Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja

by Henriikka Rönkkönen

Sensuroimaton, tyrskähdyttävä, liikuttava... Mielikuvituspoikaystävän hävytön pikkusisko on täällä

Tervetuloa matkalle sinkkuuden ytimeen! Bikinirajatapaus johdattaa ujostelematta ohi Tinder-sydänten kohti sinkkuelämän kiperimpiä kysymyksiä: Miksi ihastun aina vääriin tyyppeihin? Mitä tapahtuu, jos viivyn treffeillä vessassa liian kauan? Mitä yhteistä on deittailulla ja uuden Netflix-sarjan aloittamisella? Mitkä ovat viestin odottamisen viisi vaihetta?

Ronski ja rehellinen Bikinirajatapaus on sinkkujen korvaamaton vertaistuki, seurustelevien tirkistysreikä, seksikommellusten gladiaattoriareena ja käytöksen kultainen kirja ekoille treffeille.

Genres: Finnish Literature, Audiobook, Nonfiction, Humor, Chick Lit, Romance, Contemporary

176 pages, Hardcover

First published January 1, 2018

About the author

Henriikka Rönkkönen on Heinolasta kotoisin oleva kirjailija ja bloggaaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, pääaineena äidinkieli ja kirjallisuus. Ennen oman sinkkuutta käsittelevän bloginsa aloittamista hän kirjoittti City-lehteen seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää blogia.

Reviews

[Susanna · Rating 1 out of 5]

Mielikuvituspoikaystävälle vielä sentään hymähtelin ja taisin kerran naurahtaakin samalla omaa nuoruutta miettien että been there, done that, tuttu juttu, ei mitään uutta auringon alla tässä iässä. Tämän haukottelin läpi ja mietin, että kyllä se on elämä joillakin vaikeaa ja eritteiden ja pierujen saattelemaa. Pitikö se lasten allaskin olla pissan täyteinen kun pakit tuli Pekan kanssa (oliko se Pekka?). Joka paikkaan piti sitä pissakakkaa tunkea, vaikka se ei mitään lisäarvoa tai hauskuutta asiaan tuonut. En saanut tästä kyllä oikein mitään irti. Harmi. Oletin ja odotin tästä Mielikuvituspoikaystävän jalostunutta jatkoa. Tai ehkä tää oli, mutta ei vaan mulle? Kiva silti, että tämmöisiäkin kirjoja on, joita selvästi nuori lukijakunta HALUAA ja OSTAA ihan omaksi ja lukee. Ei sen niin väliä mitä lukee, kunhan lukee, sanon minä.

[Linnea]

Mielikuvituspoikaystävän jälkeen odotin jotain terävää ja hauskaa, nyt sain lähinnä hämmennystä höystettynä muutamilla osuvilla huomioilla. En yksinkertaisesti ole niin innostunut muiden ihmisten suolentoiminnasta, että pitäisin siitä kerrottuja juttuja oikeasti hauskoina tai nerokkaina. Ei siis mikään hitti minulle, mutta kyllä tätä saunaa lämmittäessä ihan sujuvasti kuunteli.

[Simppu · Rating 2 out of 5]

Rakastin edelleen sitä, että vihdoin naisen elämään tunnustetaan kuuluvan sellaisia asioita kun kuukautisia, kakkaa ja masturbointia. Olisin kuitenkin kaivannut muutakin kuin tamponissa kiinni olevaa punaista lankaa. Kirjan pääasia vaikutti olevan lähinnä epätoivossa vellominen, kun parisuhde olisi saatava hinnalla millä hyvänsä ja sitä etsiessä rakkautta kaivataan sokeasti toinen toistaan pahemmilta tapauksilta. Tarjoaa ehkä samaistumisen kokemuksia jollekulle, mutta minä en erityisesti arvostanut tällaista sinkkuelämän kuvausta. Kirjalla oli kyllä hyvätkin hetkensä, esimerkiksi sen osoittaminen, kuinka negatiivisesti aikuiset opettavat jo pikkutyttöä näkemään oman vartalonsa.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 2 out of 5]

