Toiviokoski

by Mooses Mentula

Se on toivo, joka haisee.

Tehtaan piipusta kohoaa savu. Sodanjälkeisessä Suomessa se tuoksuu hyvälle.

Tehdaspaikkakunnalle muuttavien Vilhon ja Elsan eväät ovat köyhät, mutta he luottavat yhtiön pitävän huolen omistaan. Rintamakirjeenvaihdossa toisensa löytänyt nuoripari haistaa Toiviokosken paperitehtaan höyryissä lupauksen. Tänne rakennettaisiin perhe ja yhteinen tulevaisuus.

Sodan haavat eivät kuitenkaan umpeudu helpolla, vaan ihmisiä vainoaa elämätön elämä. On nuorina leskiksi jääneitä naisia sekä miehenkuoria, jotka ovat edelleen henkisesti rintamalla. Yhteisö on yhtenäinen ulospäin, mutta sen sisällä jakaudutaan luokkaleireihin. Sekä tehdasyhteisö että Vilho ja Elsa joutuvat etsimään yhteistä säveltä.

Toiviokoski on intensiivinen kuvaus jälleenrakennuksen Suomesta ja sammumattomasta elämänjanosta.

279 pages, Hardcover

Published September 29, 2023

Reviews

[Tanja Railo · Rating 5 out of 5]

Koskettava, uskottava, kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Sitä oli tämä jälleenrakentamisen Suomeen sijoittunut tarina sodassa huumeriippuvaiseksi tulleesta Vilhosta, joka nuorikkonsa kanssa lähtee rakentamaan uutta, uljasta tulevaisuutta tehdaspaikkakunnalle. Mentula on hienosti onnistunut tavoittamaan päähenkilönsä henkisen ristitulen ja tehdasyhteisön hierarkisen luokkarakenteen, mutta myös solidaarisen hengen.

Teoksen ainoa häiritsevä seikka oli kulli-sanan pompahtaminen tarinasta usein ja mielestäni suotta. Taisin kiroilla ääneen, kun K ilmeni taas, muistaakseni kolmannen kerran, lempimisen jälkeisessä tilanteessa, jossa kerrottiin rouvan paljussa huljuttavan jalkoväliään (elintä ei erikseen mainita), mutta Vilhon kohdalla kerrottiin tarkasti, että hän hinkkasi K:n puhtaaksi kostutetulla pyyhkeellä.

Jäin pohtimaan asiaa mielessäni erään naislukijan kommentti, johon olin törmännyt etukäteen. Hän oli kokenut romaanin epämääräisen miehisenä. Ehkä hänen kokemuksensa nousi edellä mainitusta asiasta, sillä teksti ei muuten mielestäni ollut miehinen, mitä termillä sitten tarkoitetaankaan. Vaikka tarina kerrotaan Vilhon näkökulmasta ja tapahtumat sijoittuvat pitkälti miehiseen ympäristöön, Mentula kirjoittaa herkästi rakkaudesta, parisuhteesta, vanhemmuudesta, ystävyydestä ja tunteista; asioista, joita tupataan pitää naisellisina aiheina. Kenties mieselimen lähes sivuhenkilömäistä olemassaoloa on korostettu mieslukijoiden sitouttamiseksi? Tai ehkä tällä on haluttu alleviivata miehuuden säilymistä, vaikka yksi käsi puuttuu?

Oli miten oli, onneksi en jättänyt lukemista kesken, sillä Toiviokoski on, paitsi kokonaisuudessaan tasapainoinen, intensiivisellä kauneudella kirjoitettu romaani, myös silmiä avaava lukukokemus. Mentulan teos on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kaunokirjallisuus voi auttaa meitä ymmärtämään, mitä sota ja sodasta selviäminen ovat yksittäisen ihmisen tasolla. Tätä ymmärrystä tarvitsemme omassakin ajassamme. Elämä Ukrainassa nyt ja sodan jälkeen? Elämä Palestiinassa ja Israelissa? Mitä monet Suomesta turvaa hakevat ulkomaalaiset ovat kotimaassaan kokeneet?

Toiviokoski toden totta tuli iholleni.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Pariskunta muuttaa maalta tehdaspaikkakunnalle töiden perässä. Sodan muistot ja haavoittumisen aiheuttama käden menetys riivaavat miestä niin, että elämä särkyy, hän turvautuu päihteisiin ja hylkii vaimoaan. Suurin osa tarinasta on tätä tuskaa, mutta onneksi loppua kohti valostuu.

Mielenkiintoista pohtia oman isän kokemuksia sodasta palaamisen jälkeen. Mitä samaa, en voi enää kysyä.

[Kaija Kyllönen · Rating 5 out of 5]

Upeaa kerrontaa! Toivottavasti kirja saa jatkoa.

[Teemu Helle · Rating 4 out of 5]

Hyvä lukuromaani, joka jää niin ilmiselvästi kesken, että jatkoa lienee luvassa.