Olipas herkullinen pieni esikois-kirja. Pitää laittaa Kirsi Alanivan nimi korvan taakse, että huomaan tarttua hänen seuraavaan teokseensa - toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista. Kirjassa on puutteensa ja siksi puntaroin arviotani kolmen ja neljän tähden välillä. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin 85% niin hyvin kirjoitettu, täynnä tunnelmaan sopivia vertauskuvia, että kolme olisi aivan liian vähän. Teksti on sen verran nautittavaa, että suosittelen kirjaa varsinkin näin koleaan syksyyn ja pyhäinpäivän aikaan! En ole lukenut mitään vastaavaa kotimaista.
Kirjasta huokuu kalman ja martaan tuoksu, kirjoittaja on mielestäni onnistunut mahtavasti luomaan hyvällä tavalla makaaberin ja suomalaiseen ympäristöön istuvan "kummittelevan" tarinan, eikä ole sortunut kopioimaan kuvastoa ja tyyliä esimerkiksi britti-gotiikasta. Kirjoittaja pyrkii valitsemaan sanoja, jotka eivät olisi niitä tavanomaisimpia valintoja ja onnistuu tässä hyvin, mutta muutamissa kohdissa se tavanomainen valinta olisi omaan makuuni toiminut paremmin kuin se epätavallinen valinta (esim. peilin kuorella -> peilin pinnalla), sillä kieli oli näiden ympärillä jo muuten rikasta. Lukija saa myös vähän tehdä töitä (itse jouduin vähän tarkistelemaan aikaisemmin lukemaani, koska oli lukutaukoa) pysyäkseen kärryillä, sillä henkilöitä, joiden näkökulmasta kerrotaan on useita ja näiden henkilöiden tarinoista kerrotaan pätkiä eri ajankohdista. Naisten tarinat sotkeutuvat toisiinsa helposti, mikä on kirjan alkulauseen perusteella ehkä jopa suotavaakin, mutta jostain syystä tämän tyyppisessä tarinassa haluan hahmottaa tapahtumat kokonaan, vaikka niistä muodostuisikin naisten yhteinen historia.
En tiedä voiko kirjaa kategorisoida maagisen realismin lokeroon, mutta tarinassa on yliluonnollisia elementtejä, jotka jäävät itselleni hämäriksi. En loppujen lopuksi tajunnut olivatko ne tyylikeino ja tunnelmanluoja..vai kertoivatko ne jotain henkilöiden psykologisesta tilasta (ehkä molempia?). Ne kuitenkin istuivat tekstiin saumattomasti.
Lopetukseen olisin kaivannut jotain lisää. En osaa sanoa mitä. Ehkä en vain halunnut, että tarina olisi loppunut vielä.