Saatanallinen paniikki

by Katri Ylinen

Vuonna 1996 Nokialta löytyy ruumis – siitä alkaa tarina, joka tutkii 1990-luvun saatananpalvontapaniikkia laman jälkeisessä Suomessa

”Keväällä 1996 isäni ja veljeni löysivät koiraa lenkittäessään lähimetsästä miehen ruumiin. Mies makasi maassa kuin Jeesus ristillä, kädet levällään ja nilkat päällekkäin aseteltuina. Miehen olivat tappaneet saatananpalvojat. Kaikkihan sen tiesivät, tai ainakin muistan niin.”

Saatanallinen paniikki on dekkarin tavoin etenevä tutkimus kirjoittajan omiin lapsuusmuistoihin. Miten Nokian pikkukaupungista tuli henkivaltojen taistelutanner?

Kirja sukeltaa 1990-luvulle, jolloin kouluissa näytettiin valistusvideoita saatananpalvonnan vaaroista ja lehtien otsikoissa vilisivät rituaalimurhat sekä kaadetut hautakivet. Mistä 90-luvun saatananpalvontailmiössä oli oikeasti kyse? Mistä saatananpalvojat tulivat ja minne he oikein katosivat? Keitä olivat ne uskonsoturit, jotka lähtivät taisteluun nuorten sielujen puolesta, pahaa vastaan?

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, True Crime, History, Audiobook, Religion, Crime

388 pages, Hardcover

Published October 1, 2024

About the author

Katri Ylinen (s. 1990) on suomalainen tietokirjailija, podcastaaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä viestintä– ja tapahtuma-alan yrittäjä.

Keväällä 2024 Ylinen on kertonut kirjoittavansa loppuvuodesta 2024 ilmestyvää tietokirjaa 1990-luvun saatananpalvontapaniikista.

Ylinen on tunnettu Ylen podcasteista Darravapaana ja Ehkä kaikki on hyvin, sekä esikoistietokirjastaan Aamu ilman darraa (2022). Ylinen on myös toiminut puheenjohtajana järjestössä Federation of Young European Greens, suomeksi Euroopan vihreät nuoret. Ylisellä on taustallaan kestävän kehityksen korkeakoulututkinto ja hän on valmistunut ympäristösuunnittelijaksi.

Reviews

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Luin tätä ekirjaversiona puhelimen näytöltä kuin riivattuna, sillä aihe kiinnosti mutta kirjoitustapa ja rakenne veivät sen lisäksi todella tehokkaasti mennessään. Kirjasta olisi paljonkin sanottavaa, ja se sisältää ihan hulvattomia ja traagisia tarinoita vaikka kuinka, mutta mulle ehkä isoin nouseva teema on tosi kiinnostavat eettiset pohdinnat moraalipaniikki-ilmiöiden ympärillä. Millaista valtaa ja vastuuta käyttävät kirjailijat, media, erilaiset asiantuntijoiksi pyrkivät kun käsitellään ihmisten huolia? Miksi opportunistiset käärmeöljykauppiaat saavat niin helposti äänensä kuuluviin? Ja miksi moni tämän saatallisen paniikin ympärillä pyörivä asia tuo mieleen nykyisen someen liittyvän keskustelun? Oli miten oli, suosittelen tätä kirjaa hyvin laajasti, valottaa moraalipaniikkia ikiaikaisen saatana-arkkityypin ympärillä ja myös reflektoi hienosti true crimen vastuullisuutta. Saatanan hyvä, 666/5 !

[Salla Hiltunen · Rating 2 out of 5]

Odotin tämän lukemista innolla, koska aihe on tosi kiinnostava. Kirja on kuitenkin kirjoitettu todella tympäisevän päiväkirjamaisesti. Punainen lanka tuntuu myös olevan välillä vähän hukassa, sekä kirjassa kokonaisuutena että kirjan lukujen sisällä.

Kuvittelin tämän olevan jokseenkin asiallinen tietokirja 90-luvun saatananpalvontapaniikista. Sen sijaan "tämä kaikki on enemmänkin yksi suuri faktantarkistusprosessi omille lapsuusmuistoilleni, enkä edes tiedä, miten sitäkään pitäisi toimittaa". Kirjassa tosiaan todetaan näin sivulla 51, ja se onkin melko osuva kuvaus etenkin kirjan alkuosasta.

Kirja jakautuu oikeastaan kahteen osaan. Toisaalta kirjailija perkaa omia 90-luvun lapsuusmuistojaan Nokialla sattuneesta selvittämättömästä henkirikoksesta ja Suomessa velloneesta saatananpalvontailmiöstä; toisaalta taas tutustutaan siihen, millaista satanismi ja saatananpalvonta on nykyään.

