What do you think?
Rate this book
Se laajenee
Eino Tainan esikoisromaani Se laajenee on kertomus yhteyden metsästämisestä, loputtomista keskusteluista, haahuilusta, ystävyydestä ja mielen järkkymisestä maailmassa, jota ei pysty hallitsemaan. Helsinkiin sijoittuva sukupolviromaani kuvaa nuoruutta; sen noloutta, kiihkoa, nostetta ja vaikeutta.
Taivas on pimeä ja asfaltti mustaa, joulukuun kostea viima tunkee ytimiin. Raitiovaunu kuljettaa läpi kaupungin Selman luo, jonka yksiössä on turvallista. Milenaa on ikävä, mutta tämä ei vastaa viesteihin. Yhtenä iltana kantabaariin ilmestyy Riffa, jonka kanssa keskustelut sukeltavat syvään. Alkaa ystävyys, ja yksinolosta tulee jaettu. Aikuisuuden kynnyksellä moni asia on keskeneräinen: kaupunki, maailma, minuus.
”Hetken aikaa luulin voimistuvan kohinan tulevan maan alta, mutta se olikin suuri puuska, joka puikkelehti Käpyläntien vaaleiden kerrostalojen välistä ja levitti itsensä eteemme. Se oli työntää vierelläni hytisevän Milenan kumoon. Katulampun särähtävä valo heijastui loskalammikosta ja askeleet lätisivät kuin kengänpohjiimme olisi teipattu toukkia. Oli selvää, että aamuyö halusi meistä eroon.”
Eino Taina (s. 2001) on helsinkiläinen käytännöllisen filosofian opiskelija. Se laajenee on hänen esikoisteoksensa.
Taivas on pimeä ja asfaltti mustaa, joulukuun kostea viima tunkee ytimiin. Raitiovaunu kuljettaa läpi kaupungin Selman luo, jonka yksiössä on turvallista. Milenaa on ikävä, mutta tämä ei vastaa viesteihin. Yhtenä iltana kantabaariin ilmestyy Riffa, jonka kanssa keskustelut sukeltavat syvään. Alkaa ystävyys, ja yksinolosta tulee jaettu. Aikuisuuden kynnyksellä moni asia on keskeneräinen: kaupunki, maailma, minuus.
”Hetken aikaa luulin voimistuvan kohinan tulevan maan alta, mutta se olikin suuri puuska, joka puikkelehti Käpyläntien vaaleiden kerrostalojen välistä ja levitti itsensä eteemme. Se oli työntää vierelläni hytisevän Milenan kumoon. Katulampun särähtävä valo heijastui loskalammikosta ja askeleet lätisivät kuin kengänpohjiimme olisi teipattu toukkia. Oli selvää, että aamuyö halusi meistä eroon.”
Eino Taina (s. 2001) on helsinkiläinen käytännöllisen filosofian opiskelija. Se laajenee on hänen esikoisteoksensa.
- GenresFiction
378 pages, Hardcover
First published October 2, 2024
11 people are currently reading
144 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
December 19, 2024
Komea esikoisromaani!
Hetken matkaa kesti päästä sisään taide- ja kulttuuriviittausten viidakkoon, mutta kun teksti alkoi viedä mukanaan, katosi omasta lukuelämyksestä tietty vastahankaisuus viitteiden tunnistamattomuudelle ja namedroppailulle; kun joskus jostain sai kiinni, merkitykset syvenivät palkitsevalla tavalla.
Kokonaisuus oli kyllä kiinnostava cocktail korkealentoista filosofiaa ja loputtoman merkityksellisiä keskusteluja mutta myös jopa naturalistista ympäristön havainnointia: kaikki tuntuu koko ajan joltain, kaikki aistit ovat alati läsnä, hajut ja äänet ja kosketukset kuvataan analyyttisella tarkkuudella, päähenkilö on jatkuvasti täysillä.
Teoksen avainhavaintoihin kuuluu ajatus siitä, että ihminen tulee ihmiseksi vasta silloin, kun hän tulee nähdyksi, koetuksi ("oleminen on havaituksi tulemista"). Tainan tekstissä tämä tapahtuu ennen kaikkea keskusteluiden, kanssakäymisen kautta, ja nimenomaan niin, että ne luovat ihmiselämään myönteisen merkityksen.
Sartrea mukaillen voisi muotoilla jotenkin niin, että le salut, c'est les autres.
