What do you think?
Rate this book
Ellen's Song
A talented violinist. A horrifying accident. An unknown daughter.
Finland, years ago: Markus and his three sisters spend their childhood summers at a cottage by the sea. Younger sister Ellen is heading toward an international career as a violinist. But tragedies strike. One icy night Markus' friend drowns in a horrible accident. One of the sisters is banished from the family, Ellen’s violin is silenced forever, and Markus leaves the country.
New York, present day: Markus has made a career as a top-ranked elder in the Watchtower Society. Then one day he receives a letter from a woman who claims to be his daughter. He is compelled to revisit his family’s history—and he realizes that he will have to face the truth about what happened to his best friend and to his talented sister.
Ellen’s Song is a captivating story about the love of music, thirst for power, family secrets, and finding the truth.
Finland, years ago: Markus and his three sisters spend their childhood summers at a cottage by the sea. Younger sister Ellen is heading toward an international career as a violinist. But tragedies strike. One icy night Markus' friend drowns in a horrible accident. One of the sisters is banished from the family, Ellen’s violin is silenced forever, and Markus leaves the country.
New York, present day: Markus has made a career as a top-ranked elder in the Watchtower Society. Then one day he receives a letter from a woman who claims to be his daughter. He is compelled to revisit his family’s history—and he realizes that he will have to face the truth about what happened to his best friend and to his talented sister.
Ellen’s Song is a captivating story about the love of music, thirst for power, family secrets, and finding the truth.
194 pages, Kindle Edition
Published May 1, 2018
13 people are currently reading
128 people want to read
About the author
Ben Kalland
5 books1 followerBen Kalland lives in Helsinki, Finland. He writes in English, Finnish, and Swedish.
His novel Vildfalken (Wild Falcon) was featured on the IBBY Honour list in 2006, and in 2018 his novel Ellen's Song was shortlisted for the Tiiliskivi Award.
In addition to writing, he composes music for films, reads a lot, plays the piano, and rescues baby birds.
His novel Vildfalken (Wild Falcon) was featured on the IBBY Honour list in 2006, and in 2018 his novel Ellen's Song was shortlisted for the Tiiliskivi Award.
In addition to writing, he composes music for films, reads a lot, plays the piano, and rescues baby birds.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
August 10, 2017
Ben Kallandin esikoisromaani Vien sinut kotiin kertoo helsinkiläisen Douglasin perheen tarinan. 1960-luvun taitteessa syntyneet lapset Markus, Ellen, Carola ja Sofia sekä heidän vanhempansa muodostavat tiiviin perheen. Lasten lapsuus on onnellinen. Kesät vietetään Porkkalanniemessä, ja siellä romaanin tapahtumat myös alkavat dramaattisella tavalla.
Romaanin juoni kuvaa eri aikakausia ja tapahtumia. Ensin sattumanvaraisilta näyttävien tapahtumien myötä juoni alkaa kuitenkin hahmottua niin, että näennäisen yksittäiset tapahtumat alkavat vaikuttaa loogiselta jatkumolta. Kerrontatapa houkuttelee lukemaan lisää, ja Kallandin kirjoitustyyli on sujuva.
"Tähtikuviot eivät oikeasti ole kuvioita", Carola sanoi kerran opettaessaan minua tunnistamaan Orionin, Kefeuksen ja Kassiopeian. Hän oli lapsena kiinnostunut avaruudesta ja tähdistä ja opetteli ulkoa melkein kaikki pohjoisen taivaan kuviot. "Me vain hahmotamme ne sellaisina, koska kaukaa katsottuna jotkut tähdet näyttävät kuuluvan yhteen."
Yksi romaanin keskeisistä teemoista on musiikki. Musiikki yhdistää mutta toisaalta joskus myös erottaa. Minäkertoja Markus kuvaa, kuinka lapsista nuorin Ellen alkaa soittaa viulua ja osoittautuu myöhemmin synnynnäiseksi lahjakkuudeksi. Musiikki kantaa ja antaa iloa, sen kautta erityisesti Ellen osoittaa tunteitaan ja ilmaisee itseään.
Jokainen ihminen haluaa rakastaa. Ellen rakastaa musiikkia, ja muut lapset etsivät rakkautta ihmissuhteista. Onnea on toisinaan näköpiirissä. Lämpimän ja tiiviin lapsuudenperheen keskinäinen side murtuu ajan, eri perheenjäsenten valintojen sekä lukemattomien epäselvien kuolemantapausten myötä. Osa perheenjäsenistä ei enää ole yhteydessä keskenään, ja osa sisaruksista tapaa toisiaan salaa. Tämä johtuu siitä, että perhe on aikanaan sitoutunut uskonnollisen yhteisön sääntöihin, jotka kieltävät olemasta tekemisissä yhteisön entisten jäsenien kanssa.
Kallandin romaanissa kuvattu yhteisö on Vartiotorniseura, jonka useimmat tuntevat parhaiten nimellä Jehovan todistajat. Todistajien yhteisö on tiivis, ja uskonnon opetuksia kutsutaan totuudeksi.
"Elin rakastavassa yhteisössä, vanhempieni ja kolmen siskoni kanssa. Tiesin olevani turvassa, tiesin että meillä oli totuus, tiesin kuuluvani suureen joukkoon, valittuun kansaan, ettemme olleet osa tätä maailmaa. Minulla oli käynyt tuuri, kun olin syntynyt totuuden tuntevaan perheeseen."
Tämä romaani on kertomus eräästä helsinkiläisestä Jehovan todistaja -perheestä, mutta samalla se tavallaan kertoo tuhansien muidenkin perheiden tarinan.
Kallandin romaani kuljetti minut takaisin siihen hengelliseen kotiin eli "totuuteen", jonka jätin taakseni viime vuosituhannella. Yhteisön kuvaus vaikuttaa hyvin todelliselta. Huomasin tekstistä hienoisetkin viittaukset todistajiin ja heidän tapoihinsa.
Nauroin kuvaukselle siitä, miten Markus ja Ellen saivat hysteerisen kohtauksen kokouksessa. Säpsähdin, kun Markus ja Ellen alkoivat soittaa kotonaan Ave Mariaa - sehän ei ole sallittua, ei tietenkään. Eläydyin hampaitani kiristellen Ellenin osaan, kun hän kuunteli auton takapenkillä veli vanhimman opastusta miesten ja naisten töistä sekä siitä, mikä on naisen asema. Hyvin todelliselta tuntui myös se, miten liikkeen jättäneistä jäsenistä tulee kuin vainajia yhteisöön jääneille perheenjäsenille ja ystäville.
Mietin lukiessani, miten Jehovan todistajien opetuksia ja tapoja tuntemattomat lukijat mahtavat ymmärtää kirjan. Lukijoilla on onneksi annettu vapaus omiin tulkintoihinsa, sillä Kalland ei osoittele eikä kauhistele, eikä tämä romaani ole kohu- tai paljastuskirja. Kirjailijan tyyli on rauhallinen ja toteava. Kukin saa itse päättää, mitä pitää totuutena.
Niin, mikä ylipäänsä on totuus asioista? Kertojahahmo Markus ei osaa sanoa, mikä johti mihinkin ja minkä takia. Lukija saa itse hahmottaa eri tapahtumien syyt ja seuraukset.
"Kaikkea en kertonut, koska en itsekään tiennyt. Ehkä olin jättänyt jonkun ilmeisen asian huomioimatta. Voi olla, että näin yhteyksiä, missä niitä oikeasti ei ollut, ehkä pisteet eivät muodostaneetkaan kuviota. Kun palapelin osa puuttuu, täydennämme sitä itse. Joskus syntyneessä kuviossa voi olla keskeisiä kohtia, joita ei haluta lausua ääneen."
Surullisesta juonestaan huolimatta romaanilla on kaunis loppu.
Romaanin juoni kuvaa eri aikakausia ja tapahtumia. Ensin sattumanvaraisilta näyttävien tapahtumien myötä juoni alkaa kuitenkin hahmottua niin, että näennäisen yksittäiset tapahtumat alkavat vaikuttaa loogiselta jatkumolta. Kerrontatapa houkuttelee lukemaan lisää, ja Kallandin kirjoitustyyli on sujuva.
"Tähtikuviot eivät oikeasti ole kuvioita", Carola sanoi kerran opettaessaan minua tunnistamaan Orionin, Kefeuksen ja Kassiopeian. Hän oli lapsena kiinnostunut avaruudesta ja tähdistä ja opetteli ulkoa melkein kaikki pohjoisen taivaan kuviot. "Me vain hahmotamme ne sellaisina, koska kaukaa katsottuna jotkut tähdet näyttävät kuuluvan yhteen."
Yksi romaanin keskeisistä teemoista on musiikki. Musiikki yhdistää mutta toisaalta joskus myös erottaa. Minäkertoja Markus kuvaa, kuinka lapsista nuorin Ellen alkaa soittaa viulua ja osoittautuu myöhemmin synnynnäiseksi lahjakkuudeksi. Musiikki kantaa ja antaa iloa, sen kautta erityisesti Ellen osoittaa tunteitaan ja ilmaisee itseään.
Jokainen ihminen haluaa rakastaa. Ellen rakastaa musiikkia, ja muut lapset etsivät rakkautta ihmissuhteista. Onnea on toisinaan näköpiirissä. Lämpimän ja tiiviin lapsuudenperheen keskinäinen side murtuu ajan, eri perheenjäsenten valintojen sekä lukemattomien epäselvien kuolemantapausten myötä. Osa perheenjäsenistä ei enää ole yhteydessä keskenään, ja osa sisaruksista tapaa toisiaan salaa. Tämä johtuu siitä, että perhe on aikanaan sitoutunut uskonnollisen yhteisön sääntöihin, jotka kieltävät olemasta tekemisissä yhteisön entisten jäsenien kanssa.
Kallandin romaanissa kuvattu yhteisö on Vartiotorniseura, jonka useimmat tuntevat parhaiten nimellä Jehovan todistajat. Todistajien yhteisö on tiivis, ja uskonnon opetuksia kutsutaan totuudeksi.
"Elin rakastavassa yhteisössä, vanhempieni ja kolmen siskoni kanssa. Tiesin olevani turvassa, tiesin että meillä oli totuus, tiesin kuuluvani suureen joukkoon, valittuun kansaan, ettemme olleet osa tätä maailmaa. Minulla oli käynyt tuuri, kun olin syntynyt totuuden tuntevaan perheeseen."
Tämä romaani on kertomus eräästä helsinkiläisestä Jehovan todistaja -perheestä, mutta samalla se tavallaan kertoo tuhansien muidenkin perheiden tarinan.
Kallandin romaani kuljetti minut takaisin siihen hengelliseen kotiin eli "totuuteen", jonka jätin taakseni viime vuosituhannella. Yhteisön kuvaus vaikuttaa hyvin todelliselta. Huomasin tekstistä hienoisetkin viittaukset todistajiin ja heidän tapoihinsa.
Nauroin kuvaukselle siitä, miten Markus ja Ellen saivat hysteerisen kohtauksen kokouksessa. Säpsähdin, kun Markus ja Ellen alkoivat soittaa kotonaan Ave Mariaa - sehän ei ole sallittua, ei tietenkään. Eläydyin hampaitani kiristellen Ellenin osaan, kun hän kuunteli auton takapenkillä veli vanhimman opastusta miesten ja naisten töistä sekä siitä, mikä on naisen asema. Hyvin todelliselta tuntui myös se, miten liikkeen jättäneistä jäsenistä tulee kuin vainajia yhteisöön jääneille perheenjäsenille ja ystäville.
Mietin lukiessani, miten Jehovan todistajien opetuksia ja tapoja tuntemattomat lukijat mahtavat ymmärtää kirjan. Lukijoilla on onneksi annettu vapaus omiin tulkintoihinsa, sillä Kalland ei osoittele eikä kauhistele, eikä tämä romaani ole kohu- tai paljastuskirja. Kirjailijan tyyli on rauhallinen ja toteava. Kukin saa itse päättää, mitä pitää totuutena.
Niin, mikä ylipäänsä on totuus asioista? Kertojahahmo Markus ei osaa sanoa, mikä johti mihinkin ja minkä takia. Lukija saa itse hahmottaa eri tapahtumien syyt ja seuraukset.
"Kaikkea en kertonut, koska en itsekään tiennyt. Ehkä olin jättänyt jonkun ilmeisen asian huomioimatta. Voi olla, että näin yhteyksiä, missä niitä oikeasti ei ollut, ehkä pisteet eivät muodostaneetkaan kuviota. Kun palapelin osa puuttuu, täydennämme sitä itse. Joskus syntyneessä kuviossa voi olla keskeisiä kohtia, joita ei haluta lausua ääneen."
Surullisesta juonestaan huolimatta romaanilla on kaunis loppu.
October 1, 2017
Täydet viisi tähteä koska imaisi niin mukaansa. En edes halua analysoida olisiko jotain parannettavaa. Tämä vei mukanaan.
August 12, 2017
Haluan nyt ihan tuoreeltaan esittää vaikutelmiani ja mietteitäni luettuani Ben Kallandin kirjan "Vien sinut kotiin". Tarkoituksella en ole vielä lukenut muiden kirjoituksia aiheesta, en täälläkään olevia postauksia. Joten varmasti tuon esille samojakin asioita. Mutta tässä siis omat ajatukseni kirjasta.
SPOILERIVAROITUS!
Alussa oli suorastaan karmivaa kun silmiin osuivat niin tuttuakin tutummat järjestön käyttämät termit reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. "Ei ole sopivaa." Hyrr!! Sain itseni kiinni siitä, että ihan huomaamattani ja luvattani ajatukseni pyrkivät asettumaan vanhaan jo hylkäämääni muottiin. Hui kauhistus! Äkkiä otin etäisyyttä ja takapakkia.
Muutoin uskonto elää luontevasti mukana lasten vaiheissa sen kummempaa numeroa tekemättä. Aikuisen miehen elämässä taas järjestön rooli on keskeinen, itse asiassa koko elämän keskipiste ja tarkoitus, jonka eteen ja vuoksi uhrataan kaikki. Arvostan suuresti sitä, miten aidosti ja rehellisesti kaikki, virheineen päivineen, karustikin, kuvataan. Jokapäiväinen elämä uskonnon lisäksi on paljolti minulle uutta, vaikka itsekin kuuluin lapsena ja nuorena samaan järjestöön; lienkö sitten ollut sinisilmäisen naiivi ja ulkona ns. piireistä.