Vaikka Rönkkösen suorasukainen ja rehevä kerronta sekä pureva huumori jaksoivat vielä paikoitellen hieman naurattaa, tuntui ettei tämä toinen kirja tarjonnut enään mitään uutta. Samaa tykitystä kuin Mielikuvituspoikaystävä. Minua jäi myös vaivaamaan jatkuvasti viljelty pissakakka-huumori, sillä itsellään kun tuntui olevan kaikki kuoruttettu. Jos ei kakata, niin sitten pierettää. Jos ei edes pieretä, niin sitten on dildo jumissa annelissa, vaikka sekin saadaan ulos sieltä paskan kuoruttamana. Minulla heräsi lähinnä myötähäpeää kirjailijaa kohtaan. Vastaava huumori toimii satunnaisesti ja oikein käytettynä, jatkuva toisto vie hyviltäkin vitseiltä terän.

[Merja · Rating 1 out of 5]

Niin hirveää kuraa, että oli pakko jättää kesken. En montaa kirjaa ole elämässäni kesken jättänyt.

[Elina Mäkitalo · Rating 2 out of 5]

Mielikuvituspoikaystävän jälkeen aihe toisti itseään erittäin paljon, mitään uutta ei oikeastaan tullut ja huumorikin oli yhtä jäykkää ja kakkapilluvitsejä jotka jo väsyttää. Nauroin ehkä kerran ja alku vaikutti todella toistolta ja meinasin lopettaa kirjan kesken mutta koska kirja oli lyhyt ajattelin lukea loppuun. Arviointi nousi kahteen tähteen kehopositiivisuus pohdinnoista, vaikka nekin melko pinnallisia.

[Tiia Oikarinen - Tiian lukupäiväkirja · Rating 1 out of 5]

Aijai. 1,5 tähteä. Plääh. Pidin Mielikuvituspoikaystävästä. Tähän ei olisi kannattanut tarttua. Idea oli jo käytetty. Kokonaisuus oli hapuileva, liian syvällisesti yritetty. Ts. syvällisyyttä upotettuna kakkaan. Liikaa kakkajuttuja. Jos Rönkkönen jatkaa tällä linjalla, kolmatta ei tarvitse lukea.

[Inka · Rating 2 out of 5]

Bikinirajatapaus jatkaa Mielikuvituspoikaystävästä tutusta teemasta ja tutulla tyylillä. Mukavan viihdyttävä kesäkuunneltava, johon mahtui tarkkanäköisiä havaintoja deittailusta ja sinkkuilusta, mutta jokin jäi puuttumaan, eikä tämä yltänyt edeltäjänsä tasolle. Olisin ehkä kaivannut lisää jotain uutta sen sijaan, että kirja jatkaa pitkälti sitä samaa mitä Mielikuvituspoikaystäväkin oli.

[Suketus · Rating 3 out of 5]

Rönkkösen hulvaton tyyli iskee. Hän ei todellakaan sievistele, vaan kyytiä saavat kaikki, niin pitääkin. Nauroin useamman kerran ääneen, se on aina onnistuneen lukukokemuksen merkki, jos huumoria on haettu siis. Ja tässä kyllä on.

[Nalice · Rating 3 out of 5]

Mielikuvituspoikaystävän jälkeen odotin tältä enemmän. Tällaisten turhankin rehellisten kirjojen kautta pääsee kuitenkin aina vähän enemmän sinuiksi itsensä kanssa.

[Pihla · Rating 3 out of 5]

Nauratti ja pelasti lukujumista, suosittelen!