Miljöiden puolesta tämä oli kuin tehty Töölössä kasvaneelle ja nykyisin Käpylässä asustavalle lukijalle! Paljon syvällisemmästä tavarasta meni meikäläiseltä ohitse, mutta ehkä lämmittävintä sisältöä itselleni olikin päähenkilön ja tämän perheen välinen vuorovaikutus, joka tuntui aidolta ja rakastavalta, välittömältä.
Hetken matkaa kesti päästä sisään taide- ja kulttuuriviittausten viidakkoon, mutta kun teksti alkoi viedä mukanaan, katosi omasta lukuelämyksestä tietty vastahankaisuus viitteiden tunnistamattomuudelle ja namedroppailulle; kun joskus jostain sai kiinni, merkitykset syvenivät palkitsevalla tavalla.
Kokonaisuus oli kyllä kiinnostava cocktail korkealentoista filosofiaa ja loputtoman merkityksellisiä keskusteluja mutta myös jopa naturalistista ympäristön havainnointia: kaikki tuntuu koko ajan joltain, kaikki aistit ovat alati läsnä, hajut ja äänet ja kosketukset kuvataan analyyttisella tarkkuudella, päähenkilö on jatkuvasti täysillä.
Teoksen avainhavaintoihin kuuluu ajatus siitä, että ihminen tulee ihmiseksi vasta silloin, kun hän tulee nähdyksi, koetuksi ("oleminen on havaituksi tulemista"). Tainan tekstissä tämä tapahtuu ennen kaikkea keskusteluiden, kanssakäymisen kautta, ja nimenomaan niin, että ne luovat ihmiselämään myönteisen merkityksen.
Sartrea mukaillen voisi muotoilla jotenkin niin, että le salut, c'est les autres.
Miljöiden puolesta tämä oli kuin tehty Töölössä kasvaneelle ja nykyisin Käpylässä asustavalle lukijalle! Paljon syvällisemmästä tavarasta meni meikäläiseltä ohitse, mutta ehkä lämmittävintä sisältöä itselleni olikin päähenkilön ja tämän perheen välinen vuorovaikutus, joka tuntui aidolta ja rakastavalta, välittömältä.
Read
December 22, 2024Eino Tainan esikoisromaani Se laajenee on kuin espresso, jonka crema on täsmälleen.
Romaani kertoo nimettömäksi jäävän päähenkilön, aikuisuuden rajalla olevan, nuoren miehen elämästä. Ei enää lapsi, mutta ei oikein vielä aikuinenkaan. Se tuulinen välimaasto, jossa epätoivo on vaarassa hyökätä milloin miltäkin suunnalta. Tulevaisuuden takki on auki. Usein se lepattaa suuntaan jos toiseenkin ja aiheuttaa hämmennystä.
Teoksen keskeisiä kysymyksiä on, mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän ei tule nähdyksi. Muut ihmiset, ystävät ovat Tainan romaanissa juurien kaltaisia, tekevät olemassaolevaksi.
Se laajenee on ironiasta vapaa teos ja se jos mikä on riemastuttavaa kaikkien viime vuosien ironiakikkailujen jälkeen. Tainan romaani sisältää kosolti raikasta viattomuutta ja rehellisyydestä ammentavaa kuvausta. Kerronnassa pieni saa olla pientä ja kasvaa omaa tahtiinsa ilman kommervenkkejä.
Päähenkilön elämä on nykyelämän makuista huolineen ja epävarmuuksineen. Hänen perheensä on rakkaudellinen. Ei suuria taisteluita vanhempia vastaan. Ymmärrystä ja keskusteluja. Päähenkilön huone on turvapaikka (A Room of One's Own), johon palata ja jossa varautua kaikkea sitä vastaan, joka ympärillä hyökyy.
Perheen merkitys aikuisuuden lähtökohtana tulee selkeästi esiin, kun päähenkilö rakastuu Milenaan, jolla ei hänen tapaansa ole perheen luomaa turvaverkkoa. Kantin ajatusten pohjalta päähenkilö tuo esiin, miten jokainen näkee todellisuuden omalla tavallaan mielen rakenteidensa kautta. Niiden ulkopuolelle ei ole pääsyä. Ihminen on vangittu omaan ainutlaatuiseen todellisuutensa.
Teoksen dialogi on hyvin elämänmakuista, joka on vähän siinä määrin ihmekin, että filosofiaan kurkottavia ajatuskulkuja teoksessa on suht runsaasti. Tästä huolimatta romaanissa ei ole raskassoutuista pohdintaa, vaan filosofisemmat osuudetkin jäsentyvät luontevasti osaksi teoksen kokonaisuutta.
