Без дії немає надії. Мемуари про сміливість бути лідеркою

by Sanna Marin, Олена Савінова (Translator)

«Незважаючи на всі виклики, з якими ми стикаємося, ми маємо пам’ятати: є надія, якщо є дія», — так Санна Марін, колишня премʼєр-міністерка Фінляндії, прокоментувала вихід своїх мемуарів. У них вона згадує про знаменні чотири роки перебування на посаді, під час яких вона очолювала урядову коаліцію, що складалася виключно з жінок, керувала процесом вступу своєї країни до НАТО та ухвалила законодавство щодо зміни клімату та соціальної справедливості.

Марін було лише 34 роки, коли її обрали у 2019 році до складу лівоцентристської коаліції, яка увійшла в історію тим, що її очолювали виключно жінки. Вона здобула міжнародну популярність завдяки своїй опозиції до російського вторгнення в Україну та швидкому вступу Фінляндії до НАТО, що поклало край політиці нейтралітету, яка діяла з кінця Другої світової війни.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Memoir, Politics, Biography, Autobiography, Feminism

272 pages, Paperback

First published November 11, 2025

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna]

Minä pidin tästä kirjasta. Eniten minua surettaa tämän kirjan ympärillä vellonut mylläkkä, joka tuntuu menevän Marinin henkilöön ja persoonaan. Kirjaa arvostellaan lukematta tai vain alun perusteella. Itsekritiikin puutteesta kirjaa syytetään, mutta pitää muistaa, että elämäkerrat ovat aina subjektiivinen näkemys asioista ja toisaalta Marinin kokemukset sekä argumentit olivat linjassa hänen poliittisen vakaumuksensa kanssa. Monesti näitä arvosteluja lukiessa jäin pohtimaan, että itsekritiikiltä on teoksen tapauksessa odotettu enemmän sitä, että Marin muuttaisi oman poliittisen suuntautumisensa oikeistolaiseksi ja ruotisi hänen hallituskauden päätöksiä niiden narratiivin mukaan sekä luopuisi periaatteistaan esim. että politiikoillakin saa olla vapaa-aikaa. Olen edelleen sitä mieltä, ja kirjan kuunneltuani entistä enemmän, että Marinia koskevissa skandaaleissa oli enemmän kyse yhteiskunnassamme vallitsevasta misogyniasta kuin mistään muusta.

Kommentointi kirjan ympärillä alleviivaa myös hyvin yhteiskunnassamme rehottavaa kaksinaismoralismia. Jos miespoliitikko kirjoittaa vastaavan teoksen, sitä ylistetään tärkeäksi ja merkittäväksi. Kun nainen kirjoittaa, ja kaikista naisista vielä Sanna, niin sitten ollaan vain omaa henkilöbrändiä buustaamassa. Eikö esimerkiksi Niinistön kirja tai Väyrysen kirjat tee ihan samaa. Miksi se on ongelma nyt? Tämä kirja oli hyvä muistelma teos, informatiivinen ja tyylilajiin sopiva. Se oli kirjoitettu aivan hyvin, vaikka olikin käännetty englannista suomeksi. Olen lukenut heikompiakin elämäkertoja ja muistelmia.

Kirjallisuuskeskustelussa odotan, että teos on luettu, ennen kuin siitä mielipiteitään siitä jakaa. Ja toivon että argumentit voidaan perustella teoksella itsellään, ei kirjailijan persoonalla. Sanna on saavuttanut paljon omalla urallaan ja omilla meriiteillään. Hänen hallituskautensa koki valtavia globaaleja kriisejä, joita kukaan aiemmin ei ole joutunut kohtaamaan. Hän on esikuva monelle naiselle ja tytölle, hyvä niin. Kyllä tätä tomuttunutta setämieskulttuuria kärsiikin välillä vähän pöyhiä.

[Heidi]

Ei Marinia voi täysin syyttää siitä, että suomalaiset uutisia seuraavat ihmiset ovat saaneet lukea jo erittäin tarkasti näistä kohuista ja väännöistä. Halu hallita tarinaa itsestään on ymmärrettävä, mutta ei kaikkia haluja tarvitse toteuttaa.