Suurin yllätys ja peräti järkytyskin on se, miten kirja paljastaa ruman totuuden "totuuden" takana päätoimistolla ja johtoportaassa, vallan käytön ja muiden hyväksikäytön. Tapahtumat kuvataan lakonisesti, peräti kyynisesti; samaten muiden jäsenten kaksoiselämä ja ulkokultaisuus. Pahin kohta on vallankaappausyritys ja miten se torjuttiin; mikä lienee totuus siitäkin, ken tietää? Onko näin todella tapahtunut? Jos on, niin se kyĺlä avaa silmät todellisuudelle kerta heitolla.
Kirja on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu, helppo ja sujuva lukea. Tarina tempaa mukaansa, ja luinkin sen yhtä soittoa kahdessa päivässä. Jotkin kohdat, varsinkin konventit, toivat muistoja mieleeni omasta ajastani järjestön sisällä. Tarina on osin surullinen ja traaginen, mutta loppusoinnultaan kuitenkin toiveikas ja suuntautuu myönteisin mielin tulevaisuuteen; kaikkea ei ole sittenkään menetetty.
Erinomainen teos, suurkiitos kirjailijalle ja hänen näkemälleen suurelle vaivalle ja tutkimustyölle. Suosittelen! Voi olla todella yllätyksellinen järjestöön kuulumattomille, ja nykyisille jäsenille varmasti iso karvas pala nieltäväksi.
SPOILERIVAROITUS!
Alussa oli suorastaan karmivaa kun silmiin osuivat niin tuttuakin tutummat järjestön käyttämät termit reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. "Ei ole sopivaa." Hyrr!! Sain itseni kiinni siitä, että ihan huomaamattani ja luvattani ajatukseni pyrkivät asettumaan vanhaan jo hylkäämääni muottiin. Hui kauhistus! Äkkiä otin etäisyyttä ja takapakkia.
Muutoin uskonto elää luontevasti mukana lasten vaiheissa sen kummempaa numeroa tekemättä. Aikuisen miehen elämässä taas järjestön rooli on keskeinen, itse asiassa koko elämän keskipiste ja tarkoitus, jonka eteen ja vuoksi uhrataan kaikki. Arvostan suuresti sitä, miten aidosti ja rehellisesti kaikki, virheineen päivineen, karustikin, kuvataan. Jokapäiväinen elämä uskonnon lisäksi on paljolti minulle uutta, vaikka itsekin kuuluin lapsena ja nuorena samaan järjestöön; lienkö sitten ollut sinisilmäisen naiivi ja ulkona ns. piireistä.
Suurin yllätys ja peräti järkytyskin on se, miten kirja paljastaa ruman totuuden "totuuden" takana päätoimistolla ja johtoportaassa, vallan käytön ja muiden hyväksikäytön. Tapahtumat kuvataan lakonisesti, peräti kyynisesti; samaten muiden jäsenten kaksoiselämä ja ulkokultaisuus. Pahin kohta on vallankaappausyritys ja miten se torjuttiin; mikä lienee totuus siitäkin, ken tietää? Onko näin todella tapahtunut? Jos on, niin se kyĺlä avaa silmät todellisuudelle kerta heitolla.
Kirja on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu, helppo ja sujuva lukea. Tarina tempaa mukaansa, ja luinkin sen yhtä soittoa kahdessa päivässä. Jotkin kohdat, varsinkin konventit, toivat muistoja mieleeni omasta ajastani järjestön sisällä. Tarina on osin surullinen ja traaginen, mutta loppusoinnultaan kuitenkin toiveikas ja suuntautuu myönteisin mielin tulevaisuuteen; kaikkea ei ole sittenkään menetetty.
Erinomainen teos, suurkiitos kirjailijalle ja hänen näkemälleen suurelle vaivalle ja tutkimustyölle. Suosittelen! Voi olla todella yllätyksellinen järjestöön kuulumattomille, ja nykyisille jäsenille varmasti iso karvas pala nieltäväksi.
March 23, 2018
Vaikuttava, taitava romaani vallasta, perhesuhteista ja ihmisyydestä. Jehovan todistajien uskonto ei ole minulle kovin tuttu aihe, ei voimakas uskonnollisuus muutenkaan. Kalland rakentaa monipuolisen tarinan, jossa yhden perheen kautta tarkastellaan laajoja asiayhteyksiä.
August 13, 2017
Uskottava, ravisteleva ja hämmentävä kirja ainakin sellaiselle, jolle kuvattu uskonto on tuttu. Teoksessa käsiteltiin järjestön ongelmia ja etenkin kulissien takaisia valtataisteluja uskottavasti ja syntyi vaikutelma siitä, että kirjailija todella tietää myös rivijäseniltä salatuista asioista jotain.
Henkilöhahmot ja etenkin Ellen tuntuivat läheisiltä ja realistisilta ja mietin lukiessani usein, perustuivatko he ja heidän kohtalonsa kirjailijalle läheisiin ihmisiin. Äärimmäisen tarkka yllättävien ja järkyttävienkin tapahtumien kuvailu ja minäkertojan tietynlainen kliininen ulkopuolisuus loi kiinnostavan kontrastin, joista nautin todella paljon.
Kirja herätti todella paljon ajatuksia ja halun selvittää, mikä osa tarinasta on fiktiota. Toisaalta, mitä väliä silläkään edes on? "Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden."
Henkilöhahmot ja etenkin Ellen tuntuivat läheisiltä ja realistisilta ja mietin lukiessani usein, perustuivatko he ja heidän kohtalonsa kirjailijalle läheisiin ihmisiin. Äärimmäisen tarkka yllättävien ja järkyttävienkin tapahtumien kuvailu ja minäkertojan tietynlainen kliininen ulkopuolisuus loi kiinnostavan kontrastin, joista nautin todella paljon.
Kirja herätti todella paljon ajatuksia ja halun selvittää, mikä osa tarinasta on fiktiota. Toisaalta, mitä väliä silläkään edes on? "Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden."
May 4, 2018
Aika järkky tarina mutta jostain syystä ei raapaissut kovin syvältä. Sattuneesta syystä en näitä Jehovantodistajia käsitteleviä kirjoja jaksa juuri lukea, mutta hairahdin valitsemaltani polulta kun isäni tätä suositteli. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö. Ihan ok, kai. Ainakaan minkäänlaista henkilökohtaista ahdistusta en kokenut, eli aika on selvästi tehnyt tehtävänsä.
Kirja oli oikeastaan aika viileänsävyinen luettelo erään elämän tapahtumista. Näitä perheitä olen nähnyt ja niitten elämää vierestä seurannut. Juoruja ja huhuja kulki, itsekin jouduin oman tieni valittuani "kartetuksi", mutten koskaan ajatellut/uskonut, että meno oikeasti olis ihan noin laskelmoivaa ja turmeltunutta. Naiivi puoleni haluaisi ehkä yhä uskoa, että joukossa on myös vilpittömiä paimenia, vaikka se on tietysti selvä, että kaikenlaisia hyypiöitä löytyy ja että lahkot usein keräävät helmoihinsa ääriaineksia. Tarina perustuu osittain faktoihin, mutta kuinka isolta osin? Olisipa kiinnostavaa tietää.
