What do you think?
Rate this book
Canal Grande
Was geschieht, wenn fünf Finnen im Auftrag der UNESCO nach Venedig reisen, um die Stadt vor dem Versinken zu retten? Nun, es geschieht eine ganze Menge Unsinn. Und doch hat alles ganz viel Tiefsinn. Urkomisch, intelligent, voller Anspielungen auf Literatur, Kunst und Kultur: »Canal Grande« ist ein außergewöhnlich ungewöhnlicher Roman, eine unterhaltsame Auseinandersetzung nicht nur mit Venedig, sondern auch mit der abendländischen Kultur.
Venedig im Nebel – drei Wochen lang sieht man die Hand vor Augen nicht. Genau in dieser Zeit kommt eine Gruppe finnischer Experten in die Stadt, um im Rahmen eines UNESCO-Projekts die maroden Gebäude der Stadt vor dem Untergang zu bewahren. Die schleichende Zerstörung durch das Kanalwasser soll verhindert werden. Ein ehrgeiziges Projekt – das naturgemäß scheitern muss. Hier stoßen nicht nur zwei Mentalitäten aufeinander, auch die Zusammensetzung des Teams aus dem hohen Norden ist alles andere als heterogen. Selbst als die Nebel sich gelichtet haben, will das Projekt nicht so recht in Gang kommen. Und so wird es in den kommenden drei Monaten auch bleiben. Die erfolgreichste Tat wird sein, dass einer der finnischen Ingenieure unter Einsatz seines Lebens einen Esel vor dem Ertrinken rettet. Denn zu allem Überfluss friert auch noch genau während der Karnevalszeit zum ersten Mal seit dem 13. Jahrhundert die komplette Lagune mit allen Kanälen zu – alle wichtigen Verkehrswege, Strom, Wasser, Heizung und Kanalisation sind lahm gelegt. Was die Finnen zum Verzweifeln bringt, ist den Venezianern Anlass zu Experimenten: Ausgelassen wird gefeiert, so lange das Eis hält ...
Venedig im Nebel – drei Wochen lang sieht man die Hand vor Augen nicht. Genau in dieser Zeit kommt eine Gruppe finnischer Experten in die Stadt, um im Rahmen eines UNESCO-Projekts die maroden Gebäude der Stadt vor dem Untergang zu bewahren. Die schleichende Zerstörung durch das Kanalwasser soll verhindert werden. Ein ehrgeiziges Projekt – das naturgemäß scheitern muss. Hier stoßen nicht nur zwei Mentalitäten aufeinander, auch die Zusammensetzung des Teams aus dem hohen Norden ist alles andere als heterogen. Selbst als die Nebel sich gelichtet haben, will das Projekt nicht so recht in Gang kommen. Und so wird es in den kommenden drei Monaten auch bleiben. Die erfolgreichste Tat wird sein, dass einer der finnischen Ingenieure unter Einsatz seines Lebens einen Esel vor dem Ertrinken rettet. Denn zu allem Überfluss friert auch noch genau während der Karnevalszeit zum ersten Mal seit dem 13. Jahrhundert die komplette Lagune mit allen Kanälen zu – alle wichtigen Verkehrswege, Strom, Wasser, Heizung und Kanalisation sind lahm gelegt. Was die Finnen zum Verzweifeln bringt, ist den Venezianern Anlass zu Experimenten: Ausgelassen wird gefeiert, so lange das Eis hält ...
368 pages, Hardcover
First published January 1, 2001
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
September 9, 2016
Kaunokirjallisuutta mieheltä miehille. Jos pitäisi kuvailla suomalaisten mieskirjailijoiden lajityyppiä niin yksi olisi tämä paasilinnalainen; mies on asiantuntija, hän ajautuu ylhäältä annetun projektin myötä vieraaseen ympäristöön, hommat menevät pieleen, asiaan liittyy politikointia, perhe on mutta taustalla, moraalia ja mielenterveyttä käsitellään ja koetellaan, kulttuurieroihin törmätään.
Canal Grande on toki taiten kirjoitettu mutta tällä haavaa vähiten pitämäni genren edustaja.
Canal Grande on toki taiten kirjoitettu mutta tällä haavaa vähiten pitämäni genren edustaja.
September 26, 2019
A small Finnish delegation is sent to Venice for a special project: To concoct a plan to save the sinking city. Of course, as is to be expected when the Finnish male is removed from his natural habitat, all manner of shenanigans ensue.
Amusing culture clash silliness, which occasionally veers just a little too far into ridiculousness.
Amusing culture clash silliness, which occasionally veers just a little too far into ridiculousness.
