What do you think?
Rate this book
Søren Kierkegaard: Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi
Tanskalainen Soren Kierkegaard (1813-1855) kuuluu filosofian historian suuriin nimiin. Moderni eksistenssifilosofia juontaa juurensa hänen ajattelustaan, ja hänen vaikutuksensa näkyy vahvasti myös kaunokirjallisuudessa.
Torsti Lehtisen yleisesitys piirtää elävän kuvan tästä yksinäisestä oman tiensä kulkijasta, intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofista.
Torsti Lehtisen yleisesitys piirtää elävän kuvan tästä yksinäisestä oman tiensä kulkijasta, intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofista.
248 pages, Paperback
First published January 1, 1990
6 people are currently reading
46 people want to read
About the author
Torsti Lehtinen
34 books5 followersTorsti Lehtinen is a Finnish writer and philosopher. He studied philosophy, theology and literature at the University of Helsinki.
In 1959 he made his first trip abroad, to Copenhagen, a city that became and has remained a foreign focal point for him. The years 1979-1982 he lived in Stockholm before returning to Finland, first to Middle-Finland and then, in 1999, to his native Helsinki.
Since his youth he tried his hand in some 40 different professions, the more serious of which were working as a teacher for the socially handicapped for five years and as a software consultant for Nokia computers for nine years.
In 1982 he published his first novel, Kun päättyy Pitkäsilta (Where ends the Longbridge). With the publication of his second novel, Kuin unta ja varjoa (Like dream and shadow), in 1983, he became a full-time writer. Since then he has written more than 20 works, including novels, aphorisms, poems, essays, plays and non-fiction. He has also edited several books and been a co-writer of around 50 books. Parts of his production have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Russian. Torsti Lehtinen has also been active as a translator. His translations include the main works of Søren Kierkegaard, as well as works from Swedish and English.
Torsti Lehtinen has taught philosophy and creative writing at many Finnish universities and academic institutions, and has held seminars and given lectures at, amongst others, the universities of Helsinki, Tartu and Reykjavik, and the Nordens folkliga akademi in Gothenburg.
He has been awarded several literature prizes, e.g. The WSOY Literature Award, and he won The National Biennial Championships in Essayism in 1995.
Torsti Lehtinen served on the board of the Middle-Finland Writers’ Association, and, after moving back to Helsinki, was invited to become president of the Helsinki Writers’ Guild in 2003. He also served as vice-president of the Finnish Writers’ Association (2000–2005) and was created an honorary member of The Middle-Finland Writers’ Association in 1995.
In 1959 he made his first trip abroad, to Copenhagen, a city that became and has remained a foreign focal point for him. The years 1979-1982 he lived in Stockholm before returning to Finland, first to Middle-Finland and then, in 1999, to his native Helsinki.
Since his youth he tried his hand in some 40 different professions, the more serious of which were working as a teacher for the socially handicapped for five years and as a software consultant for Nokia computers for nine years.
In 1982 he published his first novel, Kun päättyy Pitkäsilta (Where ends the Longbridge). With the publication of his second novel, Kuin unta ja varjoa (Like dream and shadow), in 1983, he became a full-time writer. Since then he has written more than 20 works, including novels, aphorisms, poems, essays, plays and non-fiction. He has also edited several books and been a co-writer of around 50 books. Parts of his production have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Russian. Torsti Lehtinen has also been active as a translator. His translations include the main works of Søren Kierkegaard, as well as works from Swedish and English.
Torsti Lehtinen has taught philosophy and creative writing at many Finnish universities and academic institutions, and has held seminars and given lectures at, amongst others, the universities of Helsinki, Tartu and Reykjavik, and the Nordens folkliga akademi in Gothenburg.
He has been awarded several literature prizes, e.g. The WSOY Literature Award, and he won The National Biennial Championships in Essayism in 1995.
