Som steinen skinner

Folket på Finnskogen #3

by Britt Karin Larsen

Med Som steinen skinner fortsetter Britt Karin Larsen historien om skogfinnene fra området mellom Hedmark og Värmland på attenhundretallet. Folket går en hard vinter i møte der både avlinger blir ødelagt og forsyninger hindres av enorme snømengder. Greier Lina og ungene på Mostamägg, Jussi og presten også disse harde utfordringene? De to første bøkene , Det vokser et tre i Mostamägg og Himelbjørnens skog, fikk strålende kritikker.

Genres: Historical Fiction, Historical, Roman

298 pages, Hardcover

First published November 1, 2011

Reviews

[Eija Miettunen]

Viime aikoina olen lukenut kirjoja, joitten jälkeen ajattelen, että ei todellakaan ennen ollut paremmin. Ja kuinka aina on ollut ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa toisia parempia, arvokkaampia ja ties mitä. Ja kuinka niin suuren osan elämällä ei juuri ole arvoa. Ja sitä alistamisen ja syrjimisen määrää. Ja miten ihmisiä saadaan uskomaan pienempään arvoonsa.
Kirja ja sarja on hieno, vaikka itse tarvitsisin pikkuisen vinkkejä paikoista ja ajan määrittämisestä. Mutta luimpa aiheesta sitten lisää netistä.
Nyt vain oottelemaan, vieläkö näiden ihmisten tarina jatkuu.

[Eva Kristin]

Dette er sjette boka eg les av Larsen, og eg byrjar å gå tom for nye måtar å rose dei på. Eg liker forteljerstilen, naturskildringane og dei mangfaldige menneska. Eg kjem til å lese resten av serien, og kose meg med det.

[Jenna Kallio]

Yhtä hyvä kuin aiemmatkin. Tähän maailmaan vain uppoaa!

[Elina Tulijoutsi]

Aiemmat osat olivat mielenkiintoisempia, tässä tarina oli jotenkin lässähtäneen oloinen. Metsäsuomalaisten tavat ja perinteet olivat kiinnostavia, mutta kirjassa oli valtavasti naisiin kohdistuvaa vihaa ja kaksinaismoralismia, joka toki on tuohonkin maailman aikaan ollut arkipäivää, mutta kirjassa ei pyritty millään lailla osoittamaan, että naisten kohtaama viha olisi mitenkään väärin, päinvastoin. Väsähdin jo puolessa välissä kirjaa.

[Tiina]

Jokin tässä sarjassa kiehtoo ja pitää mukanaan. Selviytymistä ajan olosuhteissa. Hienosti nivottuja ihmistarinoita. Hahmoja alkaa olla runsaasti, hyvä, että he ovat tulleet tutuiksi jo aiemmissa osissa, muuten voisi olla hankala seurata etenemistä.

[Mette W.]

En helt speciel måde at fortælle på, så man helt kan sætte sig ind i følelser og tanker hos personerne. Fortælling om et folk, jeg slet ikke kendte til, før jeg læste denne serie. Et liv så hårdt....

[Annukukka]

Hyvä sarja ja olisin halunnut tämän loppuun lukea. Kustantaja kuitenkin vastasi, etteivät olisi suomentamassa enempää. Saisiko joku mielen muuttumaan?

[Marita]

Dragged a bit in the middle.

[Erika Larsson]

En gripande bok som är liksom de tidigare böckerna i serien fängslande och oförglömlig.🌿🦋

[N]

Flott oppfølger til de to første bindene i serien.

[Minna]

Pidin aiemmista osista enemmän, enkö ollut oikealla lukutuulella tämän kohdalla? Henkilöt ovat kyllä edelleen ihanat. Ehkä silti pientä liioittelun makua tässä jopa suomalaisten kyseessä ollessa: Jussi (suo, kuokka ja Jussi?) kantaa selässään metsästä 140-kiloisen kiven, niskaa ja päätä särkee, köysi painuu syvälle olkapäiden ihoon, ja kädet ovat turrat, tunnottomat. Viimeinen suo-osuus ei tunnu päättyvän koskaan. Jussi seisahtaa hetkeksi ja huojahtaa päästessään viimein kuivalle maalle. Hän ei selviä tästä. Kyllä, hänen on pakko selvitä. Ylös viimeistä mäkeä Grönåsenia kohti, pienin askelin. Hän joutuu etenemään kontillaan viimeisen nyppylän yli. Kivipaasi melkein murskaa hänet, ja jotain lämmintä valuu hänen paidanhihoistaan, värjää kanervamättään punaiseksi. Ei ihme, että tuli selkä kipeäksi.

Lukuhaasteet 2021:
Pieni Helmet: Kirjassa ollaan metsässä

[Birgitte Bach]

Dejlig poetisk fortælling.