November 12, 2014
Grundsätzlich mag ich den finnischen Sinn für Humor (siehe Kaurismäki), und auch in diesem Buch kommt vieles davon durch - wie die finnische Sauna auf dem Dach eines venezianischen Palazzo. Trotzdem fehlte mir der rechte Zugang zu dem Buch. Ich habe es mit Interesse, nicht aber Enthusiasmus zu Ende gelesen. Vielleicht ist bei der Übersetzung ein Teil des sprachlichen Witzes auf der Strecke geblieben. Vielleicht sind wir Deutsche aber auch näher an der mediterranen Mentalität, und daher wirkt das Verhalten der im Buch auftretenden Italiener auf uns weniger bizarr als für einen finnischen Leser.
February 16, 2025
Kirja kertoo suomalaisen valtuuskunnan työkomennuksesta Venetsiaan, jossa heidän on määrä miettiä ratkaisuja veden vaurioittamien rakennusten elinkaaren turvaamiseksi. Kolme miestä, yksi nainen, yksi konsuli ja sitten sihteeriksi ilmoittautuva Tuuli, jonka minäkerronta yllättää lukijan kirjan lopussa. Koko työkomennus osoittautuu veijomerimäiseksi turhaksi reissuksi, jossa rahaa palaa ja viinaa kuluu. Mieshahmojen erilaiset intressit ja persoonien poikkeaminen toisistaan oli kirjan parasta antia. Insinööri Marrasjärven mielestä parasta olisi kuivattaa kanaalit ja täyttää ne asfaltilla. Dosentti Heikkilä kuljettaa kulttuurista mitään tietämätöntä Marrasjärveä pitkin Venetsiaa, luennoi historiasta, kirjallisuudesta ja elokuvista ja puhuu latinaa. Saraspää huumaa itseään milloin milläkin aineella ja näkee näkyjä. Mitään järkevää ei tapahdu.
June 23, 2026
Hämärää, sekavaa, kaikkea muuta kuin kiinnostavaa insinöörijoukon kohellusta Venetsiassa. Kuuntelin äänikirjana tarkoituksena nukahtaa, siinä se jotenkin toimi, paitsi lopussa, joka oli häiritsevä ja vielä sekavampi.
March 7, 2017
Hyvä kirja suomalaisen insinööriluonteen törmäyksestä italialaisen kulttuurin kanssa. Tönkkö insinööri saapuu Venetsiaan ratkaisemaan ongelmaa tarmolla, joka on vieras paitsi italialaisille, niin myös muille EU-projektin osallistujille. Palatsit jäävät pelastamatta, mutta ainakin tarina saa lopulta varsin karnevalistisia käänteitä.
Mainio, kuivakan hauska teos, kyllä tässä taas hyvin raittilamaiseen tapaan on insinöörismiehet luonnonvoimia vastassa.
Mainio, kuivakan hauska teos, kyllä tässä taas hyvin raittilamaiseen tapaan on insinöörismiehet luonnonvoimia vastassa.
April 28, 2019
I started this book expecting an amusing read. But after about 100 pages, I still didn't get into it and I felt the book was never going to rise above that for me. I decided to stop reading, since there's so many other books on my list right now.
As far as I can judge the book, it develops pretty slowly. It is written in diary form, from the perspective of two Finns that have been sent to Venice (along with two other Finns) to save the city from sinking. A central theme in this story is the clash of the Italian (or Venetian) culture and the Finnish one. Not being from Finland, I think I can't relate as much as some others would.
As far as I can judge the book, it develops pretty slowly. It is written in diary form, from the perspective of two Finns that have been sent to Venice (along with two other Finns) to save the city from sinking. A central theme in this story is the clash of the Italian (or Venetian) culture and the Finnish one. Not being from Finland, I think I can't relate as much as some others would.
January 31, 2017
Finlandia-voittaja vuodelta 2001.
Ihan sujuva lukukokemus. En ehkä itse olisi Finlandia-palkintoa antanut. Tosin en muista minkä romaanien kanssa tämä kilpaili, joten saattoi tämä olla paraskin.
Varmaankin hauskaksi tarkoitettu - ja usein tarkoituksessaan onnistuikin. Mutta usein kyllä myös mentiin yli siitä missä aita on matalin ja ratsastettiin suomalaiskansallisilla ennakkoluuloillamme vallan suruttomasti ja ilman kritiikkiä.
Tokihan me kaikki tiedämme, että mikään ei maailmassa onnistu ellei mukana ole vähintään yksi suomalainen diplomi-insinööri. Varsinkin etelä-eurooppalaiset pelkästään sähläävät ja häsläävät, ovat luontaisesti kykenemättömiä loogiseen ajatteluun, suosivat sukulaisia (pois se meistä) sekä tietenkin ottavat lahjuksia ja noudattavat lakeja korkeintaan satunnaisesti.
Kulttuuritantat ja dosentit saivat oman osansa arkkityypittelystä. Tiedämmehän jälleen millaisia he ovat. Ei synny jälkeä heidänkään puuhasteluistaan.
