki kaikki pääsevät kirjassa ääneen. Samoin bändin keskeisin sanoittaja, Anni Sinnemäki. Tämä tuntuu olevan tasapainoisssa lukijan näkökulmasta.
Kuten suurin osa muusikoiden tai bändein historiikeista, tälläkin kertaa käydään läpi yhtyeen syntyminen, levytykset, oleellisimmat keikat ja bändin sisäiset kiemurat sekä yhtyeen merkittävimmät virstanpylväät. Sokeana hetkenä ei mene kovin syvälle yksityiskohtiin. Myös tämä on lukijan kannalta hyvä asia. Lukijana minua ei alkanut missään vaiheessa puuduttamaan. Minua olisi kenties kiinnostanut vieläkin enemmän yhtyeen sisäinen dynamiikka ja vuorovaikutus. Ultra Bra kun on soittajamäärältään kovin poikkeuksellinen muihin bändeihin verrattuna. Toki tätä kirjassa avataankin (muun muassa puhelinsoittokaaviolla eli kelle kenenkin piti bändin sisällä soittaa jos oli tiedotettavia asioita), mutta veikkaan, että sisäisistä suhteista olisi ollut enemmänkin ammennettavaa.
Kuvat on taitettu tekstin sekaan ja taitto on täysi, mutta silti helppoluinen. Ultra Bra on saanut arvoisensa teoksen.
Kaiken piti alun pitäen olla vain taidelukiolaisten harmiton pastissi ja kumarrus Agit Propin perinteelle. Mutta niinhän siinä kävi, että tie veikin pajon pidemälle. Vuosituhannen vaihteessa Ultra Bra oli yksi Suomen suosituimpia yhtyeitä. Bändi lopetti toimintansa neljän albumin jälkeen vuonna 2001.
Sokeana hetkenä kertoo tarinan kronologisesti painopisteen ollessa oikeutetusti Ultra Bran säveltäjässä, Kerkko Koskisessa. Yhtyeessä operoi kolmetoista muusikkoa, jotka toki kaikki pääsevät kirjassa ääneen. Samoin bändin keskeisin sanoittaja, Anni Sinnemäki. Tämä tuntuu olevan tasapainoisssa lukijan näkökulmasta.
Kuten suurin osa muusikoiden tai bändein historiikeista, tälläkin kertaa käydään läpi yhtyeen syntyminen, levytykset, oleellisimmat keikat ja bändin sisäiset kiemurat sekä yhtyeen merkittävimmät virstanpylväät. Sokeana hetkenä ei mene kovin syvälle yksityiskohtiin. Myös tämä on lukijan kannalta hyvä asia. Lukijana minua ei alkanut missään vaiheessa puuduttamaan. Minua olisi kenties kiinnostanut vieläkin enemmän yhtyeen sisäinen dynamiikka ja vuorovaikutus. Ultra Bra kun on soittajamäärältään kovin poikkeuksellinen muihin bändeihin verrattuna. Toki tätä kirjassa avataankin (muun muassa puhelinsoittokaaviolla eli kelle kenenkin piti bändin sisällä soittaa jos oli tiedotettavia asioita), mutta veikkaan, että sisäisistä suhteista olisi ollut enemmänkin ammennettavaa.
Kuvat on taitettu tekstin sekaan ja taitto on täysi, mutta silti helppoluinen. Ultra Bra on saanut arvoisensa teoksen.
January 1, 2020
Oikein toimiva ja viihdyttävä kirja. Tosin tuskin tähtiä tulisi noin monta, jollei UB olisi itselleni tärkeä yhtye. Silti: kirjaa varten on kerätty valtava määrä materiaalia (haastatteluja) ja niistä on saatu rakennettua runsas mutta hallittu paketti. Pariin kertaa oli toistoa, vähän kuin että lukija ei kenties muistaisi, mitä edellisessä luvussa oli juuri kerrottu, mutta ehkä se oli tyylikeino?
Tämä vertautuu pakostakin juuri lukemaani Juice-kirjaan. Tämä vetää siitä pidemmän korren ainakin siinä mielessä, että yhtyeen/artistin uran loppukaari vedettiin napakammin kasaan. Vähän kyllä jäin kaipaamaan albumiluetteloa, että mikä biisi oli milläkin levyllä, mutta senhän toki löytää helposti netistä.
Tämä vertautuu pakostakin juuri lukemaani Juice-kirjaan. Tämä vetää siitä pidemmän korren ainakin siinä mielessä, että yhtyeen/artistin uran loppukaari vedettiin napakammin kasaan. Vähän kyllä jäin kaipaamaan albumiluetteloa, että mikä biisi oli milläkin levyllä, mutta senhän toki löytää helposti netistä.
