Hauskaa, mutta ei koskaan enää – esseitä ja argumentteja

by David Foster Wallace, Juhani Lindholm (Translator)

Hauskaa, mutta ei koskaan enää on valikoima Wallacen parhaita esseitä. Aihealueet vaihtelevat tenniksestä loistoristeilyyn, kirjallisuudesta pornofilmigaalaan. Kaikkea Wallacen kirjoittamista kannattaa uteliaisuus, huikaisevan tarkka äly ja ilmaisuvoimainen kieli. Valikoiman esseet teoksista Consider the Lobster (2006) ja A Supposedly Fun Thing I´ll Never Do Again (1997).

Genres: Nonfiction, The United States Of America, Essays

261 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

About the author

David Foster Wallace was an acclaimed American writer known for his fiction, nonfiction, and critical essays that explored the complexities of consciousness, irony, and the human condition. Widely regarded as one of the most innovative literary voices of his generation, Wallace is perhaps best known for his 1996 novel Infinite Jest, which was listed by Time magazine as one of the 100 best English-language novels published between 1923 and 2005. His unfinished final novel, The Pale King, was published posthumously in 2011 and was a finalist for the Pulitzer Prize.
Born in Ithaca, New York, Wallace was raised in Illinois, where he excelled as both a student and a junior tennis player—a sport he later wrote about with sharp insight and humor. He earned degrees in English and philosophy from Amherst College, then completed an MFA in creative writing at the University of Arizona. His early academic work in logic and philosophy informed much of his writing, particularly in his blending of analytical depth with emotional complexity.
Wallace’s first novel, The Broom of the System (1987), established his reputation as a fresh literary talent. Over the next two decades, he published widely in prestigious journals and magazines, producing short stories, essays, and book reviews that earned him critical acclaim. His work was characterized by linguistic virtuosity, inventive structure, and a deep concern for moral and existential questions. In addition to fiction, he tackled topics ranging from tennis and state fairs to cruise ships, politics, and the ethics of food consumption.
Beyond his literary achievements, Wallace had a significant academic career, teaching literature and writing at Emerson College, Illinois State University, and Pomona College. He was known for his intense engagement with students and commitment to teaching.
Wallace struggled with depression and addiction for much of his adult life, and he was hospitalized multiple times. He died by suicide in 2008 at the age of 46. In the years since his death, his influence has continued to grow, inspiring scholars, conferences, and a dedicated readership. However, his legacy is complicated by posthumous revelations of abusive behavior, particularly during his relationship with writer Mary Karr, which has led to ongoing debate within literary and academic communities.
His distinctive voice—by turns cerebral, comic, and compassionate—remains a defining force in contemporary literature. Wallace once described fiction as a way of making readers feel "less alone inside," and it is that emotional resonance, alongside his formal daring, that continues to define his place in American letters.

Reviews

[Lasse Karjalainen · Rating 5 out of 5]

Kirjoitin Facebookiin päivityksen, jossa surkuttelin huonoksi jäänyttä kirjavuotta ja toivoin, että joku tulisi sen pelastamaan. En varsinaisesti uskonut siihen, mutta tämän kirjan jälkeen vuoden kirjakärki taitaa mennä uusiksi - kiitos siis suosittelijalle!

On vaikea kirjoittaa yhtään mitään, niin hienoa tekstiä David Foster Wallace kirjoittaa! Kirja koostuu esseistä, joiden aiheet vaihtelevat tenniksestä pornoteollisuuteen, eikä yksikään niistä jättänyt tyhjäksi. Kirja tempasi nopeasti mukaansa ja pian kävi selväksi, ettei kirjailija ole ihan kuka tahansa journalisti. Tekstit ovat hauskoja, tarkkanäköisiä ja ennen kaikkea älykkäitä. Tämän vuoden kirjapalkintopöytäni tyhjeni lopullisesti viimeisen esseen kohdalla, joka oli varmaankin yksi hauskimmista lukemistani teksteistä.

Inspiroivaa, innoittavaa ja kaunista.

Lämmin suositus kaikille kielen ja kirjoitelmien ystäville.

