Tähtikirkas, lumivalkea

by Joel Haahtela

Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua? Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Literary Fiction, Historical Fiction

269 pages, Hardcover

First published August 1, 2013

Reviews

[Katri · Rating 4 out of 5]

Melankolinen, suruisa ja todella hyvä.

[Perttu Ojanperä · Rating 3 out of 5]

Tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että tämä on parempi kirja, kuin miltä se tuntuu omasta mielestäni. Aihe on kiinnostava ja kieli on kaunista. Tarina etenee myös hyvin. Kuitenkaan jostain syystä en pystynyt samaistumaan päähenkilöön ollenkaan ja siksi tarina jäi itselleni etäiseksi. Saattaa olla, että itse en vaan tätä teosta tajunnut.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Taas kerran hienonhienoa, haikean kaunista ja tutun syvällistä Haahtelaa:
”Pienet huolet ovat pieniä kiviä, ne voi kätkeä ja unohtaa. Suuri murhe ei mahdu nyrkkiin. Jos mikään paikka ei ole oikea mutta toinen vähän toista parempi. Jos avaa silmänsä ja on aina uudessa paikassa, vasta sillä hetkellä syntyy maailma.”

[Merel · Rating 3 out of 5]

Kauniilla kielellä kirjoitettu, mielenkiintoinen teos, joka kuitenkin jää jotenkin etäiseksi. Välillä tuntui että kieli oli sisältöä tärkeämpi ja osa ajatuksista hieman teennäisen syvällisiä. Silti lukemisen arvoinen kirja.

[Heikki Lahnaoja · Rating 4 out of 5]

Joel Haahtela on tässä kirjassa vähemmän epämääräinen kuin aiemmin. Tämä oli koskettava kirja, vaikka juuri siitä epämääräisyydestä pidänkin. Toivottavasti Haahtela jossain vaiheessa palaa unelmoijien kirjuriksi.

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Joel Haahtela kirjoittaa kauniisti ja taidokkaasti, ei tästä mihinkään pääse. Itseä häiritsi hieman tarinankaari, joka tuntui paikoin rakennetulta. Rakennetulta siinä mielessä, että Leo Halme sattuu elämään yhtaikaisesti historialllisesti kulminoituneissa pisteissä, ja että ilman näitä pisteitä Leon tarina ei olisi yhtä mielenkiintoinen. Onko tämä kirjan ongelma vai minun lukijana? Olihan Halme kuitenkin ammatiltaan toimittaja, joiden rooliin kuuluu yleensä olla paikalla, kun historia kääntyy.

En tiedä, mikä määrittää kirjan kielen kauniiksi: Haahtelaa voi ehdottomasti suositella lukijalle, joka haluaisi tutustua siihen kuuluisaan "korkeakulttuurilliseen" kaunokirjallisuuteen. Kieli on sujuvaa ja laittaa arvostamaan sen pieniä, pohtivia yksityiskohtia.

[Heli Y · Rating 4 out of 5]

Päiväkirja muotoinen tarina kulkee ja pikkuhiljaa selviää miten on ulkomaille nuori mies päätynyt. Matka jatkuu monen maan kautta ja päätyy tekstinä tulevien polvien kirjoittamaksi. Mukaansa tempaa

[milo · Rating 4 out of 5]

Pitkästä aikaa pidempi kirja suomen kielellä. Ja kuinka kaunista kieli tässä kirjassa olikaan. Kun kirjailija saa lukijan tuntemaan teon, tunteen, tai tilanteen kuvailemalla jotain pintapuolisesti asiaan liittymätöntä ilmiötä, hän on minun (täysin henkilökohtaisesta ja puolueellisesta) mielestä onnistunut yhdessä tärkeimmistä tehtävistään. Tämä kautta pääsin sisälle ja leijuin mukana tarinan virrassa.

Oli kiinnostavaa seikkailla Ranskassa ja Saksassa ja odottaa miten päähenkilö ottaisi vastaan (meidän näkökulmastamme) historian tapahtumia. Muutkin kirjan henkilöt olivat kiinnostavia pintapuolisesti, mutta en ainakaan ensimmäisellä lukukerralla päässyt heistä niin kovin perille. Luulen, että syynä saattaa osittain olla päiväkirja muodossa kirjoitettu proosa, josta suurimmaksi osaksi kovasti pidin.

