Taru Kumara-Moisio: Sisimmältäni olen Anni Nupponen: Valkoisen kissan kuolema Janos Honkonen: Ne ovat niin helppoja saaliita Jussi Katajala: Rottakuningas Timo Saarto: Oravanmetsästäjä Maija Haavisto: Suvikulta Tarja Sipiläinen: Peto Mikko Rauhala: Vaiston varassa Anu ja Eero Korpinen: Neiti Madiganin lemmikki Artemis Kelosaari: Kissa joka jäi J.S. Meresmaa: Hän kehrää
Kissat ovat omapäisiä, jopa mystisiä olentoja, jotka ovat sopeuttaneet ihmisen asumaan rinnakkain niiden kanssa. Kotioloissa ne viettävät aikaa nukkuen, syöden ja somaillen, mutta niillä on myös salattu puoli, johon Osuuskumman antologia Varjoisilta kujilta sukeltaa kuin katti hiiren perään.
Kansien väliin on koottu 11 novellia, joiden tyyli kulkee dekkarista kauhuun ja romantiikasta seikkailuun.
Shimo Suntila is a Finnish writer of science fiction, fantasy, horror and weird short stories. Most of his works have appeared in anthologies and Finnish sf magazines and zines. He has four books to his own name, Sata kummaa kertomusta (A Hundred Weird Tales), Tähtiviima (Star Breeze), Kirja tulee kirjan luo (A Book Comes to a Book) and Sadanpäämies (Centurion).
Some of Suntila's short stories have been translated to English and have appeared in Words Without Borders and Usva International.
Tämäpä olikin odottamattoman hyvä antologia. Pari vähän keskinkertaista novellia ja pari sellaista, joiden tyyli ei muuten vaan iskenyt, mutta helmiä oli enemmän kuin huteja. Parhaimmistoa edustivat Katajala, Kelosaari, Korpisen pariskunta ja Meresmaa, ja myös Honkonen, Nupponen ja Saarto miellyttivät.
Kokoelma oli hyvin vaihteleva mutta tykkäsin. Erityisesti minua miellytti Neiti Madiganin lemmikki sekä Valkoisen kissan kuolema joille olisi tähtiä voinut antaa enemmänkin kuin koko kokoelmalle menevä kolme.
Olipas taas herkullinen kokoelma lyhyitä novelleja. Sopivasti tasan Helsinki-Praha-lennon mittainen lukuvälipala. Todella erilaisia keskenään, mutta riittävästi teemaan nivottuja.
Kiva novellikokoelma, josta löytyi jos jonkinlaista kissamaisuutta. Osa iski enemmän kuin osa, mutta ei tästä kehnoja löytynyt. Neiti Madiganin lemmikki kohosi suosikiksi ja Suvikullan makaaberiutta oli myös ehdottomasti pakko arvostaa.