Kirjassa on kattavasti vähän kaikenlaista, myös mielenkiintoista asiaa. Kirjailija on selvästi tehnyt taustatyötä. Hän raportoi (hieman turhankin tarkasti) siitä, miten hän on ajellut pitkin Suomea haastateltavien perässä ja ostanut näille pullaa milloin mistäkin. Samalla hän toistuvasti tuskailee, tuleeko tästä minkäänlaista kirjaa alkuunkaan.

Mielestäni kiinnostavimpia ja onnistuneimpia ovat luvut, joissa puhutaan nykyajasta, kun taas 90-luvun ilmiöitä käsittelevät luvut jäävät huomattavasti pintapuolisemmiksi. Tähän vaikuttanee se, että vuonna 1990 syntynyt kirjailija on ollut tapahtuma-aikoihin niin nuori. Mietinkin lukiessani, että tämäntyyppinen omakohtainen kirja olisi voinut toimia paremmin, jos sen olisi kirjoittanut joku vähän vanhempi. (Jos siis välttämättä haluaa tietokirjaan mukaan kirjailijan muistoja ja kokemuksia.)

Mielestäni huomattavasti parempi ja toimivampi kokonaisuus oli Tuomas Äystön "Paholaisen perilliset – Satanismipaniikin synkkä historia", joka ilmestyi hieman tämän jälkeen (ja jäi valitettavasti vähän tämän varjoon).

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Seitsemänkymmentäluvun lopussa syntyneenä olen sitä ikäluokkaa, joka omalta osaltaan altistui saatananpalvonta-hysterialle joskus 1990-luvun puolivälissä. Luokassamme katsottiin muun muassa Saatana kutsuu minua -dokumentti, josta mieleen jäivät erityisesti dramatisoidut ja Carl Orffin Carmina Buranan sävelin höystetyt pätkät (vieläkään en kyseistä musiikkiteosta pysty kuuntelemaan muistamatta tätä uskontotuntien helmeä).

Saatananpalvonta-uutisoinnilla ja kaikella aiheeseen liittyvällä kohinalla oli sellainen jännittävä piirre, että se sai jollakin tapaa myös kiinnostumaan ilmiöstä, ja paikallisesta kirjastosta tulikin lainattua muun muassa Riku Rinteen teoksia. En ollut yksin, aika moni ikätovereistani on sanonut tehneensä samoin.

Saatananpalvonnan tai ainakin oletetun sellaisen ympärille rakentunut kohu lienee ollut jonkinlainen sukupolvikokemus, joka on jäänyt laman keskellä kasvaneiden lasten ja nuorten mieleen varsin elävästi. Niin ilmeisesti on myös Katri Ylisen laita.

"Saatanallinen paniikki" (Kosmos, 2024) onkin kirjailijan omien sanojen mukaan "faktantarkastus omille lapsuusmuistoille." Teoksessa käsitellään samalla muutamaa selvittämätöntä henkirikosta, pohdiskellaan black metalin ja saatananpalvonnan välistä yhteyttä, jututetaan muutamaa aktiivista satanistia (joista osa jättää itsestään fiksun, toiset vähän vajaan vaikutelman) ja syödään pullaa suojelupoliisin kanssa. Anneli Auerin tapauksesta vaihdetaan Noidan käsikirjaan.

"Saatanallinen paniikki" on aiheensa puolesta kiinnostava ja hetkittäin varsin viihdyttävä, mutta kokonaisuutena hieman hajanainen esitys aiheesta. Ylinen onnistuu kuitenkin valottamaan asiantuntijoiden kanssa sitä, mistä aiheessa oli kysymys ja miksi Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt moraalinen paniikki onnistui valloittamaan myös nämä meikäläiset rannat. Lienee syytä muistaa, että vaikka saatananpalvontakohussa on omat hilpeät ja surkuhupaisat piirteensä, liittyy aiheeseen myös surullisempia puolia, kuten itsemurhia, mielenterveysongelmia ja rasistista maailmankuvaa.

Jos pidit tästä, niin tutustupa myös Perttu Häkkisen teokseen Valonkantajat: Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Kirja oli pienoinen pettymys. Olen juuri sen ajan lapsi, kun jokainen mustiin pukeutuva oli mahdollinen saatananpalvoja. En olisi kaivannut tähän kirjoittajan omaa tarinaa niin vahvasti.

[Vehka Kurjenmiekka · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava aihe ja kirja meikälle, joka muistaa omasta lapsuudesta pienessä maalaiskunnassa saatananpalvojilla pelottelun hyvinkin voimakkaasti. Hyvin kirjoitettua ja vetävää.