[Vesa · Rating 3 out of 5]

Joskus on kiva lukea kirjoja, jotka edustavat mahdollisimman vähän omaa perinteistä kirjamakua. Luin Mielikuvituspoikaystävän osittain läpällä maaliskuussa 2017 parin tylsän tunnin aikana. Se ei ehkä ollut yksi vaikuttavimmista lukuelämyksistäni, mutta varsin viihdyttävä pieni teos se oli enkä kadu sen lukemista. Bikinirajatapaus oli luonnollisesti lopulta myös luettava, kun tilaisuus siihen tarttui saatuani kirjan lahjaksi.

Deittailua paljon harrastava ja seksuaalisesti vapaa nainen ei mielestäni enää ole mikään sellainen tabu, jollaiseksi se yllättävän usein edelleen mielletään. Tuttavapiirini on aika konservatiivinen eikä siinäkään sellaista naista enää jakseta kauhistella, sillä ei siinä mitään kauhisteltavaa enää olekaan. Siltä osin niin Mielikuvituspoikaystävä kuin Bikinirajatapaus eivät ole erityisen rohkeita julkilausumia.

Jokin asia tässä maassa kuitenkin edelleen on tabu ja se on kakkajuttuja kertova nainen. Ja kakkajuttuja ja kakkahuumoria tässä kirjassa piisaa. Monissa arvosteluissa kirjan sitä puolta näytetään kritisoivankin ja osittain aiheesta. Jossain vaiheessa tuli vastaan saturaatiopiste ja ne eivät enää jaksaneet hymyilyttää.

Kirjassa on monenlaisia henkilöhahmoja. Päähenkilön lisäksi he eivät ole kovin mieleenpainuvia tai mukavia yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Työpaikan Lauri vaikuttaa oikeasti varsin sympaattiselta hahmolta.

Kirjalle annan kolme tähteä. Ei mikään huipputeos, mutta varsin viihdyttävä tuotos. Kirja ei yritä olla enempää kuin on ja onnistuu päätarkoituksessaan eli lukijan aivojen saamisessa muutamaksi tunniksi narikkaan.

[Emmi · Rating 2 out of 5]

"Olen ollut seitsemän vuotta parisuhteessa. Itseni kanssa. Yksin."

Tässä kirjassa oli paljon hyvää ja paljon ei niin hyvää. Kirjassa tartuttiin joihinkin aiheisiin, jotka tarvitsevat enemmän puhetta ja keskustelua, mutta teoksessa ei päästy niistä oikein eteenpäin.

Mistä pidin?
Erityisesti mieleeni jäi keskustelu deittikumppanin lapsen kanssa ja koko uimahallissa tapahtuva puhe puolin ja toisin. Mielestäni kirjan paras nosto oli keskustelu omasta kehosta. Tilanteeseen oli jotenkin hyvin saatu kiteytettyä se, miten lapset oppivat ja imevät aikuisilta tavan puhua ja pohtia omaa kehoaan. Uimahallin naiset pilkkasivat itseään toistuvasti, ilmeisesti myös itse sitä huomaamatta, ja tämä osui minuun erittäin hyvin.

Mistä en pitänyt?
En pitänyt siitä, että kirjassa pyörittiin pissa-kakka-nänni-akselilla eikä päästy niistä eteenpäin. Hyvin kirjoitettuna nämä vitsit naurattavat, mutta eivät enää sen jälkeen, kun joka toinen lause käsittelee jotain näistä. Nämä ovat toki tärkeitä siinä mielessä, että naisetkin käyvät kakalla ja piereskelevät, mutta eivät sen enempää kuin ketkään muutkaan. Toiseksi, kirjassa painotettiin sitä, miten sinkkuna on hyvä olla, ja olen samaa mieltä, mutta jotenkin päähenkilö päätyi aina suhteeseen ja ihastui joka toiseen vastaantulijaan. Parisuhteita ei päästy karkuun, vaikka se nimenomaan oli kirjan aihe. Ehkä sinkkuuden arvo tulee paremmin esiin jossain muussa yhteydessä kuin kirjassa, joka nimenomaan keskittyy vain siihen.

