What do you think?
Rate this book
Kuukävely ja kuusi voileipää
Esko Valtaoja ruotii aikamme ilmiöitä omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Maailmamme koostuu lukemattomista pakahduttavan mielenkiintoisista asioista ja niiden välisistä yllättävistäkin yhteyksistä.
Mitähän nämä tekstit paljastavat minusta? Kaipa ainakin sen että olen jonkin sortin kosminen ADHD, joka tuskin ehtii pohtimaan elokapinalaisia ennen kuin jo innostuu suolistobakteereista ja tekoälyn etiikasta hypätäkseen seuraavaksi mustaan aukkoon – noin vain neljään satunnaiseen, peräkkäiseen kolumniin kurkistaakseni.
”Maailmaan virtaa tauotta jotain uutta, mutta silti siedämme uskomatonta tylsyyttä” surkutteli Henry Thoreau, jo sata vuotta ennen syntymääni. Minulla on uskomattoman huono tylsyyden sietokyky; se on yksi selitys tämänkin kirjan olemassaoloon. Jos nämä kirjoitukset onnistuvat lievittämään myös jonkun muun tylsistymistä, en ole nakutellut niitä ihan turhaan.
Minkään tekstin ei pitäisi olla viimeinen vaan ensimmäinen sana, uusien ajatusten alullepanija lukijassa.
Mitähän nämä tekstit paljastavat minusta? Kaipa ainakin sen että olen jonkin sortin kosminen ADHD, joka tuskin ehtii pohtimaan elokapinalaisia ennen kuin jo innostuu suolistobakteereista ja tekoälyn etiikasta hypätäkseen seuraavaksi mustaan aukkoon – noin vain neljään satunnaiseen, peräkkäiseen kolumniin kurkistaakseni.
”Maailmaan virtaa tauotta jotain uutta, mutta silti siedämme uskomatonta tylsyyttä” surkutteli Henry Thoreau, jo sata vuotta ennen syntymääni. Minulla on uskomattoman huono tylsyyden sietokyky; se on yksi selitys tämänkin kirjan olemassaoloon. Jos nämä kirjoitukset onnistuvat lievittämään myös jonkun muun tylsistymistä, en ole nakutellut niitä ihan turhaan.
Minkään tekstin ei pitäisi olla viimeinen vaan ensimmäinen sana, uusien ajatusten alullepanija lukijassa.
- GenresNonfiction
320 pages, Paperback
First published January 1, 2023
2 people are currently reading
13 people want to read
About the author
Esko Valtaoja
23 books73 followersEsko Jorma Johannes Valtaoja (pronounced [ˈesko ˈʋɑltɑˌojɑ]) (1951, Kemi) is a Finnish astronomer and writer. Valtaoja works as a professor at the University of Turku where he studies quasars.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
In 2002 his book Kotona maailmankaikkeudessa (At Home in the Cosmos, 2001) won the Finlandia Prize for the best non-fiction work. After this he became a popular guest speaker at TV shows, science fiction conventions, popular science seminars etc. Part of his popularity comes from his ability to present complex scientific theories and ideas in a manner that is both understandable and entertaining to the general audience.
Since then, Valtaoja has written another book, Avoin tie (The Open Road, 2004), in which he explains his visions of the future. The book is written in a style similar to that of Kotona maailmankaikkeudessa, with the general audience in mind.
Latest book by Valtaoja is Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen (Wonders: Saunters to the Universe), published October 2007. The book is the last part of his trilogy, which began with Kotona maailmankaikkeudessa, and is written in the same style as the two earlier books. As the first book is about the past and the second about the future, Valtaoja has said that it is natural to write the last about the present time.
In his free time he enjoys art and literature (especially science fiction). He is also an amateur biologist.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
October 30, 2023
Esko Valtaojan koottujen kolumnien kolmas osa on itselleni vuoden odotetuin kirjauutuus. Odotus kannatti, sillä Valtaoja ei pettänyt tälläkään kertaa.
Kuukävely ja kuusi voileipää sisältää alun neljättäsataa sivua oivaltavia, oivalluttavia ja viihdyttäviä parin sivun mittaisia juttuja. Valtaojansa tunteville tämä kokoelma ei tarjoa mitään uusia aluevaltauksia, vaan edelleen mennään hyväksi havaitulla formaatilla. Lähes nykynuorisonkin keskittymiskyvylle sopivan pieninä palasina Valtaoja jakelee pääasiassa tiedepohjaisia turinoita ryyditettynä hänen omaan elämäänsä liittyvillä anekdooteilla. Mukana on runsaasti myös lukutaidon ja koulutuksen puolustusta, kriittiseen ajatteluun kannustamista ja humpuukin vastustusta.