Päähenkilö arvostaa keskusteluja ja niitä teoksessa on paljonkin erityisesti päähenkilön ja hänen uuden ystävänsä Riffan välillä. Riffalla on monia haasteita ja oirehdintaa, mutta yhdessä päähenkilön kanssa he tavoittavat jotakin sellaista, johon heistä kummallakaan ei yksin olisi pääsyä.
"Halusin olla Riffan kanssa vielä satatuhatta kertaa, käydä yhtä monta keskustelua. Halusin sellaisen keskustelun, joka oli saatettava loppuun huolimatta siitä, että oli kylmä kuin perkele. Keskustelun, jonka aikana tuoksut alkoivat tuoksua täyteläisemmin, sävyt erottumaan selväpiirteisemmin ja äänet, kolaukset, pamaukset ja humina kuulumaan kirkkaammin."
Siirtymä aikuisuuteen on teoksessa rajankäyntiä sen kanssa, mitä päähenkilö on ja minkälaisen kuvan hän haluaa itsestään antaa. Tämä tulee konkreettisimmin esiin, kun hän pohtii suhdettaan elokuviin.
"Halusin monesti antaa muille sellaisen vaikutelman, että arvostin hankalia ja monikerroksisia elokuvia, näyttää miten olin sellainen, joka ahmi kaikki kuriositeetit, vaihtohtoiset, kokeilevat, vaaralliset elokuvat."
Kukapa ei olisi syyllistynyt samaan. Nostan käteni pystyyn.
Kuitenkin päähenkilölle rakkain elokuva on Chaplinin Kulkuri, joka vetoaa vahvasti hänen tunteisiinsa ja saa hänet itkemään.
Se laajenee on muutoinkin romaani, jossa tunteiden näyttäminen on myös miehille sallittua. Toksista maskuliinisuutta ei tästä teoksesta löydy etsimälläkään.
Tainan romaanissa matkustetaan paljon julkisessa liikenteessä ja erityisesti ratikoista tulee tapahtumien ja tunteiden näyttämöjä. Ollaan kaupunkilaisia, tarkemmin käpyläläisiä. Ratikan ikkunat todentavat matkustajiensa elämää, näkevät sellaistakin, jota ei muille näytetä. Kohtaamiset voivat saada yllättäviä käänteitä, kun toinen ihminen otetaan ihmisenä.
"Kaupungit, maailmat eivät olleet ikinä valmiita. Jossain oli aina työmaa."
Edellä oleva sitaatti kuvaa paitsi erityisesti viime vuosina helsinkiläisten liikkumista hankaloittaneita massiivisia tietöitä, nousee myös aforistiseksi kiteytykseksi elämän luonteesta. Jossakin, myös ihmisen sisälllä, on aina työmaa.
Romaani kertoo nimettömäksi jäävän päähenkilön, aikuisuuden rajalla olevan, nuoren miehen elämästä. Ei enää lapsi, mutta ei oikein vielä aikuinenkaan. Se tuulinen välimaasto, jossa epätoivo on vaarassa hyökätä milloin miltäkin suunnalta. Tulevaisuuden takki on auki. Usein se lepattaa suuntaan jos toiseenkin ja aiheuttaa hämmennystä.
Teoksen keskeisiä kysymyksiä on, mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän ei tule nähdyksi. Muut ihmiset, ystävät ovat Tainan romaanissa juurien kaltaisia, tekevät olemassaolevaksi.
Se laajenee on ironiasta vapaa teos ja se jos mikä on riemastuttavaa kaikkien viime vuosien ironiakikkailujen jälkeen. Tainan romaani sisältää kosolti raikasta viattomuutta ja rehellisyydestä ammentavaa kuvausta. Kerronnassa pieni saa olla pientä ja kasvaa omaa tahtiinsa ilman kommervenkkejä.
Päähenkilön elämä on nykyelämän makuista huolineen ja epävarmuuksineen. Hänen perheensä on rakkaudellinen. Ei suuria taisteluita vanhempia vastaan. Ymmärrystä ja keskusteluja. Päähenkilön huone on turvapaikka (A Room of One's Own), johon palata ja jossa varautua kaikkea sitä vastaan, joka ympärillä hyökyy.