[Mintti · Rating 5 out of 5]

Mun uusin ihastus! Henriikka! Mun eka äänikirja jota kuuntelin ja höröttelin ääneen koiralenkeillä! Niin ihanan suora, hauska, hassu, rehellinen, höpöläinen, seksikäs ja oivaltava etten kestä!
Kävisi myös nuorille vinkattavaksi. Tekstissä vilisee pillut ja karvat ja itsetyydytys ja vaikka mikä, mutta se ei silti ole mitenkään räävitön, vaan just sopiva ja avoin! Niin ihailen. Henriikka jatkaa elämäänsä Mielikuvituspoikaystävän jälkeen, eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita uuvu. Samalla hän kuitenkin ihanasti oppi koko ajan lisää itsestään ja elämästä ja jakaa viisauttaan meillekin. Ehdoton suositus!

[Spidermonkey · Rating 3 out of 5]

Ei ihan niin hyvä kuin Mielikuvituspoikaystävä. Liikaa kakka-pissi-juttuja ja samoin kakka- ja alapäävertauksia. En myöskään halua lukea kokonaista sivua siitä, miten pökäle tippuu vessanpönttöön...

[Neo · Rating 3 out of 5]

Ykkösosaa hieman huonompi. Tuntuu siltä, että mieskirjon vähyyttä on kompensoitu kakkavitseillä. Ehh. Nauroin siti makeasti etenkin kirjan alkupuolella.

[Vera Kempf · Rating 4 out of 5]

Helppo lukuinen, samaistuttava sekä viihdyttävä kirja.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana mutta hauska oli 😂

[Fia | Sivujensalat · Rating 3 out of 5]

En pitänyt mielikuvituspoikaystävästä pari vuotta sitten, mutta tämä oli itselleni miellyttävämpi ja helpompi lukuisempi kirja. Pissa-kakka jutut eivät takelelleet kovin paljoa liikaa, vaikka kirjassa niitä olikin paljon. Kirjassa myös oli todella hyviä pointteja kaiken sen rakkaushöpinän lisäksi. Esimerkiksi lapsesta asti opitut vartaloihanteet ja itsensä rakastaminen sellaisena kuin on. Ihanaa, että tälläiseen "hömppä" kirjaankin on saatu nämä opit ympättyä.

[Venla · Rating 1 out of 5]

Joo ei mulle

[Mia · Rating 4 out of 5]

Annan neljä tähteä siitä, että sain taas välillä nauraa ääneen samalla kun pudistelin päätäni. Aina välillä on mukavaa lukea jotain helppolukuista ja kevyttä.

[Tonja Jääskeläinen · Rating 1 out of 5]

Jäi kesken, osalle jutuista hymähtelin, mutta pissakakkahuumori ei kyllä kiinnosta yhtään.

[Tatu Chanth · Rating 2 out of 5]

Vähän sama kuin toinenkin Henriikkan kirja. Mutta ehkä puuduttavampi, tai tyyli vain ei kanna kahta kirjaa. Pari kertaa naurahdin ääneen.

Jos kaipaa illalla jotain kevyttä, mikä ei vie niin mukanaan ettei malta mennä nukkumaan, tämä on siihen ihan ok.

[Tui · Rating 3 out of 5]

Tykkään Rönkkösen suorasukaisuudesta ja siitä, että hän puhuu myös niistä asioista joista ei nainen yleensä saisi puhua. Viihdyttävä ja nopea luettava.

[Arska-täti · Rating 1 out of 5]

Pieru- kakka - ja kuukautisvuotohuumoria sekä miesten kanssa sekoilua yli äyräiden. Unotamatta itsetyydytystä, laitteilla tai ilman. Ei naurattanut.