[Karoliina Loukari · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen lukemani esseeteos ja ensimmäinen Wallace. Kumpikaan ei varmaan jää viimeiseksi, jos saan luettavakseni yhtä taidokasta tekstiä toistekin. Jos tuntisin tarvetta nimetä jonkun esimerkin, minkälainen kirjoittaja haluaisin itse olla, se olisi pitkälti juuri tällainen kuin Wallace on näissä esseissään; terävästi havainnoiva, vahvan ilmaisukykyinen olematta vaikeaselkoinen, rehellinen ja eleettömän hauska.
Hauskaa, mutta ei koskaan enää oli nautittavaa luettavaa. Kuvaukset luksusristeilystä ja aikuisviihdeteollisuuden palkintogaalasta olivat kerta kaikkiaan viihdyttäviä kaikkine lukuisine alaviitteineen (joita ei todellakaan pidä ohittaa toissijaisina!) - nauroin monta kertaa ääneen. Valmistujaispuhe Kenyon Collegesta valmistuneille osui psykologisessa tarkkanäköisyydessään hätkähdyttävän moneen maaliin. Wallace käsittelee myös syyskuun yhdennentoista tapahtumien välittömiä tunnelmia yhdistäen omaperäisesti henkilökohtaista ja kollektiivista kokemusta ja kertoo teinivuosistaan USA:n keskilännessä tornadojen piinaaman tennisharrastuksensa kautta. Wallacen tekstistä välittyy jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne, mutta ehkä juuri siksi näistä esseistä saa kirjailijasta kuvan taitavana tarkkailijana ja havainnoijana.
En etukäteen osannut odottaa tältä teokselta yhtään mitään (tartuin siihen Helmet -haasteen vuoksi), ellen nyt sitten ollut hivenen epäluuloinen Wallacen Päättymättömän riemun maineen vuoksi. Ehkä nyt uskallan varovaisesti kurkistaa senkin teoksen sisälle seuraavalla kirjastokäynnillä. Tai sitten kokeilen vielä muutamaa "helpompaa" Wallacea ennen syvään päätyyn sukeltamista.

[Milka J.]

Luin suuremman osan. Sivu sata painui erityisesti mieleen.

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

My first David Foster Wallace book. In many ways it was what I expected, but it was warmer and more likable. I noticed that I like David Foster Wallace now, as a person, which is something I could not say before.
His voice is very real and his observations sharp. The world according to DFW is very bleak, hopeless – and hysterically funny.
This kept me entertained with its every single word. I’m not sure what to read next from the author, but I can’t wait to start it.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 4 out of 5]

DFW:n lehtiin ja julkaisuihin kirjoittamista teksteistä koottu valikoima esittelee monipuolisen kattauksen hänen esseetuotantoaan. Neuroottinen, ahdistunut ja tietoisuuden syövereihin usein syvälle uppoava Wallace kirjoittaa ennen kaikkea viihdyttäviä tarinoita. Esseeajattelunsa ydintä hän avaa valikoiman nimiesseessä, kulttiklassikoksi kohonneessa pienoisromaanin laajuisessa reportaasissa luksusristeilyltä: “Kunnioittipa essee lukijoitaan tai ei, sen perustehtävä joka tapauksessa on palvella nimenomaan heitä.” (s. 182) Hän paheksuu kohdassa kirjailija Frank Conroyn risteilymainoslehteen kirjoittamaa tekstiä, joka esiintyy esseenä mutta on lopulta mainos. Totuudesta Wallace ei mainitse mitään, ja siitä onkin hänen journalististen tekstiensä yhteydessä keskusteltu. On selvää, että Wallace kulkee viihdyttävä ja kirjallisesti vaikuttava kerronta edellä. Risteilyesseessä hän kirjoittaa moneen kertaan dialogia, ja eniten totuudesta irtautuu esimerkinomainen (hillitön) dialogi, joka summaa hänen pöytäkumppaniensa käymiä keskusteluja. Merkillepantavaa on myös, että longreads.com-sivuston artikkeli Wallacen totuuskäsityksestä käyttää monista hänen esseistään nimitystä “story”.

Loistavaa luettavaa nämä tekstit kyllä ovat. Kirjan muut reportaasiesseet, “Hummereita yllin kyllin” ja “Iso punainen poika” kuvaavat hummerifestivaalia ja pornofilmien palkintogaalaa. Hummeriessee (joka on uskomatonta kyllä julkaistu Gourmet-nimisessä lehdessä) pohtii elävältä keitettävien eläimien kipuaistimuksia ja hermojärjestestelmää. Pornopalkintogaalassa hauskuus tulee siitä, että Wallace on selvästi niin väärässä paikassa kuin olla voi (ja sama energia vaikuttaa myös risteilykuvauksessa) alkaen pohtia koko teollisuutta jonkinlaisena kansakunnan mauttomimpien piirteiden kuvana. Sääharrastajana viehätyin tietysti “Tennistä ja tornadoja”-esseestä, jossa Wallace kertoo tennistaustansa lisäksi varttumisestaan tornadoherkällä alueella. DFW kertoo ihmisistä sekä julmasti että jonkinlaista vaikeasti määriteltävää rakkautta osoittaen, ja se lienee hänen kuvauksissaan eräänlainen tavaramerkki. Neuroottinen tapa analysoida myös omaa ajatteluaan ja huomioitaan näkyy erityisesti alaviitteissä (ja niiden alaviitteissä). Wallace on suositeltavaa luettavaa varsinkin esseen ja narratiivisen journalismin kirjoittamista harjoitteleville.