Perheen merkitys aikuisuuden lähtökohtana tulee selkeästi esiin, kun päähenkilö rakastuu Milenaan, jolla ei hänen tapaansa ole perheen luomaa turvaverkkoa. Kantin ajatusten pohjalta päähenkilö tuo esiin, miten jokainen näkee todellisuuden omalla tavallaan mielen rakenteidensa kautta. Niiden ulkopuolelle ei ole pääsyä. Ihminen on vangittu omaan ainutlaatuiseen todellisuutensa.
Teoksen dialogi on hyvin elämänmakuista, joka on vähän siinä määrin ihmekin, että filosofiaan kurkottavia ajatuskulkuja teoksessa on suht runsaasti. Tästä huolimatta romaanissa ei ole raskassoutuista pohdintaa, vaan filosofisemmat osuudetkin jäsentyvät luontevasti osaksi teoksen kokonaisuutta.
Päähenkilö arvostaa keskusteluja ja niitä teoksessa on paljonkin erityisesti päähenkilön ja hänen uuden ystävänsä Riffan välillä. Riffalla on monia haasteita ja oirehdintaa, mutta yhdessä päähenkilön kanssa he tavoittavat jotakin sellaista, johon heistä kummallakaan ei yksin olisi pääsyä.
"Halusin olla Riffan kanssa vielä satatuhatta kertaa, käydä yhtä monta keskustelua. Halusin sellaisen keskustelun, joka oli saatettava loppuun huolimatta siitä, että oli kylmä kuin perkele. Keskustelun, jonka aikana tuoksut alkoivat tuoksua täyteläisemmin, sävyt erottumaan selväpiirteisemmin ja äänet, kolaukset, pamaukset ja humina kuulumaan kirkkaammin."
Siirtymä aikuisuuteen on teoksessa rajankäyntiä sen kanssa, mitä päähenkilö on ja minkälaisen kuvan hän haluaa itsestään antaa. Tämä tulee konkreettisimmin esiin, kun hän pohtii suhdettaan elokuviin.
"Halusin monesti antaa muille sellaisen vaikutelman, että arvostin hankalia ja monikerroksisia elokuvia, näyttää miten olin sellainen, joka ahmi kaikki kuriositeetit, vaihtohtoiset, kokeilevat, vaaralliset elokuvat."
Kukapa ei olisi syyllistynyt samaan. Nostan käteni pystyyn.
Kuitenkin päähenkilölle rakkain elokuva on Chaplinin Kulkuri, joka vetoaa vahvasti hänen tunteisiinsa ja saa hänet itkemään.
Se laajenee on muutoinkin romaani, jossa tunteiden näyttäminen on myös miehille sallittua. Toksista maskuliinisuutta ei tästä teoksesta löydy etsimälläkään.
Tainan romaanissa matkustetaan paljon julkisessa liikenteessä ja erityisesti ratikoista tulee tapahtumien ja tunteiden näyttämöjä. Ollaan kaupunkilaisia, tarkemmin käpyläläisiä. Ratikan ikkunat todentavat matkustajiensa elämää, näkevät sellaistakin, jota ei muille näytetä. Kohtaamiset voivat saada yllättäviä käänteitä, kun toinen ihminen otetaan ihmisenä.
"Kaupungit, maailmat eivät olleet ikinä valmiita. Jossain oli aina työmaa."
Edellä oleva sitaatti kuvaa paitsi erityisesti viime vuosina helsinkiläisten liikkumista hankaloittaneita massiivisia tietöitä, nousee myös aforistiseksi kiteytykseksi elämän luonteesta. Jossakin, myös ihmisen sisälllä, on aina työmaa.
October 16, 2024
bängeri
July 3, 2025
Tämä yllätti, vaikka olin kuullut hyvää, eli: olipas vaikuttava esikoisteos!
Se laajenee on kertomus siitä, miten ihmissuhde voi sekä pelastaa että hajottaa. Tässä oli terävää olioiden elinympäristöjen, nuoren ihmisen mielen pakahtuvuuden ja haurauden ja myös naiiviuden ja ihan vaan arkisen elämän kuvailua.
Kodittomat ihmiset, joihin päähenkilö törmää, oli otettu kauniisti tarinaan mukaan.
Leffa-ja meemiviittauksiin välillä hukuin, ehkä tää olis kaivannut hieman tiivistystä. Toisaalta kirjan osittaiset kömpelyydet ja pursuilevuuden voi ehkä nähdä itsessään jonkinlaisena metaforana nuoruudesta.
Lukisin mieluusti Tainalta myös runoja tai vaikka teatteria (jota voisi sitten käydä katsomassa, hehee)!