Valtaoja on tunnettu optimismistaan ja juttujensa yleisestä kiltteydestä. Ei hän hampaaton kuitenkaan ole. Vaikka Niinistöä tunnustaakin fanittavansa ja Marinin biletystä lämpimästi kannattaa, Valtaoja on puoluepoliittisesti kiitettävän avarakatseinen. Runtua nimittäin saavat paitsi tietenkin persut, myös vihreät ja ultrawokeistit. Ääliö on ääliö ihan puoluekirjaan ja ismiin katsomatta (tämä on siis minun mielipiteeni, ei Valtaojan). Joku vihreä saattaa Valtaojaa joskus lukeakin, persut eivät tietenkään, ja woke-porukalle tulisi setämies Eskon jutuista varmasti turvaton olo. Kaikille annos avarakatseisuutta yhdistettynä kriittiseen ajatteluun olisi kuitenkin paikallaan, ja Valtaojan kolumnit tarjoaisivat tähän helposti sulateltavan johdannon.
Valtaojan kolumnit ovat aina tavattoman helppolukuisia, mikä tietenkin kuuluu tyylilajin vaatimuksiinkin. Valtaojan tapauksessa tämä lienee kuitenkin seurausta itse kirjoitusprosessin keveydestä, kuten hän itse vähän pidemmässä jutussa Elämäni kirjojen parissa toteaa: ”Kirjoittaminen on minulle enimmäkseen helppoa, koska en ole oikea kirjailija, sellainen joka hioo huolella tekstiään ja kirjoittaa sen uusiksi kerran toisensa jälkeen. Minä vain otan läppärin syliini ja höpöttelen itsekseni, kirjoitan tekstejä jollaisia itse haluaisin lukea. Tekstejä, jotka kertovat maailmasta, joka on paljon suurempi, kauniimpi ja ihmeellisempi kuin Toijärventien takapiha; rakkauskirjeitä maaillmalle ja rakkaudenosoituksia ihmisille, lukijoilleni.”
Kokoelman tekstit kattavat ajan vuoden 2018 vapusta vuoden 2022 joulukuulle. Mukaan mahtuu siis niin korona kuin Ukrainan sotakin. Kolumnit ovat peräisin suurimmalta osin Turun Sanomista ja Seurasta. Tähän liittyy pieni JUONIPALJASTUS, joka tosin Turun Sanomien lukijoille tai muuten asioista perillä oleville tahoille ei ole uutinen, mutta tuli minulle ikävänä yllätyksenä: Valtaoja on päättänyt kaksikymmenvuotisen uransa Turun Sanomien kolumnistina. Toivottavasti tämä ei tarkoita lyhyiden Valtaojan tekstien vähenemistä, vaan ainoastaan julkaisijan vaihtumista. Olisi nimittäin suuri sääli, jos tahti merkittävästi hidastuisi ja seuraavaa kokoelmaa pitäisi odottaa pidempään. Suomessa kun edelleen tarvitaan Valtaojan kaltaista älykästä, sivistynyttä, humaania ja taitavaa kirjoittajaa.
Kuukävely ja kuusi voileipää sisältää alun neljättäsataa sivua oivaltavia, oivalluttavia ja viihdyttäviä parin sivun mittaisia juttuja. Valtaojansa tunteville tämä kokoelma ei tarjoa mitään uusia aluevaltauksia, vaan edelleen mennään hyväksi havaitulla formaatilla. Lähes nykynuorisonkin keskittymiskyvylle sopivan pieninä palasina Valtaoja jakelee pääasiassa tiedepohjaisia turinoita ryyditettynä hänen omaan elämäänsä liittyvillä anekdooteilla. Mukana on runsaasti myös lukutaidon ja koulutuksen puolustusta, kriittiseen ajatteluun kannustamista ja humpuukin vastustusta.
Valtaoja on tunnettu optimismistaan ja juttujensa yleisestä kiltteydestä. Ei hän hampaaton kuitenkaan ole. Vaikka Niinistöä tunnustaakin fanittavansa ja Marinin biletystä lämpimästi kannattaa, Valtaoja on puoluepoliittisesti kiitettävän avarakatseinen. Runtua nimittäin saavat paitsi tietenkin persut, myös vihreät ja ultrawokeistit. Ääliö on ääliö ihan puoluekirjaan ja ismiin katsomatta (tämä on siis minun mielipiteeni, ei Valtaojan). Joku vihreä saattaa Valtaojaa joskus lukeakin, persut eivät tietenkään, ja woke-porukalle tulisi setämies Eskon jutuista varmasti turvaton olo. Kaikille annos avarakatseisuutta yhdistettynä kriittiseen ajatteluun olisi kuitenkin paikallaan, ja Valtaojan kolumnit tarjoaisivat tähän helposti sulateltavan johdannon.