”Tornadot ovat kaikkivoipia eivätkä tottele mitään lakeja. Voimalla ilman lakia ei ole muotoa, sillä on vain suunta ja kesto.” (Tennistä ja tornadoja, s. 122)

”On myönnettävä, että pitkään piilossa ollut atavistinen haifetisismini pulpahti jälleen pintaan tällä luksusristeilyllä, ja kun uskoin nähneeni tyyrpuurin puolella yhden ainokaisen selkäevän (ehkä), touhotin siitä illallispöydässä siinä määrin, että pöytäseurueeni pöydässä numero 64 joutui lopulta mahdollisimman tahdikkaasti ilmoittamaan, että minun tulisi jo tukkia turpani.” (Hauskaa, mutta ei koskaan enää, s. 151)

[Sini · Rating 3 out of 5]

Päätin aloittaa David Foster Wallacen tuotantoon tutustumisen tästä teoksesta, ennen kuin otan urakakseni hänen noin tuhatsivuisen Päättymättömän riemu -romaaninsa, jota jo hypistelin kirjastossa. Olin ennakkoon kuullut kirjailijan värikkäästä kielellisestä ilmaisusta ja esimerkiksi Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe -tiiliskiveä (myöskin lukulistallani) on verrattu Päättymättömään riemuun.

Tässä teoksessa kirjoitettiin muun muassa tenniksestä, aikuisviihdealan palkintogaalasta, hummerifestivaaleista sekä Karibian luksusristeilystä. Mikään edellä mainituista asioista ei herätä minussa minkäänlaista mielenkiintoa, mutta ihme kyllä, niistä oli tässä teoksessa varsin soljuvaa lukea. Kirjailijalla oli taitava tapa yhdistellä omia itseironisia ja satiirisia havaintojansa sekä faktatietoa toisiinsa. Risteilystä kertova essee oli kylläkin liian pitkä omaan makuuni yksinkertaisesti siitä syystä, että se kermalla kuorrutettu merenpäällinen turhamaisuuksien paratiisi ei kiinnosta minua vähääkään. Poimin kuitenkin kyseisestä esseestä pari hauskaa kohtaa, joista ensimmäinen on alaviitteistä (ne muuten kannattaa lukea, vaikka vievätkin lukijan ajoittain harhapoluille) ja toinen leipätekstistä.

"Rouva S. P. on hintelä, nahkaihoinen englantilaisnainen, ja hänellä on leveälierinen sombrero, jonka hän nyt näkyy ottavan pois päästään ja tunkevan messinkipintaisen baaripöytänsä alle samalla kun painuu matalammaksi tuolillaan."

(Aloin välittömästi pohtia, miltä näyttää nahkaihoinen ihminen...)

"14.15: Olen yhdennentoista kannen hissien vieressä yleisessä vessassa, jossa on neljä pisuaaria ja kolme pönttöä, kaikki sillä tavoin alipaineistettuja, että jos ne vetää nopeassa tahdissa peräjälkeen, syntyy paisuva ääni joka on ihan kuin melisma Db-G# Wienin poikakuoron merkittävässä vuoden 1983 levytyksessä keskiaikaisen synkästä Tenebrae Factae Sunt -responsoriolaulusta."

(Piti etsiä tietoa, mitä tarkoittaa "melisma". Tässä on oiva esimerkki siitä, miten kirjailijan yleistieto rikastuttaa tekstiä valtavasti.)

Tuskin tulen lukemaan tätä teosta uudelleen, mutta tämä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun kannattaa tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.

[Miika Saari · Rating 4 out of 5]

Alkuun hieman satunnaisen oloisia, mutta parhaimmillaan hyvin hauskoja ja syväluotaavia pohdiskelevia esseitä. David Foster Wallace pureutuu erityyppisiin aiheisiin ja alakulttuureihin "mene ja koe" -tyyppisellä vähän gonzomaisellakin menetelmällä ja tarinat tulevat hyvin eläviksi Wallacen yksityiskohtaisilla kuvailuilla. Wallace tuntuu luovan kohtaamistaan ihmisistä tahallaankin hyvin karikatyyrimäisiä, mikä myös lisää tarinoiden viihdyttävyyttä.

Wallace ei vaikuta teeskentelevän mitään vaan sanoo aika suoraankin mitä ajattelee ympäröivistä ihmisistä, erilaisista yhteiskunnan ilmiöistä ja itsestäänkin. Viihdyttävää luettavaa tämä oli kyllä ja Wallacen pohdintaa eri aiheista lukee ihan mielenkiinnolla.

[Leo · Rating 5 out of 5]

Dave oli skeptinen tekstiensä kääntämisen suhteen, ja jotain siinä prosessissa kyllä menetetään. Suomiaivoilla on kuitenkin kiva lukea näitä suomeksikin. This is Water on ehkä kaunein kuulemani/lukemani kuvaelma human conditionista, kandee tsekata tubesta. Infinite Jestin suomennosta odotellessa.

[Kaisa Ranta]

Miellyttävä kokoelma pitkiä esseitä. Aiheita tenniksenpeluun filosofiasta pornoelokuvagaalaan. Odotin kuitenkin kiitetyltä (edesmenneeltä) nykykirjailijalta enemmän.

[Akseli Vaheristo · Rating 5 out of 5]

Annan kirjoille aivan liian usein 5 tähteä, ja tämän lukuelämyksen jälkeen se piirre itsessäni alkoikin äärettömästi harmittamaan. 6/5

[Anna Perho · Rating 5 out of 5]

Briljantti, älykäs, brutaali. Rakastan Wallacessa sitä, että hän arvostaa lukijan älykkyyttä. Luottaa, että tajuan, kun luen. Tämä on myös hyvä kirja aloittaa Wallaceen tutustuminen.

[Juuso Komonen · Rating 5 out of 5]

Huikean fiksua ja hauskaa tekstiä. Kertaakaan ei vituttanut tarttua kirjaan.

[Kurre · Rating 5 out of 5]

Poukkoileva ja äärimmilleen viety, neuroottinen tarkuus alaviitteiden alaviitteineen on kihelmöivää, riemastuttavaa luettavaa.

[Peony · Rating 4 out of 5]

This was a collection of esseys by David Foster Wallace translated in Finnish (including: A Supposedly Fun Thing I'll Never Do Again (title), Big Red Son, A View From Mrs. Thompson, Consider the Lobster, This is Water and Tennis, Trigonometry, Tornadoes). I loved this collection - it was so much fun to read. Full of whitty comments and sharp observations. This guy could write about any mundane occurrence and it would have been fun to read. You also learn a lot about Wallace's personality. Even though he was brutally honest with his remarks, you can still sense his empathy for his fellow earthlings.

[Suketus]

David Foster Wallacen tyyli (ja Juhani Lindholmin suomennos) uppoaa. Vimmaista ja villiä, itseironista ja terävää. Etenkin nimiessee viikon mittaiselta Karibian risteilyltä on hulvatonta luettavaa, nauroin monta kertaa ääneen. Joskus vielä tutustun herran proosaankin, mutta jään ehkä odottamaan mahdollisia suomennoksia.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Tarkkanäköisiä, hauskoja ja välillä huikean hyvin kirjoitettuja esseitä. Mieleen jäi parhaiten hummerit ja luksusristeily. Rakastuin Wallacen tyyliin käyttää alaviitteitä ja alaviitteiden alaviitteitä, vaikka ymmärrän hyvin, miksi se joitain voi ärsyttää.

[Heikki · Rating 1 out of 5]

Yllättävän 2/5 kirja. Ei pysyny mielenkiinto yllä kyllä muistaakseni yhdenkään esseen kohdalla. Enkä jaksa ymmärtää mikä siitä tekee niin siistin jutun käyttää alaviitteitä koko ajan. Jatkuvaa hyppimistä lukiessa ja aloinkin lopussa skippailla niitä ihan kokonaan. En nauttinut.

[Kalle · Rating 5 out of 5]

Mieleenpainuvia, ajatuksia herättäviä ja ennen kaikkea viihdyttäviä esseitä, joihin huomaan palaavani uudestaan ja uudestaan. Suomennos palvelee tehtäväänsä hyvin.