"Vaikka Riffa ja Oona olivat vasta eronneet, tuntui, että eron ilmapiiri oli majaillut asunnossa jo pitkän aikaa sotkien, tulehduttaen ja näivettäen tilaa, joka oli joskus ollut niin ihana. Asunto oli kuin kroonisesti sairastunut versio itsestään.
'Täällä on vähän tällaista', Riffa sanoi ja raapi päätään.
'Ei se mitään', vastasin kohteliaisuuttani ja istuin sohvalle, vaatekasan viereen."
(s. 261)
Se laajenee on kertomus siitä, miten ihmissuhde voi sekä pelastaa että hajottaa. Tässä oli terävää olioiden elinympäristöjen, nuoren ihmisen mielen pakahtuvuuden ja haurauden ja myös naiiviuden ja ihan vaan arkisen elämän kuvailua.
Kodittomat ihmiset, joihin päähenkilö törmää, oli otettu kauniisti tarinaan mukaan.
Leffa-ja meemiviittauksiin välillä hukuin, ehkä tää olis kaivannut hieman tiivistystä. Toisaalta kirjan osittaiset kömpelyydet ja pursuilevuuden voi ehkä nähdä itsessään jonkinlaisena metaforana nuoruudesta.
Lukisin mieluusti Tainalta myös runoja tai vaikka teatteria (jota voisi sitten käydä katsomassa, hehee)!
"Vaikka Riffa ja Oona olivat vasta eronneet, tuntui, että eron ilmapiiri oli majaillut asunnossa jo pitkän aikaa sotkien, tulehduttaen ja näivettäen tilaa, joka oli joskus ollut niin ihana. Asunto oli kuin kroonisesti sairastunut versio itsestään.
'Täällä on vähän tällaista', Riffa sanoi ja raapi päätään.
'Ei se mitään', vastasin kohteliaisuuttani ja istuin sohvalle, vaatekasan viereen."
(s. 261)
December 12, 2024
No olipas hyvä, hotkin tän! Lukukokemuksena naurun tyrskähdyksiä sekoitettuna tunteeseen palasta kurkussa
January 26, 2025
Olipa hieno kirja, ja vielä esikoisromaani. Tämä kirja oli jotenkin tosi runsas ja yksityiskohtainen ja silti ei junnannut paikoillaan ja joku sellainen imu oli koko ajan eteenpäin. Mulle tuli voimakkaasti mieleen jotenkin Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus, joka on mulle yksi viime vuosien vaikuttavimpia lukukokemuksia. 
Mulle tässä kirjassa päällimmäiseksi nousi jotenkin perheen kuvaus. Tässä oli romaanin perheeksi poikkeuksellinen perhe: lämmin, rakastava, läheinen, tavallinen. Päähenkilö on vielä kotona asuva nuori. Hänellä on äiti, isä, kotona asuva pikkusisko ja kotoa jo pois muuttanut isoveli.  tykkäsin tosi paljon koti- ja perhekuvauksista. Ne olivat tosi lämpimiä ja rakastavia. Tosi usein kirjoissa perheet ovat tosi kompleksisia ja perhesuhteet eivät ole kovin lämpimiä. Kirjojen nuoret salailevat usein paljon asioita vanhemmiltaan, eivät puhu asioistaan jne. Virkistävää tällainen! 
Mulle tässä kirjassa päällimmäiseksi nousi jotenkin perheen kuvaus. Tässä oli romaanin perheeksi poikkeuksellinen perhe: lämmin, rakastava, läheinen, tavallinen. Päähenkilö on vielä kotona asuva nuori. Hänellä on äiti, isä, kotona asuva pikkusisko ja kotoa jo pois muuttanut isoveli.  tykkäsin tosi paljon koti- ja perhekuvauksista. Ne olivat tosi lämpimiä ja rakastavia. Tosi usein kirjoissa perheet ovat tosi kompleksisia ja perhesuhteet eivät ole kovin lämpimiä. Kirjojen nuoret salailevat usein paljon asioita vanhemmiltaan, eivät puhu asioistaan jne. Virkistävää tällainen! 
May 17, 2025
Välttelin tätä kirjaa kun ajattelin etten jaksa lukea lukiolaisten murheista, en löydä mitään samastumispintaa tms jne, mutta tämä olikin ilahduttavan syvälle maailmaan pureutuva teos, vaikka kertoja onkin lukiolainen. Tarinaansa isompi. Ihana!
November 30, 2024
mustan härän erittäin tunnistettava kuvailu nauratti
December 26, 2024
Hieno kuvaus ihmissuhteista. Päähenkilö on abivuottaan elävä helsinkiläinen, joka tapaa kirjan alussa Riffan. Kaksikko ystävystyy nopeasti, sillä he molemmat pitävät keskustelemisesta ja puheen avulla maailman jäsentämisestä. Kirjan löyhä juoni rakentuu tämän ystävyyssuhteen ympärille, seuraten sitä syksystä kesään.
Keskusteluilla on kirjassa keskeinen rooli, ja Taina on taitava kirjoittamaan dialogia. Itselleni keski-ikäisenä lukijana tässä oli mieleenpainuvinta päähenkilön perheen avoin ja rakentava ilmapiiri: vaikka välillä huudetaan, loukataan ja loukkaannutaan, asiat myös puhutaan selviksi. Päähenkilö rakentaa kirjan edetessä itsenäisen aikuisen identiteettiään, mutta tukeutuu kuitenkin tarvittaessa vanhempiinsa. Vanhemmat kuuntelevat, keskustelevat, tarjoavat neuvojaan, mutta kunnioittavat myös nuoren tarvetta itsenäisyyteen ja omaan elämäänsä.
Kirjaa olisi voinut tiivistää hieman, nyt varsinkin loppupuolta vaivasi turha toisteisuus. Kirjan lopetus oli kuitenkin vaikuttava, ja huomasin miettiväni sitä useaan otteeseen lukemista seuraavina päivinä.
Keskusteluilla on kirjassa keskeinen rooli, ja Taina on taitava kirjoittamaan dialogia. Itselleni keski-ikäisenä lukijana tässä oli mieleenpainuvinta päähenkilön perheen avoin ja rakentava ilmapiiri: vaikka välillä huudetaan, loukataan ja loukkaannutaan, asiat myös puhutaan selviksi. Päähenkilö rakentaa kirjan edetessä itsenäisen aikuisen identiteettiään, mutta tukeutuu kuitenkin tarvittaessa vanhempiinsa. Vanhemmat kuuntelevat, keskustelevat, tarjoavat neuvojaan, mutta kunnioittavat myös nuoren tarvetta itsenäisyyteen ja omaan elämäänsä.
Kirjaa olisi voinut tiivistää hieman, nyt varsinkin loppupuolta vaivasi turha toisteisuus. Kirjan lopetus oli kuitenkin vaikuttava, ja huomasin miettiväni sitä useaan otteeseen lukemista seuraavina päivinä.
February 12, 2025
Tämä oli jollain tapaa todella kiintoisa lukukokemus, vaikka meinasinkin jättää tämän jo kesken. Puskin kuitenkin läpi, sillä halusin antaa täyden mahdollisuuden, ja olen itseasiassa ihan tyytyväinen että tein niin, sillä pienistä vioista huolimatta pystyin nauttimaan teoksesta loppujen lopuksi.
Aluksi minulla oli huomattavia vaikeuksia päästä sisään romaaniin, alku tuntui liian hitaalta. Kuvailun määrä jarruttaa etenemistä, enkä kokenut kuvailun itsessään olevan niin mielenkiintoista, vaikka teoksen kieli onnistuikin olemaan paikoitellen hauskaa ja hyödyntämään erilaisia sanankäänteitä ja vertauksia, joita ei heti tulisikaan ajatelleeksi. Toisaalta kieli tuntuu taipuvan välillä jopa tekotaiteellisuuteen, ja tietyt aiheet ja kuvat ponnahtavat esiin turhankin usein niin, että ne menettävät voimaansa.
En liiemmin pitänyt siitä, miten moni ajatus teoksessa tuodaan esille liian eksplisiittisesti ja suoraan. Filosofien ajatuksiin referoiminen on sinänsä ihan ok, mutta minulle näiden asioiden puinti niin suoraan ei ollut toimiva ratkaisu.
Luettuani romaania noin 150 sivua, aloin huomaamaan mielenkiintoisia asioita. Vaikka en olekaan kuvailun fani, hahmotin kuvailun itsessään olevan teoksessa merkityksellistä. Päähenkilön ajatukset ja tunteellinen myllerys heijastuvat ympäröivän maailman kuvauksessa, mikä raottaa onnistuneesti nimettömän päähenkilön pääkoppaa ja antaa toisaalta myös samaistumispintaa tähän. Samalla kuvailun määrä sai miettimään jo ehkä hiukan kulunutta ajatusta siitä, miten mahdotonta on kuvata kaikkia elämän yksityiskohtia kirjallisuuden keinoin - kertomisen aika vie aina enemmän, kuin tosielämän aistihavainto, kuten jonkin asian näkeminen ja siihen liittyvien ajatusten sekä muistojen tunteminen.
Päähenkilön kautta fokalisoituminen tekee myös mahdolliseksi sen, että eri asiohin liittyy erilaisia assosiaatioita. Referenssit 2000- ja 2010-lukujen populaarikulttuurin teoksiin ja henkilöihin sekä ilmiöihin, kuten netin meemikulttuuriin, tuovat esille sen, miten kokemus maailmasta rakentuu ainakin osittain erilaisten intertekstien varaan - tästäkin teoksesta saa varmasti enemmän irti, jos erilaiset referenssit tunnistaa. On myönnettävä, että itseltä moni elokuva-alan viittaus meni ohi.
Romaani käsittelee onnistuneesti niitä tuntemuksia, mitä aikuisuuden kynnyksellä herää, miltä tuntuu etsiä merkitystä elämässä ja sitä, miten vaikea ihmisen on olla toisen ihmisen kanssa, vaikka yhdessäolo ihmisten kanssa onkin ehkä edellytys mielekkäälle elämälle, ainakin useimmille.
Kaiken kaikkiaan onnistunut esikoisteos muutamista heikoista kohdista huolimatta. Kiinnostavaa nähdä, millainen Tainan seuraava teos olisi!
Aluksi minulla oli huomattavia vaikeuksia päästä sisään romaaniin, alku tuntui liian hitaalta. Kuvailun määrä jarruttaa etenemistä, enkä kokenut kuvailun itsessään olevan niin mielenkiintoista, vaikka teoksen kieli onnistuikin olemaan paikoitellen hauskaa ja hyödyntämään erilaisia sanankäänteitä ja vertauksia, joita ei heti tulisikaan ajatelleeksi. Toisaalta kieli tuntuu taipuvan välillä jopa tekotaiteellisuuteen, ja tietyt aiheet ja kuvat ponnahtavat esiin turhankin usein niin, että ne menettävät voimaansa.
En liiemmin pitänyt siitä, miten moni ajatus teoksessa tuodaan esille liian eksplisiittisesti ja suoraan. Filosofien ajatuksiin referoiminen on sinänsä ihan ok, mutta minulle näiden asioiden puinti niin suoraan ei ollut toimiva ratkaisu.
Luettuani romaania noin 150 sivua, aloin huomaamaan mielenkiintoisia asioita. Vaikka en olekaan kuvailun fani, hahmotin kuvailun itsessään olevan teoksessa merkityksellistä. Päähenkilön ajatukset ja tunteellinen myllerys heijastuvat ympäröivän maailman kuvauksessa, mikä raottaa onnistuneesti nimettömän päähenkilön pääkoppaa ja antaa toisaalta myös samaistumispintaa tähän. Samalla kuvailun määrä sai miettimään jo ehkä hiukan kulunutta ajatusta siitä, miten mahdotonta on kuvata kaikkia elämän yksityiskohtia kirjallisuuden keinoin - kertomisen aika vie aina enemmän, kuin tosielämän aistihavainto, kuten jonkin asian näkeminen ja siihen liittyvien ajatusten sekä muistojen tunteminen.
Päähenkilön kautta fokalisoituminen tekee myös mahdolliseksi sen, että eri asiohin liittyy erilaisia assosiaatioita. Referenssit 2000- ja 2010-lukujen populaarikulttuurin teoksiin ja henkilöihin sekä ilmiöihin, kuten netin meemikulttuuriin, tuovat esille sen, miten kokemus maailmasta rakentuu ainakin osittain erilaisten intertekstien varaan - tästäkin teoksesta saa varmasti enemmän irti, jos erilaiset referenssit tunnistaa. On myönnettävä, että itseltä moni elokuva-alan viittaus meni ohi.
Romaani käsittelee onnistuneesti niitä tuntemuksia, mitä aikuisuuden kynnyksellä herää, miltä tuntuu etsiä merkitystä elämässä ja sitä, miten vaikea ihmisen on olla toisen ihmisen kanssa, vaikka yhdessäolo ihmisten kanssa onkin ehkä edellytys mielekkäälle elämälle, ainakin useimmille.
Kaiken kaikkiaan onnistunut esikoisteos muutamista heikoista kohdista huolimatta. Kiinnostavaa nähdä, millainen Tainan seuraava teos olisi!
December 5, 2024
Erittäin mielenkiintoinen ja filosofinen teos joka herätti ajatuksia ja mietteitä runsaasti.
December 18, 2024
Miten keskustelut voivatkaan olla niin kiehtovia?
June 5, 2025
eka en tykänny yhtään ja lopulta rohmusin vikat 200 sivua yhdeltä istumalta. vitutti jatkuvat philosphy bro monologit ja samalla lopulta nekin oli sit jotenkin hellyyttäviä. olin ihan varma et päähenkilö ja milena rakastuu mut ei sit :'( vika sivu oli jollain tasolla sellanen "ja sit mä heräsin" hetki mut sit seki oli samalla niin herttanen ja klassisesti tirautin muutaman kyyneleen ku kirja loppu koska niinhän mä aina !!! onneks en oo enää teini
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 17, 2025
3,25 / 5
Hieno esikoinen! Runsas, elämän keskeneräisyyttä syleilevä, sympaattinen. Kun puoliväli oli ohitettu, hieman väsähdin. Tiivistäminen olisi saattanut tehdä tästä vielä voimakkaamman lukukokemuksen. Ihailin Tainan virkkeen leikkisyyttä ja erityisesti nuoruuden kuvausta. Sydämeni oli välillä ihan sykkyrällään kirjan äärellä. Päähenkilön perhettä kuvattiin lämpimällä katseella, vaikka ristiriidat saivat näkyä sellaisinaan.
Hieno esikoinen! Runsas, elämän keskeneräisyyttä syleilevä, sympaattinen. Kun puoliväli oli ohitettu, hieman väsähdin. Tiivistäminen olisi saattanut tehdä tästä vielä voimakkaamman lukukokemuksen. Ihailin Tainan virkkeen leikkisyyttä ja erityisesti nuoruuden kuvausta. Sydämeni oli välillä ihan sykkyrällään kirjan äärellä. Päähenkilön perhettä kuvattiin lämpimällä katseella, vaikka ristiriidat saivat näkyä sellaisinaan.
February 7, 2025
Pelkäsin onko liikaa wokea tai ilmastoahdistusta, ei ollut. Knausgårdmaisia yksityiskohtaisia havaintoja ympäristöstä ja viittauksia elokuviin, musiikkiin ja kirjoihin. Rönkämäistä nuoren miehen elämäntuskaa. Välillä vähän lapsellistakin höpinää, luetteloita. Pohdin pitkään annanko 3 vai 4 tähteä, annoin neljä rohkaisuksi esikoiskirjailijalle.
October 29, 2025
Tää on todella samastuttava!!
Päähenkilö/kertoja on monella tapaa tosi erilainen kuin itse, mutta sitten kuitenkin samanlainen… Kaiken kaikkiaan universaali kuvaus 2020-luvun nuoruudesta! Aika paljon kaikkia viittauksia mutta se tuotti lähinnä nautintoa, kun tiesi, mistä puhutaan…välillä mietin meneekö sellaisen filosofiapoitsun/kulttuurinörtin pätemiseksi, mutta ei sitten mennytkään…
Pysyi ymmärettävänä, jotenkin herttaisena, mutta raastavana!
Päähenkilö/kertoja on monella tapaa tosi erilainen kuin itse, mutta sitten kuitenkin samanlainen… Kaiken kaikkiaan universaali kuvaus 2020-luvun nuoruudesta! Aika paljon kaikkia viittauksia mutta se tuotti lähinnä nautintoa, kun tiesi, mistä puhutaan…välillä mietin meneekö sellaisen filosofiapoitsun/kulttuurinörtin pätemiseksi, mutta ei sitten mennytkään…
Pysyi ymmärettävänä, jotenkin herttaisena, mutta raastavana!
January 5, 2025
Tarkka, älykäs ja oivaltava, sekä ennen kaikkea nöyrä teos.
January 16, 2025
Mainio esikoiskirja Einolta. Teksti oli soljuvaa ja eteni vauhdikkaasti. Hyvä sekoitus autofiktiota ja fiktiota.
February 8, 2025
aaaah ihan vitsin hyvä! rohmusin tän ja nyt en tiiä mitä teen kun tää loppu
March 9, 2025
Must tuntu kokoajan et ne rakastuis mut ei kai sit
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 20 of 20 reviews