Diplomi-insinööri on sen sijaa tolkun jätkä. Osaa kaikkea ja saa asioita aikaiseksi. Pelastaisi vaikka Venetsian, jos se vaan hänelle sallittaisiin. Vähän huolestutti kyllä insinöörinkin ymmärryskyky; olihan hänelle tuntematonta muun muassa se, että Hemingway on kirjailija, Tintoretto taiteilija, Luchino Visconti elokuvaohjaaja... tuntematon oli myös Leonardo da Vinci. Hyvä saavutus noin pitkälle koulutetulta ihmiseltä nykyisessä television kyllästämässä maailmassa.
Laitetaan kaikki huumorin piikkin. Onhan se huisin hauskaa, kun insinööri luulee Vergiliusta ja Cutullusta työtoverinsa italialaisiksi ystäviksi.
Ok. Sovitaan sovun säilyttämiseksi, että ihan KAIKKI olivat vain karikatyyrejä ja hyväksytään koko satu karvoineen päivineen. Eihän tämä kuitenkaan mikään huono teos ollut. Ei lainkaan.
WSOY 2001
Ihan sujuva lukukokemus. En ehkä itse olisi Finlandia-palkintoa antanut. Tosin en muista minkä romaanien kanssa tämä kilpaili, joten saattoi tämä olla paraskin.
Varmaankin hauskaksi tarkoitettu - ja usein tarkoituksessaan onnistuikin. Mutta usein kyllä myös mentiin yli siitä missä aita on matalin ja ratsastettiin suomalaiskansallisilla ennakkoluuloillamme vallan suruttomasti ja ilman kritiikkiä.
Tokihan me kaikki tiedämme, että mikään ei maailmassa onnistu ellei mukana ole vähintään yksi suomalainen diplomi-insinööri. Varsinkin etelä-eurooppalaiset pelkästään sähläävät ja häsläävät, ovat luontaisesti kykenemättömiä loogiseen ajatteluun, suosivat sukulaisia (pois se meistä) sekä tietenkin ottavat lahjuksia ja noudattavat lakeja korkeintaan satunnaisesti.
Kulttuuritantat ja dosentit saivat oman osansa arkkityypittelystä. Tiedämmehän jälleen millaisia he ovat. Ei synny jälkeä heidänkään puuhasteluistaan.
Diplomi-insinööri on sen sijaa tolkun jätkä. Osaa kaikkea ja saa asioita aikaiseksi. Pelastaisi vaikka Venetsian, jos se vaan hänelle sallittaisiin. Vähän huolestutti kyllä insinöörinkin ymmärryskyky; olihan hänelle tuntematonta muun muassa se, että Hemingway on kirjailija, Tintoretto taiteilija, Luchino Visconti elokuvaohjaaja... tuntematon oli myös Leonardo da Vinci. Hyvä saavutus noin pitkälle koulutetulta ihmiseltä nykyisessä television kyllästämässä maailmassa.
Laitetaan kaikki huumorin piikkin. Onhan se huisin hauskaa, kun insinööri luulee Vergiliusta ja Cutullusta työtoverinsa italialaisiksi ystäviksi.
Ok. Sovitaan sovun säilyttämiseksi, että ihan KAIKKI olivat vain karikatyyrejä ja hyväksytään koko satu karvoineen päivineen. Eihän tämä kuitenkaan mikään huono teos ollut. Ei lainkaan.
WSOY 2001
January 17, 2018
Vuoden 2001 Finlandia-voittaja on majaillut lukulistallani kuutisentoista vuotta ja vihdoin pääsin joululomalla teokseen käsiksi. Raittilan kuvaus kuivakan suomalaisen ja räiskyvän italialaisen/venetsialaisen kulttuurin yhteentörmäyksistä on paikoitellen oivaltavaa ja hupaisaa, mutta toisinaan hieman pitkäveteistä. Insinööriteknisiä yksityiskohtia avataan omaan makuuni ja tietopohjaani nähden liian tarkkaan; olisin mielummin toivonut itse tarinalta enemmän lennokkuutta ja syvyyttä. Henkilöhahmot ovat hyvin piirrettyjä ja niistä Raittinen onnistuu repimään paljon irti. Varsinkin insinööri Marrasjärven kuivan rationaalinen ajatusmaailma ja edesottamukset italialaisen byrokratian ja politiikan sekosotkussa saivat hymyilemään.
April 12, 2025
Kahden minäkertojan kautta kuivakka ja yksioikoinen insinöörimeininki vaihtelee kultturellin neurootikon päihdehuuruisen näkökulman kanssa. Lopussa vielä kolmas minäkertoja pääsee ääneen. Hyvistä aineksistaan huolimatta romaani ei oikein missään vaiheessa tempaissut mukaansa. Kirjan parasta antia oli hauska ja oivaltava kulttuurierojen kuvaus.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajista luettu 26/41.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajista luettu 26/41.