Torsti Lehtinen served on the board of the Middle-Finland Writers’ Association, and, after moving back to Helsinki, was invited to become president of the Helsinki Writers’ Guild in 2003. He also served as vice-president of the Finnish Writers’ Association (2000–2005) and was created an honorary member of The Middle-Finland Writers’ Association in 1995.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
July 28, 2019
Torsti Lehtinen oli tekemässä Kierkegaardista väitöskirjaa, mutta kodista löytynyt homevaurio pakotti luopumaan kaikesta kirjallisuudesta ja lopulta akateeminen projekti jäi Lehtisen suuntauduttua kaunokirjallisemmalle uralle esseiden ja romaanien pariin. Luultavasti meidän lukijoiden onni tämä, sillä tämä Kierkegaard-esitys on hyvin selkeästi kirjoitettu, helposti lähestyttävä kokonaisuus, jossa elämänkerrallinen ja filosofinen aines kietoutuvat sopivalla painotuksella yhteen maalaten kuvan mielenkiintoisesta oman aikansa suurajattelijasta.
Koska Lehtinen ei ole ollut akateemisten konventioiden rasittama hän voi tässä kirjassa esittää oman tulkintansa filosofin ajatuksista melko vapaasti, mutta listaa kyllä lyhyesti myös vastakkaiset mielipiteet muun muassa siitä, oliko Kierkegaard lopulta ateisti vai ei. Lehtinen on nähnyt myös paljon vaivaa kääntäessään Kierkegaardin koukeroisia tekstejä paitsi suomen myös selkokielelle, ja kirjasta saa mielestäni hyvän yleiskäsityksen Kierkegaardin ajatusrakennelmasta.
Koska Lehtinen ei ole ollut akateemisten konventioiden rasittama hän voi tässä kirjassa esittää oman tulkintansa filosofin ajatuksista melko vapaasti, mutta listaa kyllä lyhyesti myös vastakkaiset mielipiteet muun muassa siitä, oliko Kierkegaard lopulta ateisti vai ei. Lehtinen on nähnyt myös paljon vaivaa kääntäessään Kierkegaardin koukeroisia tekstejä paitsi suomen myös selkokielelle, ja kirjasta saa mielestäni hyvän yleiskäsityksen Kierkegaardin ajatusrakennelmasta.
February 13, 2025
Torsti Lehtisen kirja Søren Kierkegaard: Intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi on monin tavoin selkeä läpileikkaus Kierkegaardin eksistenssiä ja uskontoa koskettavasta filosofiasta. Lehtinen laittaa teoksessa suurimman painopisteen Kierkegaardin elämäntasot ”järjestelmään”, joka oli näkyvässä roolissa läpi hänen tuotannon. Tämän lisäksi Lehtinen hyödyntää osaa Kierkegaardin kattavasta tuotannosta, mukaanlukien hänen väitöskirjaansa, muita keskeisiä teoksia ja päiväkirjamerkintöjä. Kirjan alku- ja loppupäässä kuvaillaan ratkaisevia tapahtumia ja kännekohtia Kierkegaardin elämässä. Huomioitavaa on siis se, että teos ei missään nimessä ole elämänkerta, vaan enemmän yleiskatsaus Kierkegaardin ajatusten hedelmistä.
Haaste, joka tulee selkeästi esiin myös kirjaa lukiessa on Kierkegaardin luokittelu. Lehtinen luo kuitenkin onnistuneesti ymmärrettävän kontekstin Kierkegaardin persoonalle, ympäristölle, ajattelulle ja tuotannolle. Selkeää on, että Kierkegaard oli poikkeuksellinen ajattelija, joka pohti rehellisesti ja kattavasti eri kysymyksiä.
Lehtisen kirja on (niinkuin sen pituudesta voisikin olettaa) rajallinen. Toisinaan kirjan tehtäväksi voikin olettaa sen, että se toimii hyvänä aloituspisteenä Kierkegaardin teoksiin syventymisessä. Joitain vastauksia on saatu, mutta paljon vastaamattomia kysymyksiä on vielä edessä ken tälle filosofian matkalle uskaltaa. Uskon hyppyä ei kuitenkaan tässä asiassa vaadita. Erinomaisuus on taattu!
Haaste, joka tulee selkeästi esiin myös kirjaa lukiessa on Kierkegaardin luokittelu. Lehtinen luo kuitenkin onnistuneesti ymmärrettävän kontekstin Kierkegaardin persoonalle, ympäristölle, ajattelulle ja tuotannolle. Selkeää on, että Kierkegaard oli poikkeuksellinen ajattelija, joka pohti rehellisesti ja kattavasti eri kysymyksiä.