Teologina isoimmaksi ongelmaksi itselleni nousi välillä mutkien vetäminen suoriksi, karnevalisointi ja liika populismi. Tuskinpa haittaavat suurinta osaa muista lukijoista samalla tavalla.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Tönkköä, tylsää kieltä. Kirjoittajan oma ääni ehkä hakusessa. Aihe hirveän mielenkiintoinen, joten harmittaa, ettei toteutus iskenyt. Olen kyllästynyt tietokirjoihin, jotka ovat samalla kirjoittajan henkilökohtaisia päiväkirjoja. Minusta tämän kirjan olisi voinut kirjoittaa joku aiheeseensa syvällisemmin vihkiytynyt, esimerkiksi uskontotieteilijä. 2,5 tähteä.

[Janica · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoinen aihevalinta tietokirjalle, mutta Ylinen ei selkeästi ollut oikea henkilö tätä kirjoittamaan. Pelkkä lapsuuden kaukainen kokemus jostain saatananpalvontaan liittyvästä tragediasta kotipaikkakunnalla ei takaa riittävän syväluotaavaa osaamista käsitellä teemaa.

Olisin ensinnäkin halunnut rajauksen pysyvän lähinnä kotimaassa. Ymmärrän kyllä Suomenkin saatananpalvontapaniikin kumpuavan pitkälti Yhdysvalloista tulleista vaikutteista, mutta mun mielestä tässä mentiin todella turhiin yksityiskohtiin, mikä taas johti hajanaiseen ja vaikeasti käsitettävään kokonaisuuteen. Alku olikin musta siksi ihan lupaava, kun pysyttiin rajatummin itse aiheessa, mutta huomasin kirjan katoavan multa käsistä siinä vaiheessa kun lähdettiin rapakon toiselle puolelle vähän liian kauas kalaan. Jo ihan siinä olisi ollut tarpeeksi syvempää pohdittavaa, että mitkä yhteiskunnalliset tekijät ajoivat nuoria saatananpalvonnan pariin juuri laman vuosikymmenenä Suomessa, ja siitä olikin ihan kiva lukea ne pari kappaletta.

Myös pidemmän päälle Ylisen kertomukset maakuntamatkailuista haastateltavien luo leivosostoksineen alkoivat tympiä, sillä ne eivät tuoneet mitään lisäarvoa kirjaan. Toki ne toivat tiettyä henkilökohtaista ulottuvuutta, mutta ehkä kirja kaatuikin juuri tähän: esimerkiksi Markus Mallatin surma, josta kirja lähtee liikkeelle, oli lähinnä Ylisen omaa haparoivaa muistinsa tarkastamista ja pohdintaa siitä, mikä oli totta ja mikä kylällä liikkunutta urbaanilegendaa. En itse voisi kuvitella kirjoittavani kirjaa jokaisesta ala-asteella kuulemastani sekopäisestä huhusta, enkä usko monen muunkaan siihen pystyvän ilman samanlaista sosiaalista statusta kuin mitä Ylisellä entuudestaan on.

Oonpas taas riepotteleva, mua kyllä harmitti että ihan mielenkiintoiselta vaikuttava kirja lässähti taas kesken kaiken.

[Saj · Rating 5 out of 5]

Mikä matka omaan ysäri-nuoruuteen ja sen ajan tarinoihin! Saatana kutsuu minua -video näytettiin meillekin koulussa useamman kerran ja muistan sen olleen jotenkin ahdistava katselukokemus. Kiinnostavasti ja paikoin sopivan hauskasti kirjoitettu kirja vilisee tuttuja ilmiöitä ja nimiä, mutta paljon myös sellaista mistä en aiemmin tiennyt mitään. Eri langanpäät yhdisteltiin niin kiehtovasti, että melkein kuulin aivosolujeni surraavan. Kuuntelin tämän kirjoittajan itsensä erinomaisesti lukemana äänikirjana.

[Susanna · Rating 5 out of 5]

Saatanallisen huikea teos. Tampere-Ylöjärvi-(Nokia) -kolmiossa 90-luvulla asuneena teininä tää oli kuin hyppy pää edellä menneisyyteen ja suoraan syvään päätyyn. Oli kyllä huuruista ja sekopäistä aikaa erityisesti näillä seuduin kuin Tamperetta pidettiin muutenkin Suomen saatananpalvonnan keskipisteenä. Ei omalta kohdalta, mä silloin jo jotenkin vaan mietin, että mikä hemmetin joukkopsykoosi nyt on aikuisilla menossa, mutta oman osani sain silti koulun valistuksesta (olipa "kiva" kun tän kautta löytyi nyt se Saatana kutsuu minua valistusvideo Youtubesta, sen vaan sanon, että tietääkseni yhtäkään saatananpalvojaa meissä ei ollut eikä tullut mutta traumoja sai muutama kyllä siitä videosta) ja kaikesta hullusta määrästä uutisointia ja tietenkin koulussa jännityksen hakemisen osalta ikätovereilta. Onneksi sentään mun kotona omat vanhemmat kuului osastoon järkensä säilyttäneet (tää oli muuten paljon sanottu teiniltä, by the way).

