Paljas, suorasukainen raportti ajasta läheisen kuoleman jälkeen.
”En näe sinua enää koskaan, mutta sitä minä en vielä tiedä. Sinä olet vielä siinä ja hengität, minun ihana pikkusiskoni. Olet väsyneen näköinen ja kalpea mutta kaunis kuten aina, kävelet vierelläni, hyvin lähellä, melkein kiinni minussa.”
Kaksi poliisia soittaa Anna-Leena Härkösen ovikelloa. ”Oletteko Kirsti Härkösen sisar? Meillä on ikäviä uutisia.” Kirjailijan sisar on tehnyt itsemurhan. Uutinen ei tule täytenä yllätyksenä. Lopullisuudessaan se kuitenkin tyrmää, lamauttaa. Ja syyllistää. Kysymykset eivät jätä rauhaan, niihin ei ole vastauksia. Toisaalta on pakko toimia, ajatella hautajaisia, tyhjentää Kirstin asunto, huolehtia kaikesta. Pitää jatkaa omaa elämäänsä, pysyä järjissään, muistaa läheisiään. Ja pitää yrittää käsitellä tapahtunutta. Suostua siihen että kaikkea ei ymmärrä, ei kerralla, ei ehkä koskaan.
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Hurja kirja. Härkönen käsittelee sisarensa itsemurhaa rohkean rehellisesti. Kirjalla ei ole päätöstä, mihin teoksen otsikkokin ironisesti viittaa. Luulin kirjaa aluksi kaunokirjalliseksi. en tiedä olisinko siihen tarttunut jos olisin tiennyt. mutta ehkä hyvä että tartuin. Surun ja menetyksen käsittelyltä meistä harva välttynee tässä elämässä.
Loppuunkäsitelty on omaelämäkerrallinen teos Anna-Leena Härkösen vuodesta siskon itsemurhan jälkeen. Olen aina pitänyt Härkösen tyylistä kirjoittaa, ja tätäkin kirjaa lukiessa ymmärsin täysin, mitä hän tahtoi sanoa. Härkönen osaa kuvata tunneskaalaansa epäuskosta itsesyytöksiin, vihaan ja katkeruuteen, sekä kaikkia niitä lukemattomia tunteita, joita läheisen päätös oman elämänsä lopettamisesta tuo pintaan.
En yleensä harrasta surullisia tositarinoita, mutta juuri ennen Loppuunkäsiteltyä olin lukenut toisen hieman samankaltaisen kuvauksen taistelusta ja surusta. Tottumattomalta ilmeinen virheliike.
Härkösen Killi-sisko tappoi itsensä hyppäämällä parvekkeelta vain 31-vuotiaana. Hän oli sairastanut keskivaikeaa masennusta - tai Killin ja läheisten havaintojen mukaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kirja käy läpi kaikkea sitä mitä Anna-Lenna-sisko ja muut läheiset ruotivat alkujärkytyksestä aina tapahtuneen hyväksymiseen asti. Loppuunkäsitelty on varmasti raskasta mutta hyvää luettavaa heille, jotka ovat menettäneet läheisen tämän oman käden kautta. Lukiessa ymmärtää, että katkerimmatkaan syytökset vainajaa kohtaan eivät välttämättä ole ainutlaatuisia saati kiellettyjä.
On hienoa, että Härkönen ei peittele tai kaunistele tunteitaan siskoaan kohtaan, mikä voisi olla helpompaa. Hän kirjoittaa usein rakastavansa tätä, mutta samalla olevansa niin vihainen ja pettynyt, että voisi tappaa siskonsa siitä hyvästä mitä tämä teki. Pahaa hän ei sinänsä siskostaan puhu, kaikki kuvaukset siskosta ovat kauniita ja rakastavia. Hän antaa kuitenkin itselleen oikeuden kirjoittaa Killiin liittyvistä tunteistaan totuudenmukaisesti, kaunistelematta.
Melkein 4,5 tähteä, mikä yllättää itsenikin. Mutta juuri tältä se tuntuu kun menettää jonkun odottamatta, kun tapahtuu asioita, jotka läheisesti koskettavat, mutta joihin et voi vaikuttaa. Härkönen käy vimmaisesti, välillä toistaen läpi suruaan sisarensa itsemurhasta niin kauniisti, että teki välillä mieli lukea ääneen.
Pysäyttävä. Intensiivinen. Vaikuttava. Peittelemättömän aito ja avoin kuvaus läheisen äkillisestä kuolemasta aiheutuvasta surusta. Härkösen kaunistelematon tyyli osuu todella lujasti ja syvälle. Välillä lukeminen ahdisti ja kirja oli pakko laittaa sivuun. Ahdistusta ei aiheuttanut suinkaan kirjan huonous, vaan kerronnan intensiivisyys. Repivän rehellinen tyyli tuo surukokemuksen niin lähelle, että sen alle meinaa musertua. Aivan niin kuin surijakin joskus tuntee murentuvansa surun alle. Ahdistuksen hetkistä huolimatta lukemista on vaan pakko jatkaa ja elää suruprosessi loppuun yhdessä kirjoittajan kanssa. Kirkkaasti yksi vaikuttavimmista lukemistani kirjoista.
Anna-Leena Härkönen, Loppuunkäsitelty (Otava, 2005) e-kirja, s. 221
Loppuunkäsitelty-kirja oli minulla lainassa jo pariin otteeseen, mutta jotenkin vain en saanut tartuttua siihen. Ehkä pelkäsin, että kirja on liian ahdistava. Viimein otin itseäni niskasta kiinni ja latasin e-kirjan. Käytännössä luin kirjan yhdeltä istumalta.
Aihe on rankka, sillä teos kertoo kirjailijan siskon itsemurhasta. Härkösen viiltävä tarkka analysointi etäännyttää ja suojaa lukijaa. Kyyneleitä vieri välillä, mutta en pakahtunut itkusta. Härkönen tilittää tuntojaan avoimesti ja päiväkirjamaisesti. Hän syyllistää itseään, samoin mielenterveyspalveluiden säästöjä. Onhan nyt ihan syvältä, että nainen, joka yrittää itsemurhaa ja toivoo pääsevänsä mielisairaalaan, todetaan liian terveeksi ja passitetaan kotiin. ***1/2 Helmet: 3, 7, 9, 18, 24
Kiitos Anna-Leena tästä teoksesta, raivorehellisestä päiväkirjasta. Itsemurhaan kuolleen sisarena samastuin moneen ajatukseen, tunteeseen ja kokemukseen.
Ensin ajattelin, ettei tällaista kirjaa voisi lukea ääneen kuin kirjailija itse, mutta muutin mieleni. Äänikirjan lukija on kenties paras mahdollinen.
Liikuttavaa tekstiä, jonka uskon olevan lohdullista saman kokeineille ihmisille. Itse en heihin lukeudu, mutta kuitenkin kirjan antoi paljon ajattelun aihetta ja sai vatsan käpristymään myötätunnosta. Luin tämän hetkessä! Suosittelen.
Sykähdyttävää, sanoisin. Vain Härkönen pystyy tähän, ajattelin, mutta toisaalta. Kielellisesti ei mitenkään kauhean erikoista, mutta arvostan sitä kuinka hän todella tekstiä kirjoittaessaan on elänyt niitä hetkiä, joka minuutti ja sivu on totta, siskonsa itsemurhan käsittelyä. Ja miten upeaa onkaan kun hän kirjoittaa ikäänkuin tälle siskolleen. "Näetkö sinä minut nyt? Seuraatko elämääni? Yritän vetää sinut taas lähelleni, niin lähelle kuin pystyn, jotta voisin päästää myös irti" Ajatuksiaherättävää, suositeltavaa.
17.5.2008 Härkönen, Anna-Leena: Loppuunkäsitelty (2005) 8½ - Siskon itsemurhasta kertova kirja. Herätti ajatuksia ja joitain tunteitaki. Ilman omaa vastaavaa kokemusta ei kuitenkaan mitään järisyttävää. Todentuntusia tuntemuksia ja pohdintoja kuitenkin. Voisin sanoo, et ihan ansiokas teos. Härkösen fani en erityisesti oo vaik useempi teos rouvalta on luettu eikä kovin moni edes paskaks todettu.
Brave and moving, but a bit repetitive in the second half. One may gain insights into suicide and its painful repercussions for those left behind, but ultimately I think this book is probably more successful as therapy for its author than as a novel. It's not great literature, but I'd still recommend it to anyone interested in the topic.
Anna-Leena Härkösen tärkeä puheenvuoro siskosta, joka päätti oman elämänsä. Verestävä lukukokemus, joka on kirjoitettu aika pian tapahtuman jälkeen. Kirjoittamisella on varmasti ollut valtava terapeuttinen merkitys, ja niin uskon lukemisellakin olevan samanlaisiin tilanteisiin joutuville. Se on tärkeintä, vaikka kirjana Loppuunkäsitelty on hieman keskeneräinen.
Vähän vaikea "arvostella" kirjaa, joka käsittelee toisen ihmisen tunteita kun tämän oma sisko on tappanut itsensä. Mutta kirjana tämä nyt ei vain vakuuttanut täysin. Vaikka sympatiat Härköselle!