January 4, 2021
Tõsimeelselt ja eesmärgistatult tegutsev soomlastest spetsialistude rühm saabub Veneetsiasse, et uurida, kuidas päästa linn uppumisest. Ma pole vist eriti sageli midagi nii andekalt vaimukat lugenud kui see raamat. Samas hoiatan, et tegemist on soome huumoriga ja mitte kõik, kes seda minu soovitusel on lugenud, pole sellisest naljast lugu pidanud.
July 31, 2023
Olipa epätasainen teos. Romaanista 4/5 oli varsin puuduttavaa ja tylsää, insinöörimäistä kerrontaa ja toimintaa. Viimeinen 1/5 olikin sitten erinomaista tarinaa. Kirjaan oli saatu mahtumaan monenlaisia teemoja; suomalaisen ja italialaisen suhtautumista lakiin ja kulttuuriin, huumeita, salakuljetusta jne.
February 6, 2024
Ihanaa Venetsian kuvausta ja niin tunnistettavaa kuvausta byrokraattisesta EU-rahoitteisesta kuvauksesta. Sen sijaan itse juonesta en pahemmin perustanut: sille olennaisimmat henkilöhahmot olivat minulle eniten yhdentekeviä, enkä lopultakaan saanut siitä kiinni.
December 17, 2025
Ihan mainio romaani, Finlandia-voittaja sieltä paremmasta päästä. Juoni ja draaman kaari on vähän sekavan puoleinen, mutta jostain syystä kirja on silti hauska ja ainakin hieman tempaa mukaansa. Ei mikään maailmoja mullistava teos, mutta mukavaa lukemista.
February 11, 2026
Karnevalistinen tarina yrityksestä pelastaa Venetsia suomalaisella vesiosaamisella. Kaksi kertojaääntä syventää kertomusta, mutta junnaava kuvaus projektin kulusta uuvuttaa lukijaa. Loppuhuipennus yllättää.
May 29, 2026
Total absurde Story, das ganze Buch passiert eigtl nich so richtig was, aber es is teilweise echt Ultra witzig.
Am Ende wird’s dann bisschen abgedreht aber ich hatte Spaß beim Lesen.
Der Schluss gibt dem Ganzen dann bisschen Kontext, das is ganz angenehm.
Am Ende wird’s dann bisschen abgedreht aber ich hatte Spaß beim Lesen.
Der Schluss gibt dem Ganzen dann bisschen Kontext, das is ganz angenehm.
January 2, 2020
Kirjapiirikirja
July 26, 2021
Perisuomalaiset koheltavat Venetsiassa noviiseina 2000-luvun alun EU-projektissa. Maan tavan mukaan luovitaan ja niin kyyti kuin kerronta on kerrassaan epätasaista.
March 26, 2025
No nytpä oli kirja! Suosittelen tätä outoa tarinaa.
December 15, 2014
Hannu Raittilan romaani Canal Grande voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2001. Silti romaani oli melkoinen pettymys, vaikka siinä on kafkamaista absurdismia ja venetsialaista (bahtinimaista) karnevalismia.
Teoksen henkilögalleria on melko ohut ja epäuskottava. Päähenkilönä on kyysikymppinen suomalainen hydrospesialisti, joka lähetetään eurooppalaiseen yhteishankkeeseen pelastamaan vajoavaa kaupunkia. Cipramilia, diapamia ja muita lääkkeitä viinan kanssa kiskovan miehen sydäntahdistin nakuttaa punaisella, eikä sitä helpota nuoren suomalaistulkin Tuulin kanssa vietetyt lemmenyöt, kun Harryn baarista matkataan jatkoille. Muita suomalaistyyppejä Venetsiassa ovat johtajarouva Snell, insinööri Marrasjärvi, konsuli Sarkola sekä Saranpää. Henkilögalleria täydentyy vielä paikallisella poliisipäälliköllä, parilla nuorukaisella (Carlo ja Ettore) sekä amerikkalaisella sotilaalla. Heikkilän tehtäväksi jää lähinnä valistaa (ja väsyttää) lukijoita Venetsian ja Italian kulttuurihistorialla. Hahmon koomisuutta lisää hänen änkyttämänsä latina, vaikka peruslatinalla hallinnalla nykyitalian puhumisen omaksuminen sujuisi jotenkuten.
Tapahtumien kesto on muutaman kuukauden: tammikuun alkupuolelta helmikuun loppuun, ja miljöönä pääasiassa Venetsia. Sen lisäksi minäkertoja ja päiväkirjanpitäjä käyvät seurueensa kanssa Gardajärven pohjoisosissa tekemässä hydrodynaamisia mittauksia ja valumalaskelmia.
Lukijalle ei tule missään vaiheessa sellainen olo, että mittauksia tekevä minäkertoja voisi olla uskottava. Uskottavuutta ei myöskään auta, että tapahtumat junnaavat Venetsiassa Palazzon Loredan, Rialton, Piazzale Roman ja Harryn baarin muodostamassa neliössä. Ikään kuin kaupungissa ei muita baareja, palatseja, toreja tai siltoja olisikaan. Myös Arcossa käyneenä ei yhtään tunnu, että palaisin tapahtumapaikalle.
Loppua kohden kansainvälisten delegaatioiden ja erilaisten kokousten väsyttämät byrokraatit eivät tunnu pääsevän pelastusoperaatiossa eteenpäin. Englantilaiset ehdottelevat pulujen ehkäisykampanjaa, ja Marrasjärvi aiheuttaa sekasorron symposiumissa. Kukaan ei tunnu päättävän mistään ja kaikki juonittelevat kaikkia vastaan. Onpa mukaan ängetty vielä itsenäisyysliike ja salakuljetusrinki.
Tarina rämpii paikallaan, ja karnevaalit tuovat sentään haaleaa väriä tapahtumiin, kunnes laguuni ja kaikki kaupungin kadut jäätyvät muutamassa päivässä yli kymmenen sentin teräsjäähän. Farssi jatkuu vielä, kun pelastajateräsmiehemme kiskoo luistimet jalkaan, pyytää jäänmurtajia avuksi. Sitten päästäänkin yllättävään Grande Finaleen…
Teoksen henkilögalleria on melko ohut ja epäuskottava. Päähenkilönä on kyysikymppinen suomalainen hydrospesialisti, joka lähetetään eurooppalaiseen yhteishankkeeseen pelastamaan vajoavaa kaupunkia. Cipramilia, diapamia ja muita lääkkeitä viinan kanssa kiskovan miehen sydäntahdistin nakuttaa punaisella, eikä sitä helpota nuoren suomalaistulkin Tuulin kanssa vietetyt lemmenyöt, kun Harryn baarista matkataan jatkoille. Muita suomalaistyyppejä Venetsiassa ovat johtajarouva Snell, insinööri Marrasjärvi, konsuli Sarkola sekä Saranpää. Henkilögalleria täydentyy vielä paikallisella poliisipäälliköllä, parilla nuorukaisella (Carlo ja Ettore) sekä amerikkalaisella sotilaalla. Heikkilän tehtäväksi jää lähinnä valistaa (ja väsyttää) lukijoita Venetsian ja Italian kulttuurihistorialla. Hahmon koomisuutta lisää hänen änkyttämänsä latina, vaikka peruslatinalla hallinnalla nykyitalian puhumisen omaksuminen sujuisi jotenkuten.
Tapahtumien kesto on muutaman kuukauden: tammikuun alkupuolelta helmikuun loppuun, ja miljöönä pääasiassa Venetsia. Sen lisäksi minäkertoja ja päiväkirjanpitäjä käyvät seurueensa kanssa Gardajärven pohjoisosissa tekemässä hydrodynaamisia mittauksia ja valumalaskelmia.
Lukijalle ei tule missään vaiheessa sellainen olo, että mittauksia tekevä minäkertoja voisi olla uskottava. Uskottavuutta ei myöskään auta, että tapahtumat junnaavat Venetsiassa Palazzon Loredan, Rialton, Piazzale Roman ja Harryn baarin muodostamassa neliössä. Ikään kuin kaupungissa ei muita baareja, palatseja, toreja tai siltoja olisikaan. Myös Arcossa käyneenä ei yhtään tunnu, että palaisin tapahtumapaikalle.
Loppua kohden kansainvälisten delegaatioiden ja erilaisten kokousten väsyttämät byrokraatit eivät tunnu pääsevän pelastusoperaatiossa eteenpäin. Englantilaiset ehdottelevat pulujen ehkäisykampanjaa, ja Marrasjärvi aiheuttaa sekasorron symposiumissa. Kukaan ei tunnu päättävän mistään ja kaikki juonittelevat kaikkia vastaan. Onpa mukaan ängetty vielä itsenäisyysliike ja salakuljetusrinki.
Tarina rämpii paikallaan, ja karnevaalit tuovat sentään haaleaa väriä tapahtumiin, kunnes laguuni ja kaikki kaupungin kadut jäätyvät muutamassa päivässä yli kymmenen sentin teräsjäähän. Farssi jatkuu vielä, kun pelastajateräsmiehemme kiskoo luistimet jalkaan, pyytää jäänmurtajia avuksi. Sitten päästäänkin yllättävään Grande Finaleen…
April 7, 2016
"Canal Grande" tundub oma mõju poolest olevat selline armasta-või-vihka raamat: osadele meeldis väga, teised jäid õlgu kehitama nagu minagi.
Iseenesest oli raamat hästi kirjutatud ja tutvustuses lubatud huumorit leidus ka, ehkki ükski koht lausa naerupisaraid silmi ei toonud, pigem kergitas vaid natuke suunurki.
Insener Marrasjärvi ümber pidid keerlema hakkama kõige naljakamad lood. Mõnes mõttes nii oligi, aga teisalt tundus kõnealune spetsialist kogu oma tõsimeelsuse ja vähese intellektuaalsuse kiuste siiski eeskujulikult tervemõistuslik, praktiline ja õiglane mees, kes päeva lõpuks olukorra päästis, nii et osutus keeruliseks tema üle väga laia lõuaga naerda.
Kõige muhedamad olid kohad, mis kirjeldasid eurobürokraatia ja -poliitika kafkalikke absurdsusi ja põhjamaise maailmatunnetuse erisusi infantiilsevõitu itaallastega võrreldes.
Kogu see kuritegevuse, musta äri ja inimkaubanduse pool ning Tuuli toimetamised olid lihtsalt üks osa raamatust, erilist sisulist mõtet neil seikadel polnud, nagu õigupoolest kogu raamatulgi.
"Surm Veneetsias" temaatika oli natuke huvitavam lugeda, kuigi ühtesid ja samu sündmusi käsitleti korduvalt, ehkki erinevate inimeste silme läbi. Tõlgendused olid küll õnneks piisavalt erinevad.
Suurimaks puuduseks loen pikki populaarteaduslikus stiilis loenguid kõikvõimalikel teemadel (kanalite hoovuste mõõtmine, inseneriasjandus, Veneetsia sõjaline ja kaubanduslik ajalugu, jahipidamine jne), mis olid nii suures koguses igavad lugeda, katkestasid tegevust ning jäi arusaamatuks, miks autor neid entsüklopeedilisi heietusi nii palju oma teksti pikkis. Kas muidu oleks raamat jäänud liiga lühikeseks ja sisult veelgi hõredamaks?
Olen Veneetsias käinud ja armusin sellesse linna esimesest silmapilgust. Minu Veneetsia on müstilisem ja salapärasem ning oluliselt lummavam koht kui Raittila nägemus.
Iseenesest oli raamat hästi kirjutatud ja tutvustuses lubatud huumorit leidus ka, ehkki ükski koht lausa naerupisaraid silmi ei toonud, pigem kergitas vaid natuke suunurki.
Insener Marrasjärvi ümber pidid keerlema hakkama kõige naljakamad lood. Mõnes mõttes nii oligi, aga teisalt tundus kõnealune spetsialist kogu oma tõsimeelsuse ja vähese intellektuaalsuse kiuste siiski eeskujulikult tervemõistuslik, praktiline ja õiglane mees, kes päeva lõpuks olukorra päästis, nii et osutus keeruliseks tema üle väga laia lõuaga naerda.
Kõige muhedamad olid kohad, mis kirjeldasid eurobürokraatia ja -poliitika kafkalikke absurdsusi ja põhjamaise maailmatunnetuse erisusi infantiilsevõitu itaallastega võrreldes.
Kogu see kuritegevuse, musta äri ja inimkaubanduse pool ning Tuuli toimetamised olid lihtsalt üks osa raamatust, erilist sisulist mõtet neil seikadel polnud, nagu õigupoolest kogu raamatulgi.
"Surm Veneetsias" temaatika oli natuke huvitavam lugeda, kuigi ühtesid ja samu sündmusi käsitleti korduvalt, ehkki erinevate inimeste silme läbi. Tõlgendused olid küll õnneks piisavalt erinevad.
Suurimaks puuduseks loen pikki populaarteaduslikus stiilis loenguid kõikvõimalikel teemadel (kanalite hoovuste mõõtmine, inseneriasjandus, Veneetsia sõjaline ja kaubanduslik ajalugu, jahipidamine jne), mis olid nii suures koguses igavad lugeda, katkestasid tegevust ning jäi arusaamatuks, miks autor neid entsüklopeedilisi heietusi nii palju oma teksti pikkis. Kas muidu oleks raamat jäänud liiga lühikeseks ja sisult veelgi hõredamaks?
Olen Veneetsias käinud ja armusin sellesse linna esimesest silmapilgust. Minu Veneetsia on müstilisem ja salapärasem ning oluliselt lummavam koht kui Raittila nägemus.
January 25, 2024
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1999: 124/124)
(2000: 5/6)
2001: 6/6
1984-2023: 135/268
4,5/5. Kuuntelin ensin äänikirjana (4,5/5) ja sitten luin (4,5/5). Hannu Raittilan toinen Finlandia-ehdokkuus (ensimmäinen tuli vain kolme vuotta aiemmin eli 1998 romaanilla Ei minulta mitään puutu). Edeltävässä ehdokkaassa kertojahahmo vaihtui lennosta kesken kohtauksienkin. Tämän teoksen omaperäisenä kerronnallisena keinona taas oli se, että jokainen luku (viimeistä lukuun ottamatta?) jakaantui kahtia: lukujen alussa kertojahahmona on aina insinööri Marrasjärvi, ja luvut päättyvät sitten asiantuntija Saraspään päiväkirjamaiseen tilitykseen. Marrasjärvi ja Saraspää ovat osa suomalaisryhmää, jonka tavoitteena on pelastaa Venetsia uppoamiselta. Sopivan karikatyyrimäiset suomalaiset ärsyyntyvät yhtenään siitä, miten asiat toimivat ja tehdään eri tavoin Italiassa kuin Suomessa. Enemmän tässä kuitenkin pilkataan lempeästi suomalaisia asiapenttinousukkaita kuin ikivanhan kulttuurimaan asukkaita ja tapoja. Viimeisessä luvussa annettu puheenvuoro projektin sihteerille kruunaa kokonaisuuden. Niin, tämä romaani on mielestäni vasta kolmas Finlandia-voittaja, joka ansaitsi voittonsa (toiset kaksi ovat Markku Envallin Samurai nukkuu 1989 ja Irja Ranen Naurava neitsyt 1996).
4,5 Hannu Raittila: Canal Grande 2001V
4,5 Maria Peura: On rakkautes ääretön 2001
4+ Ulla-Lena Lundberg: Marsipansoldaten (Marsipaanisotilas) 2001
4 Asko Sahlberg: Eksyneet 2001
4 Daniel Katz: Laituri matkalla mereen 2001
4- Sakari Issakainen: Espalmador 2001
(1984-1999: 124/124)
(2000: 5/6)
2001: 6/6
1984-2023: 135/268
4,5/5. Kuuntelin ensin äänikirjana (4,5/5) ja sitten luin (4,5/5). Hannu Raittilan toinen Finlandia-ehdokkuus (ensimmäinen tuli vain kolme vuotta aiemmin eli 1998 romaanilla Ei minulta mitään puutu). Edeltävässä ehdokkaassa kertojahahmo vaihtui lennosta kesken kohtauksienkin. Tämän teoksen omaperäisenä kerronnallisena keinona taas oli se, että jokainen luku (viimeistä lukuun ottamatta?) jakaantui kahtia: lukujen alussa kertojahahmona on aina insinööri Marrasjärvi, ja luvut päättyvät sitten asiantuntija Saraspään päiväkirjamaiseen tilitykseen. Marrasjärvi ja Saraspää ovat osa suomalaisryhmää, jonka tavoitteena on pelastaa Venetsia uppoamiselta. Sopivan karikatyyrimäiset suomalaiset ärsyyntyvät yhtenään siitä, miten asiat toimivat ja tehdään eri tavoin Italiassa kuin Suomessa. Enemmän tässä kuitenkin pilkataan lempeästi suomalaisia asiapenttinousukkaita kuin ikivanhan kulttuurimaan asukkaita ja tapoja. Viimeisessä luvussa annettu puheenvuoro projektin sihteerille kruunaa kokonaisuuden. Niin, tämä romaani on mielestäni vasta kolmas Finlandia-voittaja, joka ansaitsi voittonsa (toiset kaksi ovat Markku Envallin Samurai nukkuu 1989 ja Irja Ranen Naurava neitsyt 1996).
4,5 Hannu Raittila: Canal Grande 2001V
4,5 Maria Peura: On rakkautes ääretön 2001
4+ Ulla-Lena Lundberg: Marsipansoldaten (Marsipaanisotilas) 2001
4 Asko Sahlberg: Eksyneet 2001
4 Daniel Katz: Laituri matkalla mereen 2001
4- Sakari Issakainen: Espalmador 2001
November 14, 2012
Laimea mutta vivahteikas kerronta tekee Raittilan Finlandiavoittajasta luettavan teoksen, henkilöhahmojen, tarinan ja teemojen jäädessä seitinohuiksi rakennelmiksi.
Raittilan minäkertojilla on aina sama, flegmaattisen ulkopuolinen ääni, joka ei luo mielikuvaa elävästä, dynaamisesta hahmosta. "Canal Grandessa" on kaksi kertojaa, joita ei todella erota toisistaan edes tajunnanvirran tasolla. Tämä on hieman omituista, sillä romaanin ilmeisin tarkoitus on toimia juuri hahmonkuvauksen ja psykologian kautta.
Kirja on suhteellisen lyhyt ja itse tarina on rakennettu ja tahditettu hyvin epätasaisesti ja päämäärättömästi. Kauniin, runnollisen kielen alta taitaa kuultaa kaupallisuus ja pyrkimys turvalliseen ja tuttuun kerrontaan. Tarinankuljetuksessa on myös häiritsevää kypsymättömyyttä ja teennäisyyttä, mikä on harmillisen yleistä kotimaisessa miesproosassa.
"Canal Granden" vahvuutena on jo mainitun vivahteikkan kielen lisäksi sen kuvailevissa osioissa. Venetsia esiintyy jopa passiivisten kertojaäänien suodattimen läpi unenomaisena, arvoituksellisena ja kauniina. Tällainen kuivan realismin ja tunnelmallisen maalailun välillä vallitsee epätodennäköinen, mutta yllättävän toimiva tasapaino.
Finlandiavoittajat ovat useimmiten ajankohtaisia ja pian mielenkiinnottomiksi muuttuvia populaareja teoksia, mutta "Canal Grandessa" on sellaisia kaunokirjallisia elementtejä, jotka kestänevät aikaa varsin hyvin. Harmi vain, että kokonaisuutena romaani huokuu keskinkertaisuutta.
Raittilan minäkertojilla on aina sama, flegmaattisen ulkopuolinen ääni, joka ei luo mielikuvaa elävästä, dynaamisesta hahmosta. "Canal Grandessa" on kaksi kertojaa, joita ei todella erota toisistaan edes tajunnanvirran tasolla. Tämä on hieman omituista, sillä romaanin ilmeisin tarkoitus on toimia juuri hahmonkuvauksen ja psykologian kautta.
Kirja on suhteellisen lyhyt ja itse tarina on rakennettu ja tahditettu hyvin epätasaisesti ja päämäärättömästi. Kauniin, runnollisen kielen alta taitaa kuultaa kaupallisuus ja pyrkimys turvalliseen ja tuttuun kerrontaan. Tarinankuljetuksessa on myös häiritsevää kypsymättömyyttä ja teennäisyyttä, mikä on harmillisen yleistä kotimaisessa miesproosassa.
"Canal Granden" vahvuutena on jo mainitun vivahteikkan kielen lisäksi sen kuvailevissa osioissa. Venetsia esiintyy jopa passiivisten kertojaäänien suodattimen läpi unenomaisena, arvoituksellisena ja kauniina. Tällainen kuivan realismin ja tunnelmallisen maalailun välillä vallitsee epätodennäköinen, mutta yllättävän toimiva tasapaino.
Finlandiavoittajat ovat useimmiten ajankohtaisia ja pian mielenkiinnottomiksi muuttuvia populaareja teoksia, mutta "Canal Grandessa" on sellaisia kaunokirjallisia elementtejä, jotka kestänevät aikaa varsin hyvin. Harmi vain, että kokonaisuutena romaani huokuu keskinkertaisuutta.
February 4, 2013
Also wenn ich ehrlich bin habe ich mich etwas gequält mit dem Buch.
Eine finnische Delegation fährt nach Venedig um im Rahmen eines Uno-EU und wer weiss noch alles Projekt Venedig zu retten.
Am Anfang ist es noch ganz witzig die Finnen stossen auf die Italiener äh tschuldigung Venezianer und verstehen die Welt nicht mehr. Insbesondere dem Ingenieur fällt es schwer zu begreifen wie man so fahrlässig mit der Bausubstanz umgehen kann. Er ist auch der einzige der versucht dem Projekt zu helfen. Die Projektleiterin verliert sich in Dikussionen und Politik des Projekts, ein Dozent klärt uns über die venezianische Geschichte auf hilft aber auch Ingenieur. Ein anderer Ich-Erzähler ist eine etwas nebulöse Gestalt.
Wie gesagt anfangs war der Kulutrclash noch witzig irgendwann langweilig und das dicke Ende am Schluss hat mich nicht mit dem Buch versöhnt.
Eine finnische Delegation fährt nach Venedig um im Rahmen eines Uno-EU und wer weiss noch alles Projekt Venedig zu retten.
Am Anfang ist es noch ganz witzig die Finnen stossen auf die Italiener äh tschuldigung Venezianer und verstehen die Welt nicht mehr. Insbesondere dem Ingenieur fällt es schwer zu begreifen wie man so fahrlässig mit der Bausubstanz umgehen kann. Er ist auch der einzige der versucht dem Projekt zu helfen. Die Projektleiterin verliert sich in Dikussionen und Politik des Projekts, ein Dozent klärt uns über die venezianische Geschichte auf hilft aber auch Ingenieur. Ein anderer Ich-Erzähler ist eine etwas nebulöse Gestalt.
Wie gesagt anfangs war der Kulutrclash noch witzig irgendwann langweilig und das dicke Ende am Schluss hat mich nicht mit dem Buch versöhnt.
August 23, 2015
Ihan ok. Herättää halun matkustaa Venetsiaan, ei juuri muuta. Ikään kuin dekkari naamioituneena joksikin muuksi. Terävää kuvausta suomalaisuudesta ja venetsialaisuudesta, mutta silti jotenkin irrallinen, hankala tarttua eikä kirjan lukemisen jälkeen tuntunut oikein miltään.
March 15, 2016
Ihanaa leikittelyä stereotyyppisillä hahmoilla absurdissa projektissa, aina yllättävässä Venetsiassa...
June 28, 2017
Finlandia winner 2001.
I'm on a project to read every Finlandia winner book. A few ones missing!
I'm on a project to read every Finlandia winner book. A few ones missing!
Displaying 1 - 28 of 28 reviews