Ja miten hilkulla se on vissiin ollut ettei itse ole luiskahtanut "pimeälle puolelle", kun aika moni rasti osuu ruutuun kun ulkopuolelta luetellaan mitkä tekijät johtaa vääjäämättä saatananpalvontaan. "[]...nuoren tie saatanpalvojaksi oli liukas ja äkkisyvä: saatananpalvontaan saattoi luisua kuka tahansa kunnollinen nuori tuosta vain. Aina ei edes tarvittu nuorisojengiä tai huonon seuran tuomia vaikutteita. Helpoimmillaan saatananpalvontaan saattoi luiskahtaa puolivahingossa kuuntelemalla vääränlaista musiikkia, katsomalla okkultismivivahteisia elokuvia, lukemalla Noidan käsikirjan tai pelaamalla pöytäroolipelejä." Tää kaikki kuulostaa nykyään niin hullulta ja sekopäiseltä, mutta silloin se oli totista totta suuren osan aikuisten keskuudessa, jotka sitten kirkon valistusvideoilla ja ties millä paukuttivat päähän, että tukkaa ei saa värjätä mustaksi, ja edellä lainauksessa mainittuja asioita ei saa edes ajatella tai se on suora tie helvettiin heti jne. Huhhuh.

Tää tarvii ehkä lukea vielä myöhemmin uudelleen. Nyt luin tätä kuin riivattuna ja pyörittelin päätäni vähän väliä: "ainiin TÄMÄKIN! ja TÄMÄ! Ja ja ja..." Tässä on kuitenkin myös paljon pureskeltavaa muutoinkin kuin vain omien muisteloiden ja kokemusten kautta, ja vaikka suurin osa 90-luvun tragikoomisesta moraalipaniikkikohelluksesta vaan naurattaa, niin satanismi ja saatananpalvonta on silti myös oikeasti olemassa. Vain hyvin erimuotoisena kuin ihmiset sen kuvittelevat. Joku sanoi aiempi kommentoija jo sanoikin hyvin, että tosiasioilla on taipumus latistaa kohujutut.

[Miika Moilanen · Rating 4 out of 5]

Erinomainen historiikki ja tiivis läpileikkaus saatananpalvonnan ja satanismin historiasta Suomessa. Höysteenä on myös kirjailijan omia muistoja sekä aihetta valottavia haastatteluja. Satanismin historian lisäksi kirjassa käydään läpi Pirkanmaan lähihistoriaa sekä mm. populaarikulttuurin sekä alakulttuurien kietoutumista saatanan kaanonin. Iänikuisesta aiheesta huolimatta kirja on täynnä huumoria ja muutenkin viihdyttävää luettavaa (kuunneltavaa). Muutama saatanallinen sanaleikki oli ehkä liikaa.

[Kerttu · Rating 4 out of 5]

Aihe ja kirjassa esitellyt tapahtumat sekä henkilöt olivat minulle pitkälti entuudestaan tuntemattomia. Luulen että eri sukupolville tämä kirja aukeaa eri tavalla. Kirja on kirjoitettu päiväkirjatyyppisesti ja se sisältää paljon kirjailijan omaa ajatusprosessia siitä mikä on (tai saattaa olla) totta ja mikä ei. Kirja tasapainoilee yltäkylläisesti rönsyilevän kerronnan ja hieman hajanaisen kokonaisuuden välillä - tosin tässä ei edes pyritty tietokirjatyyppiseen teokseen. Ja miten voi oikeastaan ymmärtää asiaa, jonka ydin pyrkii kaaokseen? Jäin myös miettimään monetkohan kahvipullat kirjailija osti tämän kirjaprosessin aikana...

[Inna · Rating 5 out of 5]

Olipas, hehheh, ihan saatanan hyvä kirja. Ahmin tän muutamassa illassa ja jäin heti alusta asti koukkuun, olihan kirjassa sekä erittäin kiinnostava aihe että miellyttävä kirjoitustyyli, jossa Ylinen kommentoi kirjan kirjoittamiseen liittyviä asioita ikään kuin ulkopuolelta. Eikä ollut muutenkaan mitään kuivakkaa faktaa, vaan tässä sai hämmentyä, yllättyä ja nauraa monta kertaa. Repesin huolella esim. saatanalliselle letkajenkalle, ja se kuolleiden henkiinherätystarina oli niin sakeaa settiä että tuntui että ei tässä mitään tietokirjaa edes lueta vaan jotain kauhuromaania.

