What do you think?
Rate this book
Suomu
Entäpä jos maailma olisikin suomun verran toisenlainen?
Oona on niin raivoissaan, että kävelee vaatteet päällä järveen ja ui pitemmälle kuin ikinä ennen. Vedessä jokin raapaisee Oonaa, niin että hän saa syvän haavan. Vastarannalla maisema on muuttunut ja ihmiset vaikuttavat merkillisiltä. Suomen presidenttinä kuuluu olevan J. K. Paasikivi, eikä kenelläkään ole kännykkää. Oona uskoo siirtyneensä ajassa taaksepäin, mutta huomaa pian, että jotain muutakin on vinksallaan.
Oona on niin raivoissaan, että kävelee vaatteet päällä järveen ja ui pitemmälle kuin ikinä ennen. Vedessä jokin raapaisee Oonaa, niin että hän saa syvän haavan. Vastarannalla maisema on muuttunut ja ihmiset vaikuttavat merkillisiltä. Suomen presidenttinä kuuluu olevan J. K. Paasikivi, eikä kenelläkään ole kännykkää. Oona uskoo siirtyneensä ajassa taaksepäin, mutta huomaa pian, että jotain muutakin on vinksallaan.
223 pages, Hardcover
First published September 18, 2007
32 people want to read
About the author
Sari Peltoniemi
39 books8 followersSari Peltoniemi (born 1963) has published many books for children and young people, whilst her science fiction and fantasy short stories have been published in several magazines.
Her novels have twice been shortlisted for the Finlandia Junior Prize (the annual prize for the best Finnish novel for children and young readers). Her fantasy novel Hirvi (Elk) won the Kuvastaja-prize for best Finnish fantasy novel in 2001.
In addition to this she has written the lyrics to numerous rock songs.
Peltoniemi’s texts often deal with the weakest, most vulnerable members of society, people upon whose lives myth and fantasy begin to enroach. Finnish mythology is especially close to her writing.
Peltoniemi´s childrens book Kerppu ja tyttö (Dog and her girl) is published in Japan, Germany and Poland.
Her novels have twice been shortlisted for the Finlandia Junior Prize (the annual prize for the best Finnish novel for children and young readers). Her fantasy novel Hirvi (Elk) won the Kuvastaja-prize for best Finnish fantasy novel in 2001.
In addition to this she has written the lyrics to numerous rock songs.
Peltoniemi’s texts often deal with the weakest, most vulnerable members of society, people upon whose lives myth and fantasy begin to enroach. Finnish mythology is especially close to her writing.
Peltoniemi´s childrens book Kerppu ja tyttö (Dog and her girl) is published in Japan, Germany and Poland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
August 9, 2015
Suomu kertoo teinitytöstä, joka ui sattumalta toiseen todellisuuteen. Uusi ympäristö muistuttaa Suomea, mutta moni asia on toisin: Suomi on ollut sodassa Ruotsia vastaan, evakot ovat Ahvenanmaalta ja yläluokka on venäläisperäistä. Muutakin outoa on, mutta kirjasta ei ilmene, koskevatko yliluonnollisemmat outoudet vain tapahtumapaikkakuntaa vai muutakin maata. Paikkakunnalla nimittäin asustelee ajassa ja todellisuuksissa liikkuvia liskoja, jättiläinen, noitien sisarkunta, näkymättömiä perässähiihtäjiä ja vampyyrimäinen tehtaanjohtajan perhe, jota kaikki pelkäävät. Kuten arvata saattaa, tukalassa tilanteessa elävät kyläläiset turvautuvat uuden tulokkaan apuun.
Romaani voisi sopia parhaiten kirjoja ahmivalle varhaisnuorelle, joka ei ahdistu siitä, että kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia. Lukijalle jätetään epäselväksi aika paljon. Myös loppu on siinä mielessä avoin, etten ihmettelisi, vaikka kirja saisi joskus jatko-osan. - Aikamoisessa epätietoisuudessa joutuu elämään myös päähenkilö, joka kyllä kyselee kaikkea uusilta tuttaviltaan mutta jää silti ilman selviä vastauksia. Tavallaan aika onnistunut murrosiän allegoria: aina ollaan liian nuoria, tyhmiä, epäkypsiä tai muuten valmistumattomia kuulemaan kunnollisia selityksiä milloin millekin. Kyllä pännii, kun kukaan ei kerro, mitä tapahtuu ja mistä oikein on kyse.