July 17, 2022
Kirjan kertomuksista ja haastattelusitaateista välittyy ylimielinen sävy. Ultra Bra on aina ollut ylimielinen tekstijulkaisuissaan, esim. kokoelmalevynsä tekstivihkosessa. Ultra Bralla vain on katetta ylimielisyytensä, niin tasokas ja taitava kokoonpano se oli. Ei ole sen jälkeen tullut yhtään vastaavilla musiikillisilla keinoilla yrittäjää esille.
Erikoinen yksityiskohta on, että kirjassa ei sanallakaan mainita Kerkko Koskisen ja PMMP:n viiden keikan Ultra Bra biisien yhteiskiertuetta vuonna 2010. Vaikka muutoin kirjassa käsitellään pitkässä osuudessa Ultra Bran päättymisen jälkeiset vuodet ja jäsenten soolourat ja pienimuotoisemmatkin projektit.
Erikoinen yksityiskohta on, että kirjassa ei sanallakaan mainita Kerkko Koskisen ja PMMP:n viiden keikan Ultra Bra biisien yhteiskiertuetta vuonna 2010. Vaikka muutoin kirjassa käsitellään pitkässä osuudessa Ultra Bran päättymisen jälkeiset vuodet ja jäsenten soolourat ja pienimuotoisemmatkin projektit.
January 13, 2019
Minä pidin tästä yhtyeen elämäkerrasta. Se oli suorasanaista, ultrabramaista vähän kukkoilevaa tykitystä, kertomus siitä, mitä tapahtui ja miksi, ei sen enempää eikä vähempää. Henkilökohtaisia asioita avattiin juuri sopivasti, nimilistoihin ei hukuttu, eikä vajottu nostalgiaan vaan tunnustettiin ajanjakso 1995-2001 omanlaisenaan hienona kokemuksena joka oli ja meni.
Ja mihinkään paluukonsertteihinhan en mennyt vuonna 2017. Minä olin päätöskeikalla Tavastialla lokakuussa 2001 ja minun Ultra Brani loppui silloin.
Ja mihinkään paluukonsertteihinhan en mennyt vuonna 2017. Minä olin päätöskeikalla Tavastialla lokakuussa 2001 ja minun Ultra Brani loppui silloin.
January 29, 2019
Ultra Bran tarina jäi aikoinaan allekirjoittaneelta hieman väliin, koska aloin kuunnella heidän musiikkia vasta yhtyeen tehdessä viimeisiä keikkoja. Sen vuoksi tämä kirja kertoo monta uutta asiaa, jotka muille yhtyettä tunteville olivat hyvin tiedossa. Alun takkuilun jälkeen tarina lähtee lentoon ja nousee hyvin siivilleen. Kirja on hyvä sukupolvikuvaus 1970-luvun puolivälissä syntyneiden elämästä ja ajatuksista. Pisteet 8,5/10.
November 18, 2018
Kaikki päättyy joskus, niin myös tämä kirja. Ultra Brata aina kuunnelleena mutta bändistä täysin tietämättömänä tämä oli todella mielenkiintoista luettavaa. Kirja oli yksityiskohtainen, mutta ei liiaksi. (Ainakin) 12-jäsenisestä yhtyeestä lienee haastava kirjoittaa kirjaa, joka ei käy puisevaksi anekdoottiviidakoksi, mutta Vuorela ja Similä onnistuivat siinä erinomaisesti.
September 13, 2018
Mielenkiintoinen aihe ja hieno tarina hienosta bändistä. Odotin kirjalta kuitenkin värikkäämpää ja vivahteikkaampaa otetta, joten petyin mielestäni turhan yksinkertaiseen matter-of-fact-kirjoitustyyliin ja vähän helpolta vaikuttavaan kronologiseen rakenteeseen.
January 10, 2019
Teoksen alkupuolisko ja kuvaus 1990-luvun alun lukiolaisista tempaisi mukanaan. Jossain vaiheessa kiinnostukseni herpaantui: olen ilmeisesti jäänyt ulkopuolelle jonkinlaisesta sukupolvikokemuksesta, sillä oli vaikea päästä sisään fiilistelyyn.
August 17, 2020
Yksi 90-luvun parhaimmista- tohtisinko sanoa jopa parhaimmasta -suomalaisyhtyeistä saa tässä arvoisensa historiikin. Teos ei onneksi ole tylsä luettelo levytyksistä, henkilövaihdoksista jne., vaan yhtyeen elinkaari käydään läpi silminnäkijöiden kuvaamana.
Displaying 1 - 30 of 44 reviews