(Huomasin että tätä varten oli tehty ihan faktantarkistus! Siinä on ison maailman elkeitä)

[tommi]

A Hollow Echo of Platitudes: Disappointing “Hope in Action”
In Hope in Action, former Finnish Prime Minister Sanna Marin attempts to distill her whirlwind tenure into a manifesto for progressive politics, but what emerges is a glossy, self-congratulatory pamphlet that reads more like a TED Talk script than a substantive reflection. Published in 2024, the book promises insights into leadership during crises—from the COVID-19 pandemic to Russia’s invasion of Ukraine—but delivers little beyond recycled soundbites and a conspicuous absence of introspection.
Marin’s narrative is relentlessly upbeat, framing her government’s decisions as unassailable triumphs. She breezily recounts Finland’s NATO accession as a masterstroke, yet glosses over the domestic backlash, including the erosion of trust in institutions that her administration’s handling of scandals (remember the leaked party video?) only exacerbated. Where’s the candid admission that bold moves like rapid militarization came at the cost of social cohesion? Instead, we get anecdotes that feel curated for Instagram: Marin schmoozing with world leaders, her “resilience” in the face of misogynistic trolls. It’s empowering in theory, but the lack of vulnerability turns it into performative feminism—more about burnishing her brand than engaging readers.
The prose doesn’t help. Marin’s writing is earnest but amateurish, peppered with clichés like “in these turbulent times” and “the power of collective will.” Policy discussions—on climate, equality, and EU solidarity—lack depth, offering vague aspirations (“We must build bridges, not walls”) without the gritty data or trade-offs that define real governance. For a book subtitled as a call to action, it’s shockingly passive, urging readers to “hope” without a roadmap beyond platitudes.
At 250 pages, it feels padded with filler, like extended quotes from speeches that could have been footnotes. If you’re seeking inspiration from a trailblazing leader, look elsewhere—say, Angela Merkel’s measured memoirs or even Marin’s own pre-office interviews, which hinted at sharper edges. Hope in Action ultimately underscores a irony: the woman who danced through a pandemic lockdown now writes a book that lulls you to sleep. Two stars, generously, for the glossy photos.

[Mai H.]

Memoir March TBR

Non-fiction November TBR

📱 Thank you to NetGalley and Scribner

[Inka Partanen]

Uutisoinnin perusteella osasin jo vähän suhteuttaa odotuksiani, mutta petyin silti. Ensin konteksti: olen vahvasti Marinin ”kohderyhmää”: olen ihaillut hänen saavutuksiaan, kannustanut kotisohvalta, pitänyt häntä tarpeellisena esikuvana ja olen jopa poliittisesti pitkälti samanmielinen. Kirja ei muuttanut näitä ajatuksia. Kirja on kuitenkin huono.

Kuten taannoin lukiessani Jenni Haukion kirjaa (joka oli vielä huonompi), mietin kovasti, miksi ja kenelle tämä kirja on kirjoitettu? Kirja on enimmältä sisällöltään kuin puolueohjelma - tasan yhtä puiseva ja julistava. Amatöörimäisesti on myös joka käänteessä ollut tarve alleviivata, että kylläpä teimme hienoja asioita, vaikka pelkkä faktojen kertominen olisi siihen riittänyt.

Marin on selvästi halunnut (myös) kirjoittaa historiaa auki, mikä sinänsä on arvokasta näin korkeissa rooleissa olleelta. Tapahtumakuvaus tuo silti hyvin vähän uutta. Eikö nyt mitään mielenkiintoisia anekdootteja löydy suljettujen ovien takaa? Ihan perus Hesarin lukijana tiesin jo nämä asiat.

Historian avaamisen lisäksi kirjalla voisi olla kyky valottaa kohteensa ja kirjoittajansa persoonaa. Ehkä se sen tekeekin, sillä onhan Marin sekä omasta että muiden mielestä juuri näin asiakeskeinen. ”Skandaaleista” kertoessaan hän sentään saa vähän tunnetta ja julistusta mukaan, mutta sekin osuus lässähtää siihen, että hyvin vähän uutta tulee esiin. Kauhean tylsää. Eikä vastaukseksi riitä, että tylsää voi olla pääministerinkin elämä. Taitava kirjoittaja olisi kyennyt vaivatta ripottelemaan tähän pullaan runsaasti rusinoita.

