Jeesus Nasaretilainen julisti Jumalan valtakunnan pikaista tuloa. Tästä alkoi kristinuskon tie itsenäiseksi uskonnoksi. Alkutaival oli värikäs ja monimuotoinen ja täynnä valtataisteluja. Kristinoppi muotoutui prosessissa, jossa valittiin, hylättiin ja yhdistettiin kilpailevia näkemyksiä. Samalla Jeesus-liikkeen seuraajat joutuivat määrittelemään oman identiteettinsä suhteessa juutalaisuuteen ja pakanalliseen kulttuuriin. Tämä katsomusten moninaisuus heijastui myös Uuteen testamenttiin.
Kristilliset aatteet ja ajatukset ovat vaikuttaneet syvästi länsimaiden historiaan ja sivistykseen – sekä hyvässä että pahassa. Emeritusprofessori Heikki Räisänen antaa lukijoilleen perspektiiviä ja herättää tutkimuksen keinoin arvostamaan suvaitsevaisuutta ja moninaisuutta. Kirja kiteyttää kansainvälisesti arvostetun huippututkijan elämäntyön laajoille lukijapiireille suunnattuna.
Emeritusprofessori Heikki Räisänen on toiminut Uuden testamentin eksegetiikan professorina Helsingin yliopistossa sekä tutkija- ja akatemiaprofessorina ja huippuyksikön johtajana Suomen Akatemiassa. Hän on kansainvälisesti arvostetuimpia tutkijoita alallaan.
Ehkä aika oli kullannut muistot, mutta muistin tämän olleen parempi kirja. Ei sillä, etteikö kirjalla olisi selkeät ansionsa. Eksegetiikan grand old man Räisänen avaa kyllä taidokkaasti kristinuskon ensi askeleita. Erityisesti Paavalin teologisen ailahtelun kuvaukset sekä ns. "harhaoppien" kuvaaminen vakavastiotettavina osina kristillistä traditioita ovat kirjan suuria ansioita.
Itse en kuitenkaan osannut arvostaa temaattista näkökulmaa. Kirja on jaettu osiin, jotka käsittelevät esimerkiksi pelastusoppia, suhdetta juutalaisuuteen ja Jeesuksen jumaluuteen. Ymmärrän miksi näin on tehty, mutta olisin mielummin lukenut kronologisen esityksen. Tai sitten vaikka esittelyn koulukunnittain. Tästä huolimatta kirjassa on kuitenkin rautaisannos varhaiskristillisyyden historiaa alan huippuasiantuntijalta.
Tämä kirja sai minut oivaltamaan, kuinka tärkeä olisi lukaista evankeliumit uudestaan ilman, että lukee niihin myöhempää tulkintaa tai tulkitsee niitä toisten evankeliumien kautta.
Sanoisin, että kirja toimii hyvänä johdatuksena erilaisiin tutkimuksellisiin kysymyksiin, joita ei ehkä ole tullut edes ajatelleeksi aiemmin. Kirjasta löytyy monta mielenkiintoista aihetta, mutta tyhjentävästi se ei käy läpi väitteitään. Tämä on ymmärrettävää, koska tarkoituksena on esitellä Räisäsen elämäntyö tiiviissä paketissa. Tekstin lomassa on kuitenkin runsaasti viitteitä ja kirjallisuusluettelosta löytyy lisää luettavaa.
Alussa hieman vaivasi Räisäsen käytäntö laittaa Raamatun kohta viittaukset muiden lähdeviittausten kanssa yläindeksi numeroiksi ja takasivuille sen sijaan, että ne lukisivat tekstin lomassa. Välillä sitä mietti, että missäköhän päin Raamattua näin luki ja joutui sitten pläräämään niitä takasivuja.
Eksegetiikka (ja Räisänen) ei jätä ketään kylmäksi!
Erinomaisen kattava teos kristinuskon alkuvaiheiden moninaisesta ajattelusta. Yksi parhaita teologiaa kansantajuistavia kirjoja, joita olen lukenut (olen lukenut monta).