Valtaojan kolumnit ovat aina tavattoman helppolukuisia, mikä tietenkin kuuluu tyylilajin vaatimuksiinkin. Valtaojan tapauksessa tämä lienee kuitenkin seurausta itse kirjoitusprosessin keveydestä, kuten hän itse vähän pidemmässä jutussa Elämäni kirjojen parissa toteaa: ”Kirjoittaminen on minulle enimmäkseen helppoa, koska en ole oikea kirjailija, sellainen joka hioo huolella tekstiään ja kirjoittaa sen uusiksi kerran toisensa jälkeen. Minä vain otan läppärin syliini ja höpöttelen itsekseni, kirjoitan tekstejä jollaisia itse haluaisin lukea. Tekstejä, jotka kertovat maailmasta, joka on paljon suurempi, kauniimpi ja ihmeellisempi kuin Toijärventien takapiha; rakkauskirjeitä maaillmalle ja rakkaudenosoituksia ihmisille, lukijoilleni.”
Kokoelman tekstit kattavat ajan vuoden 2018 vapusta vuoden 2022 joulukuulle. Mukaan mahtuu siis niin korona kuin Ukrainan sotakin. Kolumnit ovat peräisin suurimmalta osin Turun Sanomista ja Seurasta. Tähän liittyy pieni JUONIPALJASTUS, joka tosin Turun Sanomien lukijoille tai muuten asioista perillä oleville tahoille ei ole uutinen, mutta tuli minulle ikävänä yllätyksenä: Valtaoja on päättänyt kaksikymmenvuotisen uransa Turun Sanomien kolumnistina. Toivottavasti tämä ei tarkoita lyhyiden Valtaojan tekstien vähenemistä, vaan ainoastaan julkaisijan vaihtumista. Olisi nimittäin suuri sääli, jos tahti merkittävästi hidastuisi ja seuraavaa kokoelmaa pitäisi odottaa pidempään. Suomessa kun edelleen tarvitaan Valtaojan kaltaista älykästä, sivistynyttä, humaania ja taitavaa kirjoittajaa.
January 4, 2024
Paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja maailmanmenoa edelliseltä parilta vuodelta. Jossain julkisissa esiintymisissä Valtaoja oli vähän jo siirtynyt köppäukkojen sarjaan, mutta tekstimuodossa oli edelleen laatukamaa.
December 24, 2025
Tunnetun tähtitieteilijän koottuja kolumneja mm. Turun Sanomista ja Seura-lehdestä vuosilta 2018-2022.
Valtaoja käsittelee lyhyissä teksteissään ilmastonmuutosta, lukemista, avaruutta, yksinkertaista elämää mökillä, kirjoja, Turkua ja vaikka mitä muita mielenkiintoisia aiheita. Yleensä aina tiede edellä. Jotkut teemat toistuvat vähän liikaa, kuten rokotevastaisuuden kritisointi.
”…. mökkien varustetaso ja vaatimukset kasvavat jatkuvasti. Enää ei hakeudutaan takaisin luontoon, vaan toiselle asunnolle, jossa tietysti on samat mukavuudet kuin ykköskodissakin. Mitä hulluutta. ”Yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa”, kannusta Henry puolentoista vuosisadan takaa. Siitä se elämä lähtee taas nousuun.”
Ajan kulumisen huomaa mm. siitä, että alkupään kolumneissa puhutaan siitä miten rauhanomaista aikaa ihmiskunta nykyään elää, miten sodista on suurin piirtein päästy. Joopa joo. Myöhemmin otetaankin sitten kantaa Ukrainan sotaan.
Valtaoja on älykäs lukenut mies, sen tietysti huomaa. Hän viittaa kirjoituksissaan myös mm. Rutger Bregmaniin, Yuval Noah Harariin sekä Hans Roslingiin - kaikki ihailemiani älykköjä, joiden teoksia myös olen lukenut.
”Joskus 70 luvulla totesin olevani niin, että minun ei enää koskaan tarvitsisi lainata kirjoja. Siitä saakka olen ostanut jokaisen lukemani kirjan, ja aika monta vielä lukemista on odottavaakin. Luen ehkä kolme metriä vuodessa, mutta ostoja taitaa tulla ainakin neljä.”