Lehtisen kirja on (niinkuin sen pituudesta voisikin olettaa) rajallinen. Toisinaan kirjan tehtäväksi voikin olettaa sen, että se toimii hyvänä aloituspisteenä Kierkegaardin teoksiin syventymisessä. Joitain vastauksia on saatu, mutta paljon vastaamattomia kysymyksiä on vielä edessä ken tälle filosofian matkalle uskaltaa. Uskon hyppyä ei kuitenkaan tässä asiassa vaadita. Erinomaisuus on taattu!
February 6, 2019
Lähtökohtasesti en pidä hyvänä lähestymistapana sitä, että jonkun toisen kirjoittama, henkilön elämänkerta koostuu pääosin referoiduista kirjoitelmanpätkistä – ovathan nämä asiat aina tulkintoja, jolloin olisi parempi kuulla kirjoittajan ääntä mukana. Kierkegaardia lukeneena tuli lähinnä turhautunut olo, kun sitaatteja oli sen verta pitkälti, että asia ei tullut tarpeeksi ytimekkäästi perille, mutta kuitenkin sen verta lyhyelti, että K:n omaperäiseen tyyliin sisältyminen niin informatiivisesti kuin esteettisestikin ei onnistunut.
Kuitenkin haluan ottaa huomioon sen, että tää opus on mitä erinomaisin teos Kierkegaardista mitään tietämättömälle heebolle, ja olisi toiminut esim. paljon parempana entreenä Tanskan tuhatkasvon touhukkaaseen maailmaan, kuin esim. Lehtisenkin parjaama "suomennos" Ahdistuksesta. (Arvatkaapa vaan, millä meikäläisen reissu lähti käyntiin...) Kirjassa käydään melko kattavasti läpi Kierkegaardin tuotannon kohokohdat ja ne mielenkiintoisimmat ja eritoten keskeisimmät teemat, joten senkään puolesta ei pitäisi lähestymistapaa parjata. Hitusen laiskalta ratkaisulta se vähän vaan haiskahti, varsinkin kun huomasi, että Lehtinen hieman kierrätti omia tekstejään esim. PEJ:n alkupuheesta.
Kierkegaardin yksityiselämän ja taustojen osalta infoa tuli aineiston epämääräisyydestä huolimatta rutkalti. Mikäli tulkinnanvaraisuuksia oli liialti, ne tuotiin kierkegaardiaanisesti esille sen sijaan, että ruvettaisiin esittämään tulkintoja omasta takaa – tästä plussat. Ainoa mikä jäi vähän hämmentämään oli se, että kuinka perusteltua oli välillä käyttää Kierkegaardin hahmojen mielipiteitä hänen ominaan, esim. Climacuksen ja kumppaneiden "tasojen" luokittelussa, vai onko niissä menty sen pohjalta, että alati toistuvina teemoina ne voidaan jo nähdä kirjailijan tietoisiksi ja ratifioimiksi luomuksiksi?
Lehtisen oma ääni pyrki kirjassa pysymään mahdollisimman etäällä, mutta itseäni ainakin ilahduttivat ajoittaiset intohimon/turhautumisen purkaukset sekä jotkut viittaukset modernimpiin aikoihin (esim. Esa Saarisen mukaan tuominen). Henk. koht. on upeaa, jos joku kirjoittaa (oletettavasti) fanittamastaan hahmosta kirjaa ja myöntää suoraselkäisesti, että on ollut vähällä paiskia opuksia pisin seiniä niiden epämääräisyyden vuoksi. Ihan erikseen haluan myös nostaa Lehtiselle hattua siitä upeasta käännöstyöstä, jonka hän on Kierkegaardin teksteille antanut – varsinkin PEJ oli todella syvälle käyvä kirja.
Koko arvio meni vähän banaaliksi luetteloinniksi... No, rykästään loppukaneetit: Kirjan lopetus oli katarttisen upea. Kierkegaard kuvattiin heiveröiseksi keholtaan, raskassoutuiseksi mieleltään, mutta vuorenvarmaksi sielultaan – joka lopulta vaipui koomaan eikä siitä enää noussut. Hautajaiset pidettiin tavalliseen tapaan Kierkegaardin testamenttia noudattamatta (välikohtaus tuli ja meni, ketään ei tuntunut kiinnostavan), ja loppujen lopuksi K:n muistolaattaan spreijattiin "Eksistointi on kansantottelemattomuutta".