Moni on jo ehtinyt sanoa, että kirja on ehkä kirjoitettu (vain) kansainväliselle yleisölle, heille joille koko tarina on ihan vieras. Tämä selittäisi hienosti kirjan isot puutteet. Pitää siis jäädä odottamaan sitä oikeampaa, ”minulle suunnattua” elämäkertaa, jonka voisi vaikka Maria Pettersson kirjoittaa (Anna Kontulan elämäkerta oli elämäkertakirjojen joukossa kuin timantti muovipallomeressä).

[Eerika]

Arvio perustuu mun mielipiteeseen kirjasta, ei Marinista! En yleensä (lähes koskaan) lue tällasia kirjoja, mut näin hesarissa niin törkeen ja liian selvästi henkilökohtasen latauksen omaavan kriittisen arvostelun et päätin lukee tän protestina 😈 Mut tykkäsin yllättävän paljon, sisältö oli kiinnostava! Mut en kyllä tän perusteella haluis olla pääministeri…

[Viivi]

Pistetään yks ekstra tähti noiden yhden tähden trollien takii 😁

Siteeraan Bookbeatin ”Mikkoa”:

”VAROITUS!!!

Kirja koulutetusta, itsevarmasta ja menestyneestä naisesta.

Setämiehet ja muut heikolla itsetunnolla varustetut, jättäkää lukematta. Säästätte itseänne ja pääsette helpomalla.”

[Laura Walin]

Myönnettäköön, että odotin tämän Sanna Marinin poliittisen elämäkerran lukemista jo valmiiksi vahingoniloisena, sillä ajattelin sen olevan kertakaikkisen banaali teos, jonka lukeminen pääasiassa tuottaisi vahvoja myötähäpeän tunteita. En siis todellakaan ollut suopea lukija teokseen tarttuessani.

Kirja keskittyy Marinin vuosiin valtakunnan politiikan johdossa, joskin siinä taustoitetaan hänen poliittisen kiinnostuksensa heräämistä kuuluisalla lähimetsän puolustamishankkeella ala-asteikäisenä, liittymistä demarinuoriin ja etenemisestä kuntapolitiikkaan Tampereella. Kirjan isot tapahtumat ovat kaikille tutut yllättävä pääministeriys, koronkriisi, Ukrainan sota ja Suomen vieminen Natoon.

Kirja on suunnattu yhdysvaltalaiselle yleisölle ja sen myötä joitakin kotimaanpolitiikan koukeroita taustoitetaan tarkemmin kuin suomalaiselle tarvitsisi. Näkökulma on odotetun minäkeskeinen, muttei niin paljon kuin odotin eikä mielestäni poikkeava muihin lukemiini poliitikkojen elämäkertoihin verrattuna.

Sujuvalukuisessa kirjassa jääkin oikeastaan aidosti häiritsemään vain yksi seikka: se, että koko Sanna Marinin tarina kerrotaan niin suurella varmuudella. Aivan kuin jokainen päätös olisi ollut helppo ja kaikki olisi aina ollut kristallinkirkasta. Kirjasta muodostuukin hyvin liukas ja särötön kuva kiillotetun kansikuvan tapaan. Tässä on siis kyseessä nimenomaan muistoista koostettu tarina, jonka päähenkilö itse on halunnut kertoa - reflektio jääkööt muille.

[mielikuvituksellinen]

Mä tykkäsin tästä kirjasta. Eihän tässä sinällään ollu ihan kauheesti mitään uutta - jos on yhtään seurannu uutisia, niin aika monet näistä asioista oli jo ennestään tuttuja. Mut silti tää oli mun mielestä kiinnostava kirja! Etenkin kirjassa kerrotut skandaalit pisti kyllä mietityttämään, oisko tommosia kohuja noussu ollenkaan, jos samassa tilanteessa ois ollu mies. Ja sori vaan, mut luulenpa että ei.

[Kepazugel]

3,5 Super mielenkiintoinen ja ajankohtainen elämäkerta eittämättä vaikutusvaltaisesta ja ahkerasti poliitikosta! Elämäkertoja ja muistelmia lukiessa on tärkeää mielestäni muistaa, että kyse ei ole 100% faktapohjaista tietoa sisältävästä teoksesta. Sen muistaen tulee tarinasta ja teoksesta mielenkiintoinen (välillä vähän korni) teos naisesta jonka tekemisiä lähtökohtaisesti ihan fanitan.

[Milla]

Kirjottajansa näköinen - asiallinen, vähän kuiva ja aatetta täynnä.

3.5/5 pyöristetty vitoseen noiden yhden tähden trollien takia

[Saiful Salihudin]

I enjoyed reading Sanna Marin’s memoir. As the youngest female world leader ever (Sanna became Prime Minister of Finland at 34, and lead and all-female led coalition government) I am curious about how she reflect on her experience and her perspective on her tenure (she led Finland through COVID, Russia war on Ukraine, and the fastest ascension of a country to NATO whilst breaking Finland century long neutrality). The book is short 237 pages so I do feel like a crave some more depths in some areas but I do really enjoy he reflection on the dynamic of governing as a very young female leader and it did not disappoint. The book ended strong with Sanna recounting how a male journalist complains (rather playfully) that female journalists get extra time with her because they continued talking in the sauna at a traditional off the record party hosted by PM office with journalists - a feeling all too familiar with women in working space.

[Almira Azmi]

This book was recommended by a Finnish friend of mine. Since I’m doing research in climate policy, Finland has always been a country that caught my eyes.

I’m so used to reading books of failed governments and never a success one. So this book feels like a breath of fresh air for me, and a good book for me to exercise my comparison skill.

I think the strength of Finland lies in its people’s trust of their government, something that not a lot of countries are privileged enough to have, and something that not a lot of countries are working towards. This, I feel, is a necessity for a country to have.

What Marin has and is rare. I’m not saying it in a bad and pessimistic way, but it’s just almost impossible in condition where strong institution and trust that attached are absent as a foundation.

I really hope the world will become a better place for us to create another Marins to come, understanding that in order for us to do that, tons of work has to be done starting from enhancing the quality and access of education to fixing the gender inequality issues. Until then, development will be specific rather than collective.

[Janette Lepistö]

En juurikaan politiikasta ymmärrä, mutta pidin tästä kovasti! Oli mielenkiintoista kuulla mitä taustalla tapahtui korona-aikaan, ukrainan sodan alettua ja nato-jäsenyysprosessissa. Sanna Marin varmasti jakaa paljon mielipiteitä, mulla on aika neutraali suhtautuminen. Oli myös mielenkiintoista kuulla eri skandaaleista ja tuntuu (edelleen), että suurin osa niistä ollut ihan median maalittamista/mustamaalaamista vaan siksi, että johdossa kaunis ja menestyvä nainen.

[Nea Hämäläinen]

Helmet-lukuhaaste kohta 28. - kirjassa tanssitaan (puhutaan tanssimisesta) ✅

[Danielle S]

I wish this book was more in-depth and longer. There is so much potential for fruitful discussion in the geopolitical issues, as well as the spectacle and theatre of mediated politics that seems to transgress both national borders and languages. The last two chapters, particularly were thought-provoking and left me wanting more. Then again, it is an area I am deeply passionate about.

[Mona]

3/5. Pidin siitä, että kirja oli omistettu tytöille ja nuorille naisille. Valitettavasti kirjan pääkohderyhmänä tuntui kuitenkin olevan laajayleisö ja media, minkä takia pääviesti jäi ohueksi. Lopussa Marin uskaltaa hieman rohkeammin tuoda esille onnistumisia ja puutteita tasa-arvossa, mutta valitettavasti inspiraation hetki on hyvin lyhyt.

SDPn ylistyspuhe ja Marinin työ puolueen eteen korostuivat kirjassa odotettua enemmän, ehkä kirjan julkaisu on taktisesti ajoitettu kriittiseen ajankohtaan juuri ennen eduskuntavaalien starttia, jolloin SDP varmasti taistelee pääministeritittelistä uudelleen. Olisin kuitenkin halunnut kuulla enemmän hänen työstään eduskunnassa ja haastavista neuvotteluista kuin puolueohjelman ylistyspuheenvuoroa.

[Tiia]

Pidän Sanna Marinista kovasti, mutta kirjana tämä oli vähän pettymys. Ei tullut oikein esiin mitään uutta, vaikka tärkeitä tapahtumia käytiinkin kirjassa läpi. Jotenkin vähän persoonaton kirja, odotin ehkä jotain syvempää? Viihdyin silti kyllä tämän parissa, kirjan luki aika nopeasti ja onhan Sannan tarina ainutlaatuinen.

[Maija]

Se oli sellaista hapatusta! Parempi kuin mitä media antoi ymmärtää, mutta myös melko tyhjänpäiväinen. Minusta alku, jossa Marin puhui nuoruudestaan ja ensimmäisistä SDP-vuosistaan (ja Tampere!) oli kiinnostavinta. Se kohujen kertaaminen oli pitkästyttävää.

Kiva oli kuunnella Sannaa, kevyesti kuuluu Tampere puheessa.

[Anni Schroderus]

Ihan viihdyttävä, inspiroiva ja helppolukuinen. Ei suuria oivalluksia.

[Nadja]

Vilken kvinna! Jag är så imponerad! En person helt och hållet vägledd av sina värderingar som alltid står upp för det hon tror på och har transparens som ledstjärna. Av boken får jag bilden att hon är väldigt rak och tydlig, egenskaper jag verkligen uppskattar hos en ledare. Jag förstår att hon var populär! Jag är lite blown away. Hur klarar man av det hon åstadkommit i sin karriär, samtidigt som hon framstår som så mänsklig. En kombo som jag inte förstår riktigt. Imponerad som sagt.

Boken får 3 av 5 pga. att kapitlen var alldeles för långa, och ett av dem, gällande förhandlingar, var tradigt. Men gillar man budgetförhandlingar på EU-nivå är det kanske just det kapitlet man gillar allra bäst. :-)

[Shelby Marttala]

I really enjoyed reading about Sanna’s journey — how she got involved in politics, came to shape her party’s policies, and eventually became prime minister. I learned a lot about the Finnish government, how their party system works, and their government is formed. I also thought Sanna’s reflections on the war in Ukraine and the descendance into Facism across much of the world was interesting. I did think that there were some repetitive parts that could have been edited, but overall a nice read.

[Lucia Moje drahé knihy]

4,5/5 

“Svet sa však nezrúti a len prostredníctvom činov môžeme opäť získať nádej. Nemusia to byť veľkolepé činy, každý napokon môže prispieť svojou troškou.” str. 206 

Sanna Marin je bývalou fínskou premiérkou zastupujúcu sociálnych demokratov, no pozor, štýl fínskej sociálnej demokracie a tej našej je výrazne odlišný. (U nás to totižto momentálne vyzerá skôr na autokraciu.) Po rokoch v lokálnej politickej sfére sa postupne vypracovala na líderskú pozíciu vo svojej krajine. 

V dobe narastajúcej mizogýnie Sanna Marin prináša dôležitý odkaz, že ženy majú miesto vo vedúcich pozíciách - vrátane politiky. Inšpiratívna žena, ktorá ukazuje, že poctivou a mravčou prácou sa dajú dosiahnuť želané výsledky, ale nezabúda spomenúť aj odvrátenú stránku, pády, obety. Byť na očiach verejnosti si vyžadovalo neustálu kontrolu, pretože práve na verejne činných osobách si verejnosť najviac zgustne, keď ukážu svoje bežné ľudské stránky.  

Bolo zaujímavé čítať, ako jej socioekonomické zázemie ovplyvnilo politické zmýšľanie, preferencie a chuť zmeniť krajinu okolo seba. Páčilo sa mi, ako opakovane zdôrazňuje dôležitosť vzdelávania, fungujúceho školstva. Sympatizovala som i s jej pohľadom na viaceré sociálne otázky a uvedomovaním si nutnej potreby riešenia klimatickej krízy. Knihe ďakujem za výborné zamyslenia nad rozsahom a vplyvom autoritárskych režimov, porušovaním ľudských práv a ľahostajnosťou západných krajín - o koľko lepšie by sa nám na svete žilo nebyť selektívnej slepoty a hluchoty voči neprávu.  