Kirja oli oikeastaan aika viileänsävyinen luettelo erään elämän tapahtumista. Näitä perheitä olen nähnyt ja niitten elämää vierestä seurannut. Juoruja ja huhuja kulki, itsekin jouduin oman tieni valittuani "kartetuksi", mutten koskaan ajatellut/uskonut, että meno oikeasti olis ihan noin laskelmoivaa ja turmeltunutta. Naiivi puoleni haluaisi ehkä yhä uskoa, että joukossa on myös vilpittömiä paimenia, vaikka se on tietysti selvä, että kaikenlaisia hyypiöitä löytyy ja että lahkot usein keräävät helmoihinsa ääriaineksia. Tarina perustuu osittain faktoihin, mutta kuinka isolta osin? Olisipa kiinnostavaa tietää.
October 8, 2017
Vahva, ihailtavan rohkea ja puhutteleva esikoisteos, joka jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Yksi vuoden parhaita lukukokemuksiani. Nautittavaa kerrontaa, joka houkutteli lukemaan kirjan melkein yhdeltä istumalta. Monet viulukappaleet ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta haluan palata kirjaan uudelleen kuunnellen samalla kirjaan liittyvän musiikin - löysin kirjan lopusta 'ääniraidan' vasta päästyäni viimeiselle sivulle.
June 11, 2019
The novel, "Ellen's Song," has just become another of those books I might never have chosen, thinking it not to my taste - the exact same way I initially thought of Pete Hamill's, "Forever," which has yet to be unseated as Number One on my favorites list. Now that I've finished "Ellen's Song," I'm so glad I read it! Despite the tragedy and general decimation of this fictional family and hereby, this fictional world that Ben Kallad has woven into my consciousness - a plot ploy I normally despise - I found a sense of hope and resilience I refuse to let go of. This is a modern story, though it smacks of that multi-generational, historical drama sensibility, and it worked magnificently.
Kallad's dialogue is well written, yet concise without coming off clipped, and his characters... they will stick with a reader long after they've closed the book. Even Sophia, technically gone from page one, packs a punch. They're all so easily relatable without being contrite. "Ellen's Song" will be easy to recommend to friends and family.
Kallad's dialogue is well written, yet concise without coming off clipped, and his characters... they will stick with a reader long after they've closed the book. Even Sophia, technically gone from page one, packs a punch. They're all so easily relatable without being contrite. "Ellen's Song" will be easy to recommend to friends and family.
August 9, 2017
Traaginen kuvaus uskonlahkon rikkomasta perheestä ja pettymyksestä.
August 20, 2017
Ben Kallandin esikoisteos Vien sinut kotiin kertoo tarinan uskonnollisessa perheessä kasvaneesta Markuksesta, hänen perheestään, urastaan kyseisessä uskonnollisessa organisaatiossa ja kolmenkymmenen vuoden työelämästä New Yorkissa. Kirja sisältää mielestäni niin tarkasti kuvailtua organisaatiokuvausta, sääntöjä ja rangaistuksia pakkokeinoineen, että pakostakin oma mieli alkoi pitämään tietoja totena. Jotakin olen tiennyt aiemmin kyseisestä yhteisöstä, joka on kaikkien tiedossa esim. ovelta ovelle kulkeminen ja uskonasioista puhuminen, verensiirroista kieltäytyminen, totaalikieltäytyminen armeijasta ja yhteisön ulkopuolelle joutumisesta, kun eroaa seurasta, ei edes perhe saa olla missään tekemisessä henkilön kanssa. Ulkopuolinen on kuollut yhteisölle.
Positiivista kirjassa oli hyvä trillerimäinen alku, jota ei käsitelty missään vaiheessa mitenkään, negatiivista. Kaikki epämiellyttävä vaiettiin, eikä ongelmista puhuttu muuta kuin silloin, kun henkilölle tultiin kertomaan, mikä hänen rangaistuksensa on. Miehille ja naisille oli omat rangaistukset, koska mies on pää ja naiset alamaisia.
Nostan hattua, kun tällaiset asiat nostetaan pöydälle ja julkisiksi.
Positiivista kirjassa oli hyvä trillerimäinen alku, jota ei käsitelty missään vaiheessa mitenkään, negatiivista. Kaikki epämiellyttävä vaiettiin, eikä ongelmista puhuttu muuta kuin silloin, kun henkilölle tultiin kertomaan, mikä hänen rangaistuksensa on. Miehille ja naisille oli omat rangaistukset, koska mies on pää ja naiset alamaisia.
Nostan hattua, kun tällaiset asiat nostetaan pöydälle ja julkisiksi.
January 5, 2018
Moniteemainen esikoisteos, joka pysyi kuitenkin hyvin kasassa. Kaikki käsiteltävät aiheet olivat mielenkiintoisia (perhe, uskonto, musiikki, siirtolaisuus) ja kirja oli nautinnollista luettavaa.
June 7, 2018
“Markus, you’re in love with a ghost. You don’t love her. You only ever loved yourself.”
Finnish author Ben Kalland not only writes (in English, Finnish, and Swedish!), he also is a pianist, composes music for films, reads copiously, and rescues baby birds. He lives in Helsinki, Finland. ELLEN’S SONG is his first novel to appear in English though he has also published VILDFALKEN (Wild Falcon) and has been honored for both books.
Ben wins our attention in the opening chapter – a very well sculpted overture for this book and ending in ‘When you tell a story, you can choose your point of view and what you want to include in the story. You can choose in many ways, and by choosing carefully, you can shape the story any way you like. This story is about Ellen. I choose to include moments that now feel important. They are fragments of the whole, small pieces of the puzzle. They are only memories, but they are slices of reality. I will start with a cold January night in Porkkala, in southern Finland. That night, when we were standing on the ice, when all the colors were transformed into monochrome aluminum and brushed steel, and the coldness felt like the whole universe was holding its breath, that night is not the chronological start of this story. But it is the point where everything comes together, everything that happened before and everything that happened after.’
There are so many fine aspects to this novel that sorting them out for discussion is difficult. Ben’s manner of creating the past through the present is an achievement. His courage to incorporate the Jehovah’s Witnesses as a society with all their beliefs shared to those of us ignorant about that sect is justified by the manner in which he utilizes the subject. He obviously knows his music very well (as a pianist and a composer) so that discussions of the main characters approach to the violin feels secure. Secrets can be devastating or they can be treasureable just as music can exalt or provide succor. Ben shares all these emotions in the most satisfying way
The plot should be outlined for the potential reader - ‘A talented violinist. A horrifying accident. An unknown daughter. Finland, years ago: Markus and his three sisters spend their childhood summers at a cottage by the sea. Younger sister Ellen is heading toward an international career as a violinist. But tragedies strike. One icy night Markus' friend drowns in a horrible accident. One of the sisters is banished from the family, Ellen’s violin is silenced forever, and Markus leaves the country. New York, present day: Markus has made a career as a top-ranked elder in the Watchtower Society. Then one day he receives a letter from a woman who claims to be his daughter. He is compelled to revisit his family’s history—and he realizes that he will have to face the truth about what happened to his best friend and to his talented sister. Ellen’s Song is a captivating story about the love of music, thirst for power, family secrets, and finding the truth.’
This is, simply, a magnificent book. Highly Recommended.
Finnish author Ben Kalland not only writes (in English, Finnish, and Swedish!), he also is a pianist, composes music for films, reads copiously, and rescues baby birds. He lives in Helsinki, Finland. ELLEN’S SONG is his first novel to appear in English though he has also published VILDFALKEN (Wild Falcon) and has been honored for both books.
Ben wins our attention in the opening chapter – a very well sculpted overture for this book and ending in ‘When you tell a story, you can choose your point of view and what you want to include in the story. You can choose in many ways, and by choosing carefully, you can shape the story any way you like. This story is about Ellen. I choose to include moments that now feel important. They are fragments of the whole, small pieces of the puzzle. They are only memories, but they are slices of reality. I will start with a cold January night in Porkkala, in southern Finland. That night, when we were standing on the ice, when all the colors were transformed into monochrome aluminum and brushed steel, and the coldness felt like the whole universe was holding its breath, that night is not the chronological start of this story. But it is the point where everything comes together, everything that happened before and everything that happened after.’
There are so many fine aspects to this novel that sorting them out for discussion is difficult. Ben’s manner of creating the past through the present is an achievement. His courage to incorporate the Jehovah’s Witnesses as a society with all their beliefs shared to those of us ignorant about that sect is justified by the manner in which he utilizes the subject. He obviously knows his music very well (as a pianist and a composer) so that discussions of the main characters approach to the violin feels secure. Secrets can be devastating or they can be treasureable just as music can exalt or provide succor. Ben shares all these emotions in the most satisfying way
The plot should be outlined for the potential reader - ‘A talented violinist. A horrifying accident. An unknown daughter. Finland, years ago: Markus and his three sisters spend their childhood summers at a cottage by the sea. Younger sister Ellen is heading toward an international career as a violinist. But tragedies strike. One icy night Markus' friend drowns in a horrible accident. One of the sisters is banished from the family, Ellen’s violin is silenced forever, and Markus leaves the country. New York, present day: Markus has made a career as a top-ranked elder in the Watchtower Society. Then one day he receives a letter from a woman who claims to be his daughter. He is compelled to revisit his family’s history—and he realizes that he will have to face the truth about what happened to his best friend and to his talented sister. Ellen’s Song is a captivating story about the love of music, thirst for power, family secrets, and finding the truth.’
This is, simply, a magnificent book. Highly Recommended.
October 2, 2017
tai 3½
Rauhaisan ja harmonisen näköinen kirja alkaa vauhdikkaasti kahdella kuolemalla. Lisäksi rivien välistä saattoi lukea, ettei tässä vielä kaikki. Kertojaa kaikkein eniten järkyttäneestä kuolemasta vaietaan pitkään. Kertojana on keski-ikäinen Markus, joka käy läpi elämäänsä. Luvut on nimetty niiden naisten mukaan, jotka siinä elämänvaiheessa määrittivät hänen elämäänsä. Kaikkein eniten elämää määrittää kuitenkin uskonlahko, johon Markus on lapsesta asti kuulunut. Tämä uskonlahko on lopulta kirjan pihvi.
Uskonto määrittää kaikkea jäsentensä elämässä. Se erottaa heidät muista ja sitoo heidät yhteen. Vaikka sääntöjä ja kieltoja on vaikka kuinka paljon, kaikkein tärkein sääntö näyttäisi olevan se, että oman perheen/yhteisön ongelmista ei hiiskuta muille. Oli kyse sitten vakavasta masennuksesta, rikkonaisesta avioliitosta tai pedofiliasta, omat ongelmat käsitellään sisäpiirissä ja muille näytetään aurinkoista kulissia.
Toinen yhteisöä rampauttava piirre on silkaksi sovinismiksi paisuva sukupuoliroolitus. Mies on perheen ja seurakunnan pää, mies on viisas ja kykenevä, työuran luoja. Nainen on pohjimmiltaan huora, joskus sen lisäksi myös kunniallinen äiti. Mitä korkeammalle Markus kiipeää lahkonsa hierarkian tikapuilla, sitä räikeämmäksi tämä jako käy. Yhdellekään lahkoon jääneelle naiselle ei käy tässä tarinassa hyvin.
Vauhdikkaasta alusta ja kiinnostavista teemoista huolimatta kerronta ei täysin imaissut mukaansa. Tekstissä oli jotain päiväkirjamaista, enkä ihan täysillä jaksanut aina kiinnostua Markuksen ongelmista. Vaikka kirjan lukemisessa siksi menikin kauemmin kuin sivujen perusteella olisi olettanut, se jäi myös kummittelemaan mieleen loputtuaan. Osoittelematta kovin isolla sormella tai vetämättä aivan överiksi Kalland onnistuu valottamaan suljetun yhteisön valuvikoja ja tuhoisuutta yksilön kannalta.
Ps. Erityiskiitos kirjailijalle viimeisen sivun biisilistasta. Sieltä löytyi monta hyvää viulukipaletta NML-soittolistalle tallennettavaksi. Tämä oli muuten jo toinen kirjani tänä syksynä, kun yksi kirjan keskeisistä sivuhenkilöistä on nuori viulunsoittajavirtuoosi!
Rauhaisan ja harmonisen näköinen kirja alkaa vauhdikkaasti kahdella kuolemalla. Lisäksi rivien välistä saattoi lukea, ettei tässä vielä kaikki. Kertojaa kaikkein eniten järkyttäneestä kuolemasta vaietaan pitkään. Kertojana on keski-ikäinen Markus, joka käy läpi elämäänsä. Luvut on nimetty niiden naisten mukaan, jotka siinä elämänvaiheessa määrittivät hänen elämäänsä. Kaikkein eniten elämää määrittää kuitenkin uskonlahko, johon Markus on lapsesta asti kuulunut. Tämä uskonlahko on lopulta kirjan pihvi.
Uskonto määrittää kaikkea jäsentensä elämässä. Se erottaa heidät muista ja sitoo heidät yhteen. Vaikka sääntöjä ja kieltoja on vaikka kuinka paljon, kaikkein tärkein sääntö näyttäisi olevan se, että oman perheen/yhteisön ongelmista ei hiiskuta muille. Oli kyse sitten vakavasta masennuksesta, rikkonaisesta avioliitosta tai pedofiliasta, omat ongelmat käsitellään sisäpiirissä ja muille näytetään aurinkoista kulissia.
Toinen yhteisöä rampauttava piirre on silkaksi sovinismiksi paisuva sukupuoliroolitus. Mies on perheen ja seurakunnan pää, mies on viisas ja kykenevä, työuran luoja. Nainen on pohjimmiltaan huora, joskus sen lisäksi myös kunniallinen äiti. Mitä korkeammalle Markus kiipeää lahkonsa hierarkian tikapuilla, sitä räikeämmäksi tämä jako käy. Yhdellekään lahkoon jääneelle naiselle ei käy tässä tarinassa hyvin.
Vauhdikkaasta alusta ja kiinnostavista teemoista huolimatta kerronta ei täysin imaissut mukaansa. Tekstissä oli jotain päiväkirjamaista, enkä ihan täysillä jaksanut aina kiinnostua Markuksen ongelmista. Vaikka kirjan lukemisessa siksi menikin kauemmin kuin sivujen perusteella olisi olettanut, se jäi myös kummittelemaan mieleen loputtuaan. Osoittelematta kovin isolla sormella tai vetämättä aivan överiksi Kalland onnistuu valottamaan suljetun yhteisön valuvikoja ja tuhoisuutta yksilön kannalta.
Ps. Erityiskiitos kirjailijalle viimeisen sivun biisilistasta. Sieltä löytyi monta hyvää viulukipaletta NML-soittolistalle tallennettavaksi. Tämä oli muuten jo toinen kirjani tänä syksynä, kun yksi kirjan keskeisistä sivuhenkilöistä on nuori viulunsoittajavirtuoosi!
June 27, 2018
Ellen's song is a beautiful story about people and relationships. However, I feel that instead of Ellen's song, Ellen's music would have been a better title because in the whole story Ellen plays beautiful violin and it was her capacity to mold, adapt, exaggerate or persuade the music than any singing. Still, parallel to Ellen's music the focus is also on the protagonist's life.
Markus was born into a typical religious family and all his life religion played a big part in his relationships, job and other important things. Markus was the eldest of four kids and the only brother to the four sisters- Carola (his twin), Ellen (the music sensation,) and Sofia the baby sister who was also the most distant from others.
While the story itself is interesting, there are several highs and lows that catches the attention and makes a strong statement. For example the manner the tragic death of Timo Auramo is portrayed, is highly fascinating although it is revolting and lingers for a long time with you. Similarly, whenever Ellen's name is mentioned and whenever she appears in a scene, that scene automatically becomes special. There are numerous instances that I liked such as when Ellen's twin elders told her that she was adopted and her continuous reactions, Ellen laughing out after reading a phrase from the book, Ellen playing her violin both the please people and irritate them and finally her brilliant performance with the special violin.
Ellen's Song is a novel with an impact.
Markus was born into a typical religious family and all his life religion played a big part in his relationships, job and other important things. Markus was the eldest of four kids and the only brother to the four sisters- Carola (his twin), Ellen (the music sensation,) and Sofia the baby sister who was also the most distant from others.
While the story itself is interesting, there are several highs and lows that catches the attention and makes a strong statement. For example the manner the tragic death of Timo Auramo is portrayed, is highly fascinating although it is revolting and lingers for a long time with you. Similarly, whenever Ellen's name is mentioned and whenever she appears in a scene, that scene automatically becomes special. There are numerous instances that I liked such as when Ellen's twin elders told her that she was adopted and her continuous reactions, Ellen laughing out after reading a phrase from the book, Ellen playing her violin both the please people and irritate them and finally her brilliant performance with the special violin.
Ellen's Song is a novel with an impact.
February 5, 2018
Rauhallisen asiallisella, miltei lakonisella kielellä kirjoitettu monikerroksinen tarina, joka piirtyy hitaasti näkyviin kuin tähtikuvio taivaalla. Uskonnosta rakentuu kiinnostava kuva. Lasten elämässä uskonto on niin itsestäänselvästi läsnä, ettei sitä edes tarvitse mainita. Lapsien kasvaessa uskonnon – tässä siis Jehovantodistaja-yhteisön – merkitys kieltojen, sääntöjen ja rajojen merkitsijänä kasvaa. Säännöt rikkovat niin ihmisiä, ihmissuhteita kuin perheitä. Päähenkilön kohotessa yhteisön hierarkiassa Yhdysvalloissa, uskonnollisen yhteisön kuvaus on hyvin teknistä, kuin minkä tahansa organisaation. Ja vallan huipulla mitkään säännöt eivät enää rajoita. Myös musiikilla on tärkeä rooli teoksessa. Sen lopussa annetaankin soundtrack, mitä kappaleita romaanin taustalla kuuluu. Joku musiikkia tarkemmin ymmärtävä osaisi varmaankin analysoida myös romaanin musiikin näkökulmasta. Miten siinä on rauhallisesti toistuvia yksinkertaisia teemoja, yhteenkietoutuvia sävelkuvioita ja miten se lopussa nousee, kokoaa kaiken yhteen ja päättyy kuulaaseen kuvaan tyynestä merestä ja laskevasta auringosta.
June 17, 2018
Family drama, an almost forgotten tragedy and deeply buried secrets carry this story that will engage you early on. Markus is our story teller and he peppers the present with his memories of that fateful night in January when everything about his and his family’s life seemed to change in a tragic moment of darkness from a flashlight. Markus is called back to Finland to help out with his sister Sofia’s funeral. Portions of the book almost seem surreal and I can imagine that the situation Markus finds himself in can make it seem that way.
This was very nicely written, and the author was able to grab my attention within the first few pages. I thought that the characters were intriguing, and I cared about them throughout the story, especially Carola who seemed to be the one left out of many things, which I can relate too. A great read for the summer, you can get lost in a fictional’s family misery and mysteries.
This was very nicely written, and the author was able to grab my attention within the first few pages. I thought that the characters were intriguing, and I cared about them throughout the story, especially Carola who seemed to be the one left out of many things, which I can relate too. A great read for the summer, you can get lost in a fictional’s family misery and mysteries.
June 18, 2018
Ben Kalland’s, “Ellen’s Song,” is a story that follows a family who has suffered greatly through various trials and looks like they will never recover. Markus and his sisters struggled when they lose a close friend and it pushes the siblings into different directions, where they end up being almost estranged in some respects. Markus actually ends up in New York and has pushed his way up to the top and has some fantastic success. However, this is then put in conjunction with the discovery that he has a daughter that he had not known of. He starts to research his past history of his family and starts to make some discoveries about the truth of what happened on that fateful day that changed his entire family’s dynamic. It is a very gripping story that keeps you enthralled, trying to understand what brought everyone to the positions they are at now, similar to many experiences with other individuals in their own lives.
July 8, 2018
All I can say is.. wow!
Ellen’s Son by Ben Kalland had me glued to the book within the first few pages until the very last word! The story is told from Marcus’s viewpoint regarding a series of events which took his best friends life and silenced his talented violinist sister and separated him from his sisters, and brings him to the point where he is an adult living in New York far from his family when he is forced to face his past and what happened during his youth. I loved how each character was introduced so smoothly yet deeply, I was able to quickly identify with each character and became emotionally invested in the story very quickly. My heart broke for this family and the hardships and drama that followed them. I really can’t wait to read more from Ben Kalland, he definitely has a new loyal fan from here on out!
Ellen’s Son by Ben Kalland had me glued to the book within the first few pages until the very last word! The story is told from Marcus’s viewpoint regarding a series of events which took his best friends life and silenced his talented violinist sister and separated him from his sisters, and brings him to the point where he is an adult living in New York far from his family when he is forced to face his past and what happened during his youth. I loved how each character was introduced so smoothly yet deeply, I was able to quickly identify with each character and became emotionally invested in the story very quickly. My heart broke for this family and the hardships and drama that followed them. I really can’t wait to read more from Ben Kalland, he definitely has a new loyal fan from here on out!
December 7, 2017
Odotin aika erilaista kirjaa. Mainosten perusteella odotin tämän kertovan uskonnollisesta yhteisöstä negatiivissävytteisesti. Sen sijaan tämä ehkä olikin ennemminkin kertomus perheestä, menetyksestä ja elämän raadollisuusesta. En oikein missään vaiheessa päässyt tarinaan mukaan, en ymmärtänyt mikä kirjan punainen lanka oli. Yleensä viimeistään lopussa vähän selviää, mitä kirjailija on halunnut kirjallaan sanoa, jokin syvempi sanoma kirkastuu. Mutta en tullut lopusta hullua hurskaammaksi, koko tarina tuntui jäävän kellumaan kovin irrallisena.
June 17, 2018
Emotional!
An emotional fiction with lots of elements – family, friendship, secret, love of music and power. A story about a family and friends who got separated by a tragic event, but one day destiny brought the buried fact, in the front and when secrets reveal, it is shocking and touching. What the future holds for us is not known and at times it may shatter your current life or bring it together in a beautiful way. A well developed plot and events gives it the twists to make a captivating book.
An emotional fiction with lots of elements – family, friendship, secret, love of music and power. A story about a family and friends who got separated by a tragic event, but one day destiny brought the buried fact, in the front and when secrets reveal, it is shocking and touching. What the future holds for us is not known and at times it may shatter your current life or bring it together in a beautiful way. A well developed plot and events gives it the twists to make a captivating book.
June 24, 2018
Ellen’s Song by Ben Kalland is simply a masterpiece in the first person narrative. The very moment I opened the first page, it felt I was present while the events occurred. It feels like listening to a story directly from the narrator.
The theme of this book surrounds mysterious deaths. The moment I started reading and the name Ellen appeared for the first time, I felt this strange awe. The calm and gentle narrative pattern is what caught my attention the most.
I totally love the approached Ben employed in this book when introducing the characters. They are not there and suddenly you see them. They just flow along. The tempo is calm and at the same time shrouded in horror.
“When you tell a story, you can choose your point of view…” Ben has successfully told the story in the best way possible. There is no better way to tell a story like this.
This is one book I will be reading over and over for a long time.
The theme of this book surrounds mysterious deaths. The moment I started reading and the name Ellen appeared for the first time, I felt this strange awe. The calm and gentle narrative pattern is what caught my attention the most.
I totally love the approached Ben employed in this book when introducing the characters. They are not there and suddenly you see them. They just flow along. The tempo is calm and at the same time shrouded in horror.
“When you tell a story, you can choose your point of view…” Ben has successfully told the story in the best way possible. There is no better way to tell a story like this.
This is one book I will be reading over and over for a long time.
June 11, 2018
This story will pull you in quick
This was an emotional story that grips you quickly and pulls at your emotional boundaries from the first page to the last. Filled with loss, emotion, and sorrow this is A story about a family, a group of friends, and the mystery coming into light. With the tragic death under the ice, the story moves forward. Ellen is an unknown child of Marcus and makes the first move to contact him as he is flying out to attend the funeral of Sophia. Follow this heartfelt journey through time and tragedy on the path to exploring a new future. I found this to be an interesting read that kept my attention with good characters and storyline. An enjoyable yet emotional read for anyone. Check this one out.
This was an emotional story that grips you quickly and pulls at your emotional boundaries from the first page to the last. Filled with loss, emotion, and sorrow this is A story about a family, a group of friends, and the mystery coming into light. With the tragic death under the ice, the story moves forward. Ellen is an unknown child of Marcus and makes the first move to contact him as he is flying out to attend the funeral of Sophia. Follow this heartfelt journey through time and tragedy on the path to exploring a new future. I found this to be an interesting read that kept my attention with good characters and storyline. An enjoyable yet emotional read for anyone. Check this one out.
June 9, 2018
I cannot handle how when things are going smoothly fine and nice then suddenly out of the blue, tragedy strikes. At this point you could just get used to that, but it’s not easy.
This is a personal story, I have three sisters and our relationship might be a little bit complex to say the least, but no matter the hardships life might throw you, family is there for you, probably not the way you like it but still there.
There are many highlights for me in this story, to talk about each one of them it would be pointless here. When everything is said and done you must remember where you come from, all steps taken and where you were going headed before something troubles you. You should not fear the unexpected but remember, life is more than just fear, and the good will always overcomes the bad times.
This is a personal story, I have three sisters and our relationship might be a little bit complex to say the least, but no matter the hardships life might throw you, family is there for you, probably not the way you like it but still there.
There are many highlights for me in this story, to talk about each one of them it would be pointless here. When everything is said and done you must remember where you come from, all steps taken and where you were going headed before something troubles you. You should not fear the unexpected but remember, life is more than just fear, and the good will always overcomes the bad times.
June 26, 2018
After reading the description, I was excited to read this book. It did not disappoint. Grab the tissues because this is an emotional and POWERFUL plot that pulls you in from the very beginning. Family ties, drama, secrets, and love area exposed years later as Marcus revisits his family and their past and critical events that changed everything so long ago. The plot is captivating the characters are remarkable, and the author's writing is wonderfully talented. This book is the perfect combination of all the element s needed for a stellar novel. Enjoy!
February 15, 2018
Olen jossain 3,5 ja 4 tähden välillä.
Kallandin kuvaus minäkertojan äänellä on lakoninen. Tarinassa seurataan keski-ikäisen miehen muistelua elämästään lapsuudesta nykyhetkeen. Vahva osa on uskonnollisella yhteisöllä, Jehovan todistajilla, joiden piiriin minäkertoja Markus myös rakentaa työuransa. Musiikilla on kirjassa suuri rooli.
Kirja on helppo- ja nopealukuinen, mutta moneen väliin on rakennettu jokin syvällinen sanoma elämästä tai ihmisyydestä. Pidin kirjasta, ja opin siitä uutta vartiotornin maailmasta. Tiputan silti yhden tähden, sillä päähenkilön pään sisään en vain päässyt, hän jäi etäiseksi. Häneen ei samaistunut tai häntä sympannut, muttei Markuksen hahmo herättänyt paljoa muitakaan tunteita. Tarina sinänsä on aika perinteinen ja jo ennenkin koettu.
Kallandin kuvaus minäkertojan äänellä on lakoninen. Tarinassa seurataan keski-ikäisen miehen muistelua elämästään lapsuudesta nykyhetkeen. Vahva osa on uskonnollisella yhteisöllä, Jehovan todistajilla, joiden piiriin minäkertoja Markus myös rakentaa työuransa. Musiikilla on kirjassa suuri rooli.
Kirja on helppo- ja nopealukuinen, mutta moneen väliin on rakennettu jokin syvällinen sanoma elämästä tai ihmisyydestä. Pidin kirjasta, ja opin siitä uutta vartiotornin maailmasta. Tiputan silti yhden tähden, sillä päähenkilön pään sisään en vain päässyt, hän jäi etäiseksi. Häneen ei samaistunut tai häntä sympannut, muttei Markuksen hahmo herättänyt paljoa muitakaan tunteita. Tarina sinänsä on aika perinteinen ja jo ennenkin koettu.