[Jemysieni · Rating 2 out of 5]

Oikeastaan kaikki tämän teoksen hyvät puolet on käsitelty jo Mielikuvituspoikaystävässä paljon jäsentyyneemmin ja perusteellisemmin. Tämä sen sijaan on täynnä (oikeasti, nonstopilla) vessahuumoria, mikä ei oikein itselleni uponnut - jos kyseisestä huumorinlajista tykkää, sitten suosittelen tätä.

Itseään toistavien (ja usein melko mauttomien) alapääjuttujen tykittäminen läpi teoksen vei myös satunnaisilta hauskoilta ja kriittisiltä anekdooteilta tehon (miettikää, miten paljon sitä on, kun jopa minä etsin kaapista kukkahattua). Tämä oli harmi, sillä edellisessä osassa seksiin liittyvät kohdat olivat oivaltavia toivat tarinaan lisää - nyt ne veivät siitä pois. Pisteitä kuitenkin siitä, että naisen vessa- ja seksitabuita rikotaan. Karvoista, menkoista ja masturboinnista myös plussaa. Tässä oli myös yritystä käsitellä suostumusta ja sen puutetta, mutta latteaksi jäi.

Teoksessa oli kaunis ajatus taustalla tuoda esiin, että sinkkuudessa ei ole mitään hävettävää, ja sinkku voi olla omasta tahdosta. Ajatus kuitenkin vesittyi, kun tässä selvästi koko ajan parisuhdetta haettiin tavalla tai toisella. Vapaa seksi ei ollutkaan ehkä vapaata, vaan tapa tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei muuten osaa kommunikoida.

Siispä yksi tähti tabujen rikkomisen jatkamisesta ja toinen paikoin purevasta huumorista. Tässä saattoi olla yritystä tavoittaa jotain myös digitaalisesta nykyajasta ja jostain muusta järkevästä, mutta kaikki hukkui pissakakkapillupersepenis-toiston alle. Toivon, että taso nousisi kolmannessa osassa.

[Assikatsum · Rating 2 out of 5]

En osaa kirjoittaa varsinaista arviota, joten listaan muutamia ajatuksia/mielipiteitä joita jäi lukemisen jälkeen. Kirjan varoitukset roisista sisällöstä ja "jatka lukemista omalla vastuulla" toi heti hilpeän teinimäisen fiiliksen. Päähenkilön valitsema häpeilemätön asenne seksiin, seksuaalisuuteen, naisena olemisen ongelmakohtiin (vaikka en olisi niin yksityiskohtaisia tietoja esim. karvoituksesta kaivannut, on hyvä että päähenkilö on sinut itsensä kanssa ja toteaa muillekin että itseinholla ja kehovihalla ei tee mitään) ja sievistelemättömän suorapuheinen sanaston käyttö miellytti. Kirja on täynnä myötähäpeää herättäviä tarinoita, päähenkilön munankaipuuta, mokailua niin netissä kuin sen ulkopuolella, pohdintaa nyky-yhteiskunnan menosta Tindereineen ja seurustelukuvioineen, ihastumisen miettimistä, päähenkilön parisuhdearkeen yrittämistä eri kumppaniehdokkaiden kanssa ja sitten pakon edessä sinkkuilua, sekä kakkahuumoria joka ei enää tietyn pisteen jälkeen jaksa naurattaa (liika on liika on liikaa. Liiikaaaaa). Muutamat yksittäiset jutut saivat nauramaan pari kertaa kunnolla ääneen esim. osuvat vertaukset ja nolot seksikohellukset. Lukiessa hymyilin useasti, välillä pudistelin päätäni. Rönkkösellä on hyvä ja värikäs kirjoitustyyli.

Jotain syvällistäkin tarinoiden rivien välistä varmasti löytää, mutta ennemminkin koin tämän kevyenä ja humoristiseksi tarkoitettuna teoksena joka yrittää välttää liian vakavaan sävyyn ajautumista.

