Maailmankaikkeudesta

by Esko Valtaoja

Esko Valtaoja kertoo vuosittain saavansa yli tuhat yhteydenottoa ja kyselyä, joissa hyvin monessa toistuvat samat perusihmettelyt: minne se maailmankaikkeus oikeastaan laajenee, mitä se aika oikein on, onko muita maailmankaikkeuksia, mitä tarkoittaa että kosmos on pallonmuotoinen, missä kohden se alkuräjähdys tapahtui, ja niin edelleen. Tässä kirjassa hän avaa koko maailmamme olemusta. Hänen mukaansa: ”käsityksemme maailmasta on kasvanut vuosituhannesta toiseen ja muovautunut meidän elinaikanamme kudelmaksi, joka tosin on täynnä reikiä kuin vanha sukka, mutta jota tuskin tarvitsee enää purkaa kokonaan.”

”Sähkömagnetismi on parisuhderiippuvainen, ja vielä heteronormatiivinen: negatiiviselle varaukselle, kuten elektronille, kelpaa vain saman suuruinen positiivinen varaus, vaikkapa protoni. Voimanelikon rääpäle, painovoima se sijaan on biljoona biljoonaa biljoonaa kertaa heikompi kuin sähkömagnetismi; yksi jääkaappimagneetti pystyy vastustamaan koko maapallon vetovoimaa. Mutta painovoiman vahvuus on siinä, että se on polyamorinen. Se hamuaa syliinsä kaiken, jolla vain on massaa tai energiaa. Gravitaatio on kuin Tolkienin valtasormus, ainoa jonka voima ulottuu kaikkialle.”

150 pages, Hardcover

Published January 1, 2025

About the author

Esko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.

In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.

Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.

Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.

In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.

Reviews

[Teemu Öhman · Rating 4 out of 5]

Tuoreimmassa, pari kuukautta sitten ilmestyneessä kirjassaan Esko on ottanut harkitun(?) riskin: siinä on muutama kaava, ja ne vilahtelevat kirjan sivuilla useaan kertaan. Tällä ei Finlandia-palkintoja voiteta.

Maailmankaikkeudesta on todella nopealukuinen kirja. Sivut ovat pieniä, eikä niitä ole monta. Tämä menisi helposti yhdellä istumalla, vaikka mulla vaatikin kaksi kun piti välillä syödä. Tyyli on taattua Eskoa, eli hauskaa, sivistynyttä ja helppolukuista. Ja jos ei maailmankaikkeudesta kovin paljon ennalta tiedä, niin Maailmankaikkeudesta varmaankin perusteet oppii aika kivasti.

Maailmankaikkeudesta on kosmologisempi kuin Eskon muut kirjat, vaikka hän kyllä jälleen kerran muistuttaa, ettei ole kosmologi, toisin kuin kirjan sivuillakin taas piipahtava kaverinsa Kari. Kaiken alku, loppu ja muoto käydään siis läpi, ihan kuten pitääkin. En muista mistään lukeneeni selkeämpää ja ymmärrettävämpää esitystä aiheesta. Kirjassa ei siis ole mitään varsinaista vikaa, ja kaltaisiani Esko-faneja se varmasti tyydyttää. Teoksen myötä varmasti syntyy myös uusia faneja.

Olen vuosikymmenten varrella lukenut epämääräisen joukon maailmankaikkeutta ja kosmologiaa käsitteleviä kansantajuistettuja kirjoja, ja vielä isomman määrän artikkeleja. Ehkäpä minun ei kuitenkaan enää tarvitse lukea yhtään ainakaan kirjamittaista esitystä, ellei sitten Esko kirjoita lisää aiheesta. Ei siksi, että Maailmankaikkeudesta olisi kertonut minulle siitä kaiken mitä olen aina halunnut tietää mutten ole koskaan kehdannut kysyä. Syy on ihan toinen. Minä nimittäin koin välittömästi kirjan luettuani jonkinmoisen ahaa-elämyksen: minä en oikeastaan ole kiinnostunut maailmankaikkeudesta kokonaisuutena. Alkuräjähdys oli mikä oli, eikä nykyfysiikalla kuitenkaan päästä ihan alkuun. Lopusta taas ei ole mitään hajua, paitsi että kylmältä ja karulta tällä hetkellä vaikuttaa. Pimeä energia saattaa olla Einsteinin kosmologinen vakio, tai sitten ei. Universumin geometria voi olla kuin taso, pallo tai satulapinta. Mitä sitten? Ei mua oikeastaan kiinnosta.

Ne pienemmät jutut, mitä maailmankaikkeudessa on – galaksit, kaasupilvet ja tähdet, planeetoista nyt puhumattakaan – sen sijaan ovat äärimmäisen kiinnostavia. Niistä Maailmankaikkeudesta ei kerro, eikä se tietenkään ole kirjan itsensä vika. Eli toteutus toimii eskomaisen erinomaisesti, aihe vaan ei mulle ole se kaikkein läheisin.

4-/5

[Alma · Rating 3 out of 5]

Maailmankaikkeudesta on kirjoitettu samankaltaiseen formaattiin ja mittaan kuin Carlo Rovellin seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta tai Heikki Ojan Maailmankaikkeuden rakenne. Valtaojan lyhyt kirjanen keskittyy isoihin linjoihin; maailmankaikkeuden muoto, ulottuvuudet, alku ja loppu käyden läpi, miten maailmankaikkeuden voisi rakentaa ja mitä tiedämme sen todellisesta rakenteesta ja kuinka tämä tieto on aikojen saatossa muuttunut (ja herättänyt myös tunteita tieteilijöissä).

Valtaojan kirjojen kauneus syntyy minulle maailman ihmettelystä rennon kerronnan kautta, jossa painopiste on siinä, mikä maailassa on kaunista ja ihmeellistä. Tämä kirja oli hyvä (= 3 tähteä), mutta muoto oli vähän liian kompakti tavoittamaan sitä, mistä Valtaojan kirjoista eniten pidän. Tämä on silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja aiheesta kiinnostuneille ja toki Valtaoja-faneillekin.

[Leo Stranius · Rating 4 out of 5]

Tämä oli hyvä kertaus fysiikan ja kvantiifysiikan ja maailmankaikkeuden tilanteeseen. Toki Esko Valtaoja-tyylillä.