Vaikka Kierkegaardia en henkilökohtaisesti tuntenut, uskoisin tämän aiheuttavan hänessä hilpeyttä, sikäli kun sitä nyt hälle enää voi aiheuttaa.
Kuitenkin haluan ottaa huomioon sen, että tää opus on mitä erinomaisin teos Kierkegaardista mitään tietämättömälle heebolle, ja olisi toiminut esim. paljon parempana entreenä Tanskan tuhatkasvon touhukkaaseen maailmaan, kuin esim. Lehtisenkin parjaama "suomennos" Ahdistuksesta. (Arvatkaapa vaan, millä meikäläisen reissu lähti käyntiin...) Kirjassa käydään melko kattavasti läpi Kierkegaardin tuotannon kohokohdat ja ne mielenkiintoisimmat ja eritoten keskeisimmät teemat, joten senkään puolesta ei pitäisi lähestymistapaa parjata. Hitusen laiskalta ratkaisulta se vähän vaan haiskahti, varsinkin kun huomasi, että Lehtinen hieman kierrätti omia tekstejään esim. PEJ:n alkupuheesta.
Kierkegaardin yksityiselämän ja taustojen osalta infoa tuli aineiston epämääräisyydestä huolimatta rutkalti. Mikäli tulkinnanvaraisuuksia oli liialti, ne tuotiin kierkegaardiaanisesti esille sen sijaan, että ruvettaisiin esittämään tulkintoja omasta takaa – tästä plussat. Ainoa mikä jäi vähän hämmentämään oli se, että kuinka perusteltua oli välillä käyttää Kierkegaardin hahmojen mielipiteitä hänen ominaan, esim. Climacuksen ja kumppaneiden "tasojen" luokittelussa, vai onko niissä menty sen pohjalta, että alati toistuvina teemoina ne voidaan jo nähdä kirjailijan tietoisiksi ja ratifioimiksi luomuksiksi?
Lehtisen oma ääni pyrki kirjassa pysymään mahdollisimman etäällä, mutta itseäni ainakin ilahduttivat ajoittaiset intohimon/turhautumisen purkaukset sekä jotkut viittaukset modernimpiin aikoihin (esim. Esa Saarisen mukaan tuominen). Henk. koht. on upeaa, jos joku kirjoittaa (oletettavasti) fanittamastaan hahmosta kirjaa ja myöntää suoraselkäisesti, että on ollut vähällä paiskia opuksia pisin seiniä niiden epämääräisyyden vuoksi. Ihan erikseen haluan myös nostaa Lehtiselle hattua siitä upeasta käännöstyöstä, jonka hän on Kierkegaardin teksteille antanut – varsinkin PEJ oli todella syvälle käyvä kirja.
Koko arvio meni vähän banaaliksi luetteloinniksi... No, rykästään loppukaneetit: Kirjan lopetus oli katarttisen upea. Kierkegaard kuvattiin heiveröiseksi keholtaan, raskassoutuiseksi mieleltään, mutta vuorenvarmaksi sielultaan – joka lopulta vaipui koomaan eikä siitä enää noussut. Hautajaiset pidettiin tavalliseen tapaan Kierkegaardin testamenttia noudattamatta (välikohtaus tuli ja meni, ketään ei tuntunut kiinnostavan), ja loppujen lopuksi K:n muistolaattaan spreijattiin "Eksistointi on kansantottelemattomuutta".
Vaikka Kierkegaardia en henkilökohtaisesti tuntenut, uskoisin tämän aiheuttavan hänessä hilpeyttä, sikäli kun sitä nyt hälle enää voi aiheuttaa.
August 20, 2019
Mukaansatempaavasti kirjoitettu ja asiantuntevalta kuulostava esitys Kierkegaardin elämästä, kirjoituksista ja filosofiasta.
Isoin vika oli se, että pitkät suorat lainaukset olisi saanut selvyyden vuoksi sisentää tms. paremmin erottuviksi. Teosten nimien kursivoiminenkin olisi selventänyt.
Isoin vika oli se, että pitkät suorat lainaukset olisi saanut selvyyden vuoksi sisentää tms. paremmin erottuviksi. Teosten nimien kursivoiminenkin olisi selventänyt.
May 21, 2024
Helppo ja hauskasti kirjoitettu teos Kierkegaardin elämästä ja ajattelusta.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews