Rikospaikka Tampere – 16 novellia

by Tapani Bagge, Kari Häkämies, Markku Ropponen

Miksi paha mies palaa Tampereelle vuosikymmenten jälkeen? Kuka on Sorin noita ja mitä tapahtuu ryöstäjälle, joka iskee Pieneen Pullapuotiin? Entä onko täydellinen keikka mahdollinen edes Tampereella?

Nämä ja monta muuta asiaa selviää Rikospaikka Tampere -novellikokelmasta. Se sisältää 16 Tamperetta tavalla tai toisella sivuavaa novellia. Kirjoittajina ovat maan parhaat dekkaristit CrimeTime-kirjailijaosuuskunnasta.

Lisäksi mukana on Hotel Torni Tampereen järjestämän rikosnovellikilpailun voittajanovelli Neiti Vaahtera. Tampere Noir on yhtä synkkä ja kiero kuin mustamakkara.

Genres: Finnish Literature, Crime

269 pages, Paperback

First published May 1, 2016

About the author

Tapani Bagge on kirjoittanut elääkseen parikymppisestä lähtien. Sitä ennen hän ehti kokeilla puutarhatöitä, kaatopaikan ja teollisuusalueen vartiointia, postinkantoa, osto- ja myyntityötä antikvariaateissa ja levykaupassa. Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa ja palkittu lähes kaikesta, mihin on ryhtynyt. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan dekkareista ja lastenkirjoista.

Reviews

[Helena · Rating 4 out of 5]

Kokonaisuutena varsin äijämäinen teos, kuten kirjoittajien sukupuolesta olisi voinut arvata. Muutama tarina meni turhankin äijäilyksi minun makuuni. Tästä novellikokelmasta tuli muutamia uusia kirjailijavinkkejä, sillä en aiemmin ole lukenut esim. Tuomas Liusta, Max Manneria, Harri Nykästä tai Jarkko Sipilää.
Tamperelaiselle teki hyvää, kun liikuttiin niin tutuissa maisemissa - Torni-hotellissa ehkä vähän liikaakin, mikä anteeksiannettakoon, kun tuottivat tämän kirjan :)

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Kyllä kotikaupunki tuo aina mukanaan omaa kivaa kirjoihin :).

Onneksi 1917 tapahtumia ei ripattu monessakaan novellissa, kuten aiheesta viime aikoina vähän liikaakin lukeneena pelkäsin. Tampereen työläisyys, junttimaisuus, rokkimaisuus olivat sitäkin enemmän esillä.

Muutama pikkunäppärä juttu vähän harmitti, mutta suurimmalta osin perusdekkarinovellia - yllättävän paljon miesnäkökulmasta. Viihdytti!

[Kenneth · Rating 3 out of 5]

Syntymä- ja koulukaupunkini Tampere on aina ollut edelläkävijä ja toiminnan kaupunki. Tämä ominaisuus on viime vuosikymmeninä entisestään korostunut, kun vanhasta teollisuus- ja kulttuurikaupungista on kuoriutunut uusi entistäkin elinvoimaisempi kaupunki niin elinkeinoelämässään kuin kulttuurin saralla. Tämä pokkari ”Rikospaikka Tampere” on jälleen pieni, mutta pirteä osoitus tästä. Yöpyessäni Tampereella Hotelli Tornissa huoneesta löytyi tämä pokkari ja lisäksi Manse Rock Cd-levy nautittavaksi joko paikan päällä tai ostettavaksi mukaan. Kirjahan täytyi ostaa, levy sai jäädä, kun paljon sen sisällöstä jo löytyy levyhyllystäni.

Hotelli Torni on yhdessä kaupungin kanssa tukenut kirjan julkaisemista. Vastavuoroisesti monen novellin tapahtumapaikkana on kokonaan tai osittain tämä hotelli. Mikään ei kuitenkaan aiheuta pelkoa käyttää hotellin palveluita. Enemmän hotelli saa kirjassa tekstimainosta, joka sille suotakoon. Yksi rikoksentekijäkin saadaan kiinni hotellin hyvän kameravalvonnan ja sen tallenteen ansiosta.

Osassa tarinoista Tampereen voisi vaihtaa melkein mihin tahansa suomalaiseen kaupunkiin, mutta toisissa on aitoa paikallisväriä ja ympäristö tuntuu aidolta. Parantumattomana ”virhebongarina” löysin kirjasta muutamia virheitä, jotka pienellä huolellisuudella olisi vältetty. Tampereen pääkatu ei ole Hämeentie, vaan Hämeenkatu! Yhdessä tarinassa hotellissa asiat järjestyivät, kun konna tunsi ”hotellin omistajan”. Aika ison joukon kaveri tunsi, kun hotellitoimintaa harjoittaa osuuskaupan omistama yhtiö ja kiinteistönkin taitaa omistaa eläkevakuutusyhtiö 😉.

Novellien taso vaihteli minun asteikollani kahdesta tähdestä neljään. Keskiarvo asettui silti yli kolmen. Neljä tähteä annoin Seppo Jokiselle, Max Mannerille, Juha Nummiselle, Harri Nykäselle sekä Jarkko Sipilälle. Jokisen tarina oli sopivan ”överi” ja siinä oli sopivasti paikallisväriä sekä aito novelliloppu. Mannerin tarinassa oli draaman kaarta ja hyvä ihmissuhdekuvaus loppuratkaisun jäädessä tosin vähän ilmaan. Nummisen tarinassa oli riittävästi yllättäviä käänteitä. Nykäsen sympaattisessa tarinassa voi sanoa, että ”crime does pay” ja poliisikin on ei-tavanomaisessa roolissa. Sipilän jokseenkin ”kieroutuneessa” tarinassa kosto on todella suloinen. Viihdyttävää lukemista kaiken kaikkiaan, muutamaa harmaampaa poikkeusta lukuun ottamatta.

[Leena Korsumäki · Rating 4 out of 5]

Vanhaan kotikaupunkiin sijoittuvia kirjoja on aina mukava lukea. Vähän useammille paikoille olisi suonut tapahtumien sijoittuvan, mutta ehkä kyse oli sponsoriasiasta, kun niin monessa novellikokoelmassa oli tapahtumapaikkana kansikuvan hotelli.

Kokoelman huippu on Tuomas Liuksen Talo Pispalanharjulla, yllätyksellinen, makaaberi tarina itsekeskeisestä muuttomiehestä.

[Sarika · Rating 3 out of 5]

Mediocre.

[Pia Katriina Lehtinen · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoisia erilaisia / eri tyyppisiä kertomuksia. Ainoa haittapuoli oli huono oikoluku. Jonkinverran kirkotusvirheitä löytyi. Stuttgartin ruumihuone (=hotelli torni) oli monessa.