Valtaoja kirjoittaa kriittisesti, usein jopa negatiivisesti. Valoisampi lähestymistapa ikäviin asioihin ja typeriin ihmisiin olisi voinut myös toimia. Tarinat olivat niin lyhyitä, ettei yhteen aiheeseen ehtinyt leipääntyä, mutta ehkä liiankin lyhyitä aiheeseen syvällisesti sisään pääsemiseksi.
”Sillä mitäpä olisi maailman ilman kirjallisuutta? Se opettaa meitä uskomaan, toivomaan, rakastamaan ja tietämään paljon omaa rajallista kokemusmaailmaamme laajemmin. Miltä näyttää ihminen, joka ei lue kirjoja? Miten olisi vaikkapa presidentti Trump?”
Valtaoja käsittelee lyhyissä teksteissään ilmastonmuutosta, lukemista, avaruutta, yksinkertaista elämää mökillä, kirjoja, Turkua ja vaikka mitä muita mielenkiintoisia aiheita. Yleensä aina tiede edellä. Jotkut teemat toistuvat vähän liikaa, kuten rokotevastaisuuden kritisointi.
”…. mökkien varustetaso ja vaatimukset kasvavat jatkuvasti. Enää ei hakeudutaan takaisin luontoon, vaan toiselle asunnolle, jossa tietysti on samat mukavuudet kuin ykköskodissakin. Mitä hulluutta. ”Yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa”, kannusta Henry puolentoista vuosisadan takaa. Siitä se elämä lähtee taas nousuun.”
Ajan kulumisen huomaa mm. siitä, että alkupään kolumneissa puhutaan siitä miten rauhanomaista aikaa ihmiskunta nykyään elää, miten sodista on suurin piirtein päästy. Joopa joo. Myöhemmin otetaankin sitten kantaa Ukrainan sotaan.
Valtaoja on älykäs lukenut mies, sen tietysti huomaa. Hän viittaa kirjoituksissaan myös mm. Rutger Bregmaniin, Yuval Noah Harariin sekä Hans Roslingiin - kaikki ihailemiani älykköjä, joiden teoksia myös olen lukenut.
”Joskus 70 luvulla totesin olevani niin, että minun ei enää koskaan tarvitsisi lainata kirjoja. Siitä saakka olen ostanut jokaisen lukemani kirjan, ja aika monta vielä lukemista on odottavaakin. Luen ehkä kolme metriä vuodessa, mutta ostoja taitaa tulla ainakin neljä.”
Valtaoja kirjoittaa kriittisesti, usein jopa negatiivisesti. Valoisampi lähestymistapa ikäviin asioihin ja typeriin ihmisiin olisi voinut myös toimia. Tarinat olivat niin lyhyitä, ettei yhteen aiheeseen ehtinyt leipääntyä, mutta ehkä liiankin lyhyitä aiheeseen syvällisesti sisään pääsemiseksi.
”Sillä mitäpä olisi maailman ilman kirjallisuutta? Se opettaa meitä uskomaan, toivomaan, rakastamaan ja tietämään paljon omaa rajallista kokemusmaailmaamme laajemmin. Miltä näyttää ihminen, joka ei lue kirjoja? Miten olisi vaikkapa presidentti Trump?”
January 28, 2024
Tää ois ollu täydellinen yöpöytäkirja:) Tykkäsin kovasti Valtaojan tavasta kirjottaa ja ripotella joukkoon (mun mielestä) suuriakin viisauksia, mutta lempeästi.
"mutta toisaalta: jos kaikki olisivat koko ajan järkeviä, maailma voisi oikeastaan olla aika tylsä paikka."
"mutta toisaalta: jos kaikki olisivat koko ajan järkeviä, maailma voisi oikeastaan olla aika tylsä paikka."
April 28, 2024
Valtaojan kolumnit ovat viihdyttäviä ja kiinnostavia, tämä on kolmas kokoelma. Lukija Jukka Peltola oli pettymys, vaikea ymmärtää miten q-kirjain voi olla niin hankala. Myös olumpialaiset vähän särähti korvaan. Muuten ihan kelvollista kuunneltavaa.