Vaihtoehtoinen lukutapa:
Romaani voisi sopia parhaiten kirjoja ahmivalle varhaisnuorelle, joka ei ahdistu siitä, että kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia. Lukijalle jätetään epäselväksi aika paljon. Myös loppu on siinä mielessä avoin, etten ihmettelisi, vaikka kirja saisi joskus jatko-osan. - Aikamoisessa epätietoisuudessa joutuu elämään myös päähenkilö, joka kyllä kyselee kaikkea uusilta tuttaviltaan mutta jää silti ilman selviä vastauksia. Tavallaan aika onnistunut murrosiän allegoria: aina ollaan liian nuoria, tyhmiä, epäkypsiä tai muuten valmistumattomia kuulemaan kunnollisia selityksiä milloin millekin. Kyllä pännii, kun kukaan ei kerro, mitä tapahtuu ja mistä oikein on kyse.
Vaihtoehtoinen lukutapa:
November 25, 2021
Valitettavasti tästä tuli tunne, että yritettiin luoda jotain suurta, mutta se jäi yritykseksi.
June 12, 2015
Tämä on toinen kirja jonka luin Lasten- ja nuortenkirjallisuus -kurssin nuortenkirjatehtävää varten. Tässä esseen osa jossa käsittelen kirjaa.
Jos Ovi hiljaisuuteen oli mukavan omituinen niin Suomu on ärsyttävän omituinen.
Sinänsä mielenkiintoinen aihe joka hyppii historian, scifin, fantasian, jännityksen ja ehkä kauhunkin genreissä. Jonkin verran kerrotaan itse oudosta maailmasta, mutta liikaa jätetään mielestäni myös kertomatta.
Kirjan päähenkilö, Oona, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan ja joka itsekin kertoo tarinaa, on mielestäni ärsyttävä. Oona vaikuttaa naivilta ja ailahtelevalta. Tavallaan ailahtelevuus on selitettävissä teini-iällä, mutta päällisin puolin syyt ailahtelevuuteen tuntuu löytyvän vain teinin omasta pinnallisuudesta.
Kirja herättää paljon kysymyksiä joita pitäisi kysyä ja joita uskoisi Oonan kysyvänkin ja olevan kiinnostunut, mutta mitään vastauksia ei anneta eikä oikeita kysymyksiäkään kysytä. Joitain kysymyksiä toki kysytään, mutta niihin ei taas vastata kunnolla, joten asiat jätetään sikseen. Oonasta saa kuvan, että häntä ei kiinnosta vaikka yhtäkkiä onkin selvästi erilaisessa maailmassa joka kuitenkin muistuttaa Suomea. Itse olisin halunnut tietää maailmasta enemmän ja olisin varmasti kysellyt paljon enemmän ja tivannut vastauksia hanakammin. Nyt tuntuu vain siltä, että kirjailija oli laiska kertomaan maailmastaan tai ei loppujen lopuksi itsekään tiennyt mitä kaikkea se piti sisällään.
Epäkohtia tässä maailmassa on paljon. Oona huomaa sentään ne ja ihmetteleekin miksi asioille ei tehdä mitään. Oona ei kyllä itse haluaisi alkaa tekemään asioille mitään. Ärsyttävää on myös se, että Oonalle kerrotaan kyllä, että hänen on kai tarkoitus muuttaa asioita, mutta hänelle ei tunnuta kertovan muuta, ”tulet muuttamaan elämäämme vaikkemme kerrokaan sinulle siitä mitään”.
Tökerösti kirjoitetun kirjan tökeryyttää lisää mielestäni tökerö rakkaustarina joka kirjassa yritetään loppumetreillä myös kertoa. Onhan se suloinen ja erilaisuutta ylistävä, mutta aika turha kun ottaa huomioon miten paljon asioita olisi voitu kertoa näilläkin sivuilla. Eikä rakkaustarinalla tuntunut olevan oikein muuta funktiota kuin, että se nyt oli kiva idea ja rakkauttakin pitää aina olla.
Kirjan alussa hämmentää se kun Oona ajattelee koko ajan jotakuta jota puhuttelee ”sinä” -muodossa. Välillä samoissa ajatuksiss. a vilahtaa myös nimi Asimov. Onneksi jo alkumetreillä selviää että ”sinä” on Oonan isä. Oonan isä onkin mielestäni mielenkiintoinen. Löysin Oonan ajatusten kautta saamistani tiedonjyvistä paljon samaa mitä on omassa isässäni. Oonan isä on mitä luultavamminkin masentunut alkoholisti ellei jopa maanis-depressiivinen alkoholisti. Oonalla on myös läheinen suhde isäänsä vaikka häntäkin vaivaa isän sairaudet. Olen kateellinen tuosta suhteesta joka minullakin joskus oli enemmän tai vähemmän. Tämä onkin mielestäni hienoin ja lämmin asia koko kirjassa. Asimovkin selkiää kuka tai oikeastaan mikä hän on, mutta tämäkin selviää vasta loppumetreillä. Asimov on koira. Miksi tätä tietoa piti pimittää viimeisille sivuille?
Minun on todella vaikea sanoa tästä kirjasta mitään. En jotenkin päässyt siihen sisälle. Se oli kyllä viihdyttävä ja ihan mukava lukea, mutta uskon, että kirjasta olisi saanut paremmankin.
Jos Ovi hiljaisuuteen oli mukavan omituinen niin Suomu on ärsyttävän omituinen.
Sinänsä mielenkiintoinen aihe joka hyppii historian, scifin, fantasian, jännityksen ja ehkä kauhunkin genreissä. Jonkin verran kerrotaan itse oudosta maailmasta, mutta liikaa jätetään mielestäni myös kertomatta.
Kirjan päähenkilö, Oona, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan ja joka itsekin kertoo tarinaa, on mielestäni ärsyttävä. Oona vaikuttaa naivilta ja ailahtelevalta. Tavallaan ailahtelevuus on selitettävissä teini-iällä, mutta päällisin puolin syyt ailahtelevuuteen tuntuu löytyvän vain teinin omasta pinnallisuudesta.
Kirja herättää paljon kysymyksiä joita pitäisi kysyä ja joita uskoisi Oonan kysyvänkin ja olevan kiinnostunut, mutta mitään vastauksia ei anneta eikä oikeita kysymyksiäkään kysytä. Joitain kysymyksiä toki kysytään, mutta niihin ei taas vastata kunnolla, joten asiat jätetään sikseen. Oonasta saa kuvan, että häntä ei kiinnosta vaikka yhtäkkiä onkin selvästi erilaisessa maailmassa joka kuitenkin muistuttaa Suomea. Itse olisin halunnut tietää maailmasta enemmän ja olisin varmasti kysellyt paljon enemmän ja tivannut vastauksia hanakammin. Nyt tuntuu vain siltä, että kirjailija oli laiska kertomaan maailmastaan tai ei loppujen lopuksi itsekään tiennyt mitä kaikkea se piti sisällään.
Epäkohtia tässä maailmassa on paljon. Oona huomaa sentään ne ja ihmetteleekin miksi asioille ei tehdä mitään. Oona ei kyllä itse haluaisi alkaa tekemään asioille mitään. Ärsyttävää on myös se, että Oonalle kerrotaan kyllä, että hänen on kai tarkoitus muuttaa asioita, mutta hänelle ei tunnuta kertovan muuta, ”tulet muuttamaan elämäämme vaikkemme kerrokaan sinulle siitä mitään”.
Tökerösti kirjoitetun kirjan tökeryyttää lisää mielestäni tökerö rakkaustarina joka kirjassa yritetään loppumetreillä myös kertoa. Onhan se suloinen ja erilaisuutta ylistävä, mutta aika turha kun ottaa huomioon miten paljon asioita olisi voitu kertoa näilläkin sivuilla. Eikä rakkaustarinalla tuntunut olevan oikein muuta funktiota kuin, että se nyt oli kiva idea ja rakkauttakin pitää aina olla.
Kirjan alussa hämmentää se kun Oona ajattelee koko ajan jotakuta jota puhuttelee ”sinä” -muodossa. Välillä samoissa ajatuksiss. a vilahtaa myös nimi Asimov. Onneksi jo alkumetreillä selviää että ”sinä” on Oonan isä. Oonan isä onkin mielestäni mielenkiintoinen. Löysin Oonan ajatusten kautta saamistani tiedonjyvistä paljon samaa mitä on omassa isässäni. Oonan isä on mitä luultavamminkin masentunut alkoholisti ellei jopa maanis-depressiivinen alkoholisti. Oonalla on myös läheinen suhde isäänsä vaikka häntäkin vaivaa isän sairaudet. Olen kateellinen tuosta suhteesta joka minullakin joskus oli enemmän tai vähemmän. Tämä onkin mielestäni hienoin ja lämmin asia koko kirjassa. Asimovkin selkiää kuka tai oikeastaan mikä hän on, mutta tämäkin selviää vasta loppumetreillä. Asimov on koira. Miksi tätä tietoa piti pimittää viimeisille sivuille?
Minun on todella vaikea sanoa tästä kirjasta mitään. En jotenkin päässyt siihen sisälle. Se oli kyllä viihdyttävä ja ihan mukava lukea, mutta uskon, että kirjasta olisi saanut paremmankin.
December 28, 2011
Surukseni taidan olla kasvamassa ulos kirjaston nuortenosastolta. Suomifantasiaksi tämä on oikein kelpo yritelmä, mutta vähän liian helppo minun makuuni. Olen kuitenkin ihan iloinen, että luin siitä ensimmäisestä kappaleesta eteenpäin.
February 21, 2017
Kesken uimaretkensä teini-ikäinen Oona joutuu mystisen vesiliskon suomun viiltämäksi ja menettää tajuntansa. Herätessään hän löytää itsensä rinnakkaisesta todellisuudesta, jossa eletään vuotta 1947. Suomen ja Ruotsin välinen sota on juuri päättynyt, maaseutu on täynnä evakoita ja kaikesta on puutetta, mutta onnekseen Oona tutustuu ystävällisiin kyläläisiin. Heistä tärkeimmäksi muodostuu jättiläiskokoinen Jari, niin ikään meidän maailmastamme saapunut aikamatkaaja. Pian käy myös ilmi, että yhteys maailmojen välillä ei ole tyystin katkennut, ja yhteydenpito toiselle puolelle jääneeseen isään voi jatkua.
Jotain pahaa on silti ilmassa. Salaperäinen ja rikas Ugovin perhe herättää kauhua kyläläisissä. Miksi Ugovit eivät vuosien saatossa tunnu vanhentuneen? Ja mitä mahtaa tapahtua niille ihmisille, jotka viedään heidän kartanoonsa? Entä pääseekö Oona koskaan takaisin kotiin?
Sari Peltoniemi on kirjoittanut persoonallisen nuorten fantasiaromaanin, joka yhdistelee mielenkiintoisella tavalla aikamatkailua, vaihtoehtoista lähihistoriaa, myyttisiä taikaeläimiä, feminismiä ja tavallaan myös vampirismia. Lisäksi kirjassa kuvataan kauniisti päähenkilön ja tämän alkoholismista kärsivän isän välistä suhdetta.
"Suomu" ei anna selkeitä vastauksia kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin, vaan jättää lukijalle melko paljon pohdiskeltavaa ja pureskeltavaa. Eräällä nettisivustolla romaania verrattiin Philip Pullmanin "Universumien tomuun", eikä välttämättä aiheetta.
En ole täysin varma, pidinkö kirjasta vai en, mutta hyvin mielenkiintoisesta lukukokemuksesta oli silti kyse!
Jotain pahaa on silti ilmassa. Salaperäinen ja rikas Ugovin perhe herättää kauhua kyläläisissä. Miksi Ugovit eivät vuosien saatossa tunnu vanhentuneen? Ja mitä mahtaa tapahtua niille ihmisille, jotka viedään heidän kartanoonsa? Entä pääseekö Oona koskaan takaisin kotiin?