September 15, 2020
En mycket välskriven bok. Den berättas utifrån Markus perspektiv, från barndom till vuxenliv och till toppen inom sekten Jehovas vittnen. Han avslöjar snacket, hemligheterna om hur det går till när man nått toppen, om intrigerna. Parallellt löper också berättelsen om en dotter och om hans systrar, hans uppväxt och vad som präglat honom. Jag tyckte mycket om den.
September 7, 2020
Hieno kirja, menee kevyesti vuoden top10 kirjoihini. Tunne kuin lukisi omaelämäkerrallista kirjaa. Mielenkiintoista tietoa jehovantodistajista.
July 28, 2021
Stark trea, intressanta miljöer, öppnar en dörr till andra livsöden sådär som det brukar heta och som det ska vara med en bra roman.
July 19, 2018
This is an interesting but in some ways an unsatisfying book. Written in the first person, the narrator is a Finnish Jehovah’s Witness who is raised in that “organization” and spends his life working for it. The novel tells the story of the narrator’s life from childhood into late middle age. The interesting parts of the book are the inner workings and the shocking beliefs and practices of this religious sect. The narrator makes some very serious life decisions based on the sect’s philosophy and/or the advice of senior officials in the organization, such as getting a vasectomy without consulting his wife based on advice that people don’t advance in the organization if they have children. The narrator reveals virulent misogyny in the organization, such as women being thought complicit if they are raped because of their inherent sinfulness. The men of the organization are highly hypocritical, routinely violating their commonly stated beliefs. What’s disappointing about this part of the book is that the narrator is rarely introspective and never reflects on his hypocrisy and his history and relationship with the organization, even when it fails him.
The somewhat idyllic childhood on the Finnish coast is well depicted as are the storm clouds in the distance. The narrator’s parents have a shaky marriage, apparently because his outwardly pious father is sexually unfaithful. The mother is depicted as always unwell but we never get the full story here. The foreshadowing is done with a sledge hammer, so when the central family tragedy occurs, it is anti-climactic. The sections describing his sister’s musical talents and passion are well-done. The author clearly has a well-developed music background himself.
Finally, the book has a tremendous number of typos and other errors. Yes, it is a translation, but it seems not to have been edited.
The somewhat idyllic childhood on the Finnish coast is well depicted as are the storm clouds in the distance. The narrator’s parents have a shaky marriage, apparently because his outwardly pious father is sexually unfaithful. The mother is depicted as always unwell but we never get the full story here. The foreshadowing is done with a sledge hammer, so when the central family tragedy occurs, it is anti-climactic. The sections describing his sister’s musical talents and passion are well-done. The author clearly has a well-developed music background himself.
Finally, the book has a tremendous number of typos and other errors. Yes, it is a translation, but it seems not to have been edited.
October 24, 2017
Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:
"Meillä on niin vähän aikaa, sitä tarkoitin. Meidän pitää kohdella aikaa kuin rahaa. Voimme käyttää sitä järkevästi, voimme investoida tulevaisuutta ajatellen tai käyttää sitä johonkin arvokkaaseen. Mutta usein me tuhlaamme aikaa, käytämme sitä johonkin tyhjänpäiväiseen ja sitten huomaamme, että aika on lopussa. Ja jäljelle jäävät vähät muistomme ovat pinnallisia ja heikkolaatuisia. Aivan kuin olisimme tuhlanneet rahamme rihkamaan tai tarpeettomiin härveleihin. Olen tajunnut tämän vasta nyt. Sitäkö se vanheneminen tarkoittaa?"
"Tähtikuviot eivät oikeasti ole kuvioita", Carola sanoi kerran opettaessaan minua tunnistamaan Orionin, Kefeuksen ja Kassiopeian. -- "Me vain hahmotamme ne sellaisina, koska kaukaa katsottuna jotkut tähdet näyttävät kuuluvan yhteen." Toisinaan minusta tuntuu, että niputan yhteen elämäni kirkkaita pisteitä. Etäältä katsottuna ne voi ymmärtää kuvioksi.
Joskus kun jälkeenpäin yrittää rekonstruktoida, miten jokin idea on syntynyt, paljastuu, että se on ollut seurausta täysin sattumanvaraisista mielleyhtymistä. Ajatuksemme tekevät villejä hyppyjä, löytävät odottamattomia yhteyksiä, ja yllättäen syntyy uusi ajatus, joka jälkeenpäin saattaa tuntua itsestään selvältä.
"On paras, että meillä on mustaa valkoisella. 'In God we trust, all others must bring data.'"
Hänen asuntonsa oli sisustettu pohjoismaisittain, vaaleaa puuta ja kliinistä valkoista, hyvällä maulla valittua taidetta seinillä, ei yhtään turhaa esinettä, vaakapinnat olivat tyhjiä. Se oli sen tyyppistä minimalismia, johon on varaa, jos alun perin on runsautta, mistä karsia.
"Meillä on niin vähän aikaa, sitä tarkoitin. Meidän pitää kohdella aikaa kuin rahaa. Voimme käyttää sitä järkevästi, voimme investoida tulevaisuutta ajatellen tai käyttää sitä johonkin arvokkaaseen. Mutta usein me tuhlaamme aikaa, käytämme sitä johonkin tyhjänpäiväiseen ja sitten huomaamme, että aika on lopussa. Ja jäljelle jäävät vähät muistomme ovat pinnallisia ja heikkolaatuisia. Aivan kuin olisimme tuhlanneet rahamme rihkamaan tai tarpeettomiin härveleihin. Olen tajunnut tämän vasta nyt. Sitäkö se vanheneminen tarkoittaa?"
"Tähtikuviot eivät oikeasti ole kuvioita", Carola sanoi kerran opettaessaan minua tunnistamaan Orionin, Kefeuksen ja Kassiopeian. -- "Me vain hahmotamme ne sellaisina, koska kaukaa katsottuna jotkut tähdet näyttävät kuuluvan yhteen." Toisinaan minusta tuntuu, että niputan yhteen elämäni kirkkaita pisteitä. Etäältä katsottuna ne voi ymmärtää kuvioksi.
Joskus kun jälkeenpäin yrittää rekonstruktoida, miten jokin idea on syntynyt, paljastuu, että se on ollut seurausta täysin sattumanvaraisista mielleyhtymistä. Ajatuksemme tekevät villejä hyppyjä, löytävät odottamattomia yhteyksiä, ja yllättäen syntyy uusi ajatus, joka jälkeenpäin saattaa tuntua itsestään selvältä.
"On paras, että meillä on mustaa valkoisella. 'In God we trust, all others must bring data.'"
Hänen asuntonsa oli sisustettu pohjoismaisittain, vaaleaa puuta ja kliinistä valkoista, hyvällä maulla valittua taidetta seinillä, ei yhtään turhaa esinettä, vaakapinnat olivat tyhjiä. Se oli sen tyyppistä minimalismia, johon on varaa, jos alun perin on runsautta, mistä karsia.
Displaying 1 - 30 of 38 reviews