[Heidi · Rating 1 out of 5]

En tiedä mitä minulle tai Rönkköselle on tapahtunut tässä parissa vuodessa, mitä Rönkkösen esikoisteoksen Mielikuvituspoikaystävän ja tämä kakkosen (ehe) välillä on kulunut, mutta nyt ei toiminut tämä teos lainkaan. Ra-kas-tin Mielikuvituspoikaystävän suoraa, roisia, eli yhden totuuden mukaista kuvausta sinkkuelämästä, sen iloista ja epävarmuuksista. Mielikuvituspoikaystävä oli (muistaakseni) tunnitsettavuudessaan ja silottelemattomuudessaan vapauttava, tämä Bikinirajatapaus vain kiusaannuttava. Lähinnä siksi, että itse en ole millään lailla kiinnostunut kakasta. Jep. Toki tämä on yhden ihmisen tarina ja jos ja kun hänen elämäänsä kakka liittyy näin elimellisesti (heh), niin sinänsä en voi asiaa toki kritisoida, mutta lukijana lähinnä tylsistytti. En tiedä, mitä provoisoitiin esiin tällä "suoralla puheella peräsuolesta", mutta se ei minua kiinnostaa lainkaan. Uskon, että aika on kypsä sille, että paskasta saa puhua, jos tahtoo, mutta kaikkea ei tarvitse lukea/kuunnella, ehkä ei edes painaa kansien väliin. Huhhei.

[Kaisa Naapuri · Rating 5 out of 5]

Isosiskonsa filosofisempi versio. Jaksoi edelleen ajoittain aiheuttaa huutonaurukohtauksia (varsinkin hulvattomine seksikuvauksineen, sen Rönkkönen osaa), mutta onnistui myös tarjoilemaan aivoille purtavaa sinkkuuteen, parisuhteisiin ja elämään liittyen ylipäätään. Tämä kirja oli myös kevyempi lukea kuin edeltäjänsä, sillä se oli mukavasti pilkottu pieniin, vaihteleviin osuuksiin, kun edeltäjä taas oli rakenteeltaan paljon kronologisemmin edistyvä ja ajoittain hieman raskasta luettavaa yksipuolisuutensa vuoksi. Tämä kirja on niitä harvoja kirjoja, joiden lukemista ei välillä malta jättää kesken, kun haluaa jo tietää, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtuu. Rönkkösen inhorealistinen tapa kirjoittaa naiseudesta ja sen "rumemmistakin" puolista (kuten masturboinnista) on loistava. Jopa poikiakin nauratti. :D Innolla odotan, mitä kolmannella kirjalla on tarjottavanaan, jos sellainen joskus tulee ! Ehkä Rönkkösen elämästä parisuhteessa ? ;)

[Anna Väyrynen · Rating 2 out of 5]

Se sama huumori, joka vielä Rönkkösen ensimmäisessä kirjassa jaksoi hieman naurattaa, ei enää tässä toisessa pure. Pissakakka- ja haarovälijutut on jo liian moneen kertaan naurettu. On toki raikasta, nähdä ja kuulla hieman realistisempiakin kuvauksia naiseudesta ja naisen seksuaalisuudesta ainaisten kiillotettujen versioiden sijaan, mutta yhtä kaikki, tämä tarina ei oikein kantanut.

Vähän yliyrittämisen makua. Hetkittäin ihan hauska.

"Olin nähnyt koko yön sekavia unia jokaikisestä exästäni ja panostani. Kaikki oli Laurin punottavien poskien syytä. Olin unessa maailmanpyörässä, samassa vaunussa kuin Tinder-Petteri, joka nauroi minulle kolmen tyttöystävänsä kanssa. Päätin hypätä kyydistä pois, mutta tipahdin aina uudestaan jonkun toisen exäni vaunuun. Lisäksi minulla oli ylläni vain miesten kiiltonahkakengät, joista heijastui runsas häpykarvoitukseni. Kaikki oli kamalaa."