Myšlienka, že byť politicky aktívny by malo byť pre občana svojej krajiny prirodzenou súčasťou vnímam ako zaujímavý podnet na premýšľanie.  

Dozvedela som sa pre mňa doteraz neznáme historické súvislosti v politike Fínska, jeho vzťahoch s Ruskom (predtým Sovietskym zväzom), prečo donedávna neboli súčasťou Severoatlantickej aliancie. Takisto čitateľovi ponúkla náhľad do fungovania politiky Európskej únie.  

Po tejto knihe sa budem dívať na svet politiky trochu inak. S nádejou, že možno aj u nás sa niekde skrýva niekto, kto má chuť a vôľu zmeniť našu krajinu naozaj k lepšiemu.  

Prijala by som, ak by viac rozobrala svoje politické neúspechy, prípadne zlyhania a ako ich vníma s odstupom času.  

[Anita Varsa]

Mielenkiintoiset muistelmat naispoliitikon urasta ja haasteista

[Lara]

5 ⭐️ again, always 5 stars for memoirs! loved Sannas own narration of this one. It was also just great to hear her side properly to everything that happened during her time as pm

[Milja Fromholtz]

Kovasti meluttiin taas siitä kuinka huono tämä kirja on. Totuus: ei yhtään sen huonompi kuin mikään tahansa politiikon kirjoittama muistelmateos lähihistoriasta (viimeisenä referenssinä itsellä Jens Stoltenbergin muistelmat). Kummasti ne eivät tunnu herättävän laisinkaan yhtä paljon kritiikkiä. On ymmärrettävää että asioista kerrotaan siloiteltu kuva, ja Marinin kirjassa on luonnollisesti mukana myös kv-yleisölle sopivaa ideologista hölinää - enemmän kuin kritiikkiä annan krediittiä siitä että hän päätti tehdä kirjan kansainväliselle yleisölle, ei suomalaisille politiikkapoliiseille. Mitään uutta kirjassa ei nouse esiin, mutta sekin on täysin normaalia, kun poliitikko kirjoittaa muutaman vuoden takaisista asioista. (Todelliset tiedot vaikkapa Nato-prosessista kai nähdään sitten kun salatut arkistoaineistot avautuvat, joidenkin vuosikymmenien jälkeen).

[Karin Künnapas]

/Audiobook/

I like Sanna Marin and from the outside, it looked like she did a great job leading Finland. As most of the stories from the book are from the last few years, then all of it was very familiar, but it was interesting to hear Sanna's point of view.

The key part, and I guess also the reason for her to write the book, was to finally be able to publicly talk about all the scandals and what she was accused of. I have to say that was just so ridiculous, and politics is such a dirty game (for example, that she and her family were spending ridiculous amounts of government money on breakfast, or she dared to dance with her friends). As some of it also reached our media, already when it was happening, it did feel like a personal attack and especially because Sanna was young, different, and a woman. Reading the book, it felt even more like that.

Considering the current world political climate, I especially enjoy reading from politicians who clearly explain their arguments and thought processes on decisions and seem to act very rationally, having their country's best interests in mind. We need more of those. And more women in leadership!

[Maija]

Sanna Marin on kirjoittanut muistelmateoksensa englannin kielellä, josta se on käännetty suomeksi. Ehkä tästä johtuen Toivo on tekoja tuntui kliiniseltä tai jopa AI:n avustuksella tehdyltä.

Kirja ei sisällä suomalaisille uusia paljastuksia politiikan kulisseista. Pikemminkin kirjassa kuvaillaan Marinin taustaa ja nopeaa etenemistä politiikassa sekä hetkistä aikaa pääministerinä. Maailman parantaminen on hänelle ykkösprioriteetti.

[Randi]

I thought it was very interesting to read about what it was like to be the leader of a government and make difficult decisions, especially during covid. I also liked seeing the perspective of a young woman leader and the challenges she faced. I learned a lot about the way the Finnish government works and found it fascinating compared to the USA.

[Janica]

1,5 tähteä, pyöristän kuitenkin kahteen.

Aika nopeasti ymmärsin, etten ole tämän kirjan kohderyhmää. Mun mielestä on vaan hyväksyttävä se fakta, että Marin on lähtenyt kansainvälisille kentille ja karistanut Suomen tomut taakseen - osittain tästä on syyttäminen ihan vaan suomalaisia ja ennen kaikkea suomalaista mediaa, koska on kiistatonta että toimittajien suhtautuminen Mariniin ei aina ollut reilua. Marinista julkaistiin pari vuotta sitten kaksi kahden eri toimittajan kirjoittamaa kirjaa, joista toisen olen lukenut. Voi olla ongelmallista, että Marinia itseään ei haastateltu kirjaan, mutta hän ei toisaalta ole enää pitkään aikaan vastannut suomalaisen median haastattelupyyntöihin. Mä olen kyllä sympannut Marinia hänen päätöksessään etääntyä suomalaisesta mediakentästä, kun hänen yksityiselämäänsä on riepoteltu tämän tästä, ja uran ja politiikan sijasta täysin irrelevantteja asioita häneen liittyen on haluttu tuoda julkiseen keskusteluun. Marin on itsekin perustellut tämän teoksen kirjoittamista sillä, että halusi ottaa narratiivin omiin käsiinsä - mutta tämäkö todella on se lopputulos?

Jos on siis yhtään ollut kartalla Marinin urasta pääministerinä, niin tää kirja oli vain Wikipedia-artikkeli muistin virkistykseksi. Mua myös häiritsi, miten puolueellisesti Marin välillä kirjoitti SDP:stä ja itsestään - esimerkiksi Rinteen hallituksen kriiseihin viitattiin jotenkin tosi ylimalkaisesti, koska Marin pitää Rinteestä, ja monet julkista kritiikkiä niittäneet asiat olivat muutenkin aina väärinymmärryksiä. Marinin kyky johtaa hallitus sisäisten kriisien läpi ei myöskään varmasti ole ollut niin suorasukaisen selkeää, rauhallista ja diplomaattista kuin hän itse antaa tässä ymmärtää. Kyllä hän myöntää muutamassa otteessa menettäneen malttinsa, mutta senkin hän on tehnyt jotenkin tosi rationaalisesti ja rauhallisesti. Tää kirja on kuitenkin selvästi kirjoitettu kansainväliselle yleisölle, ja sen tarkoitus ei olekaan enää antaa suomalaisille mitään Marinin totuutta asioista. Mulla tuli tästä kokonaisuudesta vaan niin vahvasti mieleen ihan kenen tahansa jenkkidemokraatin elämäkerta.

Tästä kyllä välittyy se, että Marin oli hallituskautensa loppuaikoina ja sittemmin vaalien jälkeen todella väsynyt, ja mun mielestä syrjään vetäytyminen oli kyllä ihan oikea, ja varmasti ainoa inhimillinen päätös. Ei kukaan poliitikko määräänsä enempää jaksa tollasta mediasirkusta, ja on totta että Marin olisi saanut kohtuuttoman paljon huomiota suhteessa muihin kollegoihinsa esim. rivikansanedustajana tai eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Puolueet ei myöskään saa henkilöityä, vaikka useamman puolueen meininki puhutteli mua paljon enemmän niiden entisten puheenjohtajien aikana.

Tästä saisi myös muuten aika hyvän juomapelin: joka kerta, kun ChatGPT on käyttänyt ajatusviivaa, saa ottaa huikan. Toimii paremmin kun perus Thunderstruck. On siis oikeesti todella harmi, että Marin ei ole voinut päästää ketään kirjailijaa tai toimittajaa edes sen verran lähelleen, että olisi antanut tehdä kirjoittamistyön ChatGPT:n puolesta. Ymmärrän Marinin tarpeen taustoittaa tiettyjä kokonaisuuksia kansainvälisille lukijoille esimerkiksi historian kautta, mutta musta nää osuudet oli tosi puuduttavia ja tuntui ennemmin työsähköposteilta kun vapaa-ajan lukukokemukselta. Joku alan ammattilainen olisi voinut myös keksiä tälle kirjalle edes vähän paremman nimen, tuo nimi on kaikessa korniudessaan meinaan -454 tähteä.