Ekmanin teos on perusteellinen ja havainnollinen tietokirja huijarisyndroomasta. Se kertoo, mistä tässä yleisessä ahdistusoireilun muodossa on kysymys, ja tarjoaa keinoja saada se hallintaan.
Mistä kumpuaa vahva mielikuva, ettei oikeasti osaa sitä, mitä on tekemässä? Että ennen pitkää jää kiinni ja paljastuu huijariksi?
Huijarisyndrooma on samankaltainen ilmiö kuin perfektionismi. Pelko osaamattomaksi ja epäpäteväksi paljastumisesta piiskaa tekemään yhä enemmän, yhä paremmin. Paraskaan suoritus ei riitä vakuuttamaan itseä, että on riittävän hyvä.
Tutkimuksissa on arvioitu, että 70 % ihmisistä kokee ainakin yhden tällaisen episodin elämässään. Joillakin tämä tapa ajatella ja tuntea suhteessa omaan itseen muuttuu kliiniseksi ilmiöksi, huijarisyndroo-maksi. Seurauksena on vakavaa ahdistusta ja uupumusta.
Ekman esittelee kirjassaan ansiokkaasti huijarisyndrooman syitä ja mekanismeja sekä tapoja löytää terve itseluottamus.
Aihe on mielenkiintoinen ja kirja informatiivinen. Mutta. Minua alkoi noin kirjan puolivälissä häiritä tekstin epätasaisuus. Ajoittain tekstissä oli lähdeviitteitä (melkein kuin tutkimuksissa), mutta liian harvoin, että voisin uskoa, että kaikkeen ulkopuolelta hankittuun materiaaliin viitataan. Toisaalta teksti sisältää myös viittauksia kirjoittajan omaan ajatteluun, mikä lähinnä häiritsee, koska se tekee kirjasta vähemmän tieteellisen, muttei kuitenkaan tarpeeksi, että kirjaa voisi lukea puoliksi omakohtaisena kertomuksena. Tekstin sävystä jäi vähän sekava maku, eikä minulle oikein selvinnyt minkä sortin kirja tämä yritti olla. (Ja lopuksi vielä yksi ärsyttävä pikkuseikka: miksi siitä matikan osaamattomuudesta tehtiin niin iso numero?)
Tärkeä aihe, josta olisi voinut kirjoittaa myös hyvän teoksen. Ongelmia on useita, joista raivostuttavin on kenties toisteisuus: sekä haastatteluiden osia että argumentteja kierrätetään läpi teoksen. On turhauttavaa lukea samaa uudestaan ja uudestaan. Sivuja ja tekstiä on siis sisältöön nähden aivan liikaa. Tekstistä tulee myös voimakkaat pseudovibat lähteiden puutteen vuoksi. Kirjoittaja antaa ymmärtää puhuvansa universaaleista faktoista, vaikka argumentaatio pohjaa havaintoihin yksittäisistä haastatelluista ja aiemmista potilaista ja edustaa kirjoittajan omia tulkintoja.
Tunnistin itseni loppuun kootuista kysymyksistä, joiden avulla voi arvioida omaa taipumustaan huijariajatteluun. Itse teksti varsinaisine haastatteluesimerkkeineen keskittyy kuitenkin melkoisiin ääritapauksiin, joita myös tulkitaan niin suoraviivaisesti ja mustavalkoisesti, että akateemisen koulutuksen saanutta hirvittää. Tästä kaikesta syntyy melko lapsellinen ja keskeneräinen vaikutelma, kuin teos olisi kirjoitettu kiireessä ilman editointimahdollisuutta. Teksti olisi kaivannut myös kielenhuoltoa.
Lopun self-help-osio ei nähdäkseni juuri liity huijariuden kokemuksista pois oppimiseen, vaan samat ympäripyöreät neuvot pysähtymisestä ja itsensä kuuntelemisesta voisi antaa lähes mihin tahansa tilanteeseen, jossa ihminen kärsii ahdistuksesta.