Kirjan keskikohdan loppupuolella koin uusien henkilöhahmojen määrän liialliseksi, ja se sekoitti keskittymistäni niin, että hetken aikaa olisin toivonut tarinan jatkuvan nopeammin eteenpäin. Kuitenkin kirjan viimeinen luku, moderniin aikaan sijoittuva osio, oli yksi kiinnostavimmista kohdista kirjassa. Osasin taas pysähtyä sen ääreen paremmin. Se antoi aikaisemmille luvuille uudenlaisen näkökulman ja saattoi tarinan loppuun.

Paljon pureskeltavaa jäi mieleeni mielenterveydestä, ihmiselämän samanaikaisesti pitkästä ja lyhyestä kestosta, onnekkuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, sekä ihmisten julmuudesta.

[Ene Sepp · Rating 4 out of 5]

Mõnikord on ikka väga tore alustada raamatu lugemist ilma mingi ootuseta ja siis avastada, kui hea teos ikka näppu sattus! Vaevalt, et ma ilma Saatusesepa väljakutseta seda kätte oleks võtnud ja oleks päris kahju olnud. Kõik algab juba pealkirjast, mis on igati meele järgi! Raamatu esimene osa, Pariisi elu kirjeldav, oli kõige nõrgem. Aga lugesin siiski edasi ja kui Berliini jõudis, siis oli raamat täiega endasse haaranud.

Muidugi, metsikud ajalised hüpped! 1889. aastast Esimese Maailmasõja aega ja siis Natsi-Saksamaale ja lõpuks tagasi juurte juurde, tagasi Helsingisse. Sama palju, kui oli kirjas, jäi ka kirjutamata. Äärmiselt olulise rolliga inimesi (no nt abikaasat!), mainiti vaid möödaminnes. Kild siit ja kild sealt. Aga kõik kokku moodustas pusle. Tõsi, puslest oli isegi lõpuni jõudes omajagu tükke puudu, ent juba olemasolev pilt tähendas, et lugemine tasus ära.

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea ei ollut minulle ihan samanlainen elämys kuin Hengittämisen taito -pienoisromaani, jonka luin joulun aikaan. Tämä oli ehkä enemmän sellainen kuin olin kuvitellut Haahtelan kirjojen olevan - hienosti kirjoitettu ja syvällinen, mutta vähän vaikeasti tartuttava.

Teos koostuu päiväkirjamerkinnöistä, joita mies on kirjoittanut ensin Pariisissa 1889, sitten Berliinissä 1913 - 1914, sitten laivalla matkalla Kaukoitään ja eri paikoissa siellä 1923 ja lopulta Bernburgin mielisairaalassa 1936. Päiväkirjamerkinnät paljastavat, miksi mies on lähtenyt Suomesta. Väliin jää kuitenkin paljon sellaista, mistä ei kirjoiteta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 1, kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa.

[Salla Erho · Rating 5 out of 5]

Haahtela on itselleni suhteellisen uusi tuttavuus, onneksi löysin hänet. Hänen tekstinsä on tiivistä, kaunista, haikeaa ja melankolista. Tapaamme nuoren ylioppilaan Pariisissa vuonna 1889. Ymmärrämme, että hän on joutunut poistumaan kotimaastaan tahtomattaan, syy paljastetaan lukijalle vähitellen. Miehen päiväkirjamerkintöjen myötä seuraamme hänen elämänsä kulkua neljässä eri maassa, neljänä eri aikakautena. Kaikkea ei kerrota, vaan väliin jää aukkoja, jotka kiehtovat ja vaivaavat. Tämä on niitä romaaneja, joiden ei haluaisi päättyvän ja joissa on palattava yhä uudelleen taaksepäin ihan vain ihastelemaan jotain tiettyä kohtaa tekstissä.

[Jaana · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu ja syvällisesti ajateltu teos, niinkuin Haahtelan kirjat aina. Tämä poikkeaa muista lukemistani siinä, että aikajana on pitempi, ja tapahtumat sijoittuvat selkeämmin maailmanhistorian suuriin tapahtumiin ja paikkoihin. Aluksi se oli mielestäni hyvä, oli hauskaa lukea Pariisin maailmannäyttelystä, ihmeellisestä sähkövalosta ja puhelimesta. Tapansa mukaan Haahtela kirjoittaa myös taiteista, sitä on kiva lukea. Myöhemmin tapahtumataso rupesi vähän rasittamaan, kertomuksessa tuli ja meni henkilöitä ja paikkoja, joista en jaksanut kiinnostua, tuntui siltä, ettei päöhenkilökään niistä kiinnostunut. Oliko tarkoitus kuvata hänen ulkopuolisuuttaan? . Lopun kuvarunot vai mitä ne oli, oli kauniita.

[Tuya · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin kirjan, jonka lukijana oli miellyttävä-ääninen Teemu Mäkinen, joka ei osaa yhtään ranskaa (eikä oikein muitakaan kieliä). Siten äänikirja menetti uskottavuutta etenkin, kun eri kielistä puhutaan usein. Kirjassa taiteellinen nuorukainen kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa, jossa hänen siellä asuva setänsä järjesti hänelle työpaikan lennättimessä. Tarina jatkuu I maailmansodan kynnyksellä Berliinissä. Ihanaa Haahtelan kieltä jälleen, teräviä huomioita, mielenkiintoisesti kirjoitettu ilman verbaalisia kikkailuja. 3,5 / 5

[Sara · Rating 3 out of 5]

Harmittaa antaa vain kolme tähteä, koska loppu kosketti niin syvälle ja kokosi muuten vähän hajanaisen kokonaisuuden hyvin kasaan. Kuitenkin monet kohdat tuntuivat vähän puuduttavilta ja kirjan lukeminen tuntui vaivalloiselta. Joel Haahtelan kieli on todella kaunista ja tuli taas poimittua monia hyviä sitaatteja ylös.

[Merja · Rating 2 out of 5]

Helmet-haasteessa luettua. Kaunista kieltä, mutta vähän pliisuksi jäi.

[Irene Piipponen · Rating 3 out of 5]

Sekava kertomus, joka ei oikein missään kohtaan imassut mukaan.

[iina · Rating 3 out of 5]

Hyvä, mutta ei maailmoja järisyttävä. Sopii silti Haahtelan ystäville, itse tykkäsin erityisesti ensimmäisen kolmanneksen tunnelmista 1800- ja 1900-lukujen taitteen Euroopassa.

[Essi Aarnio-Linnanvuori · Rating 3 out of 5]

Kaunis, hiljainen kirja

[Flint]

"Minusta Schneider oli törkeä, mutta mitä muuta voi odottaa mieheltä, jonka lempimusiikkia ovat saksalaiset sotilasmarssit, etenkin jos niitä soitetaan Pariisissa, Riemukaaren alla."

[Janne Paananen · Rating 5 out of 5]

Tähtikirkas, lumivalkea on hieno päiväkirja. Suomalainen nuori mies löytää itsensä 1800-luvun lopun Pariisista ja alkaa pitää elämästään päiväkirjaa. Hän työllistyy morsettamaan lennättimellä eli uutistoimistoon. Tähkirkas, lumivalkea koostuu miehen päiväkirjoista, jotka kattavat muutamat vaiheet hänen elämästä alkaen Pariisista ja päättyen vanhuuden päiviin Saksassa.

Tarinan kaari ja teemat valkenevat lukijalle pikkuhiljaa. Vielä pitkällä puolen välin tuolla puolen minä ihmettelin, että mistä kirja oikeastaan kertoo ja mikä on punainen lanka. Se on kuitenkin olemassa ja viitteitä siihen annetaan jo kirjan ensimmäisillä riveillä ja niitä kylvetään päiväkirjamerkintöihin hienovaraisesti koko kirjan ajan. Upeasti rakennettu kaari.

Haahtela kirjoittaa viehättävästi ja uskottavasti... elämänmakuisesti, kuten päiväkirjaa tulee kirjoittaakin. Hän ripottelee myös sekaan todella kauniita lauseita ja ajatuksia. Useammassakin kohdin mietin, että tuosta saisi oivat sitaatin.

[Alma Jylhä · Rating 4 out of 5]

Ehkä tuhannen vuoden kuluttua joku kävelee ja huomaa metsän keskeltä nousevan Pariisin. Eiffel-torni on tiheän muratin peitossa ja Seine kasvanut lumpeista umpeen. Suuret bulevardit ovat raunoina, lehtikasat rapisevat ja oopperan katolla kasvaa vanha tammi. Jokivarren kirjakojut löytyvät kaivauksissa ja niiden sisältä kirjakauppiaat, jotka ovat viimeisillä voimillaan piiloutuneet rakkaimpiensa, Hugojen, Stendahlien ja Maupassantien keskelle. Kallion alla on pehmikkeenä Verlainen kootut.
s. 220

Yhtenä päivänä B. sanoi, että kaikki kärsimykseni johtuivat siitä, että tunsin liikaa. Sellaiset ihmiset, jotka tunsivat liikaa, rakastivat elämää liikaa. Hän sanoi, että minussa oli liikaa elämäntahtoa. Hänen sanansa kummastuttivat minua kovasti, koska olin ajatellut päinvastoin, että minä tunsin liian vähän, eikä minulla ollut lainkaan elämäntahtoa.
s. 234

[Tuula · Rating 5 out of 5]

Päiväkirjaromaani, joka paljastaa palasia kertojan elämäntarinasta, juuri sopivassa suhteessa niin, että mielenkiinto säilyy koko romaanin ajan, ja loppu kuitenkin yllättää. Haahtelan kieli on niin kuulas, "tähtikirkas", ja siinä on kaikuja menneestä ajasta.
"Voi olla, etten vähään aikaan ehdi kirjoittaa, vaikka sanojen luona on aina turva; jopa silloinkin kun tuntee, ettei tule mistään eikä ole matkalla mihinkään. Mutta miten monta kertaa ihmisen on aloitettava alusta? Ja miten uupuneeksi minä tunnen itseni tänään." Haahtela on pienen ja haavoittuvan ihmisen puolella.
Nautin joka lauseesta. Kirjan ei olisi halunnut päättyvän, mutta se oli kuitenkin sopivan tiivis. Olen pitänyt melkein kaikista Haahtelan kirjoista, mutta tämä on niistä paras.

[Kasenka · Rating 4 out of 5]

En ole aiemmin lukenut Haahtelaa, mutta varmasti ei jää viimeiseksi. Mitä voin sanoa, että se kuulostaa järkevältä? Kirjan minä-kertoja kirjoittaa päiväkirjaan ajatuksiaan. Mitään ei oikeastaan tapahdu, mutta tapahtuu paljon. Pikkuhiljaa paljastuu miksi hän on Pariisissa ja elämä menee eteenpäin. Tykkäsin kovasti kirjan tavasta pohtia elämää.

[Sirkkis · Rating 5 out of 5]

Jännittävä kertomus, joka alkaa toissa (!) vuosisadan lopun Pariisista ja päättyy tämän vuosikymmenen Helsinkiin. Kuinka hienosti Haahtela kirjoittaakaan kulloisenkin ajan kieltä ja kuinka elävästi tapahtumien aikainen kulttuuri piirtyy sieluni silmille kirjaa lukiessa. Lumouduin kirjan tarinasta, olkoonkin traaginen. Hieno lukukokemus!

[Nina]

Vaikuttava loppukäänne. Hiljaisesti julma. Yksi hienoimmista yksinäisyyden kuvauksista. Jotain lohdullista tämä kirjailija aina osaa luoda, nytkin, niin että synkkyys, suru ja melankolia kirkastuvat, seestyvät.

[Sanna · Rating 5 out of 5]

Ihana, ihana Haahtela! Runsas ja mieleenpainuva, haahtelamaisella tunnelmalla varustettuna. Perhoset, salaperäisyys ja hieman arvoitukseksi jäävä päähenkilö. Hieno kirja!

[Kaisa · Rating 5 out of 5]

Niin kaunis ja surullinen, että jätti haukkomaan henkeä. Mielestäni Haahtelan paras kirja (ja se on paljon sanottu kun ne ovat kaikki niin hyviä).

[Jarkko · Rating 3 out of 5]

Neljän tähden kirja melkein kirjan viimeisille sivuille asti, vuoteen 2012, jolloin tarina lässähti kuin pannukakku.

[Kaisu-maria · Rating 5 out of 5]

Paras Haahtela tähän saakka. Itkin puolitoista tuntia kirjan lopun jälkeen, kertokoon se omaa tarinaansa. Inhimillinen, kaunis, koskettava.

[Monika Naaber · Rating 4 out of 5]

Üks ilusamaid üksilduse kirjeldusi. Midagi õieti ei juhtu ja samas juhtub kogu aeg.