April 21, 2024
Mielikuva tähtitieteen professorista on varmaan monen mielessä tieteeseensä totaalisesti uppoutunut mies, joka ei tiedä mitään muusta maailmasta, ei ainakaan eletystä elämästä. Esko Valtaoja on tähtitieteen emeritus professori, mutta niin kaukana kuvaamastani stereotypiasta kuin suinkin voi kuvitella. Olen pitkään tykännyt kuunnella hänen juttujaan mediassa sekä nauttinut hänen kirjallisesta tuotannostaan. Nyt lukemani kokoelma hänen eri lehtiin kirjoittamistaan kolumneistaan oli tuttua laatutavaraa. Hän onnistuu hämmästyttävällä ja yksinkertaisella tavalla kuvaamaan elinpiirimme ilmiöitä oivaltavalla ja nautittavalla tavalla. Ilmaisu on yksinkertaista samalla kun sisältö on hyvin rikasta ja syvällistä. Esipuheessaan kirjoittaja toteaa, ettei minkään sanan hänen teksteissään pitäisi olla viimeinen sana, vaan ensimmäinen sana, uusien ajatusten alullepanija lukijassa. Sitä tekstit todella ovat.
Teemat, joita Valtaoja käsittelee näissä kolumneissaan, ovat moninaisia ja monilta elämän aloilta. Olen lukiessa kirjannut ylös niitä, mutta vaikea niistä on nostaa esille jotain tiettyä ja kaikkea ei voi. Lukekaa itse. Keskeiset arvot kuten humanismi, tieto, kehitysoptimismi, joita ei missään yhteydessä voi liikaa korostaa, nostetaan kolumneissa hienosti esille. Elämän merkityksellisyys on myös tärkeä Valtaojalle, niin kuin sen pitäisi olla meille kaikille. ”Tieto ja koulutus, kiinnostus maailmaa kohtaan, ovat hyviä teitä merkitykselliseen elämään.” (s. 280).
Erityinen kiitos kuuluu kirjan merkitystä käsittelevälle kolumnille ”Kirja, tuo aikansa elänyt kömpelö käyttöliittymä” (s. 94 ss.) Mikään ei voi korvata fyysistä kirjaa tiedon ja tunteen lähteenä. Toisin kuin Valtaoja, minä kuitenkin minimoin nykyään kirjojen ostamista. Vain silloin, kun en löydä haluamaani kirjaa kirjastosta haluamallani kielellä, ostan kirjan itselleni ja silloinkin mieluiten pokkarina tai muuten halvimpana laitoksena. Kirjahyllyt pursuavat muutenkin yli ja pitäisi pikemmin ruveta aktiivisesti myymään tai lahjoittamaan kirjoja pois. Äänikirjoista olen Valtaojan kanssa täysin samaa mieltä. ”Kun luen tekstiä, ainoa kertoja olen minä itse. Epäilemättä luen eri kirjaa kuin sen kirjoittaja, mutta lähemmäs en voi omien aivojeni vankilasta päästä.” (s. 283)
Teemat, joita Valtaoja käsittelee näissä kolumneissaan, ovat moninaisia ja monilta elämän aloilta. Olen lukiessa kirjannut ylös niitä, mutta vaikea niistä on nostaa esille jotain tiettyä ja kaikkea ei voi. Lukekaa itse. Keskeiset arvot kuten humanismi, tieto, kehitysoptimismi, joita ei missään yhteydessä voi liikaa korostaa, nostetaan kolumneissa hienosti esille. Elämän merkityksellisyys on myös tärkeä Valtaojalle, niin kuin sen pitäisi olla meille kaikille. ”Tieto ja koulutus, kiinnostus maailmaa kohtaan, ovat hyviä teitä merkitykselliseen elämään.” (s. 280).
Erityinen kiitos kuuluu kirjan merkitystä käsittelevälle kolumnille ”Kirja, tuo aikansa elänyt kömpelö käyttöliittymä” (s. 94 ss.) Mikään ei voi korvata fyysistä kirjaa tiedon ja tunteen lähteenä. Toisin kuin Valtaoja, minä kuitenkin minimoin nykyään kirjojen ostamista. Vain silloin, kun en löydä haluamaani kirjaa kirjastosta haluamallani kielellä, ostan kirjan itselleni ja silloinkin mieluiten pokkarina tai muuten halvimpana laitoksena. Kirjahyllyt pursuavat muutenkin yli ja pitäisi pikemmin ruveta aktiivisesti myymään tai lahjoittamaan kirjoja pois. Äänikirjoista olen Valtaojan kanssa täysin samaa mieltä. ”Kun luen tekstiä, ainoa kertoja olen minä itse. Epäilemättä luen eri kirjaa kuin sen kirjoittaja, mutta lähemmäs en voi omien aivojeni vankilasta päästä.” (s. 283)
May 12, 2024
(Äänikirja)
January 10, 2026
tosi kiinnostavia näkökulmia erilaisiin aiheisiin! ja soljuvaa kieltä käytetty niin oli helppo pysyä mukana ja jäädä pohtimaan. huumorintaju oli myös priimaa
Displaying 1 - 8 of 8 reviews