Suomen saatananpalvontapaniikkia käsiteltiin hienosti usealta eri kantilta, ja kerrottiin myös koko ilmiön alkulähteistä, luku josta opinkin paljon uutta. Eli ehdottomasti kannattaa teidänkin tarttua tähän teokseen, olitte sitten niitä ysärin teinejä joiden harrastukset tai musamaku olivat aikoinaan kritiikin kohteita (itsekin kuulemma palvoin saatanaa, olihan mulla esim. Marilyn Mansonin paita ja musta tukka), tai jos vaan haluat ymmärtää vaikkapa joukkohysteriaa, median roolia kaikenlaisten paniikkien lietsojana ja yleensäkin sitä millaista Suomessa ysärillä oli.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava ja laajakatsaus 90-luvun satanismipaniikkiin ja sen alkulähteisiin sekä nykyhetkeen. Jotkin jutut tuntui hieman irrallisilta, mutta kirja oli todella kiinnostavasti kirjoitettu ja se nappasi heti mukaansa. Oli tosi hienoa että Ylinen tuo omaa persoonaansa mukaan ja on hyvin avoin ajatuksistaa. Kirjailija itsereflektoi omaa toimintaansa ja ajatuksiaan, mutta on avoin myös ihmisille, jotka eivät jaa samoja arvoja. Tämä tekee teoksesta inhimillisen kun Ylinen ei yritäkään esittää kaikkitietävää. Aihe on laaja ja ymmärrettävästi vaikea korostettava. Vaikka punainen lanka katoaa ajoittain niin oli tää silti oivallinen katselmus.

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

This was just perfect. A very well-researched, wide and precise account of things, going through the history of satanism and worshipping satan and telling about their differences, going from Nokia to Mr. Crowley and LaVey, always keeping its personal touch and focus and story in place, having a bit of fun with it and letting the sound of the writer shine throughout the novel. Perfect execution, tight yet relaxed, keeping you entertained and teaching you something new.
I love Ylinen, I love Satan and I love this book.

[Riina · Rating 5 out of 5]

En olisi parempaa kirjaa joulun lukemistoon valita. Kiitän erityisesti alaviitteiden käyttöä Perkeleen temppelin ja The Satanic Temple Finladin välisen biiffin selvittelyyn, sitä miten kirja ajautuu jatkuvasti toinen toistaan absurteimmille sivupoluille sekä sitä, miten sekä kertoja että lukija joutuvat jatkuvasti pohtimaan, oliko tämä kaikki vain yks saatanan väärinkäsitys.

[meri · Rating 3 out of 5]

3,5 ⭐️ vetävä, monipuolinen ja hauskakin

[Hanna Huhdanmäki · Rating 4 out of 5]

ihan pirun vetävä 🔥

[Minna · Rating 5 out of 5]

666/5, aivan saatanan hyvä!

[Antti · Rating 5 out of 5]

Todella seikkaperäinen ja mielestäni kulttuurisesti merkittävä teos. Siinä määrin koukuttavasti kirjoitettukin, että oli vaikea laskea teosta käsistä. Sanoisin, että vuoden ykkösjulkaisuja!

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava, yllättävälläkin tavalla omakohtainen (tai omakohtaiseen sävyyn) kirjoitettu tietokirja 1990-luvun ”saatananpalvontapaniikista”, jota lietsottiin aktiivisesti mediassa, seurakunnissa, kouluissa ja huhuissa. Muistan itsekin alakoululaisena nämä koulussa vierailleet saatananpalvonnasta varoittelevat kiertuesaarnaajat ja opettajien vakavat varoitukset spiritisminnpeluusta. Teos on myös muutenkin kiinnostavaa ajankuvaa 90-luvun lopun Suomeen.

Teos ei nimestään huolimatta lietso saatanallista paniikkia, vaan kertoo sen mitä asiasta tiedettiin, luultiin tiedettävän ja tiedetään näinä päivinä. Myös tulkinnalliset hudit ja silkat legendat puretaan osiin ja avataan, samoin ajan kyseenalaiset uskonnolliset reaktiot. Haastateltavia kuullaan aina satanisteista poliiseihin ja tutkijoista hautausmaan työntekijöihin.

Jotkut haastateltavat saavat kulmat kyllä kohoilemaan.
Pidin myös siitä, kuinka tekstissä toimittaja pohtii myös omaa positiotaan, asenteitaan ja sitä, kenelle oikeastaan pitäisi antaa ääni ja kenelle ei. Huuruisuutta tämän teeman ympärillä kun riittää, ja varsinaisen faktan kaivelu vaikuttaisi olevan paikoin haasteellista. Tähän olisin kaivannut jonkinlaista rakenteellista tai sisällöllistä selkeyttä vielä enemmän.

Teoksessa sivutaan myös kiinnostavaa ajankuvaa lama-Suomesta. En voi olla ajattelematta myöskään kirjaa lukiessani, kuinka paljon aivan täysin samoja virheitä toistetaan tänä päivänä ( vaikka black metal -paidoista tai roolipelaamisesta ei taidakaan joutua enää puhutteluun koulussa). Viihdyttävä teos, eikä lainkaan niin raskas kuin voisi kuvitella.

[Anu · Rating 4 out of 5]

Saatanallisen hyvä. Moraalipaniikit ja erityisesti jenkkien satanic panic on olleet mulle kaninkoloja, johon oon syventyny useampaankin otteeseen. Suomen vastaavasta en tiennyt ja tässä oli mahtavaa (ja saatanan huvittavaa) tietoa, jota voin jakaa muille hauskoina faktoina illan istujaisissa.

Kirjan alussa olin epäileväinen kerrontatyylille, mutta lämpenin sille kyllä tarinan edetessä. Jos jotain pitäisi kritisoida, niin välillä jouduin lukemaan tekstiä takasin päin uudestaan, kun hukkasin punaisen langan sivuhuomautusten yms takia. Mutta tässä saattaa olla vika myös lukijassa. Oisin myös kaivannut lisää avausta moraalipaniikeista yleensä, se jäi nyt vähän pintapuoliseksi. Jälkimmäisen puolikkaan synkkyys yllätti, mutta sitoi tarinaa pelottavan hyvin tähän päivään.

Jotain kirjasta kertoo se, että luin parhaita pätkiä iltaisin ääneen puolisolle. Koska jos tää tarina ei ois faktaa, niin tää ois liian epäuskottavaa fiktioksi.

[Kalle Leppälä · Rating 3 out of 5]

Aihe oli kiinnostavampi kuin toteutus. Aika paljon tilaa käytettiin nykyisyyden ihmettelyyn varsinaisten paniikkiaikojen kustannuksella; erityisesti se että Jiri Keronen änkesi kirjaan pitämään tyypillistä lapsellista showtaan tympäisi.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

"Olin ajaellut, että kirjoittaisin hauskan gonzojournalistisen nostalgiatripin 1990-luvun kohuihin, mutta tarinoissa on liikaa aitoa huolta ja tragediaa, jotta niitä voisi kuitata kirjallisilla aivopieruilla."

"Pelli kysyy, kuinka pitkällä olen tutkimusteni kanssa. Mietin, miten kehtaisin selittää lähes koko aikuiselämänsä rikosjournalismin parissa viettäneelle ammattilaiselle, ettei minulla ole mitään, mitä kutsua tutkimuksiksi."

Katri Ylinen on kirjoittanut varsin vetävän populaarin tietokirjan saatananpalvonnasta ja satanismista. Hyvin subjektiivisesti kirjoitettu kirja ja gonzojournalismisia piirteitäkin toki on. Silti tätä on tehty huolella ja ammattitaidolla, sen kertoo jo yli 40-sivuinen lähdeluettelo sekä tekstissä olevat alaviitteet sekä haastateltavien lukumäärä, kyselylomakkeet yms.

Idean Ylinen sai kertomansa mukaan poikaystävänsä sohvalla maatessaan ja siirtäessään rahaa tililtä toiselle ja miettiessään, että miten tässä pärjää talousellisesti seuraavat kuukaudet. Hetken mielijohteesta syntyi viesti kustantajalle, että mitenkäs olisi kirja 1990-luvun saatananpalvontapaniikista. Kirjailijan saatanalliseksi kauhistukseksi sopimus syntyy. Yhtenä kannustimena toimii se, että Ylinen on Nokialta kotoisin ja siellä tapahtui 1990-luvulla yhtä sun toista kummaa.

Vielä kirjan puolen välin jälkeenkin Ylinen miettii viestiä kustantajalle, että tehdäänkö joku muu kirja, ei tästä nyt taida mitään syntyä. Mutta kyllä syntyi ja hyvä sellainen. Joskin hieman poukkoileva, mutta se ei haittaa. Välillä mennään hieman true crimen puolellekin, mutta sekään ei haittaa. Ja ehkä ihan siihen pimeyden ytimeen ei päästä, mutta on ymmärrettävää, että tutkiva tietokirjailija ei pääse aina sisäpiiriläiseksi. Haastateltavien kirjo on silti ihan vakuuttava. Ja myös lähdeaineisto, johon Ylinen on perehtynyt. Ja käytetty kieli on saatanallisen hienoa ja sopii tähän teokseen.

Tein jonkin verran muistiinpanoja lukuprojektini aikana ja tällä kertaa myös lähdeluettelo pitää kahlata läpi, ja poimia olennaiset lähteet myöhemmin tutustuttavaksi.

Goodreadsissa on hyvät pistearviot ja laitan omani lisäyksenä: arvioksi 3,8/5.
Katri Ylinen: Saatanallinen paniikki (2024).

[Inka · Rating 4 out of 5]

Ylinen on kirjoittanut aivan saatanan hyvän teoksen saatananpalvonnasta. Törmäsin aikanaan somessa Ylisen kyselyyn ihmisten muistoista 90-luvun saatananpalvontapaniikista, ja olin erittäin ilahtunut kun sitten jossain vaiheessa hänen Instagramistaan bongasin, että Ylinen on saanut kirjoitettua julkaistavan kirjan. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka näki koulussa uskonnon tunnilla kirjassakin käsitellyn Saatana kutsuu minua -videon, ja muistan jo ala-asteella kuulleeni opettajalta ensimmäiset varoittelut siitä, että tietyt bändit liittyvät saatananpalvontaan. Joten tämä kirja päätyi lukulistalle välittömästi siitä kuultuani.

Ennalta oletin suhteellisen kevyttä, ehkä vähän nostalgistakin analyysia nimenomaan 90-luvun saatananpalvontailmiöstä ja siitä nousseista kohuista. Mutta Ylinen olikin rakentanut kirjastaan laajan, mutta silti eheänä pysyvän kokonaisuuden, jossa 90-luvun Suomen saatananpalvontailmiön lisäksi taustoitettiin historialla ja Amerikkaan peilaamalla sekä tuotiin ilmiötä myös nykypäivään kuvaamalla uusnatsien saatananpalvontakytköksiä ja nykypäivän satanistiyhteisöjä.

Kaikin puolin todella mielenkiintoinen teos, lämmin suositus ainakin jokaiselle ysärillä lapsuuttaan tai nuoruuttaan viettäneelle, joka muistaa saatananpalvojilla pelottelut. Itse kuuntelin tämän äänikirjana, Ylisen itsensä lukema teos oli miellyttävä kuunneltava ja kerronnasta välittyy, miten teos on saanut alkunsa omakohtaisesta kiinnostuksesta aiheeseen. Mutta kenties täytyy jossain vaiheessa etsiä myös fyysinen kirja käsiini, ja katsoa löytyykö sieltä lähdeluettelo, koska teoksessa viitattiin muutamiin teoksiin jotka voisin itsekin haluta lukea.

[Mari · Rating 4 out of 5]

Oikein omaperäinen arvostelun aloitus: Olipa Saatanan viihdyttävä kirja!

Tässä yhdistyi mielestäni sopivan rennolla tavalla sekä tietokirja ja true crime että kirjoittajan oman äänen vahvasti läpi päästävä blogimaisuus (tai jokin vastaava rennompi verkkoilmaisumuoto), joka joskus toimii, joskus ei ja tässä se nimenomaan itselleni toimi. Ylinen oli saanut koottua hyvin mielipiteitä, näkemyksiä, kokemuksia ja uutisjuttuja tämän saatanallisen teeman eri laidoilta, niin suomalaisittain perinteisen kristinuskon piirissä eläviltä kuin niiltä, joiden valinta on/oli Saatana tai ainakin jotain sinnepäin. Välillä teki mieli hakata päätään ihan konkreettisesti seinään (mutta en kuitenkaan hakannut, sillä se sattuu) samalla ääneen nauraen, koska vastaan tuli niin älyttömiä käänteitä, ettei niitä todeksi uskoisi. Helpotti kummasti, kun laittoi taustalle lukumusiikiksi vähän rankempaa metallia ja otti mustan kissan syliin.

Vakavammin puhuen, on hurjaa miten ns. normijärjellä varustettujen (jos sellaisia onkaan) tavallisten ihmisten päät voivat mennä ennakkoluulojen ja oletusten vuoksi niinkin sekaisin käytännössä täysin tekaistujen perusteiden seurauksena. Medialla oli taas kerran pelottavan iso vastuu ja näkeehän sen tänäkin päivänä miten skandaalinhakuiset klikkiotsikot myyvät siinä missä ysärillä sen tekivät lehdet ja televisio "asiantuntijoineen", jotka eivät lopulta tienneet oikein mistään mitään. Ei siinä touhussa paljon faktat paina, vieläkään.

Mutta se siitä. Hyvä kirja, joka kannatti lukea, josta opin uutta ja jonka lukemista suosittelen lämpimästi muillekin, joita Saatana kiinnostaa - ja kaikkiahan se tavalla tai toisella aina kiinnostaa, myönsi sitä tai ei.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

90-luvulla saatana saapuu Tampereen seudulle. Teinejä ahdistelevat huumeita suoneen tuuppivat hämäräheput, jotka samalla kuiskivat saatanan sanomaa teinien korviin. Ihmisiä rituaalimurhataan siellä sun täällä. Saatananpalvontapaikkoja löydetään joka kiven alta. Black metallin saatanallinen synkeys peittää koko Suomen…

Vai olikohan ihan niin?

Tätä ja muita ysäriajan pahoinvointiin liittyviä kysymyksiä Ylinen lähtee tietokirjassa selvittämään. Kirjan kerronta on tosi vetävä ja kertojan ääni on viihdyttävä. Teos on kiinnostava ja tekstin tasolla oikein luettava.

Tietokirjana kokonaisuus jää kuitenkin hajanaiseksi. En oikein osaa vieläkään sanoa mitä kirja ihan tarkalleen käsittelee. Ylinen seuraa jokaista tiedonmurua sen osoittamaan suuntaan ja ehkä just siks kokonaisuus jää epämääräiseksi.

Kerronnassa on myös tiiviisti mukana kertomus kirjan kirjoittamisesta. Tää oli ihan jännä lisä, metatasoilu on välillä hauskaa, mutta tässä yhteydessä se korosti aika paljon myös sitä että tietokirjana ollaan vähän hakusessa. Joissain kohdissa itse olisin kaivannut lisää editointia nimenomaan kertojan yksittäisten kommenttien karsimisessa.

Ainakin osaksi Saatanallinen paniikki on tutkimusmatka 90-luvulle ja oikeastaan nykyaikaankin. Odotukset ei ehkä ihan kohdannut mun kohdalla mutta viihdyin silti tosi hyvin.

[raajakko · Rating 3 out of 5]

Minulla on vähän vaikea suhde kirjoittajan vahvaan läsnäoloon ja ääneen tietokirjassa, tuntuu, että se toimii ja tuo kirjaan lisäarvoa hyvin harkitulla käytöllä ja lopulta aika harvoissa tapauksissa. En usko, että tätä kirjaa olisi toisaalta voinut kirjoittaa ilman Ylisen omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Olisinkin ehkä kaivannut toisenlaista teosta, jossa omakohtaisuus olisi jäänyt vähemmälle, mutta oltaisiin kuitenkin käsitelty hyvin samoja aiheita. Aihealue kiinnostaa enemmän kuin Ylisen mielipide esim. siitä, miltä saatananpalvonta näyttää tai kuinka hän suhtautuu perussuomalaisiin. Myös joltain Ylisen ansiokkailtakin oivalluksilta tylsyi terä, koska ne tuotiin jotenkin anteeksipyytelevästi tai jälkijättöisesti ilmi. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä, tarjosi uutta tietoa ja mielenkiintoisia näkökulmia ja kahlasin sen vauhdikkaasti läpi.

[Jemysieni · Rating 3 out of 5]

Harmittaa antaa näin "huonot tähdet", mutta äänikirja tiputti minut matkasta joskus loppupuolella. Siihen asti varsin mielenkiintoista ja vetävää, prosessia kommentoivaakin, tekstiä. Kuitenkin punainen lanka tuntui hukkuvan välillä, mikä erityisesti kuunnellessa heikentää kokemusta. Tarttunen tähän joskus fyysisenä kirjana uudestaan. Aihe on todella raflaava ja teokseen hyvin tutkittu, mutta paikoin tuntui menevän saatananpalvojat ja satanistit sekaisin, vaikka eroa käsiteltiinkin teoksessa.

[Miia · Rating 4 out of 5]

Aihe nousi esiin ja puhututti myös ~1,5-2 tunnin ajomatkan päässä Nurmijärvellä silloin alakoululaisen meikäläisen luokkakavereiden keskuudessa. Silloin se tuntui jotenkin etäiseltä, eikä sitä toki 9-vuotiaan silmin niin täysin käsittänytkään.

Nyt jälkikäteen pohdittuna on se ihmismieli vaan niin saatanallisen kummallinen.

[MarttaJenni · Rating 3 out of 5]

3/5. Kirjan aihe on mielenkiintoinen ja teoksen kulku jokseenkin sujuvaa. Kokonaisuudessaan jäi kuitenkin hieman sekava kuva ja itseltäni katosi joissain määrin punainen lanka lukiessa. Aihe olisi voinut ehkä olla vielä rajatumpi ja teos kokonaisuutena lyhyempi. Pidin kuitenkin kirjan kirjoitustyylistä ja mielestäni se sopi hyvin käsiteltyyn aiheeseen.