Huijari-ilmiön sukupuolittuneisuus sivuutetaan myös muutamalla nopealla huomiolla. Jotta teos olisi ollut onnistunut ja uskottava, olisi huijarisyndroomaa pitänyt käsitellä myös yhteiskunnallisena, rakenteellisena ongelmana.
Huijarisyndroomasta on alettu puhua yhä enemmän viime vuosina. Huijarisyndroomaa potevat eivät ole huijareita sanan varsinaisessa merkityksessä. Huijarit eivät usko omiin suorituksiinsa ja pyörivät negatiivisen ajattelun kehässä. Tyypillinen huijari saattaa ajatella, että oma menestys on sattumaa. Hän saattaa myös pelätä, mitä tapahtuu silloin, kun kuviteltu mutta huijarin mielestä todellinen osaamattomuus tai taitamattomuus paljastuu.
Tiina Ekmanin teos perustuu teemaa käsittelevään kirjallisuuteen, tapausesimerkkeihin, harjoituksiin ja kirjailijan omiin kokemuksiin. Huijarisyndrooman ja sen taustojen esittely on hyödyllinen kenen tahansa lukea. Sen sijaan harjoitukset ja epätieteellinen pohdinta menevät self-help -osastolle, joista joko hyötyy tai sitten ei. Teosta vaivaa ajoittainen epätasaisuus.
Kirjan otsikko ja takakansiteksti houkuttelivat, koska tunnistin jo ennen kirjaa itsessäni huijariajattelua. Kirja oli kuitenkin erittäin masentavaa luettavaa eikä tuonut juuri lisätietoa vaikka en syndroomasta aiemmin ollut lukenutkaan. Luin puolet ja päätin etten jaksa lukea loppuun tätä negistelyä.
Ymmärrettävästi kirjoitettu ja käytännönläheinen kirja tunnistettavasta ilmiöstä. Neljäs tähti tulee kirjan lopun harjoituksista ja ratkaisuehdotuksista. Luin yhdeltä istumalta.
Helposti lähestyttävä kirja aiheesta, joka varmasti koskettaa suurta osaa ihmisistä. Kirjoitettu enemmän self help -tyyliin kuin varsinaiseksi akateemiseksi tutkimukseksi. Samaistuin moniin juttuihin vahvasti.
Hyvä opus niille, jotka tunnistavat itsessään huijarisyndrooman piirteitä, mutta eivät ole vielä hirveän perehtyneitä aiheeseen. Teos keskittyy enemmän valottamaan huijariajatusten syitä kuin tarjoamaan ratkaisuja, mikä tuntui mielekkäältä.
"Huijarisyndrooma (impostor syndrome) tai huijari-ilmiö (impostor phenomenon) on epävirallinen mutta myös suomen kieleen vähitellen vakiintunut määritelmä tietyntyyppisestä ahdistavasta ajattelumallista: En oikeasti osaa, vaikka kaikki tuntuvat luulevan niin. Jonain päivänä kaikki paljastuu, jään kiinni ja voi sitä häpeän määrää!"
Erinomainen ja tarpeellinen kirja huijariajattelusta, jonka kanssa itsekin painin oikeastaan päivittäin. Psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekman selittää, mistä huijariajattelussa ja -ilmiössä on kyse, mistä sen tunnistaa ja mitkä ovat sille tyypillisiä piirteitä, mistä se (mahdollisesti) juontaa juurensa, ja myös miten siitä voi opetella pääsemään eroon tai vähintään tulemaan paremmin toimeen sen kanssa. Kirja sisältää myös erilaisia harjoituksia ja kyselylomakkeen huijariajattelun tunnistamiseen.
Kirjaa varten on haastateltu viittä naista, joilla kaikilla on vahva kokemus "huijariudesta" omassa elämässään. Lainaukset ja tosielämän esimerkit elävöittävät muuten informatiivispainotteista tekstiä.
Luin kirjan muutamassa tunnissa, koska se oli niin hyvä ja samaistuin moniin siinä kerrottuihin ja kuvattuihin asioihin niin vahvasti. Uskon palaavani kirjan äärelle uudestaankin ja myös hankkivani sen omaksi.