Sari Peltoniemi on kirjoittanut persoonallisen nuorten fantasiaromaanin, joka yhdistelee mielenkiintoisella tavalla aikamatkailua, vaihtoehtoista lähihistoriaa, myyttisiä taikaeläimiä, feminismiä ja tavallaan myös vampirismia. Lisäksi kirjassa kuvataan kauniisti päähenkilön ja tämän alkoholismista kärsivän isän välistä suhdetta.
"Suomu" ei anna selkeitä vastauksia kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin, vaan jättää lukijalle melko paljon pohdiskeltavaa ja pureskeltavaa. Eräällä nettisivustolla romaania verrattiin Philip Pullmanin "Universumien tomuun", eikä välttämättä aiheetta.
En ole täysin varma, pidinkö kirjasta vai en, mutta hyvin mielenkiintoisesta lukukokemuksesta oli silti kyse!
March 30, 2014
Oona lähti uimaan, nousi vedestä tuntemattomassa ajassa ja paikassa, pääsi osaksi maalaiskylän sulkeutunutta mutta helposti lämpenevää henkeä, kohtasi ylikasvuisen, alati kasvavan nuoren miehen, sai kokea nahoissaan toisen, oudon, vahvan ja petollisen lajin vallan ja hyväksikäytön, pääsi todistamaan lohikäärmeen sukelluksen ja lennon. Aika ajoin tämä tarina yltyi jopa pelottavaksi, ja uhka tuntui leijuvan taka-alalla ensimmäistä sivuista lähtien. Jännitys pysyi yllä jopa yllättävän hyvin, ottaen huomioon, kuinka monta tarinanlankaa näiden kansien väliin oli aseteltu.
Luin tämän heti Peltoniemen Hirvi-kirjan jälkeen, vaikka tapahtumat sijoittuivat hyvin erilaisiin ympäristöihin, oli toiveikkuus sama, ja tietty tasavertaisuus, arvostus ja itseisarvon myöntäminen jo nyt tuttua, toimivaa ja ehdottomasti erottuvaa perinteisesti synkähkön suomalaisen kirjallisuuden (nuortenkin) rinnalla. Ihastuin ja yllätyin taas siihen, kuinka selittelemättä ja luonnollisena, jopa normaalina Peltoniemi näyttää suhteet ja tuttavuudet, erityislaatuiset ja poikkeavat henkilöhahmot, joihin olen tottunut suhtautumaan pääasiassa joko epäillen tai säälien. Yllätyin omaa yllättyneisyyttäni.
Luin tämän heti Peltoniemen Hirvi-kirjan jälkeen, vaikka tapahtumat sijoittuivat hyvin erilaisiin ympäristöihin, oli toiveikkuus sama, ja tietty tasavertaisuus, arvostus ja itseisarvon myöntäminen jo nyt tuttua, toimivaa ja ehdottomasti erottuvaa perinteisesti synkähkön suomalaisen kirjallisuuden (nuortenkin) rinnalla. Ihastuin ja yllätyin taas siihen, kuinka selittelemättä ja luonnollisena, jopa normaalina Peltoniemi näyttää suhteet ja tuttavuudet, erityislaatuiset ja poikkeavat henkilöhahmot, joihin olen tottunut suhtautumaan pääasiassa joko epäillen tai säälien. Yllätyin omaa yllättyneisyyttäni.
July 28, 2011
Ehdottoman luettava kirja.
Aikahyppykirjoja tuli viime ja toissa vuonna aika paljon, mutta tämä yksi niistä mielenkiintoisimmista. Vinkkauskirjana mukana yläkoululaisille. Ihan jo mielenkiinnon takia, innostuvat tai eivät. Mutta että tällaistakin on.
Aikahyppykirjoja tuli viime ja toissa vuonna aika paljon, mutta tämä yksi niistä mielenkiintoisimmista. Vinkkauskirjana mukana yläkoululaisille. Ihan jo mielenkiinnon takia, innostuvat tai eivät. Mutta että tällaistakin on.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews