Arre, tavallinen alempi virkamies, juuttuu työn ja unettomuuden kierteeseen. Läheiset alkavat puhua tuntemattomia kieliä, unohtuvat ja katoavat. Maisemat muuttuvat. Kaupunki ja koko elämä kutistuvat vääjäämättömästi, ja kaiken yllä valtavat etanat seuraavat ihmisten liikkeitä.
”Joskus olisi hyvä vain kadota itse: linnoittautua ensimmäiseen löytyneeseen asuntoon, jättää vastaamatta puhelimeen ja olla avaamatta ovea. Antaa kaikkien kadottaa sinut, pyyhkiä taulu puhtaaksi ja aloittaa alusta.”
I’m Janos Honkonen, an author in my 40’s from the Commie Reindeerland of Finland. I’ve been making my living in various jobs, including research in computational linguistics, wrestling rainbow trout out of hooks, producing a gaming program for Finnish TV, working in a psychogeriatric ward, sniffing acetone and grading the smell on a scale, being an IT peon and a translator, scientific diving in marine biology, and doing over a decade of freelance journalism in the areas of technology, gaming, general interest topics, science and adult entertainment. I was also the publicist, costume props trainee and the behind the scenes material producer for Iron Sky, a sci-fi film about Nazis from the Dark Side of the Moon, and Mr. Fukov from Star Wreck: In the Pirkinning. Currently I’m working in the games industry as a writer.
Olisin varmasti nauttinut tästä kirjasta enemmän, jos en olisi jossain vaiheessa elämääni saanut yliannostusta Kafkan teksteistä. Nyt erilaiset virasto-, poliisikuulustelu- ja byrokratiakohtaukset ahdistivat minua hiukan liikaa, vaikka totta kai niiden kuuluukin olla ahdistavia, ja minuun iski kärsimättömyys, olisin halunnut ymmärtää vähän enemmän ja vähän aiemmin kirjassa. Mutta näistä pienistä lukuahdistuksistani huolimatta olen iloinen, että luin tämän, koska Honkosen luoma mystinen ja hajoileva kaupunkimaailma on aivan huikea. Se on omaperäinen, täynnä hämmentäviä yllätyksiä ja yksityiskohtia - ja mahdoton selittää. Se on pakko kokea itse lukemalla kirja ja matkustamalla etanalla. Lue kirja, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Ensinnäkin – iso käsi Janokselle kirja-alan ravistelemisesta CC-julkaisulla. Näin sen pitäisi mennä, kun lehdistötiedote-emailin mukana tuli ePub-arvostelukappale, ilman että sitä tarvitsi erikseen pyytää. Hyvä hyvä!
Itse kirja sitten? Erittäin vahvatunnelmainen virastopainajainen. Lukija tempaistiin samaan kurimukseen, johon Arrekin joutui. Olisin itse kaivannut lopulta enemmän selityksiä ja vastauksia; nyt niitä ei liiemmin herunut. Näin se meni, ja koeta ymmärtää. Painajaismaisen tunnelman ja epäluotettavan maailmankuvan kuvauksena Kaikken yllä etana on kyllä vahva.
Kaikenkaikkiaan omituinen kirja, ja enimmäkseen ihan hyvällä tavalla.
Nautittavaa absurdismia ja hieno kuvaus nuorten, työssäkäyvien urbaanien aikuisten arjesta ja angsteista. En ole avoimien loppujen ystävä ja tässäkin olisin kaivannut hiukan enemmän selityksiä, mutta toisaalta ratkaisu sopi kirjan maailmaan. Jäin hykertelemään.
(Huom. Arvostelun kirjoittaja on Osuuskumman jäsen, mutta ei ole osallistunut kirjan tekemiseen ja päätti kirjoittaa arvostelun, koska kaikki hyvät kirjat ansaitsevat sellaisen.)
Tämä oli vallan raikas kokemus. Surrealismia, mutta jotenkin ei niin sysimustan syyllisen synkeällä otteella, kuin herra Kafkalla. Mäkin olisin ehkä kaivannut loppuun hieman vielä enemmän lankojen sitomista, mutta aiheesta voi olla toistakin mieltä. Kehtaan suositella.
Absurdissa maailmassa asuu tavallisia ihmisiä, joilla on arkisia ongelmia. Muuttuvat rakennukset ja vaihtuva kaupunkikuva ohitetaan olankohautuksella, sen sijaan henkilöt kriiseilevät työnsä tai ihmissuhteidensa parissa ja murehtivat mystisesti katoavien ystäviens ja sukulaistensa menettämistä.
Kirja ei selitä tai alleviivaa, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvää on se, että CSI-mäisesti pointtia ei taota lekalla päähän. Huonoa on se, että haluaisin ehdottomasti tietää tästä apin... etan... kotiloiden planeetasta enemmän. Mikä sen historia on? Onko se oman maailmamme tulevaisuus, rinnakkaistodellisuus vai jotain aivan muuta? Mitä ovat uwauwat, mistä ne ovat tulleet? Kielitieteilijänä haluan tietää lisää kirjan uusista ja vanhoista kielistä ja päähenkilön sanakirjaprojektista. Kuinka nykytilanteeseen on päädytty ja miksi kaiken yllä huojuu etanoita Baabelin torneissaan? Miten muille päähenkilöille käy? Missä on taustoittava ja avaava selitysteos?
Tarina kiertyy yhä surrealistisemmaksi ja siinä onkin kirjan heikko kohta - kuinka sen saa lopetettua niin, ettei se lässähdä kuin etana suolakasaan? Siinä se ei aivan onnistu. Muuten tarina on varsin hengästyttävä.
Pseudoälykkö kysyy myös, onko kirja metafora? Etäännyttäänkö ja vieraannuttaako hektinen nyky-yhteiskunta meidät, olemmeko burn-outin partaalla, onko downshiftaaminen ratkaisu? (Oli pakko spekuloida tälläkin ajatuksella.)
I first bought the book when I saw Janos Honkonen advertising it on Twitter. He seems like a cool guy, so I thought why not and bought a copy. When I read the first chapter, thought "meh" and put the book away for months. A couple of days ago I picked it up again and started reading. This time it turned out to be a page-turner!
The book tells a weird (as in the genre) story about a world, where streets and blocks are cconstantly shifting their order and people get lost if their friends do not care about them enough. There's something wrong with the world, though. That's the setting for a story about bureaucracy: the protagonist Arre works as an assistant in an unnamed government agency. The world might be surreal, but Arre's day-to-day life as overworked bureaucrat felt real enough for me.
It's a fun (albeit dark) book: there are so many questions about the world and what's going on. A word of warning: the book ends up answering only a few of them.
Erinomainen, tunnelmallinen ja jämerästi kirjoitettu Kaiken yllä etana onnistuu nousemaan esikoisteos-nimikkeensä ja jopa vaihtoehtoisen julkaisumenetelmänsä (CC-lisensointi) yli ja toimii ensisijaisesti loistavana tieteiskirjana. Arkisurrealistinen maailma aukeaa pikkuhiljaa päähenkilö Arren ja hänen ystäväpiirinsä ympärillä samalla, kun tutu paikat ja ihmiset alkavat katoilla. Toimistotyössä puurtava Arre alkaa saada pikku hiljaa hajua siitä, mitä maailmassa apahtuu, mutta samalla kapuloita rattaisiin puskee hankaloituvat ihmissuhdekuviot.
Honkonen kirjoittaa selkeästi, ei pysähdy hämmästelemään vaan antaa tarinan viedä eteenpäin. Visuaalinen ja omintakeinen "Kaiken yllä etana" on pitkiin aikoihin parhaita kotimaisia tieteiskirjoja ja tuo mieleen Philip K. Dickin ja Johanna Sinisalon maailmat, suodatettuina Jean-Pierre Jeunetin ja Terry Gilliamin linssin läpi.
Hektinen ja paikoin sekava kuvaus muuttuvasta maailmasta, byrokratiasta ja ihmissuhteista. Honkosen kirjoitustyyli hengästyttää, kyydissä mennään mukana ja koetaan koko tunneskaala. Erityisesti lopun koittaessa sydän tykyttää päähenkilön kanssa.
Olisin kaivannut hieman lisää taustoitusta maailmaan - miten tähän päädyttiin, mitä ovat erikoiset eliöt. Kaikki esitetään normaalina, jolloin lukijankaan ei ehkä asioita tarvitsisi ihmetellä, mutta ihmettelin kuitenkin.
Joka tapauksessa vinkeä ja kiinnostava esikoinen ja villi, uusi maailma.
Tykkäsin paljon. Tiivis kerronta jaksoi kantaa alusta loppuun ja toi mieleen Brazil-elokuvan tunnelman. Järjettömyydessään hyvinkin järkeenkäypä dystopia, jossa yleismaailmalliset kysymykset etsivät vastaustaan monella tasolla.
Omalaatuinen, mutta hieman hämmentävä. Lukijaa riepotellaan tutunoloisessa, silti vieraassa maailmassa päähenkilön mukana. Paljon kysymyksiä, ei niinkään vastauksia. Toisaalta tarkoitus lieneekin ollut nimenomaan "absurdius" ja siltä kantilta onnistunut kokonaisuus.